Avoimen (tiede)lehdistön ja vähän muidenkin ongelmia

Pääkirjoitus

Perheestäkö turva? : vanhat naiset ja perhe Vihdissä 1800- ja 1900-luvun alussa

Summary: Sheltered by the family

Ikääntyvät 1990-luvun Virossa: selviytyminen työssä ja elämässä

Summary: Elderly people in Estonia in the 1990s: works and coping

Usko ja kerronta : arkitodellisuuden narratiivinen rakentuminen uskonliikkeessä

Ajankohtaista

Suomi tiellä sivistyskieleksi. Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla

Tutkimukseni käsittelee suomen kielen sanaston kehitystä 1800-luvulla eli aikana, jolloin suomen kielestä kehittyi monialainen sivistyskieli. Esimerkkiaineistona on yhden erikoisalan, maantieteen sanasto. Suomen kirjakieli syntyi 1500-luvulla, mutta aluksi kirjoitettua kieltä tarvittiin pääasiassa uskonnollisissa yhteyksissä. 1800-luvun aikana kielen käyttöalat monipuolistuivat ja uutta sanastoa tarvittiin monien erikoisalojen tarpeisiin. Ryhdyttiin tietoisesti kääntämään tietokirjallisuutta ja kirjoittamaan eri aiheista. Tutkimukseni selvittää maantieteen sanaston kehittymistä sadassa vuodessa erityisesti maantieteen oppikirjoissa. Tutkimus kuvaa sanaston kehitystä teoreettisesti uudenlaisista lähtökohdista tarkastelemalla leksikaalista variaatiota. Variaatiota on kuvattu tarkasti sekä yksittäisten käsitteiden nimitysten kehityksenä että ilmiönä yleisesti. Tutkimus hyödyntää myös kognitiivista lähestymistapaa, etenkin sosiokognitiivisen terminologian teoriaa. Aineiston analyysin pohjalta syntyy kuva sanaston kehityksestä ja vakiintumisesta. Tutkimus kuvaa myös tapoja, joilla uusia käsitteitä nimettiin. Se pohtii eri nimeämistapojen suhdetta sekä kirjoittajien ja aikalaisten roolia sanaston vakiintumisessa. 1800-luvun maantieteen sanastossa on runsaasti variaatiota; vain harvojen käsitteiden nimitykset ovat vakiintuneita tai vakiintuvat nopeasti. Tämän variaation kuvaaminen leksikaalisena variaationa osoittautui tutkimuksessa hyväksi metodiksi. Koska kirjakieli oli vakiintumatonta, nimityksissä esiintyy paljon kontekstuaalista variaatiota esimerkiksi sanojen kirjoitusasuissa. Kirjoittajat myös pohtivat havainnollista tapaa nimetä käsitteitä, ja tästä aiheutuu onomasiologista variaatiota. Semasiologinen variaatio taas kertoo käsitejärjestelmän vakiintumattomuudesta. Aineiston sanaston lähtökohdat ovat vanhan kirjasuomessa, mutta tältä pohjalta luodaan valtava määrä uutta sanastoa tai otetaan aiemmin kirjakielessä käytettyjä nimityksiä uuteen merkitykseen. Tärkeä rooli on sekä nimitysten muodostamisella kotoisista aineksista että kääntämisellä, jossa malli saadaan toisesta kielestä mutta nimitysten ainekset ovat omaperäisiä.

Yrityskuntoa mittaava yhdistelmäluku - luvun muodostaminen ja testaaminen tilinpäätösinformaation avulla

Tutkielman tavoitteena oli kehittää yrityskuntoa mittaava yhdistelmätunnusluku, joka koostuu kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden tunnusluvuista siten, että jokaiselta yritysterveyden osa-alueelta valitaan yksi tunnusluku kuvaamaan mitattavaa ominaisuutta. Tavoitteena oli muodostaa yhdistelmäluku, joka kokoaa yhteen lukuun tiedon yrityksen taloudenpidon onnistuneisuudesta. Tutkimus toteutettiin yhdessä Teemuaho-yhtiöiden toimitusjohtajan, kauppatiet. tohtorin Teemu Ahon johtaman työryhmän kanssa yhtiön tarpeisiin. Tutkimusaineistona käytettiin Teemuaho-yhtiöiden laatiman TA-Pörssikannan yritysaineistoa, joka koostuu noin 130 suomalaisen pörssiyhtiön oikaistuista tilinpäätöstiedoista. Tuloksena syntynyt yhdistelmätunnusluku koostuu oman pääoman tuottoprosentista, netto-omavaraisuusprosentista sekä maksuvalmiusprosentista. Näiden komponenttilukujen painotetusta summasta muodostuva Ta-luku voi saada arvoja yhdestä kymmeneen sekä tähtiä yhdestä viiteen riippuen yrityksen saamista tunnuslukujen arvoista.