Postimerkit merisotataidon dokumentteina : Britannian ja Saksan laivastojen varustelu maailmansotien välisenä aikana

Merisodassa tapahtunut muutos – erityisesti konevoiman syrjäyttäessä purjeet ja raudan korvatessa puumateriaalin 1800-luvun loppupuolella – johti nykypäivänäkin merkittäviin merisodan teoreettisiin tarkasteluihin. Teorioihin pohjautuneet merisotataidon yleisperiaatteet saivat ensimmäisen maailmansodan aikana käytännön testauksensa. Voittajat ja häviäjät analysoivat taistelut sekä maailmalla vallinneen ripeän teknisen kehityksen, minkä seurauksena laivastojen varustelu kiihtyi uudestaan valtapolitiikan tueksi. Maailmansotien välisenä aikana pyrittiin kansainvälisin sopimuksin säätelemään suurten laivastojen, kuten Britannian, Ranskan, Italian, Japanin ja Yhdysvaltojen varustelukilpailua. Versaillesin rauhansopimus rajoitti samanaikaisesti Saksan merivoimien kokoa. Tässä työssä tutkitaan Britannian ja Saksan merivoimien varustelua ja merisotataidon kehittymistä maailmansotien välisenä aikana. Merisotataidon kehittymisen tarkastelu tapahtuu postimerkkien avulla. Postimerkki syntyi Englannissa vuonna 1840 ja sen käyttö yleistyi ympäri maailman lähes samanaikaisesti konevoimaa käyttäneiden laivojen kanssa. Postimerkkien kuva-aiheet olivat aluksi valtioiden päämiehiä, heraldiikkaa, maisemia tai abstrakteja aiheita. Vasta 1900-luvun alkupuolella kuva-aiheina saattoi olla lähes mitä vain, myös sotalaivojen kuvia. Postimerkkikokoelmastani erottuu tutkimusaiheeseen 335 merkkiä. Britannian ja Saksan kansallisarkistojen alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden dokumenttianalyysiin perustuvaa merisotataidon moninaista kehitystä verrataan tutkimuksessani postimerkkien kuva-aiheisiin ja niiden yksityiskohtiin 3 300 kertaa. Tällä menettelyllä pyrin selvittämään voiko postimerkkejä käyttää ja pitää merisotaidon kehityksen kattavina dokumentteina. Postimerkeissä satunnaisiksi jääneet virheet tai propaganda eivät vähennä merisotataidon kehityksen kuvaamisen dokumenttiarvoa. Postimerkkien sotalaivoihin liittyvät kuvat kattavat muutamaa laivaluokkaa lukuunottamatta molempien maiden kaikki taistelualuslajit- ja luokat. Postimerkeistä voidaan nähdä vanhat sotalaivat, niiden peruskorjaukset ja uudet luokat lentotukialuksista sukellusveneisiin. Alusten kuvat voidaan liittää Britannian kansainyhteisön muuttuneisiin strategisiin ja taktisiin tavoitteisiin niin Atlantilla kuin Kaukoidässä. Saksan merivoimien nousu Versaillesin rauhanehtojen rajoituksista ja lopulta pyrkimys Britannian kauppamerenkulun tuhoajaksi välittyy myös postimerkeistä. Yleinen sotatekninen kehitys, lentoneiden tulo merisotanäyttämölle ja aikanaan kansainvälisten tonnistorajoitusten poistuminen näkyvät postimerkeissä. Kokopostimerkin historian aikana vuoteen 2012 mennessä purjeettomien, nykyaikaisten sotalaivojen kuvia on julkaistu noin 3 350 postimerkillä, jotka on koottu Maailman suurin laivasto-osasto -postimerkkikokoelmaani noin 35 vuoden aikana

De aeternitate Dei

Invokaatio: A kai O.

Theses miscellaneae (1759)

Invokaatio: A kai O.

De Spiritu Sancto, et aeterna eius divinitate ac processione; nec non officio atque donis

Invokaatio: Sun to Theo trisbeltiso kai megiso.

De termino vitae humanae

Invokaatio: Sun to Theo trisbeltiso kai trismegiso.

De radicibus plantarum

Invokaatio: A kai O.

De gloria Dei ex justa consideratione fertilitatis terrae

Invokaatio: A kai O.

De sacris ignium apud gentiles

Invokaatio: Tou Theou Theou eulogounto kai sunergounto.

Hävittäjälentäjien toimintakyky pelastautumistilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan neljää hävittäjälento-onnettomuutta, joissa lentäjä on pelastautunut heittoistuimella onnistuneesti. Lentäjän toimintakyvyn teorian avulla selvitetään, mitkä toimintakyvyn kokonaisuudet korostuvat pelastautumistilanteissa. Tutkimus antaa lentäjien pelastautumiskoulutukselle kehitysideoita ja samalla syventää lentäjän toimintakyvyn osa-alueiden ymmärrystä vaaratilanteissa. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin pää- ja alaongelmiin: Millaista toimintakykyä heittoistuinhypyn suorittaneelta lentäjältä vaaditaan pelastautumistilanteessa, ja miten pelastautumiskoulutusta tulisi tämän perusteella painottaa? Miten lentäjiltä vaadittavat sotilaan toimintakyvyn osa-alueet näkyvät tutkittavissa tapauksissa onnettomuustutkijalautakunnan kerto-musten perusteella? Mitä kehittämisideoita lentäjien pelastautumiskoulutukseen näiden lentäjien kokemuksista voidaan saada? Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä lentäjien pelastautumiskoulutuksen kehittämisessä ja yleisen keskustelun herättämisessä lentäjien pelastautumisesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina hyödynnettiin laadullista sisäl-lönanalyysiä teorialähtöisesti. Tiedon etsintä, aiempi tietämys aiheesta ja sotilaan toimintakyvyn teoria sekä toimintakyvyn nelikenttä kulkivat tutkimustyössä rinnakkain. Tutkimuksen aineistona on käytetty neljää Ilmavoimien onnettomuustutkijalautakunnan laatimaa tutkintakertomusta, joissa lentäjä on tehnyt onnistuneen heittoistuinhypyn. Aineiston tueksi haastateltiin kahta tapauksissa mukana ollutta hävittäjälentäjää lomakehaastattelulla. Tutkimus osoitti, että pelastautumistilanteissa toimintakyvyn osa-alueista eniten korostuivat fyysiseen kokonaisuuteen kuuluva keskeisten tietojen ja taitojen hallinta sekä sosiaalisuuteen liittyvä asia- ja tilannekokonaisuuksien tajuaminen. Tutkimus antoi kehitysideoita pelastautumiskoulutukseen. Yksinkertaistenkin välineiden ja varusteiden käyttöä on kerrattava säännöllisesti. Pelastautumista tulee harjoitella toiminnallisesti mahdollisimman aidossa ja riittävän vaativassa ympäristössä, jotta opitun soveltaminen todellisessa pelastautumistilanteessa onnistuu. Tutkimuksella voitiin osoittaa, että kertauskoulutuksen merkitys ja lentäjien aktiivinen osallistuminen pelastautumis- ja selviytymisharjoituksiin ovat tärkeimmät keinot pitää yllä pelastautumistaitoja. Myös pelastautumisharjoitusten kertauskoulutusten seurantajärjestelmää tulee kehittää lentäjien säännöllisen harjoittelun varmistamiseksi.