Julkisen hallinnon digitalisoituminen - Case: Kela Satakunnan vakuutuspiiri

Julkisen hallinnon lisääntyvä digitalisoituminen on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan entistä voimakkaammin julkisen hallinnon työntekijöiden toimenkuvaan nyt ja tulevaisuudessa. Kun aiemmin asiakkaita palveltiin kasvotusten, tapahtuu palvelu nyt yhä enemmän kasvottomana Internetin sähköisten sovellusten kautta. Teoriaosuudessa käsiteltiin aluksi sähköistä verkkopalvelua, joista päästiin julkisen hallinnon digitalisointiin. Toiseksi käsiteltiin riskejä ja lisäarvoja aiemman teorian ja tutkimusten kautta, joita on tehty mm. pankkisektorilla ja sähköisissä virastoissa. Näiden jälkeen esiteltiin, miten tutkimus on toteutettu. Tutkielman tulokset ja johtopäätökset ovat esitelty viimeisinä. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä. Tutkimuksessa tutkittiin millä tavoin Kansaneläkelaitoksen työntekijät kokivat lisääntyvät sähköiset palvelut omassa työssään. Kyselyssä kartoitettiin mitä riskejä ja lisäarvoja työntekijät kokevat digitalisoitumisen myötä. Tutkimuksessa oli sekä puolistrukturoituja kysymyksiä, avoimia kysymyksiä, yksitoista väittämää, sekä kyselylomakkeen lopussa olleet lisätietokysymykset vastaajien taustatiedoista. Kysely lähetettiin kaikille Satakunnan vakuutuspiirissä työskenteleville Kelan työntekijöille, joita oli tutkimuksen tekohetkellä 131. Vastauksia kyselyyn saatiin 41kpl eli vastausprosentiksi muodostui 31,3 prosenttia. Tutkimustulosten perusteella työntekijät kokivat suurimpina riskeinä työpaikkojen menetykset, tietoturvariskit ja riskin siitä, etteivät asiakkaat tiedä mihin etuuteen heillä on oikeus. Suurimpina lisäarvoina puolestaan nähtiin käsittelyn nopeus, hakemusten selkeys ja hakemisen vaivattomuus. Verrattuna aiempiin tutkimuksiin pankki- ja virastomaailmassa, tuloksissa voidaan nähdä niin yhtäläisyyksiä kuin erovaisuuksia.

Valmiuden kohottaminen Ahvenanmaan demilitarisoidulla vyöhykkeellä

Miten Suomi voi oikeutta rikkomatta toimia, jos Rauhan saarten rauha on uhattu? Ahvenanmaan puolustamista rasittavat demilitarisointia ja neutralisointia koskevat valtiosopimukset. Sopimuksista on kuitenkin löydettävissä erinäisiä valmiudenkohottamistoimenpiteitä sallivia kohtia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on oikeudellisin menetelmin, argumentoinnin ja tulkinnan keinoin vastata päätutkimuskysymykseen: Voidaanko valmiutta kohottaa Ahvenanmaalla, ja jos voidaan, niin mitkä oikeussäännöt tulee ottaa huomioon ja millä tavoin? Aineistona käytetään kansainvälisen oikeuden ensisijaisia ja toissijaisia lähteitä sekä kansallisia oikeussääntöjä. Näitä tulkitaan oikeustieteellisten tulkitsemissääntöjen kautta. Oikeudellisen tulkinnan keinoin vastataan tutkimuskysymyksiin ja alakysymyksiin. Menetelmää kutsutaan kansallisessa oikeudessa oikeusdogmaattiseksi ja kansainvälisessä oikeudessa eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Tutkimus osoittaa, että vuoden 1921 yleissopimus mahdollistaa useita valmiudenkohottamis-toimenpiteitä. Lisäksi ilmenee, että valmiuslain 12 §:n mukainen varautumisvelvollisuus on yhtä sitova Ahvenanmaalla kuin muualla Suomessa. Oikeudellisesti tarkasteltuna valmiuden kohottamisen keinovalikoima on laaja. Tutkimuksessa on havaittu useita kysymyksiä, joihin tässä yhteydessä ei voida ottaa kantaa, ja nämä jätetään jatkotutkimuskysymyksiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että valmiuden kohottaminen Ahvenanmaalla on mahdollista, mutta se tulee pystyä perustelemaan oikeudellisesti kestävällä tavalla vallitsevan tilanteen pohjalta.

Yliopistokirjaston imago: Case: Turun yliopiston kirjasto

Asiakkaan tunteminen ja tämän kokemien mielikuvien ymmärtäminen on tärkeää, jotta organisaatio voi kehittää tuotteitaan ja palveluitaan asiakkaansa tarpeita ja toiveita vastaaviksi. Kun organisaatio tunnistaa, millaisia mielikuvia se herättää asiakkaassaan, se pystyy hyödyntämään tätä ymmärrystä toimintansa kehit-tämisessä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen on Turun yliopiston kirjaston imago. Tutkimuksen tarkoitusta lähestyttiin kolmen osaongelman kautta: Miten imago muodostuu nonprofit-orga-nisaatiossa? Miten eri tiedekuntakirjastojen imagot eroavat toisistaan? Miten mielikuvat Turun yliopiston kirjastosta eroava eri asiakasryhmissä? Tutkielman teoriaosuudessa määriteltiin aluksi, mitä imagolla ja sen lähikäsitteillä, kuten persoonallisuudella ja identiteetillä tarkoitetaan, ja miten imagoon voidaan vaikuttaa. Lisäksi teoriassa käsiteltiin nonprofit-organisaatioiden ja yliopistokirjastojen erityispiirteitä sekä sitä, miksi myös näille on tärkeää ymmärtää asiakasta, mitata säännöllisesti asiakastyytyväisyyttä ja palvelun laatua, ymmärtää asiakkaan kokemat mielikuvat sekä rakentaa imagoa johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Turun yliopiston kirjastolle. Turun yliopiston kirjasto toteutti asiak-kailleen asiakastyytyväisyyskyselyn 1.3.–21.3.2010. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kansainvälistä, erityisesti kirjastojen asiakastyytyväisyyden ja pal-velun laadun mittaamiseen kehitettyä LibQUAL-kyselyä. LibQUAL-kysely pohjautuu palvelun laadun seu-raamista varten kehitettyyn SERVQUAL-työkaluun ja sisältää 22 ydinkysymystä, jotka mittaavat palvelun laadun minimitasoa, havaittua tasoa ja toivottua tasoa kolmen ulottuvuuden kautta. Nämä kolme ulottu-vuutta ovat palvelun vaikuttavuus, aineiston hallinta ja kirjasto paikkana. Lisäksi LibQUAL-kyselyssä on de-mografiatietoihin liittyviä kysymyksiä sekä oppimisvaikutuksia, tiedon hakua ja käyttöä sekä yleistä asia-kastyytyväisyyttä mittaavia kysymyksiä. Kysely toteutettiin kevennettynä LibQUAL Lite -versiona verkossa ja siihen saatiin 4 589 vastausta. Kyselyn tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tuloksissa havaittiin, että palvelun vaikuttavuuden ulottuvuuteen asiakkaat olivat varsin tyytyväisiä. Suurimmat kehi-tyskohteet löytyivät aineiston hallinnasta ja kirjastosta paikkana. Kyselyn tuloksia analysoitiin eri tausta-muuttujien, muun muassa sukupuolen, ikäryhmän, asiakkaan pääasiallisen kirjaston sekä käyttäjäryhmän kautta. Tilastollisesti merkitseviä riippuvuuksia löytyi taustamuuttujien sekä kyselyn kysymysten väliltä.

Yhdysvaltain maavoimien operatiivisen doktriinin kehitys 1991–2001

Yhdysvaltain maavoimien operatiivinen doktriini määrittelee miten maavoimat suunnittelevat ja toteuttavat sotatoimia, yhdessä muiden puolustushaarojen ja liittolaisten kanssa. Tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää, miten Yhdysvaltojen maavoimien operatiivinen doktriini kehittyi kylmän sodan päättymisen ja terrorismin vastaisen sodan välisenä aikana. Tutkimusta ohjanneita kysymyksiä on ollut: - Mihin Yhdysvaltojen maavoimien operatiivinen doktriini perustui kylmän sodan päättyessä vuonna 1991 ja millä tavalla sen kehittämistä ohjattiin? - Mitkä tekijät ohjasivat vuosina 1993 ja 2001 julkaistuja operatiivisia doktriineja ja miten niitä kehitettiin? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen asiakirja-, kirjallisuus- ja aikakauslehtitutkimus. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä on käytetty kirjallisen materiaalin keräämistä. Kirjallisen aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen perusteella Yhdysvaltojen maavoimien operatiivinen doktriini perustui kylmän sodan päättyessä hyökkäykselliseen ilma- maataisteluoppiin. Doktriinin kehittämisen lähtökohtana oli selkeästi ymmärrys Yhdysvaltojen olevan joukoiltaan alivoimaisia Varsovan liiton joukkoja vastaan sekä tietoisuus siitä, että nykyaikaisessa sodassa korostuisi sodankäynnin tuhovoima ja tempo. Doktriinin hyökkäyksellisyydellä vastattiin alivoimaisuuteen ja muuttuneen sodankäynnin haasteisiin. Tutkimustulosten mukaan vuonna 1993 julkaistua operatiivista doktriinia ohjasi selkeästi Persianlahden sota sekä kylmänsodan päättyminen. Doktriini lähtökohdaksi valittiin korkeassa valmiudessa olevat hyvin varustetut joukot. Persianlahden sodan opit ohjasivat uutta doktriinia ja sodassa havaittuihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan. Kylmänsodan päättymisen aiheuttamaan muuttuvaan tilanteeseen, sekä joukkojen vähennyksiin vastattiin doktriinissa kyvyllä vaikuttaa kriiseihin ennen niiden puhkeamista, sekä kyvyllä yhteisoperaatioihin. Doktriinin kehittämisen johtajaksi valittiin henkilö, jolla oli käytännön kokemusta kehitettävästä asiasta. Vuoden 2001 doktriinissa on selkeästi havaittavissa sotaa alemmanasteisiin kriiseihin osallistumisen vaikutteita. Tämä tulee parhaiten esille uusissa operaatiotyypeissä. Doktriinissa vahvennettiin myös aikaisemmassa vuoden 1993 doktriinissa esille tuotua vaatimusta osallistua yhteisoperaatioihin. Näitä tuettiin lisäksi kyvyllä strategiseen reagointiin, sekä digitalisoinnilla mahdollistettiin informaation lisääminen taisteluvoiman osa-alueeksi. Tutkimuksen tarkastelujaksolla on Yhdysvaltojen maavoimien operaatiotaitoa ohjaavassa doktriinissa korostunut taisteluvoimaisilla joukoilla kyky nopeaan vaikuttamiseen yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen ja liittolaisten kanssa, kaikissa operaatiotyypeissä ja niiden yhdistelmissä.

Hiljaisen tiedon siirtyminen pääjohtokeskuksen torjuntakeskuksen organisaatiossa

Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan hiljaisen tiedon luonnetta ja merkitystä osana ilmavoimien pääjohtokeskuksiin kuuluvien torjuntakeskusten toimintaa sekä selvittämään niitä seikkoja jotka vaikuttavat tiedon siirtymiseen kyseisessä organisaatiossa. Lisäksi tutkittiin, onko organisaatio kyennyt siirtämään osia hiljaisesta tiedostaan formaaliin, eksplisiittiseen muotoon. Tutkimus sijoittuu ajankohtaan jolloin torjuntakeskusten henkilöstöä on siirtymässä muihin tehtäviin osana puolustusvoimauudistusta. Lisäksi henkilöstörakenne uusiutuu opistoupseerien tehtävien siirtyessä aliupseeristolle opistoupseerien eläkkeelle siirtymisen myötä. Tässä ympäristössä tiedon tehokas siirtyminen organisaation sisällä on entistä tärkeämpää organisaation tehokkaan toiminnan kannalta. Poistuvan henkilöstön omaama henkinen pääoma tulee pystyä hyödyntämään. Tutkimuksessa haastateltiin 5. ja 7. pääjohtokeskusten henkilöstöä kyselytutkimuksella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Kyselyä ei kohdistettu tiettyyn henkilöstöryhmään, vaan se jaettiin tarkoituksellisesti koko torjuntakeskusten henkilöstölle. Kyselytutkimuksella saadun aineiston käsittelyssä käytettiin hyväksi fenomenologista reduktiota. Tämän metodin avulla tutkimusaineisto jaettiin kahdeksaan sisältöalueeseen, joiden merkityssuhteiden teemoja käsiteltiin Michael Polanyin hiljaisen tiedon teorian kannalta. Tutkimustuloksissa havaittiin, että torjuntakeskusten henkilöstö havaitsee työtehtäviinsä liittyvän hiljaista tietoa, ja pitää sen osuutta tärkeänä hyvän työsuorituksen kannalta. Tiedon siirtymisessä havaittiin selkeä ero eksplisiittisen ja hiljaisen tiedon välillä. Eksplisiittisen tiedon koettiin välittyvän hyvin, ja sen siirtymisen kannalta tärkeimpänä pidettiin tehokasta tiedon jakelukanavaa ja virallisia menetelmiä, kuten koulutustapahtumia ja dokumenttien hallintaa. Hiljaisen tiedon siirtymisen todettiin olevan selkeästi heikommalla tasolla, ja sen tehokkaimpana siirtymismuotona pidettiin työyhteisön jäsenten epävirallisia vuorovaikutustilanteita. Epävirallisten vuorovaikutustilanteiden syntyyn vaikuttaa eniten työyhteisön työilmapiiri. Yleisesti työilmapiiri koettiin melko hyväksi, mutta sen ei kuitenkaan todettu kannustavan työntekijöitä tuomaan omaa asiantuntijuuttaan esille. Suurimmaksi esteeksi tiedon siirtymisessä todettiin yksittäisten työntekijöiden kokema arvostuksen puute. Organisaation todettiin kyenneen siirtämään osan hiljaisesta tiedosta eksplisiittiseen muotoon, mutta materiaalin käytettävyys ei ole vielä optimaalisella tasolla. Tutkimuksen mukaan torjuntakeskusten tulee kiinnittää huomiota avoimen ja vuorovaikutuksellisen työilmapiirin kehittämiseen ja ylläpitoon, jotta kaikkien työntekijöiden osaaminen saadaan maksimaalisesti hyödynnettyä. Myös mentoritoimintaa tulisi kehittää suunnitelmallisemmaksi pidemmän aikavälin toiminnaksi.

Arjen poliittinen kulttuuri

Kirjallisuusarvostelu

Media, luokka, uusintaminen - ja televisio

Vastine Lotta Kähkösen, Mona Mannevuon ja Mari Pajalan keskustelupuheenvuoroon "Televisiomaksu paljastaa yhteiskuntaluokan? : luokan tutkimuksen metodologisia haasteita", joka ilmestyi Sosiologia-lehdessä 4/2012.

Hyvinvointialan liikelaitokset Suomessa : Liikelaitostumisen syyt, toiminnan tavoitteet ja tulevaisuuden näkymät

Tämä tutkimus keskittyy hyvinvointialalla toimiviin ja hyvinvointipalveluja tuottaviin kunnallisiin liikelaitoksiin, joita tässä tutkimuksessa kutsutaan hyvinvointialan liikelaitoksiksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hyvinvointialan organisaatioiden liikelaitostumisen syyt, hyvinvointialan liikelaitokselle asetetut organisaatiokohtaiset tavoitteet ja tulevaisuuden näkymät Suomessa. Tutkimus sisältyy Kuntapalveluiden fuusio -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on parantaa kuntien yhteistoimintaa palvelutuotannossa (Turun yliopisto 2010). Tutkimuksessa hyvinvointiala on rajattu tarkoittamaan sosiaali- ja terveysalaa. Siten hyvinvointipalvelut tarkoittavat sosiaali- ja terveysalalla toteutettavia palveluita sekä hyvinvointialan liikelaitos sosiaali- ja terveysalalla toimivaa kunnallista liikelaitosta. Lisäksi tavoitteet tämän tutkimuksen yhteydessä tarkoittavat tavoitteita, jotka ovat itsenäisiä, tietylle hyvinvointialan liikelaitokselle perustamisvaiheessa asetettuja organisaatiokohtaisia tavoitteita, eivät sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointialan organisaatioille asettamia yleistavoitteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin tutkimukseen kehitetyllä Webropol-kyselyllä, joka sisälsi sekä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia kysymyksiä. Kyselyn 17 kysymystä kohdistui vastaajien ja heidän edustamiensa organisaatioiden taustamuuttujiin, hyvinvointialan organisaatioiden liikelaitostumisen syihin, organisaatiokohtaisiin tavoitteisiin ja hyvinvointialan liikelaitoksien tulevaisuuden näkymiin. Tutkimuksen kvalitatiivinen aineisto analysoitiin hyödyntämällä induktiivista päättelyä ja sisällönanalyysiä. Kvantitatiivista aineistoa kuvattiin objektiivisesti todettavin tosiasioin kuten lukumäärin ja prosenttiosuuksin. Hyvinvointialan organisaatioiden liikelaitostumisen syyt keskittyivät liikkumavaraan, reagointikykyyn ja joustavuuteen itsenäisessä päätöksenteossa, liiketaloudellisen ajattelutavan vahvistamiseen, alueelliseen yhteistyöhön sekä toiminnan kehittämiseen. Hyvinvointialan liikelaitoksille asetetut organisaatiokohtaiset tavoitteet keskittyivät puolestaan liiketaloudelliseen toimintaan, palveluihin ja niiden saatavuuden parantamiseen ja alueelliseen yhteistyöhön. Lisäksi hyvinvointialan liikelaitoksille asetetuiksi organisaatiokohtaisiksi tavoitteiksi mainittiin hyvinvointialan henkilöstöön liittyvät asiat sekä itsenäinen päätöksenteko. Tutkimuksesta ilmeni myös, että Euroopan unionin päätöksien johdosta hyvinvointialan liikelaitoksissa oli pohdittu toimintamuodon muuttamista muun muassa yhtiömuotoiseksi, vaikka konkreettinen yhtiöittäminen oli tehty vain yhdessä liikelaitosorganisaatiossa. Edellä esitettyjen asioiden lisäksi tutkimus antoi viitteitä siitä, että hyvinvointialan toimintakokonaisuuden ymmärtäminen on merkityksellinen asia. Toiminta hyvinvointialan liikelaitoksissa muuttuu vuorovaikutuksessa suomalaisen lainsäädännön kanssa reagoiden kuitenkin koko ajan myös muutoksen tuomiin kehitystarpeisiin ja muuttuviin yhteiskunnallisiin tilanteisiin.

Opinto-opas 2014 : sotatieteiden kandidaatin tutkinto : 101./84. kadettikurssi

Tämä opinto-opas on suunnattu Maanpuolustuskorkeakoulussa 101./84. kadettikurssin aloittaville opiskelijoille. Oppaassa kuvataan kaikki sotatieteiden kandidaatintutkintoon (SK-tutkinto) kuuluvat opinnot, jotka kestävät kolme vuotta. Oppaan ensimmäisessä luvussa kuvataan sotatieteiden kandidaattitutkinnon opetussuunnitelma, jossa käydään läpi opintojen eri vaiheet ja opintoihin liittyvät valinnat sekä opiskelijoiden erilaiset opintopolut. Opintopoluissa kuvataan kaikille opiskelijoille yhteiset ja pakolliset opinnot, puolustushaaroittain ja opintosuunnittain eriytyvät opinnot sekä vapaavalintaiset opinnot. Toiseen lukuun on koottu SK-tutkintoon sisältyvien opintojaksojen kuvaukset, joissa esitellään yleisellä tasolla ja lyhyesti opintojen osaamistavoite, sisältö, kirjallisuus, arviointi, suoritustapa sekä toteutuspaikka ja vastuutaho. Jotta saat kokonaisvaltaisen kuvan tulevista kolmen vuoden opinnoista, tutustu myös sotilasammatillisten opintojen opetussuunnitelmiin, koska nämä opinnot ovat osa upseerin virkaan vaadittavien opintojen kokonaisuutta. Sotilasammatillisista opinnoista saat lisätietoja puolustushaara-, aselaji- ja toimialakouluilta. Lue tämän oppaan rinnalla myös opinto-oppaan yleistä osaa, sillä nämä kaksi opasta muodostavat yhdessä tiiviin tietopaketin. Mikäli opintoihin liittyen herää kysymyksiä, käänny kurssinjohtajan, SK-koulutussuunnittelijan tai ainelaitoksien opettajien puoleen.

Miten satakuntalainen yrittäjä voi? Satakuntalaisten yrittäjien hyvinvoinnin tila

Työ on parhaimmillaan ihmisen tärkeä voimavarojen luoja ja identiteetin perusta. Yrittäjien vastuut sekä velvollisuudet eroavat melkoisesti palkansaajista. Etenkin yksinyrittäjillä on vastuu koko yrityksestä ilman, että he voivat jakaa sitä kenenkään kanssa. Yrittäjien työhyvinvointi sekä työkyky on pitkälti heidän omalla vastuullaan. Heillä ei ole lakisääteistä pakkoa järjestää työterveydenhuoltoa ja tästä syystä moni yrittäjä on ilman sitä. Yrittäjät kiinnittävät terveyteensä huomiota usein vasta silloin, kun terveydessä ilmenee jotain poikkeavaa. Hyvinvoinnista huolehtimista ei välttämättä osata nähdä ennaltaehkäisyn kautta. Vaikka yrittäjänä toimiminen on antoisaa, se voi olla samalla myös kuluttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Heidän työtuntiensa määrä on usein runsasta ja tästä johtuen vapaa-aika saattaa olla vähäistä. Työhyvinvointia koskeva yläkäsite on hyvinvointi, joten ne kulkevat osittain yhdessä vaikuttaen toisiinsa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää satakuntalaisten yksinyrittäjien sekä työnantajayrittäjien työhyvinvoinnin tila ja sen lisäksi ottaa selvää sosiaalisen sekä taloudellisen hyvinvoinnin vaikutuksista työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Tutkielma on tehty toimeksiantona Develooppi Oy:lle. Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät olivat tutkimuksen tekohetkellä Satakunnan yrittäjien jäsenrekisterissä. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena. Strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä sisältänyt kyselylomake lähetettiin sähköisesti jäsenrekisteriin sähköpostinsa antaneille yrittäjille. Määräaikaan mennessä saatiin 703 vastausta, joista 594 voitiin ottaa mukaan tutkimukseen. Vastausprosentti oli 18. Tutkimuksen mukaan satakuntalaiset yrittäjät voivat pääsääntöisesti hyvin. Kuitenkin pitkät työpäivät sekä töiden suuri määrä aiheuttaa kiireen tunnetta sekä väsymystä. Töistä palautuminen saattaa joillakin yrittäjillä olla todella vähäistä. Lisäksi etenkin yksinyrittäjät pitivät suhteessa työantajayrittäjiin vähän lomia kalenterivuoden aikana. Jaksamista arkeen yrittäjille tuo vapaus päättää omista asioista sekä työajoista. Itsemääräämisoikeus tukee yrittäjien työkykyä. Onnistumisen tunteet, työn merkityksellisyys sekä tarpeellisuus tuovat yrittäjille positiivisia tuntemuksia kiireen keskellä. Yrittäjyys on monelle keino toteuttaa omaa visiota ja käyttää omia taitoja halutulla tavalla. Tutkimuksen mukaan satakuntalaisten kokema terveys sekä fyysinen ja henkinen työkyky olivat hyviä. Lähtökohtaisesti heillä on hyvät mahdollisuudet toimia yrittäjinä ja jatkaa työskentelyä eläkeikään saakka.

Exploring the Impact of Mental Health Education on Adolescents’ Perceptions About Mental Health and Mental Illness. Improving community health

The purpose of this study was to explore perceptions of mental health and mental illness as well as the perceptions towards people with mental illness among adolescents, and further to examine the impact that a mental health educational intervention has on these perceptions. The review of the literature revealed a small number of publications on mental health educational interventions among adolescents which aimed at increasing knowledge and affecting attitudes towards mental illness with positive results. Fifty nine pupils (13-16 years old) from two randomly selected secondary schools around Athens, Greece, participated in this study. These schools were randomly selected as the experimental group (n=28) which participated in the mental health educational intervention, and the comparison group (n=31), which did not receive any intervention. Data were collected using individual interviews with open-ended questions, drawings and a questionnaire (Opinions about Mental Illness - O.M.I. scale). The participants described mental health and mental illness before and after the intervention, using the same expressions for both terms. Among the experimental group, changes were seen within the same expressions after the intervention, although some descriptions did not change. However, after the intervention, participants in the experimental group did not confuse mental health with mental illness and they also included specific diagnostic examples or stated that mental illness can happen to anyone and it can be managed. Moreover, they expressed positive attitudes towards mentally ill people, which they had not done before the intervention. The analysis of the drawings before the intervention showed that mentally ill persons were drawn similarly in both groups. After the intervention, the drawings of the participants in the experimental group changed, including fewer negative elements, while the drawings of the comparison group did not change. Regarding the results on the O.M.I. scale, it was found that the score on the Social Discrimination factor significantly decreased from pre-test to post-test in both study groups. The experimental group had higher levels on Social Discrimination at pre-test compared to the comparison group, but this difference was not significant at post-test. No significant changes were found for the Social Restriction factor for either study group. Scores of the Social Care and Social Integration factors increased significantly only in the intervention group. Overall, the results of this study indicate that the mental health educational intervention had a positive impact on the perceptions about mental health and mental illness among adolescents, and (mental) health professionals can use these results for implementing similar interventions and further research.

”Kaikki, kaikki on meille objektia. Jos jäsentäisimme uudelleen.” Nykyrunouden puhujat 2000-luvun ympäristökeskustelussa

2000-lukua on kuvailtu ympäristön vuosituhanneksi ja ekokriittiseksi kaudeksi. Kasvava kiinnostus ympäristöasioihin näkyy monilla tavoin myös suomalaisessa nykyrunoudessa. Tutkimuksessani tarkastelen, mikä tekee nykyrunoudesta ympäristötietoisen ja miten nykyrunous osallistuu ympäristökeskusteluun 2000-luvulla. Näkemykseni mukaan runon ympäristötietoisuus liittyy olennaisesti runon puhujaan ja puhetilanteeseen. Tämän vuoksi keskityn analyysissani erityisesti runon puhujan ilmaisutapojen tarkasteluun. Tutkimusaineistonani on joukko runoja sellaisista teoksista, jotka kirjoittaneet runoilijat ovat debytoineet 2000-luvulla tai joiden tuotanto on pääosin julkaistu 2000-luvun aikana. Tutkimusmetodinani toimii yksityiskohtainen tekstianalyysi. Koska olen kiinnostunut runojen luontoon viittaavista ilmauksista ja ympäristöaiheista, tutkimukseni tärkein viitekehys on ekokriittinen teoria. Ekokritiikki keskittyy kirjallisuuden ympäristöllisiin merkityksiin ja tarkastelee sitä, miten annetut merkitykset vaikuttavat siihen, kuinka kohtelemme luontoa. Monissa aineistoni runoissa kysymykset runon puhujasta ja tämän ulospäinsuuntautumisesta sekä eri toimijoiden suhteista nousevat keskeisiksi ekokriittisen tulkinnan kannalta. Puhetilanteiden analysoinninapuna käytän draamallisen monologin käsitettä. Tutkimuksessani etsin keinoja tulkita nykyrunouden luontoon ja ympäristöön viittaavia ilmaisuja sellaisenaan, konkreettisesti materiaaliseen todellisuuteemme viittaavana. Pohtiessani sitä, miten nykyrunous kommentoi ympäristöstä käytävää keskustelua, hyödynnän George Myersonin ja Yvonne Rydinin ajatusta ympäristösanoista, jotka nimeävät ympäristökeskustelun kannalta keskeisiä asioita tai aiheita. Analyysini osoittaa, että nykyrunouden osallistuminen ympäristökeskusteluun on ennen kaikkea vastakohtaisuuksien purkamista ja yllättävien rinnastusten tuomaa ajatusten avartamista. Nykyrunoudessa kommentoidaan niin ihmisen luontosuhdetta kuin tehdään näkyväksi luonnon ja kulttuurin välisten rajanvetojen teennäisyyttä. Aineistoni runot eivät saarnaa ekologisista teemoista vaan herättävät vastuuntunnon ja eettisesti haastavia kysymyksiä lukijassa. Niissä otetaan kantaa niin globalisaatioon, saastumiseen, ilmastonmuutokseen, eläinten oikeuksiin, luonnon virkistyskäyttöön kuin luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Tutkimukseni osoittaa, että nykyrunotta voidaan pitää elinvoimaisena ja vakuuttavana keskusteluympäristönä myös sellaisille yhteiskunnalliselle kysymyksille kuin ympäristöasiat.

Sexualitet i en brytningstid : en etisk analys av två finländska väckelserörelsers syn på samhälle, kyrka och homosexualitet åren 1970–2011

I avhandlingen redogörs för hur två finländska väckelserörelser, gammallaestadianismen och de väckta, under tre perioder mellan 1970 och 2011 har bearbetat frågor kring det moderna och senmoderna samhället och den förändrade kyrkan. I avhandlingen betraktas väckelserörelserna som storheter som står i kontakt med samhället och kyrkan och de förändringar som denna omvärld har genomgått. Särskilt uppmärksammas den kulturella brytningen mellan modernitet och senmodernitet, i vilken bl.a. förändringar i värdeklimatet (individualism, sekularisering, förändringar i sexualmoralen etc.) ingår. Denna brytning samt väckelserörelsernas reaktioner på den exemplifieras i avhandlingen med hjälp av en kartläggning av rörelsernas synpunkter på homosexualitet och samkönad samlevnad. Denna kartläggning grundas kronologiskt på de kyrkliga och politiska förändringarna i homosexualitetens och den samkönade samlevnadens status mellan åren 1970 och 2011 i vårt land. Analysen inriktar sig tematiskt på en kartläggning av rörelsernas samhälls- respektive kyrkosyn samt rörelsernas syn på tro och moral. Gammallaestadianerna kritiserade samhällets och kyrkans nya agerande gentemot homosexualitet utifrån rörelsens egna religiösa utgångspunkter. I avhandlingen ges dessa utgångspunkter benämningen livsfromhet. De väckta utvecklades å sin sida under betraktelseperioden till en pluralistisk rörelse i vars publikationer homosexuella människors rättigheter aktivt försvarades. De två rörelserna har haft klart olika sätt att förhålla sig till frågor kring homosexualitet och samkönad samlevnad. Det här exemplifierar hur och på vilka premisser rörelserna har reagerat på förändringar mellan modernt och senmodernt. ----------------------------------------------------- Väitöskirjassa selvitetään miten kaksi suomalaista herätysliikettä, vanhoillislestadiolaisuus ja heränneet, ovat kolmen eri tarkastelujakson aikana vuosien 1970 ja 2011 välillä käsitelleet moderniin ja myöhäismoderniin yhteiskuntaan sekä muuttuvaan kirkkoon liittyviä kysymyksiä. Väitöskirjassa herätysliikkeitä tarkastellaan liikkeinä, jotka ovat kontaktissa yhteiskunnan ja kirkon kanssa ja reagoivat niissä tapahtuviin muutoksiin. Erityisesti modernin ja myöhäismodernin välillä tapahtuva kulttuurinen murros ja mm. siihen sisältyvät muutokset arvoilmastossa (yksilöllistyminen, maallistuminen, muutokset seksuaalimoraalissa jne.) on otettu huomioon. Väitöskirjassa tätä murrosta ja herätysliikkeitten reaktioita siihen valaistaan kartoittamalla liikkeitten homoseksuaalisuutta ja samaa sukupuolta olevia pareja koskevia kannanottoja. Väitöskirjan kronologinen kartoitus perustuu homoseksuaalisuuden ja samaa sukupuolta olevien parien yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa asemassa maassamme vuosien 1970 ja 2011 välillä tapahtuneisiin muutoksiin. Analyysi suunnataan temaattisesti herätysliikkeiden yhteiskunta- ja kirkkonäkemyksiin sekä liikkeitten käsityksiin uskon ja moraalin välisistä suhteista. Vanhoillislestadiolaisuudessa on kritisoitu yhteiskunnan ja kirkon homoseksuaalisuutta koskevia uusia lähestymistapoja liikkeen omista uskonnollisista lähtökohdista käsin. Väitöskirjassa näitä lähtökohtia tarkastellaan kokoavalla nimityksellä elämänvanhurskaus. Heränneet puolestaan kehittyi tarkastelujakson aikana pluralistiseksi liikkeeksi, jonka julkaisuissa homoseksuaalien oikeuksia puolustettiin aktiivisesti. Näillä kahdella liikkeellä on ollut selkeästi toisistaan poikkeavat tavat suhtautua homoseksuaalisuutta ja samaa sukupuolta olevia pareja koskeviin kysymyksiin. Tämä kertoo siitä, miten ja mistä lähtökohdista käsin liikkeet ovat reagoineet modernin ja myöhäismodernin välillä tapahtuneisiin muutoksiin.

Oppivan organisaation edellytysten selvittäminen Mikkelin puhelin Oyj:ssä

Yritysten kilpailukyky ei perustu nykypäivän pelkästään aineellisiin resursseihin. Yritysten on pyrittävä luomaan kyvykkyyksiä, joilla yritys pystyy sopeutumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin toimintaympäristössään. Aineettoman pääoman, kuten rakenne-, suhde- ja ihmispääoman kehittäminen mahdollistaa edellä mainittujen kyvykkyyksien luomisen ja hallitsemisen organisaatiossa. Pääoman kehittäminen sekä hallinta vaativat organisaatiolta kulttuurisia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat jatkuvan oppimisen ja toiminnan parantamisen. Tässä työssä on pyritty selvittämään, mitä nämä oppivan organisaation edellytykset ovat ja miten niiden nykytilaa voidaan mitata. Työn teoreettisen viitekehyksen avulla muodostettiin teemoittain kysymyksiä, joilla organisaation tilaa suhteessa oppivan organisaation tavoitteisiin pystytään tuomaan läpinäkyväksi. Kyselyn tuloksista huomattiin, että tällä mittaristolla saatiin esiin monia oppivan organisaation toimintaan vaikuttavia elementtejä ja niiden vaatimia kehityskohteita.

Christlich-religiöse Textwelt als translatorisch-hermeneutischer Gegenstand Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen

Tämä teorialähtöinen, hermeneuttinen tutkimus sijoittuu käännöstieteen sekä uskonnon- ja kielifilosofian rajapintaan. Tutkimuksessa kuvataan kristinuskon tekstimaailmaa relevantin tulkintakehyksen kautta sekä esitetään tekstimaailman tulkintaan soveltuva lähestymistapa ammattikääntäjän eli välittävän vastaanottajan näkökulmasta. Tutkimus pureutuu käännösprosessin hermeneutiikkaan eli lähdetekstin ja sen maailman tulkintaan, ymmärtämiseen ja selittämiseen liittyviin aspekteihin. Tutkimuksessa ei esitetä käännösratkaisuja. Tutkimus nostaa esiin filosofisen ja teologisen hermeneutiikan peruskysymyksiä. Niitä ovat Raamatun tekstien vaikutushistoria, erilaiset todellisuus- ja kielikäsitykset, kirkon oppi, teologian pääsuuntaukset, uskonnolliset yhteisöt ja niiden perinteet, inhimillinen kulttuuri ja aika. Ne ovat ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat kääntäjän tekstin- ja maailmantulkintaan ja vaativat laajojen kontekstien huomioonottamista sekä lähestymistä monista eri näkökulmista. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan liittyvän kielipelin idea tarjoaa ajatusmallin, jonka avulla uskonnon käsite-, merkki- ja tekstimaailmalle voidaan luoda moninäkökulmainen tulkintakehys. Kielipelin käsitettä käytetään tässä tutkimuksessa tekstien samankaltaisuutta ja erilaisuutta kokoavana järjestelmänä, joka toimii intratekstuaalisesti eli sillä on omat pelisääntönsä, tulkinnan lähteensä sekä tunnistettava identiteetti. Järjestelmän keskiössä ovat uskonnon konstituioivat käsitteet ja kertomukset, jotka ovat muiden tulkintojen eli metatekstien lähde. Kääntäjän varsinaisina tulkintakohteina ovat metatekstit, eivät raamatunkääntämiseen liittyvät kysymykset suoranaisesti. Tutkimuksessa luodaan kuitenkin tulkintamalli, jonka mukaan metatekstejä ja raamatun tekstejä luetaan rinnakkain. Ymmärtäminen ja ongelmanratkaisu rakentuvat tekstuaalisen kommunikaation pohjalta. Tekstejä luetaan sekä sääntöteorian että narratiivisen teorian valossa. Kertomus puhuttelee vastaanottajaa eri tavalla kuin sääntö. Tulkintamallissa yhdistyvät sekä analyyttinen että luovan mielikuvituksen sallima lukutapa. Molemmat toimivat yhdessä kääntäjän tekstin- merkin- ja maailmantulkinnan apuna. Tutkimuksessa pohditaan myös tekstiteorettisia kysymyksiä, tekstin ja merkin käsitteitä sekä niiden toimintadynamiikkaa. Tulkinnan mekanismi esitetään semioosin käsitteen avulla. Teksti määritellään heuristiseksi ja eksemplaariseksi kuvaukseksi maailmasta, ja se edustaa vain osaa tulkintakokonaisuudesta. Kääntäjän hermeneuttinen kenttä ulotetaan tekstinulkoiseen maailmaan, käytäntöön ja elämänmuotoon.