Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelma 2013–2017

Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelman 2013–2017 päämääränä on nimetä keskeiset vapaa-ajankalastuksen kehittämistavoitteet valitulla aikajänteellä. Ohjelman on laatinut Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus alueellisena kalatalousviranomaisena yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. Ohjelmalla ei ole oikeusvaikutuksia, vaan se ohjaa kalatalousviranomaisen toimintaa ja auttaa suuntaamaan rahoitusta. Tärkeitä kumppaneita ohjelman toteutuksessa ovat kalatalousalan järjestöt, kalastusalueet, osakaskunnat, tutkimuslaitokset ja itse vapaa-ajankalastajat. Monipuolisuus ja vastuullisuus ovat Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen avainsanat tulevaisuudessa. Monipuolisuus tarkoittaa sitä, että vapaa-ajankalastusta harjoitetaan erilaisissa ympäristöissä ja että kalastaja arvostaa saaliina myös tavanomaisia kaloja ja kalalajeja. Näin harrastuksen vesiluontoa kohtaan aiheuttamaa painetta voidaan tasata alueellisesti. Vastuullisuuteen kuuluu, että tunnistetaan kalastusharrastuksen vaikutukset kalakantoihin, kalayksilöihin ja luontoon ja että kalavaroja käytetään kestävästi. Keski-Suomen maakunnan vapaa-ajankalastuksen kehittämisen tavoitteet vuosille 2013–2017 ovat: • vapaa-ajankalastusmahdollisuuksien monipuolinen hyödyntäminen • vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tukeminen • vapaa-ajankalastuksen sosio-ekonomisten hyötyjen esiin nostaminen. Tavoitteita pyritään edistämään 12 toimenpiteen avulla. Nämä ovat 1. vapaa-ajankalastuksen infrastruktuurin kehittäminen, 2. luvanmyynnin parantaminen, 3. erityiskohteiden lisääminen, 4. lisätään lähikalastuskohteita ja muita matalan kynnyksen kalapaikkoja, 5. ekologisesti kestävien säätelytoimien käyttöönotto, 6. saaliin valinta ja käsittely 7. kalastuskilpailujen kehittäminen vastuullisemmaksi, 8. vaelluskalojen elinkierron turvaaminen, 9. tiedottaminen, 10. alan tutkimuksen edistäminen, 11. yhteistyön lisääminen kuntien kanssa, 12. vapaa-ajankalastustoimijoiden keskinäisen tiedonkulun parantaminen.

Lundin yliopiston väitöskirjoja 1700-1880

Säilytetään erillisenä kokoelmana (n. 1300 nidettä) Turun yliopiston pääkirjastossa.

RDA (Resource Description and Access) – kuvailuohjeiden kansainvälinen ja kansallinen käyttöönotto

Marjatta Autio-Tuulen esitys Kuvailun tiedotuspäivillä Helsingissä 20.3.2013.

Kansainvälinen siirtohinnoittelu liiketoiminnan uudelleenjärjestelyissä ja verotuksessa

Yritystoiminnan kansainvälistyminen sekä liiketoiminnan keskittyminen kansainvälisiin konserneihin ovat lisänneet siirtohinnoittelun kasvavaa merkitystä yritysverotuksen kriittisenä osa-alueena. Tämän seurauksena eri maiden verohallinnot sekä yritykset ovat lisänneet panostuksiaan siirtohinnoitteluun. OECD:n arvioiden mukaan jopa 70 % maailmankaupasta on kansainvälisten konsernien sisäistä kauppaa. Myös Suomessa siirtohinnoitteluasioiden merkitys on noussut vuoden 2007 alusta voimaan tulleiden siirtohinnoittelun dokumentointisäännösten seurauksena. Markkinaehtoperiaate on siirtohinnoittelun keskeisin käsite. Sen mukaan etupiiriyhteydessä olevien yritysten välisissä liiketoimissa käytettyjen hintojen tulee vastata niitä hintoja, joita toisistaan riippumattomat yritykset olisivat käyttäneet vertailukelpoisissa liiketoimissa vapailla markkinoilla. Tyypillisiä tilanteita, joissa siirtohinnoitteluun liittyviä ongelmia voi tulla esille, ovat muun muassa liiketoiminnan uudelleenjärjestelyt, aineettoman omaisuuden arvostaminen sekä konsernin sisäinen rahoitus. Nämä teemat on otettu erityistarkasteluun tässä tutkielmassa. Tutkielmassa kuvataan siirtohinnoittelumenetelmät ja analysoida niitä Suomen verotuksen näkökulmasta. Siirtohinnoittelukysymyksiä käsitellään erityisesti liiketoiminnan uudelleenjärjestelyissä. Lisäksi tarkastellaan rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelua sekä aineettoman omaisuuden arvostamista liiketoiminnan uudelleenjärjestelyissä. Tutkielma on päätöksentekometodologinen. Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyiden siirtohinnoittelua ja niiden erityispiirteitä havainnollistetaan esimerkkilaskelmien avulla.

Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuonna 2009

Kyrönjoen yläosan vesistötöiden vaikutusta joen ja suiston kalatalouteen selvitettiin vuoden 2009 vapaa-ajan- ja ammattikalastustiedusteluilla. Vapaa-ajankalastusta tiedusteltiin erikseen joki- ja suistoalueella satunnaisilta lähialueen kotitalouksilta ja alueella mökkejä omistavilta kotitalouksilta. Vapaa-ajan kalastusta koskeva postitiedustelu lähetettiin lähes 3100 kotitaloudelle, joista vastasi 68 %. Suistoalueen ammattikalastusta tiedusteltiin alueella asuvilta Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteriin kuuluneilta kalastajilta. Aiemmin vastaavia kalastustiedusteluja on tehty vuosien 1996, 2000, 2003 ja 2006 kalastuksesta. Vuonna 2009 jokialueella oli kalastanut 8 % ja suistoalueella 25 % vastanneista kotitalouksista. Vastanneista ammattikalastajista 44 % (12 kpl) oli kalastanut suiston tutkimusalueella. Tiedustelualueella vapaa-ajankalastukseen osallistui noin 4600 henkilöä runsaasta 2600 ruokakunnasta. Jokialueella kalastus oli useimmiten jokamiehenoikeudella tapahtuvaa ongintaa tai pilkintää. Suistoalueella käytettiin sen sijaan paljon verkkoja ja vapaa-ajankalastus perustui yli puolella vastanneista osakaskunnalta hankittuun lupaan. Jokialueella vapaa-ajankalastajien saalis oli lähes 28 000 kg ja suistoalueella runsaat 55 000 kg. Suistoalueelta saatu ammattikalastajien saalis oli runsaat 35 000 kg. Ammattikalastajien kokonaissaalis ja kalastajakohtainen saalis vähenivät merkittävästi vuodesta 2006 vuoteen 2009 rysillä tapahtuneen kuorepyynnin loppumisen takia. Kuoretta ei vuonna 2009 pyydetty menekin puutteen takia, kun paikallinen rehutehdas lopetti toimintansa. Rysillä on aiempina vuosina saatu yli 90 % ammattikalastuksen kokonaissaaliista, mutta vuonna 2009 rysillä saatiin saaliista noin puolet. Vuonna 2009 made oli arvokkain saalislaji suiston vapaa-ajankalastuksessa, siika suiston ammattikalastuksessa ja hauki jokialueen vapaa-ajankalastuksessa kalastajahinnoilla laskettuna.

Arvostrategian ja kasvustrategian kansainvälinen vertailu

Tutkielmassa tarkastellaan kahta osakesijoittamisessa käytettävää sijoitusstrategiaa eli arvo- ja kasvustrategiaa. Tutkielmassa tehdään myös kansainvälinen vertailu edellä mainittujen strategioiden mukaisella sijoittamisella saavutettujen tuottojen ja riskien määristä. Kansainvälisessä vertailussa erityinen kiinnostuksen kohde on sijoitustuottojen ja -riskien erot kehittyneiden ja kehittyvien osakemaerkkinoiden välillä.

Kohti kestävää ja vastuullista kalastusta : Vapaa-ajankalastuksen kehittäminen Hämeessä ja Pirkanmaalla 2013-2020

Vapaa-ajankalastus on merkittävin uusiutuvien kalavarojemme hyödyntäjä ja erittäin suosittu luontoharrastus Hämeen ja Pirkanmaan maakunnissa. Alueella on eniten vapaa-ajankalastajia koko maassa, mutta suosion säilyminen ei ole itsestään selvää. Hämeen ELY -keskus on laatinut vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelman, jonka tavoitteena on turvata hyvä tilanne ja kalatalouden kehitys. Kehittämisohjelma linjaa kalatalousviranomaisen toimintaa, mutta ohjelmalla ei ole oikeusvaikutuksia. Ohjelman toteuttaminen edellyttää toimia kalatalousviranomaisten lisäksi kunnilta, vapaa-ajankalastajien järjestöiltä ja seuroilta, kalastusalueilta, osakaskunnilta, kalaveden omistajien neuvontajärjestöiltä, alan yrityksiltä sekä vapaa-ajankalastajilta itseltään. Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan maakuntien vapaa-ajankalastuksen kehittämisen tavoitteet vuosille 2013-2017 ovat: 1. Kestävä kalavesien hoito ja kalastus 2. Vahva ja vastuullinen kalastuskulttuuri 3. Laadukkaat kalastuspalvelut Tavoitteita pyritään edistämään yhdeksän toimenpidekokonaisuuden avulla. Nämä ovat: 1) Kalastuksen ohjaaminen ekologisesti kestävään suuntaan, 2) kala- ja rapukantojen hoidon ohjaaminen, 3) vaelluskalojen elinkierron turvaaminen, 4) vastuullisen kalastuksen tukeminen, 5) lasten ja nuorten kalastuksen tukeminen, 6) tiedotus ja tiedonkulku, 7) kalastajien tarvitsemien palveluiden ja rakenteiden kehittäminen, 8) lähikalastuspaikkojen rakentaminen ja kehittäminen sekä 9) ohjelmapalveluiden ja kalastusmatkailun kehittäminen.

Säännöstelyjen kehittämistyön vaikutukset Oulujoen vesistössä : seurannan tulokset vuosina 1999–2009

Ympäristöviranomaiset ja Oulujoen vesistön alueella toimivat voimayhtiöt tekivät vuosina 1989–1992 monitieteisen selvityksen vesistöjen säännöstelyn kehittämiseksi. Kehittämisen tavoitteina oli ottaa virkistyskäytön tarpeet ja vesiluonnon tilaan vaikuttavat tekijät paremmin huomioon, mutta säilyttää säännöstelyn alkuperäinen tavoite, eli palvella energiantuotantoa sekä estää tulvavahinkoja ja rantavyöryjä. Selvityksen tuloksena annettiin Oulujoen vesistön säännöstelyä, siihen liittyvää ympäristönhoitoa ja tiedotusta koskevia kehittämissuosituksia. Suositusten perusteella otettiin käyttöön järvikohtaiset kesäajan vedenkorkeuksia ohjaavat tavoitetasot ja yläsuositukset. Kehittämisselvityksen tuloksena annettuja suosituksia alettiin noudattaa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäinen suositusten seurantaselvitys tehtiin vuonna 1998 ja tässä raportissa on esitelty vuoden 2009 seurantahankkeen tulokset. Syksyn 2009 seuranta osoittaa, että suositukset ovat toteutuneet pääasiassa hyvin. Niiden toteuttamisella on saavutettu säännöstelyn kehittämisselvityksessä asetettuja tavoitteita. Ennen kaikkea suositukset kesäajan vedenkorkeuksissa ovat toteutuneet hyvin lukuun ottamatta Kianta- ja Vuokkijärviä. Suositusten toteutumisen seurauksena vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet ovat parantuneet. Käytössä olevat kesäajan vedenkorkeuksien tavoitetasot ja yläsuositukset ovat selvityksen perusteella tarpeelliset, ja suurin osa vesistön käyttäjistä pitääkin vedenkorkeuksia sopivana juhannuksesta elokuulle. Tarkastellun ajanjakson aikana Kianta- ja Vuokkijärvien vedenpintaa on jouduttu laskemaan voimalaitosten korjausten vuoksi; kesällä 2003 Ämmän ja Aittokosken voimalaitosten peruskorjauksen, kesällä 2005 Aittokosken voimalaitoksen turbiinin uusimisen ja kesällä 2008 Seitenoikean voimalaitoksen peruskorjauksen takia. Lisäksi erityisen matalia vedenkorkeuksia esiintyi kuivina vuosina 2003 ja 2006. Eri aikoina toteutettujen kasvillisuusseurantojen tulosten tulkintaa haittaavat voimakkaasti erot seurantamenetelmissä. Vuoden 2009 seurantatutkimuksen tulosten tulkintaa hankaloitti myös havaintovuoden 2003 poikkeuksellisen alhaiset vedenkorkeudet, jotka lisäsivät merkittävästi pienten häiriölajien lukumäärää säännösteltyjen järvien rantavyöhykkeellä. Vedenkorkeusanalyysin perusteella pitäisi tilanteen kasvillisuuden kannalta olla kuitenkin parantunut ja kasvillisuuden vyöhykkeisyyden olla paremmin kehittynyttä ja vakiintuneempaa verrattuna aiempiin tarkasteltuihin ajanjaksoihin. Kasvillisuuden strategia-analyysin perusteella voidaan todeta, että ylempi rantavyöhyke on vakiintuneempaa ja eroosion ja jään vaikutukset kasvillisuuteen ovat vähentyneet. Järvien vedenkorkeuden säännöstelyn on arvioitu vaikuttaneen negatiivisesti kalastoon pohjaeläinten muodostamien ravintovarojen vähenemisen takia. Säännösteltyjen kohdejärvien pohjaeläimistö erosi pääsääntöisesti vertailujärvien eläimistöstä, etenkin koostumuksensa perusteella. Rantavyöhykkeen eläimistö erosi vähiten lievemmin säännösteltyjen järvillä ja eniten voimakkaammin säännöstellyillä järvillä. Kuitenkin Oulujoen vesistön säännöstelyjen muutokset suosituksia edeltävän ja sen jälkeisen ajanjakson välillä ovat olleet pohjaeläimistön kannalta hyvin pieniä eikä pohjaeläinaineiston koostumuksessa tai runsaudessa ei ole havaittavissa sellaisia eroja tai yhdenmukaista kehityssuuntaa, jotka olisi yhdistettävissä säännöstelyssä toteutuneisiin muutoksiin ajanjaksojen välillä. Säännöstely vaikuttaa kalojen lisääntymiseen ja ravintovaroihin, sillä se voi heikentää pohjaeläimistön ja rantaeläinplanktonin elinolosuhteita sekä vaikeuttaa mädin säilymistä ja vähentää sopivien lisääntymisalueiden määrää. Säännöstelykäytännön muutoksen vaikutusta kalastoon on vaikea arvioida käytettävissä olevien saalis- tai yksikkösaalistietojen perusteella. Muutoksen mahdolliset vaikutukset kalakantoihin peittyvät samanaikaisesti istutuksissa tapahtuneisiin kalayhteisömuutoksiin. Kalastuksen suuntautumisen eri lajeihin aiheuttaa sen, että verkkokalastuksen yksikkösaaliit eivät enää välttämättä kerro todellisista muutoksista kalastossa. Vedenkorkeuksien vaihtelussa on Oulujärvellä kuitenkin tapahtunut kalakantojen kannalta myönteisiä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedotuksen tarve säännöstelyn ja vedenkorkeuksien osalta nousi kyselytutkimuksessa vahvasti esiin. Vesistön käyttäjien yleiskuva säännöstelystä on huonontunut aiemmasta seurannasta vuonna 1998 lukuun ottamatta Oulujärveä, jossa yleiskuva on parantunut. Tehtyjen vesistön ja rantojen hoito- ja kunnostustöiden hyödyllisyys koetaan hyväksi, ja suurin osa vesistön käyttäjistä on sitä miltä, että alueella tulisi tehdä lisätoimenpiteitä vesistön käytön parantamiseksi.