Sähköisen taloushallinnon kehitys ja ilmiön näkyvyys alan ammattilehtikirjoittelussa

Pro gradu –tutkielman ensisijaisena tavoitteena on tutkia sähköisen ta-loushallinnon kehitystä ja miten se on näkynyt alan suomalaisessa ja kansainvälisessä ammattilehtikirjoittelussa vuosina 1997 – 2013. Tarkoi-tuksena on löytää kirjoittelun perusteella sähköisen taloushallinnon kehi-tyksen edistäviä ja hidastavia tekijöitä sekä minkälaisia tulevaisuuden näkymiä artikkelit luovat sähköiselle taloushallinnolle. Lisäksi tavoitteena on löytää yhtäläisyyksiä ja eroja kansallisen ja kansainvälisen kirjoittelun välillä. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelminä käytetään si-sällönanalyysia, sisällönerittelyä, teemoittelua ja vertailevaa tutkimusta. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu Tilisanomien, Balanssi–lehden ja Accountancy–lehden sähköistä taloushallintoa koskevista artikkeleista aikavälillä 1997 – 2013. Tutkimustulosten perusteella sähköisen taloushallinnon kehityskulku näkyy myös ammattilehtikirjoittelussa. Tietojärjestelmät ja niiden käytön mahdollistava lainsäädäntö ovat sähköisen taloushallinnon perusedelly-tykset. Suurimpia kehityksen edistäjiä ovat julkinen valta, verkkolaskut ja standardointi. Kehityksen hidastajina nähdään yhtenäisten standardien puute ja asenteet. Sähköisen taloushallinnon tulevaisuuden näkymiä ovat standardoidut prosessit ja käsitteet koko taloushallinnon alueella sekä viranomaisraportointi XBRL-kielen avulla. Suurimmat erot kansalli-sessa ja kansainvälisessä kehityksessä on havaittavissa verkkolaskuissa ja XBRL-raportoinnissa. Johtopäätöksenä todetaan että kirjoittelun perusteella voidaan löytää sähköisen taloushallinnon kehitystä hidastavia ja edistäviä tekijöitä ja se luo viitteitä tulevaisuuden kehitykselle. Sähköinen taloushallinto kehittyy kunkin maan valtiovallan tahtotilan ja lainsäädännön mukaan. Jatkotut-kimuskohteena tutkielmaa voisi laajentaa kansainvälisemmäksi ottamalla mukaan tarkasteluun useampia kansainvälisiä lehtiä ja kansainvälistä lainsäädäntöä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus - kestävää kasvua kanssamme

Varsinais-Suomen ELY-keskus on monipuolinen ja laajaalainen aluehallintouudistuksessa rakennettu kehittämisja palvelukeskus. Tavoitteenamme on vahvistaa kestävää hyvinvointia Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Toimintamme lähtökohtana on verkostomainen yhteistyö alueen muiden toimijoiden kanssa. Paras vaikuttavuus ja tavoitteet saavutetaan hyvällä yhteistyöllä sekä suuntaamalla ja yhteen sovittamalla resurssit tehokkaasti.

Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance

Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance This thesis deals with enabling change in universities, more explicitly enhancing education for sustainable development with tools for quality assurance. Change management is a discipline within management that was developed in the 1980s because business changed from being predictable to unpredictable. The PEST mnemonic is a method to categorize factors enabling change; such as political, economic, socio-cultural and technological factors, which all affect higher education. A classification of a change, in either hard or soft, can help understanding the type of change that an organization is facing. Hard changes are more applied to problems that have clear objectives and indicators, with a known cause of the problem. Soft changes are applied to larger problems that affect the entire organization or beyond it. The basic definition for sustainable development is: the future generations should have similar opportunities as the previous. The UN has set as a global goal an integration of education for sustainable development (ESD) at all levels of education during 2005- 2014. The goal is set also in universities, the graduates of which are future leaders for all labor markets. The objective for ESD in higher education is that graduates obtain the competence to take economic, social and environmental costs and benefits into account when making decisions. Knowledge outcomes should aim for systematic and holistic thinking, which requires cross disciplinary education. So far, the development of ESD has not achieved its goals. The UN has identified a need for more transdisclipnary research in ESD. A joint global requirement for universities is quality assurance, the aim of which is to secure and improve teaching and learning. Quality, environmental and integrated management systems are used by some universities for filling the quality assurance requirements. The goal of this thesis is to open up new ways for enhancing ESD in universities, beyond the forerunners; by exploring how management systems could be used as tools for promoting ESD. The thesis is based on five studies. In the first study, I focus on if and how tools for quality assurance could be benefitted for promoting ESD. It is written from a new perspective, the memetic, for reaching a diversity of faculty. A meme is an idea that diffuses from brain to brain. It can be applied for cultural evolution. It is a theory that is based on the evolutionary theory by Darwin, applied for social sciences. In the second Paper, I present the results from the development of the pilot process model for enhancing ESD with management systems. The development of the model is based on a study that includes earlier studies, a survey in academia and an analysis of the practice in 11 universities in the Nordic countries. In the third study, I explore if the change depends on national culture or if it is global. It is a comparative study on both policy and implementation level, between the Nordic countries and China. The fourth study is a single case study based on change management. In this study, I identify what to consider in order to enable the change: enhancing ESD with tools for quality assurance in universities. In the fifth Paper, I present the results of the process model for enhancing ESD with management systems. The model was compared with identified drivers and barriers for enhancing ESD and for implementing management systems. Finally, the process model was piloted and applied for identifying sustainability aspects in curricula. Action research was chosen as methodology because there are not already implemented approaches using quality management for promoting ESD, why the only way to study this is to make it happen. Another reason for choosing action research is since it is essential to involve students and faculty for enhancing ESD. Action based research consists of the following phases: a) diagnosing, b) planning action, c) taking action and d) evaluating action. This research was made possible by a project called Education for Sustainable Development in Academia in the Nordic countries, ESDAN, in which activities were divided into these four phases. Each phase ended with an open seminar, where the results of the study were presented. The objective for the research project was to develop a process for including knowledge in sustainable development in curricula, which could be used in the quality assurance work. Eleven universities from the Nordic countries cooperated in the project. The aim was, by applying the process, to identify and publish examples of relevant sustainability aspects in different degree programs in universities in the Nordic countries. The project was partly financed by the Nordic Council of Ministers and partly by the participating pilot universities. Based on the results of my studies, I consider that quality, environmental and integrated management systems can be used for promoting ESD in universities. Relevant sustainability aspects have been identified in different fields of studies by applying the final process model. The final process model was compared with drivers and barriers for enhancing ESD and for implementing management systems in universities and with succeeding with management systems in industry. It corresponds with these, meaning that drivers are taken into account and barriers tackled. Both ESD and management systems in universities could be considered successful memes, which can reflect an effective way of communication among individuals. I have identified that management systems could be used as tools for hard changes and to support the soft change of enhancing ESD in universities with management system. Based on the change management study I have summarized recommendations on what to consider in order to enable the studied change. The main practical implications of the results are that the process model could be applied for assessment, benchmarking and communication of ESD, connected to quality assurance, when applied. This is possible because the information can be assembled in one picture, which facilitates comparison. The memetic approach can be applied for structuring. It is viable to make comparative studies between cultures, for getting insight in special characteristics of the own culture. Action based research is suitable for involving faculty. Change management can be applied for planning a change, which both enhancing ESD and developing management systems are identified to be.

Kiehutusvesilaitosten komponenttien kehitys

Tässä kandidaatintyössä on tutkittu kiehutusvesilaitosten komponenttien kehitystä lähdekirjallisuuden perusteella. Kiehutusvesilaitosten komponenteista on keskitytty höyrynkuivainten, pääkiertopumppujen, säätösauvakoneistojen sekä suojarakennusten kehitykseen.

Syyrian asevoimien kehitys II maailmansodan jälkeen

Pro gradu -tutkielma käsittelee Syyrian asevoimien kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Syyria itsenäistyi vuonna 1946. Asevoimat koostui silloin noin 12 000 miehestä organisoituina pataljooniin ja erillisiin osastoihin. Asevoimia tarvittiin ensimmäisen kerran oman valtion rajojen ulkopuolella vuonna 1948, jolloin Israel itsenäistyi. Israelin itsenäistymissodassa luotiin lähtökohdat tarpeelle kehittää Syyrian asevoimia. Itsenäistymisestä aina vuoteen 1991 Syyrian asevoimat on ollut mukana neljässä mittavassa sodassa. Pienempiä taisteluita se on ajanjakson aikana käynyt useampia. Tavoitteena Syyrialla on koko Israelin itsenäisyyden ajan ollut tuhota Israel. Tämä tavoite on ohjannut asevoimien kehitystä ja kehittämistä. Tavoite on yritetty saavuttaa sodissa. Tutkielma keskittyy maavoimiin ja ilmavoimiin, painottuen erityisesti jalkaväen, panssariaselajin ja ilmatorjunnan kehittymiseen. Tutkielmassa tarkastellaan kyseisten puolustushaarojen ja aselajien strategian, taktiikan, kaluston ja joukkojen määrän kehitystä suhteessa saavutettuun menestykseen sodissa, joita Syyria on toisen maailmansodan jälkeen käynyt. Tutkielma on kirjallisuustutkimus, jossa on pääasiassa käytetty ulkomaista aihetta käsittelevää kirjallisuutta.

Egyptin ilmapuolustuksen kehitys Kuuden päivän sodasta 1967 Jom Kippur -sotaan 1973

Egypti ja Israel kävivät kaksi sotaa 1970-luvun vaihteessa. Kuuden päivän sota käytiin vuonna 1967 ja Jom Kippur -sota 1973. Molemmissa sodissa ilmapuolustuksen osa-alueilla oli merkittävät roolit sotien lopputuloksen kannalta. Tutkimusongelmana on: miten Egyptin ilmapuolustuksen toiminta kehittyi Kuuden päivän sodasta Jom Kippur -sotaan? Tutkimusaineistona on käytetty julkisia kirjallisuuslähteitä ja tutkimusmenetelmä on kirjallisuustutkimus. Tutkimuksessa ilmeni, että ilmapuolustus oli ratkaisevassa roolissa sekä Kuuden päivän sodassa että Jom Kippur -sodassa. Kuuden päivän sodassa ilmeni millainen merkitys yllätyksellä ja ilmavoimien käytöllä on sodan aloituksessa. Egypti yllätettiin totaalisesti ja Israelin ilmavoimat onnistui lähes tuhoamaan Egyptin ilmapuolustuksen muutamassa tunnissa. Sotien välisenä aikana Egypti kehitti Neuvostoliiton tuella tehokkaan ilmapuolustuksen. Useista eri ilmatorjuntajärjestelmistä koostunut, kaikki korkeusalueet kattanut, tiivis ilmatorjuntajärjestelmä muodosti todella tehokkaan suojan Israelin ilmaiskuilta. Kuuden päivän sodassa tuhottu lentokonekalusto korvattiin Neuvostoliiton koneilla. Jom Kippur -sodassa Egypti onnistui yllättämään Israelin hyökkäyksellään. Egyptin hyökkäys alkoi tehokkaasti kun se eteni oman ilmatorjuntaohjusverkkonsa kantaman sisäpuolella. Egyptin ilmatorjunta osoittautui tehokkaaksi ja se kykeni estämään Israelin ilmavoimien iskut ilmatorjuntaohjusten kantaman alueella. Hyökkäyksen edettyä ilmatorjunnan ulkopuolelle maavoimien hyökkäys joutui Israelin ilmavoimien tuhoamaksi ja Israel aloitti oman hyökkäyksensä. Egyptin ilmatorjuntajärjestelmä aiheutti suuria tappioita Israelin ilmavoimille, eikä Israel onnistunut löytämään keinoa sen tuhoamiseksi ilmasta. Vasta Israelin maavoimien tuhotessa ilmatorjunnan kohteita Israelin ilmavoimat kykenivät saavuttamaan osittaisen ilmaherruuden taistelualueella ja hyökkäämään ilmatorjunnan kohteita vastaan. Kun tiiviiseen ilmatorjuntajärjestelmään oli tehty aukko se menetti tehokkuutensa ja oli tuhottavissa. Kuuden päivän sodassa lähes tuhottu Egyptin ilmavoimat olivat koko sodan ajan passiivisessa roolissa ja kokivat suuria tappioita Israelin suorituskykyisempää kalustoa vastaan.

Yhdysvaltain maavoimien operatiivisen doktriinin kehitys 1991–2001

Yhdysvaltain maavoimien operatiivinen doktriini määrittelee miten maavoimat suunnittelevat ja toteuttavat sotatoimia, yhdessä muiden puolustushaarojen ja liittolaisten kanssa. Tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää, miten Yhdysvaltojen maavoimien operatiivinen doktriini kehittyi kylmän sodan päättymisen ja terrorismin vastaisen sodan välisenä aikana. Tutkimusta ohjanneita kysymyksiä on ollut: - Mihin Yhdysvaltojen maavoimien operatiivinen doktriini perustui kylmän sodan päättyessä vuonna 1991 ja millä tavalla sen kehittämistä ohjattiin? - Mitkä tekijät ohjasivat vuosina 1993 ja 2001 julkaistuja operatiivisia doktriineja ja miten niitä kehitettiin? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen asiakirja-, kirjallisuus- ja aikakauslehtitutkimus. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä on käytetty kirjallisen materiaalin keräämistä. Kirjallisen aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen perusteella Yhdysvaltojen maavoimien operatiivinen doktriini perustui kylmän sodan päättyessä hyökkäykselliseen ilma- maataisteluoppiin. Doktriinin kehittämisen lähtökohtana oli selkeästi ymmärrys Yhdysvaltojen olevan joukoiltaan alivoimaisia Varsovan liiton joukkoja vastaan sekä tietoisuus siitä, että nykyaikaisessa sodassa korostuisi sodankäynnin tuhovoima ja tempo. Doktriinin hyökkäyksellisyydellä vastattiin alivoimaisuuteen ja muuttuneen sodankäynnin haasteisiin. Tutkimustulosten mukaan vuonna 1993 julkaistua operatiivista doktriinia ohjasi selkeästi Persianlahden sota sekä kylmänsodan päättyminen. Doktriini lähtökohdaksi valittiin korkeassa valmiudessa olevat hyvin varustetut joukot. Persianlahden sodan opit ohjasivat uutta doktriinia ja sodassa havaittuihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan. Kylmänsodan päättymisen aiheuttamaan muuttuvaan tilanteeseen, sekä joukkojen vähennyksiin vastattiin doktriinissa kyvyllä vaikuttaa kriiseihin ennen niiden puhkeamista, sekä kyvyllä yhteisoperaatioihin. Doktriinin kehittämisen johtajaksi valittiin henkilö, jolla oli käytännön kokemusta kehitettävästä asiasta. Vuoden 2001 doktriinissa on selkeästi havaittavissa sotaa alemmanasteisiin kriiseihin osallistumisen vaikutteita. Tämä tulee parhaiten esille uusissa operaatiotyypeissä. Doktriinissa vahvennettiin myös aikaisemmassa vuoden 1993 doktriinissa esille tuotua vaatimusta osallistua yhteisoperaatioihin. Näitä tuettiin lisäksi kyvyllä strategiseen reagointiin, sekä digitalisoinnilla mahdollistettiin informaation lisääminen taisteluvoiman osa-alueeksi. Tutkimuksen tarkastelujaksolla on Yhdysvaltojen maavoimien operaatiotaitoa ohjaavassa doktriinissa korostunut taisteluvoimaisilla joukoilla kyky nopeaan vaikuttamiseen yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen ja liittolaisten kanssa, kaikissa operaatiotyypeissä ja niiden yhdistelmissä.

Viitekehyksen kehitys, kehykseen perustuvat tutkimukset ja niiden anti : case: Levers of Control

Tutkielmassa tarkastellaan yrityksen strategian ja ohjauksen yhdistävän Levers of Control -viitekehyksen syntymistä ja kehittymistä nykyiseen muotoonsa. Lisäksi tutkimus perehtyy viitekehystä hyödyntävien tieteellisten tutkimusten antiin strategian ja ohjausjärjestelmien ymmärtämisessä sekä näiden tutkimusten antia itse viitekehykselle. Tutkielma on luonteeltaan käsiteanalyyttinen, analysoiden aiheesta julkaistua aikaisempaa kirjallisuutta. Kirjallisuus on rajattu viitekehyksen kehittäjän Robert Simonsin aiheesta kirjoittamaan materiaaliin sekä eri journaaleista löytyvään viitekehystä hyödyntävään aineistoon. Vaikka viitekehys on luotu myös käytännön toimijoiden avuksi, on tähän liittyvä aineisto kuitenkin rajattu tässä tutkielmassa pois tarkastelusta. Viitekehyksen kehityksen havaitaan noudattavan hermeneuttisen kehän piirteitä, sillä kehityksessä voidaan nähdä neljä erilaista vaihetta: esiymmärrys, esikehys, idea viitekehyksestä ja varsinaisen viitekehyksen vaihe. Kutakin näistä kehistä analysoidaan erikseen ja kaikkia vielä yhdessä. Havaitaan myös, että viitekehyksestä käyty vähäinen diskurssi on pääosin positiivista tunnustaen viitekehyksen ansiot mutta myös ongelmat myönnetään. Viitekehysanalyysin jälkeen siirrytään tarkastelemaan viitekehystä hyödyntävää materiaalia. Huomataan, että nämä tutkimusartikkelit voidaan luokitella neljään pääkategoriaan: empiriapohjaisiin, viitekehystä teoreettisesti hyödyntäviin, viitekehystä kehittämään pyrkiviin sekä opetustarkoituksessa kirjoitettuihin artikkeleihin. Näitä pääkategorioita analysoidaan usein eri tavoin erillisinä sekä yhtenä kokonaisuutena. Eri tutkimusartikkeleiden tuloksia on hankala kuitenkin yhdistää viitekehyksessä olevan ongelman takia: useimpien käytännön pohjalta luotujen selitysmallien tapaan Levers of Control –viitekehyksen käsitteet eivät ole yksiselitteisiä ja sama ongelma on nähtävissä myös viitekehystä hyödyntäneissä tutkimuksissa. Joitakin suuntaa antavia tuloksia interaktiivisuuden roolista ja dynaamisesta jännitteestä voidaan kuitenkin tehdä. Tiedeyhteisö ei ole hyväksynyt Levers of Control –viitekehystä varsinaiseksi teoriaksi. Tutkielmassa todetaan, että teoria-statuksen saaminen ei ole mahdotonta, mutta teoriaksi nousemiseen viitekehyksellä on kuitenkin vielä reilusti matkaa. Ennen sitä on havaitut ongelmat kyettävä ratkaisemaan ja löydettävä hyödyntämisen rajat. Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan ovat viitekehystä hyödyntämään pyrkivät tutkimusartikkelit pyrkineet jo kuitenkin ottamaan. Tutkielmassa tullaan siihen loppupäätelmään, että viitekehys on tällä hetkellä kehityskaarensa toisessa vaiheessa, sillä viitekehystä koskeva kirjoittelu keskittyy perustutkimukseen, arvolatautuneen kriittisen tutkimuksen puuttuessa vielä kokonaan.

Vesiputkikattilan paineenalaisten osien lujuuslaskentaohjelman kehitys

Työssä kehitetään standardin EN 12952 mukaisille vesiputkikattiloiden paineenalaisille osille lujuuslaskentaohjelma. Lisäksi perehdytään putkisto-osien mitoituksen lujuusopilliseen pohjaan ja tarkastellaan vastaako standardin mitoitus sitä. Standardin EN 13480 mukaisille metallisille teollisuusputkistoille on kohdeyrityksellä käytössään mitoitusohjelma. Näin ollen työssä vertaillaan standardin EN 12952 ja EN 13480 mukaisia putkisto-osien mitoituksia. Vertailun perusteella selvitetään mitkä putkistokomponentit voidaan mitoittaa olemassa olevalla ohjelmalla. Joidenkin putkisto-osien mitoitus on standardeissa yhtenevä. Suunnittelujännitys määritetään kuitenkin eri tavalla kyseisissä standardeissa. Tämän takia kaikki yrityksen tarvitsemat putkistokomponentit ovat kirjattu kehitettyyn laskentaohjelmaan. Koska putkistokomponenttien mitoitus on yhtenevä monelta osin kyseisissä standardeissa, vertaillaan ohjelmien antamia tuloksia toisiinsa. Näin voidaan todeta kehitetty laskentaohjelma toimivaksi.

Venäjän erikoisjoukkojen pistoolien kehitys

Aiempaa tutkimusta Venäjän erikoisjoukkojen pistoolien kehityksestä ei ole tehty, vaikka jonkin verran tietoa venäläisistä pistooleista löytyykin. Tutkielman tavoitteena onkin kasata irrallinen tieto Venäjän erikoisjoukkojen pistoolien kehityksistä yhteen teokseen. Tutkimalla Venäjän erikoisjoukkojen kaluston kehittymistä voidaan päätellä heidän toimintaympäristön-sä muutoksia, käytännössä siis minkälaisiin tehtäviin erikoisjoukot varautuvat. Päätutkimusongelma on, kuinka Venäjän erikoisjoukkojen pistoolit ovat kehittyneet. Tutki-musongelmaan vastataan tarkastelemalla Venäjän asevoimia, niiden historiaa ja erikoisjouk-koja. Lisäksi käsitellään pistoolin historiaa ja käyttöä, mitä seuraa tarkastelu Venäjän erikois-joukkojen käyttämistä pistooleista. Lopuksi pohditaan mahdollisia syitä kehitykselle. Tutkielma perustuu kirjallisuusanalyysiin. Aineisto tutkielmaan on kerätty pääosin Maanpuo-lustuskorkeakoulun kirjastopalvelu Taiston avulla. Tutkielmaan on myös otettu Internet-lähteitä, lähdekriittisyys huomioiden. Tutkielman perusteella Venäjän erikoisjoukkojen pistoolit ovat kehittyneet pääosin ulkoisten vaatimusten perusteella. Lisäksi varsinaisesti erikoisjoukoille suunnitelluista pistooleista on hyvin vähän tietoa saatavilla, tai itse pistooleja on vain vähän. Tutkielma jättää jatkotutkimusmahdollisuuksia ainakin kenttämittauskokeiden muodossa. Mittaamalla luotien ballistisia ominaisuuksia ja niiden läpäisykykyjä saadaan tietoa, jonka perusteella voidaan konkreettisesti päätellä syitä pistoolien kehitykselle.

Venäjän sisäisen turvallisuuden erikoisjoukkojen käsiaseiden lisävarusteiden kehitys ja nykytila

Vaikka aseiden mekaanisissa ominaisuuksissa on eroja, muodostuvat nykyisin suuremmat erot aseyksilöiden välille niihin asennettujen lisävarusteiden kautta eli olemassa olevaa asetta voidaan siis merkittävästi parantaa kiinnittämällä siihen jälkikäteen lisävarusteita. Tämä tutkimus selvittää millaisia lisävarusteita Venäjän sisäisen turvallisuuden erikoisjoukot käyttävät ja miten heidän käyttämänsä lisävarusteet ovat kehittyneet aikojen saatossa. Tämän tutkimuksen päätutkimuskysymys on: ” Millaisia aseiden lisälaitteita Venäjän sisäisen turvallisuuden erikoisjoukoilla on käytössään tällä hetkellä ja miten sen käsiaseisiin kiinnitetyt lisälaitteet ovat kehittyneet määrällisesti ja laadullisesti vuodesta 1991 vuoteen 2013?”. Alatutkimuskysymyksinä ovat: ”Millainen on venäläinen sisäisen turvallisuuden erikoisjoukko?” ja ”Millainen käsiasekalusto sillä on tällä hetkellä ja miten se on muuttunut vuosien 1991 ja 2013 välillä?” Tutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuusselvitystä sekä kuva-analyysiä. Kuva-analyysi pohjautuu tutkimuksen tekijän keräämään 391 kuvan laajuiseen aineistoon. Tutkimuksen perusteella lisävarusteiden määrä Venäjän sisäisen turvallisuuden erikoisjoukkojen käsiaseissa kasvaa 2000 – luvun lopulla ja 2010 – luvun alussa räjähdysmäisesti ja nykyisin lisävarusteet ovat hyvin laajassa käytössä. Lähdeaineiston perusteella useimmat lisävarusteet ovat länsimaisia ja kiinnittyvät erillisiin lisävarustekiskoihin.

Saksan liittotasavallan laivastovoimien käyttöperiaatteiden kehitys vuosina 1956–1990

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa oli voitettu ja miehitetty. Jälleenrakennus alkoi, mutta samalla Saksa jakautui Itä- ja Länsi-Saksaan. Molemmat maat liittyivät kylmän sodan vastakkainasettelun takia muodostettuihin sotilasliittoumiin. Toteuttaakseen tehtävänsä Natossa Länsi-Saksa tarvitsi laivaston. Bundesmarine kehittyi Natossa toiminta-alueenaan Itämeri ja Pohjanmeri läpi kylmän sodan vuosikymmenien. Tutkimus alkaa toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista jolloin, miehittäjien alaisuudessa toimi merellisiä organisaatioita miinanraivauksen ja merialueen valvonnan tehtävissä Länsi- Saksan alueella. Tutkimus päättyy vuoteen 1990, jolloin Länsi- ja Itä-Saksa sekä niiden laivastot, Bundesmarine ja Volksmarine, yhdistyivät. Päätutkimusongelmana on selvittää, mitkä olivat Saksan liittotasavallan laivastovoimien käyttöperiaatteet vuosina 1956–1990. Aihetta on tutkittu tarkastelemalla Natoa, Neuvostoliiton muodostamaa uhkaa, Bundesmarinen tehtäviä, toiminta-aluetta sekä kalustoa. Tutkimuksessa on käytetty laadullista tutkimusmenetelmää ja laajan tutkimusperiodin takia näkökulma on strateginen, jotta koko aikakausi on pystytty tutkimaan. Lähdeaineisto on kerätty sotilaslehtien aikalaislehdistöstä ja tiedot on varmennettu myöhempien opinnäytteiden ja kirjallisuusteoksien avulla. Pääosa lähdeaineistosta on englanninkielisiä ja länsimaiden tuottamia. Tuloksena voidaan sanoa, että Bundesmarine kehittyi perustamisensa jälkeen erittäin tehokkaaksi osaksi Natoa, joka oli korvaamaton pohjoisen selustan turvallisuudelle. Bundesmarine oli yhden jäsenmaan laivasto Natossa, joka hoiti osuuttaan jaetun vastuun mukaisesti huomioiden annettu tehtävä ja toiminta-alueen erityispiirteet. Yksittäinen uusi doktriini, uhkakuvan muutos, tekninen kehitys tai rajoituksen poisto toiminta-alueessa ja aserajoituksissa ei muuttanut koko käyttöperiaatetta, mutta vaikutti johonkin käyttöperiaatteen osa-alueeseen.

Spitfirestä Bloodhoundiin : Kuninkaallisten Ilmavoimien hävittäjäilmavoimien kehitys 1945–1958

Tässä tutkielmassa käsitellään Kuninkaallisten Ilmavoimien hävittäjäilmavoimien kehitystä vuosina 1945 - 1958. Ison-Britannian hävittäjäilmavoimat kehittyi suurin harppauksin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Kehitys käsitti teknisiä, strategisia ja organisaatiota kos-kevia muutoksia. Suurvaltojen ilmavoimien pelikenttä laajentui yhä suuremmaksi nopeuksien kasvaessa ja asejärjestelmien kehittyessä. Kuninkaallisten Ilmavoimien oli tärkeä pysyä mu-kana tässä kehityksessä niin strategisella, kuin teknisellä tasolla. Kylmän sodan edetessä RAF tasapainoili myös sen faktan kanssa, että puolustusmäärärahoja leikattiin toisen maailmanso-dan jälkeen. Demobilisaatio käynnistyi heti sodan loputtua ja tärkeimmät investoinnit kohdis-tettiin sodan runteleman Ison-Britannian talouden elvyttämiseen. Politiikassa ja sotilasjoh-dossa oltiin yleisesti sitä mieltä, että laajamittaiset sotatoimet eivät olleet todennäköisiä aina-kaan seuraavaan kymmenen vuoden aikana. Lähdeaineistona tutkimuksessa on käytetty pääosin englanninkielisiä kirjallisuus- ja internet-lähteitä. Vertailussa on otettu huomioon teoksia mahdollisimman monelta eri aikakaudelta. Eri aikakausien lähteiden vertailu ja niiden avulla hävittäjäilmavoimien kehityksen selvittä-minen on tutkimuksen ydin. Tärkeimpänä aikalaislähteenä käytetään Ison-Britannian asevoi-mien vuosittaista julkaisusarjaa Brassey’s Annual: The Armed Forces Year-Book. Muut kir-jallisuusläheet jakautuvat tasaisesti eri vuosikymmenille vanhimpien ollessa 1950-luvulta ja uusimmat 2010-luvulta Tutkimuksessa on käytetty myös saatavilla olevia suomenkielisiä tut-kimuksia kuten Petteri Joukon väitöskirjaa Strike Hard, Strike Sure – Operation Musketeer: British Military Planning during the Suez Crisis, 1956. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan hävittäjäilmavoimien roolin kasvaneen osana sodan-käyntiä toisen maailmansodan jälkeen. Hävittäjätoiminnan kehityksen suuntaan on vaikutta-nut etenkin toisessa maailmansodassa ensimmäisen kerran käytetty ydinase. Hävittäjäilma-voimien tehtävät muuttuivat vuosien 1945–1958 aikana sen moton mukaisesta hyökkäyksestä ja puolustuksesta (Offence, Defence) lähemmäs valvontaa ja turvaamista. Taustalla tärkeim-pänä säilyi kuitenkin aina Ison-Britannian ilmatilan puolustaminen. Hävittäjäilmavoimat ei osallistunut laajamittaisesti operaatioihin edellä mainittuina vuosina. Tämä ei kuitenkaan tar-koittanut, että se olisi ollut toimettomana. Ison-Britannian ilmatilaa oli valvottava idästä nousseen uhan takia vuoden jokaisena päivänä 24 tuntia vuorokaudessa sääolosuhteista riip-pumatta.