Krooniseen kipuun sopeutuminen ja kivun hallinta : opas Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitohenkilökunnalle

Tämä opinnäytetyö kuuluu StaLT-hankkeeseen, joka on Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Länsi-Tallinnan keskussairaalan yhteistyöhanke. Hankkeen tavoitteena on Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoidon laadun kehittäminen EU-maiden vaatimustason mukaiseksi. Hankkeen yksi tärkeä osa-alue on kivunhoito. Vuodesta 2004 lähtien StaLT-hankkeeseen on tehty useita kipuun liittyviä opinnäytetöitä eri näkökulmista. Työmme kroonisesta kivusta täydentää hanketta. Tarkoituksenamme oli laatia Länsi-Tallinnan keskussairaalan pyynnöstä opas hoitajille krooniseen kipuun sopeutumisesta ja kivun hallinnasta tueksi hoitotyöhön ja potilasohjaukseen. Työmme tavoitteena on kehittää Länsi-Tallinnan Keskussairaalan hoitotyön laatua, koska yleisesti kroonisen kivun hoito hoitotyön näkökulmasta on vielä tällä hetkellä vähäistä. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka sisältää teoriaperustan ja sen pohjalta kootun oppaan hoitajille kroonisen kivun hoidon tueksi. Olemme koonneet teoriaperustan alan tutkimuksista ja kirjallisuudesta poimimalla niistä olennaisimmat asiat ja jäsentäen näin aiempaa tietoa. Teoriaperusta sisältää yleistä tietoa kroonisesta kivusta, kipuun sopeutumisesta, kivunhallintakeinoista, kivun hoitotyöstä sekä hyvän oppaan kriteereistä. Teoriaperustan pohjalta olemme koonneet kattavan oppaan. Opas on tehty hyvän oppaan kriteereiden mukaisesti verkkosivustomuotoon. Ulkoasultaan se on selkeä ja helppolukuinen. Pääotsikoita klikkaamalla lukija löytää helposti tarvitsemansa tiedon. Oppaamme on enemmän tiedonlähteille johdatteleva kuin kädestä pitäen ohjaava. Opas julkaistaan tulevaisuudessa Länsi-Tallinnan keskussairaalan intranetissä. Opas kehittää ja palvelee hoitajia kivunhoidon toteuttajina sekä lisää hoitotyöntekijöiden ammattitaitoa ja tietoisuutta kroonisesta kivusta. Opas on tarpeellinen, koska samasta aiheesta tehtyjen oppaiden määrä on vähäinen. Aihe on ammatillisesti merkittävä, sillä hoitaja kohtaa jokapäiväisessä hoitotyössä useita kipupotilaita, joiden voimavaroja kipu heikentää.

Yersinia enterocolitican ja Yersinia pseudotuberculosiksen esiintyminen piennisäkkäissä : kirjallisuuskatsaus

Summary: Yersinia enterocolitica and Yersinia pseudotuberculosis in small mammals - review

Puhetta ajasta venäjäksi ja suomeksi

Verkkoliitteessä ilmestyvät lektiot

Role of lipid reactions in quality of oat products

Selostus: Rasvojen reaktiot prosessoiduissa kauratuotteissa

Teollisuuden energiaverorasitus EU-maissa ja eräissä muissa maissa

Useat maat ovat 1990-luvulla ottaneet käyttöön energiaveroja. Energiaverot vaikuttavat etenkin energiavaltaisen teollisuuden toimintaan. Energiaverojen aiheuttamien kustannusten siirto hintoihin on hankalaa tuotteiden kilpaillessa maailmanmarkkinoilla. Suomen perusteollisuus on hyvin energiaintensiivistä ja sen monet tuotteet on suunnattu vientiin. Suomen lisäksi kaikkia teollisuuden käyttämiä polttoaineita verotetaan vain Alanko-maissa, Italiassa ja Tanskassa. Teollisuudelle on usein lisäksi alhaisempi verotaso kuin kotitalouksille. Energiaverotasojen tarkastelu sellaisenaan ei kerro veron todellista vaikutusta. Diplo-mityössä tarkastellaan teollisuuden maksamien energiaverojen taloudellista rasittavuutta vertaamalla maksettuja energiaveroja tuotannon jalostusarvoon. Energiaveroja ympä-ristönäkökohdista tarkastellaan vertaamalla maksettuja energiaveroja hiilidioksidipäästöihin. Diplomityössä käsitellään kolmea teollisuuden energiavaltaisinta toimialaa: metsäteollisuutta, metallien jalostusta sekä kemianteollisuutta. Vertailumaina ovat Euroopan Unionin 15 jäsenmaan lisäksi Norja, Sveitsi, Japani, Kanada ja Yhdysvallat. Sähkön kulutus- ja/tai tuotantovero on monissa maissa ja useimmilla toimialoilla merkittävin yksittäinen energiavero. Sähkön käyttö teollisuudessa on runsasta, joten sillä on muita veroja selvemmin havaittava vaikutus verorasitusten kasvuun.

Rasvaisten jätevesien puhdistus

Rasvaisten jätevesien puhdistus on sitä tuottaville yrityksille kallista ja hankalaa. Nykyisten päästövaatimusten saavuttaminen on perinteisillä jätevedenkäsittelymenetelmillä vaikeaa tai lähes mahdotonta, riippuen käsiteltävän jäteveden ominaisuuksista. Rasvaisen jäteveden käsittelyssä on käytetty mm. laskeutusta, flotaatiota, hydrosykloneja, pisaroitusta, suodatusta sekä biologista käsittelyä. Lisäksi happohydrolyysiä voidaan soveltaa edellä mainittujen menetelmien esikäsittelynä. Useita näitä erotusmenetelmiä voidaan myös tehostaa kemikaalien lisäyksellä. Työn kirjallisuusosassa on käsitelty rasvaisten jätevesien ja emulsioiden kalvosuodatusta ja kalvojen käyttöä pisaroituselementtinä. Tavanomaisessa kalvosuodatuksessa tarkoituksena on erottaa kalvoa läpäisemätön rasvajae ja permeoituva vesijae toisistaan, kun taas pisaroittamisen tarkoituksena on saada dispergoituneen faasin pisarakoko kasvamaan joko kalvon pinnalla tai sen huokosissa. Pisarakoon kasvaessa emulsion stabiilisuus heikkenee ja faasit voidaan helpommin erottaa toisistaan. Työn kokeellisessa osassa tavoitteena oli tutkia kalvosuodatuksen ja erilaisten kalvojen toimivuutta esteröintilaitoksen rasvaisten jätevesien käsittelyssä. Tutkimuksessa käytettiin MW- (GE Osmonics), C30F- (Nadir Filtration), Teflon Typar- (Tetratex) sekä JX-kalvoa (Osmonics Desal). Haastetta työhön syntyi tutkittujen jätevesien ominaisuuksien suuresta vaihtelusta sitä tuottavan laitoksen panostyylisestä toiminnasta johtuen. Lisäksi tutkittiin, onko syöttöliuoksen pH-säädöllä ja laskeutuksella ennen suodatusta merkittävää etua itse kalvosuodatusprosessiin. Kalvotekniikkaa voidaan tämän tutkimuksen perusteella soveltaa myös esteröintilaitoksen rasvaisten jätevesien suodatukseen, ja erityistä etua saadaan jäteveden pH-säädöllä (pH 3) ja laskeutuksella ennen varsinaista suodatusta. Tällaiseen käsittelyyn soveltuu tutkituista kalvoista parhaiten hydrofiilinen regeneroidusta selluloosasta valmistettu C30F-kalvo, jonka etuna on vähäinen foulaantuminen muihin tutkittuihin kalvoihin verrattuna.

Toimitusketjun kehittäminen tukkujakelukanavassa

Asiakaslähtöinen liiketoimintatapa on voimakkaasti valtaamassa alaa tuote- ja tuotanto-orientoituneelta. Tuotteiden erinomaisuus koetaan markkinoilla yhä enenevässä määrin itsestään selvyydeksi. Prosessien tehokas hallitseminen ja asiakkaan kokeman lisäarvon muodostaminen ovat muodostuneet ratkaisevimmaksi kilpailuedun luojaksi. Toimitusketjun hallinnalla on tämän kilpailuedun muodostumisessa ratkaiseva rooli. Diplomityö käsittelee toimitusketjun hallinnan tarjoamia mahdollisuuksia kehittää kohdeyrityksen tukkujakelukanavaa. Työssä pureudutaan toimitusketjun ohjauksen ja sähköisen liiketoiminnan mukanaan tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tärkeinä kehitystyön menetelminä esitetään toimitusketjun yhteistyön tiivistäminen ja informaation integraatio sekä näiden merkitys toimitusketjussa esiintyvän kysynnän piiskavaikutuksen vähentämiseksi.Työn empiirisen osan tuloksena on luotu kuvaus tutkitusta jakelukanavasta välillä loppuasiakas – kohdeyritys, sen toimitusketjun ohjauksesta ja toteutuneesta toiminnasta. Tämän perusteella on jakelukanavalle luotu kehitysmalli. Malli pitää sisällään viitekehyksen toimitusketjun ohjaukselle, käytännön toimenpide-ehdotukset ja saavutettavien hyötyjen arvioinnin.

Chromatographic analysis of lignans supplemented in foods

Fytoestrogeenit ovat kasvimateriaalista peräisin olevia yhdisteitä, joilla on ihmisen estrogeeni-hormonin kaltaista aktiivisuutta. Fytoestrogeenit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään, joista yksi merkittävä ryhmä on lignaanit. Lignaaneilla on todettu olevan antioxidatiivisia, antiviraalisia ja antibakteriaalisia ominaisuuksia. Niillä on todettu olevan myös positiivisia vaikutuksia hormoniperäisten syöpien ehkäisyssä. Näiden ominaisuuksien vuoksi lignaaneja pyritään hyödyntämään esimerkiksi aktiivisina ainesosina funktionaalisissa elintarvikkeissa. Tässä työssä tutkittiin lignaanin, hydroksimatairesinolin (HMRlignanTM) kemiallisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta eri ruoka-aineisiin. Työn tarkoituksena oli selvittää ruoka-aineisiin lisätyn hydroksimatairesinolin kemiallista pysyvyyttä erilaisissa säilytys- ja prosessointioloissa sekä tutkia lignaanin liukoisuutta erilaisiin liuottimiin. Hydroksimatairesinolin analysoimiseksi ruoka-aineista käytettiin korkean erotuskyvyn omaavaa nestekromatografista menetelmää. Menetelmä validoitiin ennen varsinaista analysointia ICH-ohjeiston mukaisesti. Validoinnissa tutkittiin kromatografiamenetelmän spesifisyys, lineaarisuus, tarkkuus, oikeellisuus sekä detektointi- ja määritysrajat tutkittavalle lignaanille. Käytetty menetelmä soveltui hyvin lignaanin analysoimiseen ruoka-aineista. Hydroksimatairesinolin vesiliukoisuuden todettiin olevan noin 1 mg/ml. Tutkimukset osoittivat hydroksimatairesinolin olevan stabiili alle 50ºC:en lämpötiloissa. Korkeammissa lämpötiloissa hydroksimatairesinoli oli stabiili jauhemuodossa lisättynä.