307 resultados para Hoikkala, Tommi
Resumo:
Käänteisosmoosisuodatusta käytetään erityisesti teollisuuden jätevesien loppupuhdistuksessa. Suodatuksen ongelmana on kalvojen likaantuminen ja tukkiutuminen. Tässä työssä on aiempia tutkimuksia hyväksikäyttäen tutkittu käänteisosmoosiin tulevan veden esikäsittelemistä niin, että kalvojen likaantumiselta vältyttäisiin. Menetelmien vertailussa on käytetty erilaisia veden laadusta kertovia parametreja. Ongelmallisimmiksi aineksiksi huomattiin orgaaninen aines ja jotkin veteen liuenneet ionit. Kiintoaineen erottaminen ei ole ollut suuri ongelma, sillä sen saa poistettua tavallisesti käytetyillä rakeissuodatuksella, laskeutuksella, flotaatiolla ja kalvosuodatuksella. Orgaanista ainesta on saatu erotettua erityisesti hapettamalla, aktiivilieteprosessilla ja biologisella aktiivihiilisuodattimella. Mikro- ja ultrasuodatusta käytetään usein juuri ennen käänteisosmoosia poistamaan erityisesti kolloidista materiaalia ja joitain liuenneita ioneja. Flokkien muodostaminen koagulaatiossa ja flokkulaatiossa parantaa lähes kaikkien menetelmien toimivuutta selvästi. Veden puhdistuksessa käytetyt kemikaalit voivat myös liika-annosteltuina liata kalvoja. Vesien pitoisuuksissa eri ainesten osalta on huomattavia eroja, joten puhdistettava vesi on hyvä analysoida etukäteen parhaiden käsittelymenetelmien valitsemiseksi.
Resumo:
Teemanumero: Transnationaali.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata syntymästään saakka kuurosokeitten ja kuulonäkövammaisten opetuksen käytäntöjä Suomessa. Kuurosokeus tai kuulonäkövamma on käsitteenä hyvin epäyhtenäinen ryhmä tiloja, joissa vamman vaikeusaste, aiheuttaja ja alkamisikä vaihtelevat suuresti. Kuurosokeus on siis erityinen kuulon ja näön toimintarajoitteiden yhdistelmä. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan miten kuurosokeita ja kuulonäkövammaisia opetetaan Suomessa sekä oppilaiden käyttämiä kommunikaatiomenetelmiä ja apuvälineitä. Lisäksi tarkastellaan aikuisen roolia kuurosokeiden opetuksessa. Tutkimus on luonteeltaan laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Tutkimusmenetelminä käytän puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavina oli kymmenen opetushenkilöstöön kuuluvaa aikuista neljän eri paikkakunnan erityiskoulusta. Viisi aikuisista oli koulunkäyntiavustajaa tai –ohjaajaa ja viisi oli erityisluokanopettajia. Lisäksi haastattelin kahta kuurosokeaa oppilasta saadakseni heidän omia ajatuksiaan koulunkäynnistä esiin. Tuloksista kävi ilmi, että kuurosokeiden lasten opetusratkaisut ovat hyvin yksilöllisiä ja oppilaan aisteissa saattaa tapahtua muutoksia kesken koulunkäynnin, jolloin opetusmenetelmiä on muutettava. Kuulonäkövammaisen oppilaan istumapaikan valinnassa, akustiikassa ja taulutyöskentelyssä on omat lainalaisuutensa kapean näkökentän takia Oppikirjojen värien valinta on heille tärkeää. Syntymästä asti kuurosokeitten opetus on joko oppiainejaon mukaista tai toiminta-alueittain toteutettavaa. Yhtenäistä opetusmenetelmää ei ole olemassa, mutta tutkimuksessa tuli ilmi kuurosokeitten opetukselle ominaisia opetuskäytäntöjä joka koulussa. Työtapoja muokataan ja vaihdetaan kuurosokean aistien käytölle sopivaksi eri oppiaineissa, osa kirjoista on pistekirjoituksena tilattavissa ja kuvaesimerkit muutetaan kouluilla taktiileiksi tai ne toteutetaan esineillä. Omia tarinoita muokataan taktiilikirjoiksi ja aiheiksi valitaan oppilasta kiinnostavia asioita. Kuurosokea oppilas tarvitsee oman työskentelypisteen, selkeät paikat tavaroille ja oman henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan. Apuvälineistä tärkeimpiä olivat haastattelujen mukaan sisäkorvaimplantti ja henkilökohtainen tietokone. Kouluissa käytetään laajasti kaikkia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiotapoja ja opetushenkilöstön lisäkouluttautumista ja ammattitaitoa arvostetaan. Aikuinen on lähikontaktissa oppilaaseen koko ajan ja toimii opettamisen lisäksi oppilaan tulkkina, kuvailijana ja opastajana koulun arjessa. Kouluissa tehdään paljon opetusmateriaalia itse. Näitä ovat mm. taktiilikansiot, pistekirjoitustehtävät, tunnustelumateriaalit, kuvat ja koritehtävät. Kuurosokeiden kanssa työskentelevältä aikuiselta vaaditaan hyviä yhteistyötaitoja, eläytymiskykyä ja motivaatiota lisäkouluttautumiseen.
Resumo:
Tässä kandidaatintyössä tutkittiin standardin SFS-EN 1090-2 asettamia vaatimuksia keskisuuressa konepajassa, jotta sen on mahdollista hakea CE-merkintää tuotteilleen. CE-merkintä tulee pakolliseksi kantaville alumiini -ja teräskokoonpanoille 1.7.2014.
Resumo:
Tämä kandidaatintyö käsittelee MRP-ympäristöön liittyviä epävarmuuksia ja niiden hallintaa. Työssä esitellään MRP ja sen suhde tuotannonsuunnitteluun. Tämän jälkeen MRP:hen liittyvät epävarmuudet jaetaan loogisiin kokonaisuuksiin ja eritellään kirjallisuuden perusteella niiden vaikutuksia yrityksen ja MRP:n suorituskykyyn. Viimeisenä esitellään keinoja, joilla epävarmuuksia voidaan hallita. MRP-ympäristön epävarmuudet voidaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin epävarmuuksiin. Ulkoiset epävarmuudet johtuvat yrityksen ulkopuolisista tekijöitä kuten kysynnästä ja toimituksista. Sisäiset epävarmuudet puolestaan johtuvat yrityksen sisäisistä tekijöistä kuten saannosta tai läpimenoajoista. Nämä epävarmuudet johtavat kustannusten kasvamiseen, toimitusten viivästymiseen ja tuotannon ja tuotantosuunnitelmien hermostuneisuuteen. Epävarmuuksien hallintaan on tunnistettu useita eri menetelmiä: varmuusvarastot, varmuusläpimenoajat, MPS:n jäädyttäminen ja suunnitteluhorisontin valinta, hedging, saantotekijät, ylituotanto ja täydennyserien sopiva valinta. Kukin näistä hallintakeinoista soveltuu parhaiten tietyn epävarmuuden hallintaan. Kullakin hallintakeinolla on myös haitallisia vaikutuksia MRP-järjestelmän toiminnalle.
Resumo:
Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan gadget-termin alkuperää ja määritelmää. Gadget voidaan määritellä esimerkiksi siten, että se on uusi mekaaninen tai elektroninen laite jolla on jokin käytännöllinen hyöty, mutta on valtavirran mielestä melko turha. Tässä työssä selvitetään lähdekirjallisuuden avulla pitääkö kyseinen määritelmä paikkaansa. Lisäksi työssä käydään läpi historiassa esiintyviä gadgetteja vuosikymmenittäin aina 1900-luvulta 2010-luvulle asti. Lopuksi tarkastellaan gadgettien kohderyhmää asiasta tehtyjen tutkimusten avulla ja selvitetään onko gadgettien omistajuuteen liitettävissä joitain yleisiä piirteitä.
Resumo:
Tutkimuksessa ”Automatisoidut rajatarkastukset” selvitetään mitä automatisoidut rajatarkastukset tarkoittaa, mihin se perustuu, mikä se on ja miksi siihen halutaan siirtyä. Tutkimuksessa automatisoiduilla rajatarkastuksilla ei tarkoiteta pelkästään passin tarkastavaa automaattista porttia, vaan laajemmin rajatarkastustekniikan muuttumista automaattisemmaksi. Tutkimuksessa selvennetään rajaturvallisuutta yleisesti. Pääpaino tutkimuksessa on automatisoitujen rajatarkastusten kokonaisuuden selvittämisessä. Suomessa Automatisoidut rajatarkastukset ovat vielä suunnittelu-, kehittely- ja kokeiluasteella. Yhdysvalloissa on Smart Border -niminen rajatarkastusmalli jo käytössä jossain määrin. Myös muualla maailmalla on kokeilukäytössä erilaisia automaattisia rajatarkastuslaitteita. Automatisoiduilla rajatarkastuksilla halutaan vastata tämän päivän haasteisiin rajaturvallisuutta vastaan. Automatisoiduissa rajatarkastuksissa käytetään tämän hetkistä huipputekniikkaa. Tekniikka onkin yksi automatisoitujen rajatarkastusten peruspilareista. Smart Borderin tavoitteena on rajankulun parantaminen ja peruspilarit siihen ovat: seulonta, biometriikka ja informaatioteknologia. Näillä työkaluilla paranee niin rajaturvallisuus, kuin valtion sisäinenkin yleinen järjestys ja turvallisuus. Tutkimus on tehty perehtymällä erilaisiin lähdemateriaaleihin Smart Borderin periaatteista, biometriikasta sekä Suomen automatisoitujen rajatarkastusten kehittämissuunnitelmista. Tutkimuksessa on ollut haasteellista aiheen tuoreus. Suomen automatisoituja rajatarkastuksia koskien lähdemateriaalia on ollut vain vähän saatavilla johtuen kehittely- ja kokeiluvaiheesta, eikä aiheesta ei ole vielä tehty muita tutkimuksia. Yhdysvaltojen Smart Borderista, biometriikan soveltuvuudesta rajaturvallisuuteen sekä automatisoinnista yleisellä tasolla on ollut enemmän materiaalia saatavilla. Lisäksi haasteena on aiheen nopea kehittyminen. Muutoksia tapahtuu nopeasti ja tutkimuksen kolmevuotisen elinkaaren ajalle mahtuu paljon muuttuvia asioita.
Resumo:
Traditionally mostly publicly provided Finnish healthcare services are confronted today by the evident challenge of rising healthcare costs as the expenditure on health and social case has exceeded Finland’s national GDP growth significantly since the new millennium. While the opening of the traditional barriers through the EU’s new patient directive resulting in increasing international competition and the free flow of patients within the EU present opportunities for the Finnish healthcare services industry there are also several challenges for the existing healthcare system as proposed by the Ministry of Employment and the Economy in 2011. Due to the structure and nature of the current Finnish healthcare service system the greatest potential for internationalization is seen from a joint cooperation of the public and private sectors in an internationalization network for Finnish healthcare services. As its formation has recently also taken as a strategic initiative to be completed by the Ministry of Employment and the Economy and no earlier research exists on how this is seen in practice by the network actors, the purpose of this study is to examine the proposed solution of forming an internationalization network between the public and private sector actors in Finland in practice from the viewpoint of public sector actors. The research relied heavily on the reports by the Finnish Ministries in understanding the current situation of the Finnish healthcare services internationalization and its potential. Suitable theories were also used to build a more comprehensive view of the matter. The study applied a qualitative research approach on the explorative research problem. The data collection was achieved through expert interviews in two of the largest Finnish public healthcare service providers; the Turku and Helsinki Central University Hospitals. Expert interviews were considered as the most suitable method for data collection in order to create an in-depth understanding of the topic within the limitations of this thesis. In turn, two different public healthcare service providers were chosen to give a broader view of the field instead of focusing on a specific unit and also to allow a possible comparison between the two different organizations. The latter however was shown not to be suitable for the purposes of this study as the opinions of the respondents varied largely also within their own organizations. The conclusion is that while the actors agree on the evident internationalization of Finnish healthcare services, there are several large-scale structural challenges effectively preventing such activities while at the same time the opportunities within Finland vary, as there are several niches but no real large-scale advantages in the highly competitive industry. Interest towards cooperation between the sectors are seen especially in exploiting the advantages offered by the private sector in commercialization and marketization, yet however no clear views exist on how these activities should be governed or structured in the short-term as a larger reform of the entire Finnish healthcare service sector is needed in the long-term.
Resumo:
Tämän ulkoisen arvioinnin kohteena olivat kolme Etelä-Savon välityömarkkinoita kehittävää hanketta: Savonlinnan kaupungin toteuttama Kanava-hanke, S. ja A. Bovalliuksen Säätiön toteuttama MEETIT-hanke sekä Mikkelin kaupungin toteuttama Vaaksa-hanke. Kaikkien arvioinnin kohteena olleiden hankkeiden tehtävänä on ollut kehittää alueidensa välityömarkkinoita ja kohderyhmien ohjautumista. Eroavuudet hankkeiden kohderyhmissä, yksityiskohtaisissa tavoitteissa ja alueiden työllisyyspoliittisissa tilanteissa vaikuttavat arviointituloksiin ja johtopäätöksiin. Nämä ovat vaikuttaneet siihen, millaisiin vaikutuksiin ohjaustyössä ja kohderyhmien työllistämisessä on ollut mahdollista päästä. Toisaalta hankkeilla on eroavuuksia myös sen suhteen, millä tavalla ne ovat painottuneet kehittämistehtäviensä hoitamiseen tai henkilöasiakkaidensa tilanteiden edistämiseen. Yleisenä havaintona kolmesta arvioinnin kohteena olleesta välityömarkkinahankkeesta voidaan kuitenkin sanoa, että ne ovat tuoneet asiakkailleen erilaista hyötyä. Suurin hyöty on ollut hankkeiden kohderyhmiin kuuluvien henkilöiden työllistyminen hankkeiden toiminnan myötävaikutuksella. Hyöty osallistumisesta hankkeeseen on ollut myös luonteeltaan laadullista, ja on saatu aikaan voimaannuttavaa tai omaa elämäntilannetta jollakin tavoin selkeyttävää vaikutusta. Asiakkaiden näkökulmasta hankkeiden voidaan sanoa siten toimineen pääsääntöisesti hyvin. Kohderyhmien työllistymistä edistävien tahojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää niin kohderyhmän ohjaamisen näkökulmasta, kuin hankkeiden toiminnan onnistumisen kannalta. Pääasiallisesti yhteistyö on sujunut, mutta yhteistyö ja verkostot ovat asioita, jotka eivät toimi itsestään. Verkostoja ja yhteistyötä tulee ylläpitää ja huoltaa, jotta ne toimivat sujuvasti jatkossakin. Pahimmillaan heikko ylläpito johtaa siihen, että luottamus yhteistyöhön pitää rakentaa uudelleen. Yhteistyön ja verkostojen laadukkuus vaikuttaa oleellisesti myös siihen, kuinka sitoutuneesti kehittämistyössä ollaan mukana. Kehittämistyö onnistuu parhaiten, kun kaikki osapuolet tietävät kehittämistyön tavoitteen, sekä ovat hyväksyneet ja sitoutuneet siihen. Arvioinnin kohteena olleiden välityömarkkinahankkeiden yhteistyö alueidensa eri toimijoiden kanssa on ollut pitkällä perspektiivillä hyvää. Kaikkien kolmen arvioinnin kohteena olleen välityömarkkinahankkeen työtä henkilöasiakkaiden parissa on vaikeuttanut yleinen taloustilanne. Haasteena on ollut löytää asiakkaille sopivia työpaikkoja, koska tarjolla olevien työpaikkojen määrä on vähentynyt ja työpaikoista kilpailevien työttömien määrä on lisääntynyt. Välityömarkkinahankkeiden tehtävä on siten vaikeutunut muutamien vuosien takaisista mahdollisuuksista työllistämistehtävän näkökulmasta. Vallinnut taloudellinen tilanne huomioiden Etelä-Savon välityömarkkinahankkeet ovat kuitenkin saaneet hyviä tuloksia aikaan.
Resumo:
Rajavartiolaitos on toiminut esitutkintaviranomaisena vuodesta 2005 alkaen. Suomen ja Venäjän rajalla tapahtuvien rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen vaativat usein yhteistyötä Venäjän viranomaisten kanssa. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa jäsenneltyä tietoa Rajavartiolaitoksen ja Venäjän viranomaisten välisen rikostorjuntayhteistyön säädöspohjasta sekä selvittää miten säädöksiä tulisi tulkita ja soveltaa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi sekä kahden tapausesimerkin tarkastelu. Lähdeaineistona on käytetty lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia sekä niiden esitöitä. Lähdekirjallisuutena on käytetty oikeusopin ja kansainvälisen oikeuden kirjallisuutta sekä rikosoikeusapua käsitteleviä tutkimustöitä. Rajavartiolaitoksen ja Venäjän viranomaisten välisen rikosoikeusavun keskeisin kansainvälinen sopimus on keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus, joka yhdessä Suomen rikosoikeusapulain kanssa muodostaa rikosoikeusavun säädösperustan. Rikostorjuntaan liittyvää virka-apua säätelevät Suomen ja Venäjän väliset rikostorjunta- ja rajajärjestyssopimukset. Valtiosopimukset menevät soveltamisalan osalta osittain päällekkäin. Tulkittaessa ja sovellettaessa rikostorjuntayhteistyötä koskevia oikeusnormeja Rajavartiolaitoksen ja Venäjän viranomaisten yhteistyössä tulisi asiasta päättävän rajavartiomiehen harkita valtiosopimusten soveltamisen ja kansallisen toimivallan vuoksi seuraavia seikkoja: Liittyykö pyyntö esitutkintaan ja käytetäänkö saatua tietoa tai esinettä todisteena rikosasiassa. Minkä viranomaisen tehtäviin kyseinen rikostorjuntatoimenpide tai tiedonvaihtaminen Venäjällä kuuluu. Liittyykö asia Suomen ja Venäjän valtakunnan rajaan tai rajan ylittämiseen. Kuuluuko asia sekä Rajavartiolaitoksen että Venäjän Rajavartiopalvelun tehtäviin ja toimivaltaan.
Resumo:
Työn tilaajana toimi Visedo Oy. Työn tavoitteina oli tutkia Visedo Oy:n ohjelmistokehityksen nykytila, tunnistaa seuraavat parannuskohteet ja antaa ohjeita havaittujen parannuskohteiden korjaamiseksi. Visedo Oy:n tehonmuokkain ohjelmistokehityksen nykytilaa käsiteltiin neljän valitun osa-alueen näkökulmasta: ohjelmistoarkkitehtuurityyli, komponenttipohjainen ohjelmistokehitys, ohjelmistotuotelinjojen kehitysmenetelmät ja ohjelmistovariaatioiden hallinta. Valituilla osa-alueilla havaittujen parannuskohteiden perusteella annettiin korjausehdotuksia: ohjelmistoarkkitehtuurin rakenteeseen, komponenttien jakautumiselle, komponenttien koostamiselle ja komponenttien versioinnille. Lisäksi ehdotettiin uudenlaista ohjelmistotuotelinja rakennetta, joka yhdistää kerros- ja komponenttipohjaiset arkkitehtuurityylit mahdollistaen ominaisuuksiltaan eroavien tehonmuokkain ohjelmistojen hallinnan.
Resumo:
Teemanumero: Nuoruus ja kontrolli.