Uudistava, ekovastuullinen Savo : Savon ilmasto-ohjelma : Etelä-Savo ja Pohjois-Savo

Alueen ominaispiirteet tunnistavan, Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien yhteisen ilmasto-ohjelman tavoitteena on hillitä Savon kasvihuonekaasupäästöjä, tehostaa ilmastonmuutokseen sopeutumista ja tunnistaa ilmasto- ja energia-asioihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia. Näitä kolmea läpileikkaavaa teemaa on tarkasteltu viiden näkökulman kautta: energiantuotanto, elinkeinojen ekotehokkuus, yhdyskunnat, luonnonvarat sekä viestintä ja elämäntapa. Savon ilmasto-ohjelman linjauksilla ja toimenpiteillä pyritään täyttämään kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämisessä, energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvan energian hyödyntämisessä, mutta eri osa-alueille ei tässä ohjelmassa aseteta erillisiä tavoiteprosentteja. Savossa on meneillään lukuisia ilmasto- ja energia-asioihin liittyviä tutkimus-, opetus-, ja tuotekehityshankkeita. Hankkeet ovat usein oppilaitos- tai yritysvetoisia, jolloin ne toimivat itsenäisinä ja projektien välinen yhteistyö ja saatujen tulosten hyödyntäminen on ollut varsin rajallista. Jatkossa hankkeiden välistä yhteistyötä olisi pystyttävä vahvistamaan. Savon ilmasto-ohjelman lähtötiedoiksi laskettiin Etelä- ja Pohjois-Savon maakunnille sekä yksittäisille kunnille kasvihuonekaasutaseet vuoden 2010 lähtötiedoilla. Valtaosa Savon kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta, liikenteestä ja maataloudesta, joihin kärkihankkeiden alle kootut toimenpiteet pyrkivät löytämään ilmastonmuutosta hillitseviä ja samalla aluetaloutta edistäviä ratkaisuja. Kasvihuonekaasutaselaskennan lisäksi hankkeessa haastateltiin eri alojen asiantuntijoita, järjestettiin kolme yleisöseminaaria, pyydettiin lausuntoja sidosryhmiltä sekä toteutettiin kaksi asukaskyselyä. Savon ilmasto-ohjelma 2025 on laadittu Etelä- ja Pohjois-Savon ELY-keskusten ja Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntaliittojen EU-osarahoitteisena (EAKR) yhteistyöhankkeena vuosina 2011–2012. Kahden maakunnan yhteisesti laatima ilmasto-ohjelma on kansallisesti ainutlaatuinen. Savon ilmasto-ohjelman hankeorganisaatioon kuuluivat: EU-hankkeen ohjausryhmä, käytännön toteutuksesta vastannut projektipäällikkö ja suunnitteluryhmä sekä valmistelutyötä linjannut laaja-alainen neuvottelukunta. Tässä yhteenvetoraportissa on esitetty ne keskeisimmät toimenpiteet, jotka käynnistämällä, Savo tuo oman panoksensa mukaan ilmastotalkoisiin. Savon ilmasto-ohjelma 2025 tavoitteiden toteutumista seuraa erillinen hankeosapuolista koottu seurantaryhmä. Seurantaryhmä tekee seurantakausittain tarvittavia muutoksia ohjelman sisältöön tavoitteiden ajantasaisuuden ja parhaan vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana

Potilaan hoitamisessa korostuvat mm. triagen tekeminen, potilaan voinnin seuranta ja hoitoa koskevien päätösten tekeminen nopeasti potilaan voinnin mukaan sekä potilaan jatkohoidon turvaaminen. Tämä kaksivaiheinen koulutustutkimus kohdistui päivystyshoitotyön osaamiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin päivystyshoitotyön osaaminen ja toisessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Osaamisen arvioinnin suorittivat opiskelijat itse ja vertailuperustana opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamiselle käytettiin ammatissa toimivien sairaanhoitajien päivystyshoitotyön osaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioinnin perusteella määrittää päivystyshoitotyön osaamisen nykytaso ja tehdä tarvittavat ehdotukset päivystyshoitotyön osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2006–2012) tiedonkeruumenetelminä oli kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arviointi hyödyntäen delphi-menetelmää. Kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostettiin päivystyshoitotyön osaamista kuvaavat pääkategoriat, yläkategoriat ja alakategoriat.Alakategoriat (n=61) annettiin asiantuntijoille (sairaanhoitajat, opettajat, ylihoitajat) arvioitavaksi.Kaksivaiheisen asiantuntija-arvioinnin perusteella muodostui 92 päivystyshoitotyön osaamista kuvaavaa alakategoriaa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2007–2012) valmistuvien suomalaisten sairaanhoitaja-opiskelijoiden (N=382, n=208, vastausprosentti 55 %) päivystyshoitotyön osaamista arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä mittarilla (Päivystyshoitotyön osaaminen -mittari). Mittari perustui tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettuun määrittelyyn päivystyshoitotyön osaamisesta. Osaamista mitattiin VAS-janalla (asteikko 0–100) arvon 100 ollessa optimaalinen taso, johon pyrittiin. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoiteltavaksi osaamisen tasoksi asetettiin 80 olettaen opiskelijoiden osaamisen vielä kehittyvän työkokemuksen myötä. Ammatissa toimivien sairaanhoitajien (N=586, n=280, vastausprosentti 48 %) itsearvioitua osaamista käytettiin vertailuperustana opiskelijoiden osaamiselle. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu päivystyshoitotyön osaaminen oli alle tavoiteltavan osaamisen tason. Opiskelijoilla oli mielestään eniten eettistä osaamista sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista ja vähiten päätöksenteko-osaamista ja kliinistä osaamista. Myös ammatissa toimivilla sairaanhoitajilla oli mielestään eniten vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista. Vähiten heillä oli ohjausosaamista ja päätöksenteko-osaamista. Sairaanhoitajilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän päivystyshoitotyön osaamista kuin opiskelijoilla. Opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista selitti eniten aikaisempi terveysalan tutkinto. Päivystyshoitotyön osaamisen kehittämisehdotukset kohdistuvat ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen opetuksen sisältöihin ja määrään, opetus- ja opiskelumenetelmiin, osaamisen arviointiin sekä urasuunnitteluun. Jatkotutkimusehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön osaamisen määrittelyn ja osaamista arvioivan mittarin edelleen kehittämiseen, erilaisten arviointimenetelmien kehittämiseen sekä osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden edelleen tutkimiseen.

Pohjois-Pohjanmaan aikuiskoulutuksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden strategia 2013–2020

Pohjois-Pohjanmaan aikuiskoulutuksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden strategiatyötä on vetänyt Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus (ELY). Työvälineenä on ollut oman tuotannon ESR-rahoitteinen projekti OSUMA – Ohjauksella osuvuutta aikuisopiskeluun – projekti (2008–2013). Projekti on tuottanut nykytilaselvitykset maakunnan aikuiskoulutuksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden tilanteesta, resursseista ja kehittämistarpeista, käynnistänyt ja pilotoinut palvelukokeiluja alueellisten tietokeskusten (TNO-palvelut) kehittämiseksi yhteistyössä Oulun seudun ammattikorkeakoulun hallinnoiman Opintori-projektin (ESR) kanssa. Palvelukokeilujen tuloksia on hyödynnetty strategian suosituksissa. Strategian painopiste on hakeutumisvaiheen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus nimitti strategiatyötä varten koordinaatioryhmän, joka koostui keskeisistä aikuiskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden johdon, sidosryhmien ja asiantuntijoiden edustajista. Edustus oli myös alueellisesti kattava. Koordinaatioryhmän tehtävänä oli tukea ja ohjata maakunnallisen strategiatyön tekemistä, välittää edustamansa tahon/organisaation asiantuntemus strategiatyöhön aikuiskoulutuksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita koskien sekä tiedottaa strategiatyöstä edustamilleen tahoille ja sidosryhmille Pohjois-Pohjanmaan aikuiskoulutuksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden (TNO-palveluiden) strategian 2013–2020 tarkoituksena on: • edistää elinikäisen oppimisen politiikkaa muuttuvassa työelämässä • tarjota asiakkaille kysyntälähtöiset monikanavaiset tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut • tuottaa palvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti • luoda yhteinen tahtotila ja pelisäännöt palveluita tarjoavien organisaatioiden keskuudessa • vahvistaa verkostomaista toimintatapaa tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa • vakiinnuttaa toimijoiden roolit ja tehtävät verkostossa • kehittää verkoston toimintaa päämäärätietoisesti • kehittää ohjausalan ammattilaisten osaamista Strategian toimeenpanon seurantaa varten on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus nimittänyt alueellisen Elinikäisen ohjauksen ohjaus ja yhteistyöryhmän, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Valtakunnallinen Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön vetämä Elinikäisen ohjauksen ohjaus- ja yhteistyöryhmä seuraa alueellista kehittämistoimintaa.

Tutkimus turkulaisten isien ajatuksista peruskoulusta ja yläkouluvalinnasta

Tutkimuksessa käsitellään turkulaisten isien käsityksiä peruskoulusta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, kuten kouluvalinnasta ja koulumarkkinoista. Tutkimuskysymysten avulla pyritään selvittämään isien mielipiteitä ja ajatuksia suomalaisesta peruskoulusta ja kouluvalinnasta, kouluvalinnan merkityksestä ja lähikouluperiaatteesta sekä nykypäivänä vahvasti esillä olevista koulumarkkinoista. Tutkimuksen aineisto perustuu 11 isän haastatteluun. Teemahaastattelut tehtiin hanketta varten luodun haastattelurungon mukaisesti. Isät näkevät yleissivistyksen ja perustietojen ja taitojen hankkimisen koulutuksen tärkeimpinä tehtävinä. Perusopetuksen tasapuolisuutta pidetään tärkeänä,mutta oppilaiden tasapäistämistä ei. Yksikään isistä ei pidä peruskoulutusta nykyisellään liian vaativana, mikä osaltaan selittyy isien omien lasten hyvällä koulumenestyksellä. Haastatellut isät kannattavat sitä, että lahjakkaammat lapset saavat koulussa lisätehtäviä ja haasteita. Eritasoisten oppijoiden ei tulisi olla eri luokissa, vaan opettajan ammattitaitoon kuuluu osata huomioida kaikki oppilaat ja tukea heitä heidän tarvitsemallaan tavalla. Haastateltavien lapsista yhteensä yhdeksän lasta yhdestätoista haki yläkouluun painotetulle luokalle. Syitä lähikoulun valinnalle olivat muun muassa alakoulussa aloitetun painotetun opetuksen jatkuminen omassa lähikoulussa, koulun hyvä maine ja se, että vanhempi sisarus tai sisarukset kävivät samaa koulua. Turkulaisten koulujen painotettu opetus sai myös kritiikkiä. Painotetun opetuksen tarjontaa pidettiin yksipuolisena liikuntaan lukuun ottamatta. Myös painotetun aineen vähäisyyttä opetussuunnitelmassa kritisoitiin. Osa isistä kannattaa huippukouluja, mutta ei pidä niitä tarpeelliseksi vielä peruskoulutasolla. Vapaammat koulumarkkinat nähdään väylänä avoimempaan koulutusjärjestelmään. Isät eivät nähneet tällaisesta tilanteesta syntyvän niinkään kilpailua, vaan perheillä olisi tällöin enemmän mahdollisuuksia valita lapselle koulu heidän omien lähtökohtiensa kautta. Pääsääntöisesti maahanmuuttajaoppilaiden integroitumista normaaliin perusopetukseen pidettiin hyvänä. Lasten sukupuoli nousi myös haastatteluissa esille erityisesti maininnoilla poikien murrosiän haasteellisuudesta ja sen ajoittumisesta kouluvalinnan kanssa samaan aikaan. Opettajien tärkeä rooli nousi tämänkin aiheen kohdalla vahvasti esiin.

Lyhyesti

Tieteen kriisi 1933-1945 ; Tieto jakoon! ; Tiedeviestinnän toimenpideohjelma ; Korkeakouluopiskelijoiden terveys ; MOOC-opetus ; Kemian päivät ja Luma-päivät ; Tutkimusrahoitus julkisessa keskustelussa ; Uusi yliopisto.

ONKI-projektin ontologiaeditorien vertailuraportti

Kansalliskirjastossa maaliskuussa 2013 käynnistynyt ONKI-projekti vastaa yleisen suomalaisen ontologian (YSO) sekä kansallisen ONKI-ontologiapalvelun kehityksestä ja ylläpidosta. ONKI-projektia rahoittavat valtiovarainministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Projektin alkuvaiheen ensimmäisiä tavoitteita on ollut vertailla tällä hetkellä tarjolla olevia ontologioiden muokkaukseen käytettäviä ohjelmistoja, joista tästedes käytämme nimeä ontologiaeditori. Vertailun perusteella annetaan yhteenveto ja suositus vertailussa olleista vaihtoehdoista. Ontologia- editori on keskeisin työväline projektin jatkovaiheessa ja vastaavia työkaluja käyttävät myös Kansalliskirjaston ulkopuoliset, ONKI-projektiin liittyvät yhteistyötahot. Raportissa esitellään projektin taustaa ja ontologiaeditorien käyttöä ja merkitystä ontologiatyössä sekä niihin liittyvät perusvaatimukset. Vertailussa olleet editorit, Top Braid Composer eri versioineen, Protégé 4.3, TopBraid EVN, PoolParty Thesaurus Server, VocBench, IQvoc sekä TemaTres esitellään kukin erikseen. Lopuksi esitetään yhteenveto ja suositus.

Ase- ja ampumakouluttajaksi : maanpuolustuskorkeakoulun antamat valmiudet perusyksikön ase- ja ampumakouluttajaksi

Tutkimuksen aiheena oli sotatieteen kandidaateille Maanpuolustuskorkeakoulussa annettavan ase- ja ampumakoulutuksen riittävyyden tarkastelu. Tutkimuksella haluttiin selvittää kandidaattien saaman koulutuksen riittävyyttä perusyksikön ase- ja ampumakouluttajan tehtäviin. Riittävyyttä tarkasteltiin kandidaattien ja varapäälliköinä toimivien upseerien käsityksien kautta. Tutkimuksen pääkysymykset olivat: 1. Onko sotatieteiden kandidaatin tutkintoon sisältynyt ase- ja ampumakoulutus koettu riittäväksi? 2. Miten riittävyyden kokemus muodostuu? - Miten riittävyyden osatekijät ovat yhteydessä toisiinsa? Tutkimuksessa hyödynnetään oppimiskäsityksen, motivaation, minäpystyvyyden sekä tiedon ja taidon käsitteitä. Näistä on rakennettu kokonaiskuva riittävyyden määrittelylle. Oppimiskäsitys mittaa henkilöiden uskomuksia siitä, mitä vaaditaan uusien asioiden oppimiseksi. Eli voidaan ajatella, että mitä paremmin henkilöt tiedostavat oppimiskäsityksen, sitä paremmin he kykenevät kehittämään itseään. Motivaatiota pidetään kaiken toiminnan alullepanijana. Mikäli henkilöt ovat kiinnostuneet tai kokevat opetettavan asian tärkeäksi, voidaan heidän katsoa olevan motivoituneita tekemään työtään, joka johtaa parempiin tuloksiin. Minäpystyvyyden termein tarkastellaan tutkittavien käsityksiä siitä, kuinka hyvin he kokevat selviytyvänsä ase- ja ampumakouluttajan tehtävistä. Aineisto kerättiin 93. – 95. kadettikurssien maasotalinjalta valmistuneilta sotatieteiden kandidaateilta. Kohderyhmän henkilöt palvelivat kaikissa Suomen varuskunnissa. Sotatieteiden kandidaattien virassaoloajat vaihtelivat puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Varapäälliköiden tehtävässä olon vaihteluväli oli alle vuodesta yli kahteen vuoteen. Aineisto tiivistettiin faktorianalyysillä. Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia varianssi- ja regressioanalyysillä sekä T-testillä. Varianssianalyysillä selvitettiin eri kadettikurssien välisiä eroja sekä tehtävässä oloajan mukaisesti jaoteltujen varapäälliköiden välisiä eroja ase- ja ampumakoulutuksen riittävyydestä kouluttajan tehtävässä toimimiseen. T-testillä verrattiin muuttujien otoskeskiarvoja kyselyiden teoreettiseen keskiarvoon. Regressioanalyysillä selvitettiin kyselyistä muodostettujen summamuuttujien välisiä yhteyksiä. Riittävyyttä mitanneiden summamuuttujien asteikkoon peilaten varapäälliköiden keskiarvot eivät olleet kovin korkeita Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa opetusta kohtaan. Näin ollen voidaan ajatella, että varapäälliköt kokevat, että kandidaattien saama opetus on riittämätöntä perusyksikön ase- ja ampumakouluttajan tehtävään. Kandidaattien osalta keskiarvot jäivät melko alhaisiksi kouluttamisen tiedoissa ja minäpystyvyydessä. Henkilökohtaiset taitonsa he kokivat keskimääräisiksi. Minäpystyvyyttä kyettiin selittämään parhaiten kouluttamisen tiedoilla ja mahdollistavilla, kun taas henkilökohtaisia taitoja selittivät parhaiten oppimiskäsitys ja mahdollistavat. Tutkimuksen perusteella Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa ase- ja ampumakoulutusta tulisi tarkastella kriittisesti ja sen kehittämisestä tulisi keskustella. Tulisi myös tarkastella, onko kadettien kompetenssissa joitain selkeitä puutteita, joihin tulee pyrkiä vaikuttamaan.

Verkkotuetun monimuoto-opetuksen tietoturvariskit : esimerkkinä Ilmavoimien teknillinen koulu

Viime vuosien informaatioteknologian kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia koulutusjärjestelmille. AVOT- kehittämisohjelma (avoin oppimis- ja työskentely- ympäristö) käynnistettiin puolustusvoimien komentajan käskystä vuonna 2000. Ohjelman yhtenä tarkoituksena on tehostaa puolustusvoimien henkilöstön, reserviläisten ja varusmiesten koulutusta mahdollistamalla tietotekniikkaa hyväksi käyttävä verkkotuettu monimuoto-opetus. AVOT-hankkeen tuloksena on syntynyt puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen verkko-opetusympäristö, koulutusportaali. Ilmavoimien teknillisellä koululla on tarve tuoda koulutusportaaliin lentoteknillistä opetusmateriaalia, joka on tietoturvatasoltaan luokiteltu viranomaiskäyttöön. Pyrin kirjallisuustutkimuksen ja haastattelun perusteella kartoittamaan tietoturvariskit, jotka syntyvät käyttäjien asenteista, osaamisesta ja välineistä. Tutkimuksessa ilmeni: Ennen kuin koulutusportaalissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, käyttäjien tiedot, taidot, asenne ja työkalut on koulutuksella ja ohjeistuksella saatettava yhdenmukaisiksi.

Logistiikan tutkimus osana sotatieteitä : metodologisten ratkaisujen syitä ja seurauksia yliopistotasalla

Sotatieteet ovat yleisten tieteenalojen tieteenfilosofioita sotilaalliseen tutkimukseen soveltavia tieteenaloja. Johtaminen ja logistiikka liittyvät kiinteästi toisiinsa niin siviili- kuin sotilasympäristöissä. Näiden käsitteiden keskinäinen suhde on kuitenkin epämääräinen. Tähän tosiasiaan törmää esimerkiksi tehtäessä opinnäytetyötä sotilaslogistiikan aiheesta. Tässä pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan siviiliyliopistojen logistiikan opetus- ja tutkimustoimintaa. Vertailukohteena on Maanpuolustuskorkeakoulu. Tarkoituksena on selvittää, sopivatko siviilitieteissä käytetyt logistiikan tutkimusmenetelmät myös sotatieteelliseen logistiikan tutkimukseen. Samalla luodaan katsaus suosituimpiin metodologisiin ratkaisuihin, ja niiden syihin logistiikan opinnäytetöissä yliopistotasalla. Päätutkimuskysymyksenä on: Mitkä tutkimusmenetelmät soveltuvat sotatieteelliseen logistiikan tutkimukseen? Lisäksi raportissa selvitetään siviili- ja sotilaslogistiikan eroja, metodiopetuksen ja tutkimuksen yhteyttä, sekä yliopistojen logistiikan opinnäytetöissä käytettyjä metodologisia ratkaisuja ja näiden taustatekijöitä. Tutkimusaineistona ovat logistiikan tutkimukseen liittyvät dokumentit, yliopistojen opintoihin liittyvät julkaisut, logistiikan opetus- ja tutkimustoimintaan osallistuvien henkilöiden haastattelut sekä opiskelijoiden opinnäytetyöt. Tämä pro gradu -tutkielma on teoreettinen vertaileva dokumenttianalyysi, jossa empiirinen osuus on toteutettu haastatteluilla. Työssä ilmeni, että suomalainen logistiikan opetus- ja tutkimuskenttä on pirstaloitunut. Tarkkoja tieteenalan rajoja tai teorioita ei ole ja metodologinen valinnan vapaus on suuri. Siviili- ja sotilaslogistiikan tutkimus ovat lähellä toisiaan, joten myös tutkimusmenetelmät ovat pitkälti samoja. Pakollisten metodiopintojen määrä vaikuttaa myös opinnäytetöiden lopputulokseen. Tässä asiassa ollaan siviiliyliopistoissa Maanpuolustuskorkeakoulua edellä. Siviili- ja sotilaslogistiikan välisessä yhteistyössä on vielä kehitettävää – niin käytännön kuin teorian tasoilla.

Opetuksen monimuotoistaminen Raja- ja merivartiokoululla : kouluttajien käsityksiä oppimisesta, opettajuudesta, opiskelijoiden valmiuksista ja koulutuksen kehittämisestä

Vanhojen koulutusmallien toimimattomuus tai heikko vastauskyky nopeasti muuttuviin työelämän vaatimuksiin on pakottanut opettajat ja koulutuksen suunnittelijat luomaan uusia koulutuskäytäntöjä. Näitä ovat verkkotuettu monimuoto-opetus luokkaopetuksen sijaan, muutokset oppimisympäristöissä ja verkostoituminen sekä työelämään että ympäröivään maailmaan. Raja- ja merivartiokoulun pyrkimyksenä on saada verkkotuettu monimuoto-opetus osaksi kaikkea perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. Tämä asettaa haasteita niin kouluttajille kuin koko koulutusjärjestelmälle. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata monimuoto-opetuksen nykytilaa Raja- ja merivartiokoululla ja selvittää Raja- ja merivartiokoulun kouluttajien käsitysten perusteella, miten opetuksen monimuotoistamista Raja- ja merivartiokoululla tulisi kehittää. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirisen osan tutkimusongelmiksi muodostuivat: - Millaisia käsityksiä kouluttajilla on oppimisesta ja opettajuudesta? -Millaisia käsityksiä kouluttajilla on opiskelijoiden valmiuksista monimuoto-opiskeluun? -Miten kouluttajien käsitysten mukaan koulutuksen monimuotoistamista tulisi kehittää? Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastelen monimuoto-opetuksen nykytilaa Raja- ja merivartiokoululla, oppimista, aikuista opiskelijana ja opettajuutta sekä monimuoto- opetusta. Empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta Raja- ja merivartiokoulun kouluttajien käsitysten kautta. Suoritin tutkimuksen aineiston keruun teemahaastatteluna ja keräämäni tekstiaineiston analysoin fenomenografisella tutkimusotteella. Esitin tulokset fenomenografisesti jäsennettyinä ja ryhmiteltyinä merkityskategorioihin, jotka edustivat kouluttajien käsityksiä oppimisesta, opettajuudesta, opiskelijoiden valmiuksista, oh- jaamisesta sekä oppimisympäristöjen ja koulutuksen kehittämisestä. Kouluttajien käsitykset oppimisesta ja opettajuudesta olivat suhteellisen nykyaikaisia. Kouluttajat näkivät oppimisen tiedon ymmärtämisenä, rakentumisena ja aikaisempien käsitysten muokkaamisena. Käsityksissä tulivat esille myös opiskelijan oman motivaation merkitys ja osallistuminen omaan oppimisprosessiin. Opettaja kuvataan ohjaajaksi, joka luo oppimistilanteen ja johdattelee opetusta. Tärkeäksi koettu opetuksen sitominen työelämään edellyttää opettajalta vankkaa ajan tasalla olevaa ammatillista osaamista. Opiskelijoiden valmiudet monimuoto-opiskeluun nähtiin hyvinä. Käsitysten mukaan osalla opiskelijoista oli vaikeuksia tekstin tuottamisessa. Monimuoto-opetus on saattanut tulla monelle opiskelijalle yllätyksenä tai ainakin uutena tapana opiskella. Kouluttajien mielestä monimuoto-opiskelun ohjaukseen tulisi panostaan kurssin aloitusvaiheessa. Käsitysten mukaan nuoret haluavat selkeitä malleja selviytyäkseen työelämässä, kun taas vanhemmilla, jo pidempään työelämässä olleilla, opiskelijoilla on paremmat valmiudet niin monimuoto-opiskeluun kuin työssä oppimiseenkin. Käsityksissä koulutuksen kehittämisestä esille nousivat fyysisten ja sosiaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen. Kehityksen esteiksi koetaan näkemyserot koulutuksen toteuttamisesta, jotka heijastuvat muun muassa kouluttajaresursseihin, opetusryhmien kokoihin ja mahdollisuuksiin valita erilaisia opetusmenetelmiä.