En vårdvetenskaplig teori om interkulturellt vårdande : att föda barn i en annan kultur

The aim of this dissertation is to develop a theory on intercultural caring to deepen the understanding of caring between nurses and patients who have different cultural backgrounds. The research questions are: 1) What is intercultural caring? 2) How is intercultural caring described and understood? 3) How is intercultural caring described and understood in a maternity care context from the patients’ perspective? 4) What is the substance in a theory on intercultural caring? 5) What is the substance in a theory on intercultural caring in maternity care from the patients’ perspective? The theoretical perspective is based on caritative theory and the caring science-tradition (Eriksson, 2001, 2002) and has a hermeneutic approach. In the first study, 19 texts of Campinha-Bacote, Kim-Godwin, Leininger and Ray are analysed through content analysis. A model for intercultural caring is then created abductively. The second study is a metasynthesis of 40 studies on intercultural caring in maternity care research. The third study is a focused ethnography, in which 17 immigrant mothers are interviewed and observed. The theory on intercultural caring is created through a hermeneutic synthesis of the three studies. A synthesis of the studies with a maternity context results in five patterns of interpretation: the experience of caring is related to power; the family is always present; childbearing and change of culture can give women multiple vulnerabilities; both the mother and the nurse change when they meet; conflicts can cause change. The theory and patterns of interpretation consolidate into a contextual theory on intercultural caring for clinical maternity praxis. In this theory, caring consists of four dimensions: universal, cultural, contextual, and unique caring, which permeate each other. Universal caring is nondependent of time and space. Cultural caring considers the cultural background, the acculturation and the equality of each mother. In the maternity care culture, cultural competence, cultural safety, and acculturation of the nurse are emphasised. Contextual caring considers the specific cultural features of the childbearing mother. In this respect, the nurse is expected to be an expert and to clarify cultural assumptions in maternity care. In unique caring, the mother expects good communication, respect for the family, goodwill and somebody who cares for her and meets her needs, in order for trust to be built. In this respect, the nurse listens to the woman’s narrative, is flexible, open, courageous, and non-judgemental. The nurse shows an understanding for the life situation of the woman, and strives for continuity to preserve the care relationship. It was found that external circumstances affect intercultural caring. Moreover, intercultural caring is expected to decrease misunderstandings and conflicts, alleviate suffering and promote health and life. The theory adds knowledge to the phenomenon of intercultural caring for the nursing and caring sciences, and for the nursing care of patients with other cultural backgrounds than the nurses. The theory can be used in nursing, education, research and administration.

Idioms and L2 Learners. The Effect of L1, Transparency and Frequency on Idiom Comprehension by Finnish and Italian Learners of English

Tämän sivuaineen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ja italialaiset englannin kielen opiskelijat tunnistavat englanninkielisten idiomien merkityksiä. Erityisesti opiskelijoiden oman äidinkielen vaikutusta idiomien ymmärtämiseen tutkitaan, kuin myös idiomien eri ominaisuuksien vaikutusta. Lisäksi tutkitaan, miten opiskelijat itse ajattelevat osaavansa käyttää idiomeja, ja pitävätkö he idiomien oppimista tärkeänä. Tutkielmaan osallistui 35 suomalaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa ja 34 italialaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin monivalintakyselyn avulla. Idiomit valittiin Collins Cobuild Dictionary of Idioms (2001) -sanakirjasta. Kysely sisälsi 36 idiomia, jotka valittiin kolmesta eri frekvenssiluokasta. Jokaisesta frekvenssiluokasta valittiin neljä idiomia, joille oli vastine sekä suomen että italian kielessä, neljä idiomia, joille oli vastine vain suomen kielessä ja neljä idiomia, joille oli vastine vain italian kielessä. Kullekin idiomille oli annettu neljä merkitysvaihtoehtoa, ja näistä yksi tai kaksi oli sanakirjojen mukaisia oikeita vastauksia. Tutkimuksen tulokset näyttävät osoittavan, että sekä suomalaisilla että italialaisilla oli vaikeuksia idiomien merkitysten tunnistamisessa. Kuitenkin myös suomalaisten ja italiaisten välillä oli tilastollisesti merkittävä ero. Suomalaiset osasivat idiomit huomattavasti paremmin kuin italialaiset. Koehenkilöt ymmärsivät merkittävästi helpommin idiomit joille oli vastine heidän omassa äidinkielessään kuin idiomit joille ei ollut vastinetta. Lisäksi vastaajat näyttivät hyötyvän myös idiomien kuvainnollisen ja kirjaimellisen merkityksen läheisyydestä eli läpinäkyvyydestä. Idiomien frekvenssi sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan niiden ymmärtämiseen. Suomalaisten ja italialaisten englannin opiskelijoiden mukaan idiomien opiskelu on hyödyllistä ja tarpeellista. Tulokset osoittavat, että idiomien ymmärtäminen on haastavaa jopa edistyneille oppijoille. Omalla äidinkielellä näyttää olevan suuri vaikutus idiomien ymmärtämiseen, ja nimenomaan samankaltaisuudesta on hyötyä. Äidinkielen merkitykseen vieraiden kielten oppimisessa ja sanaston oppimisessa täytyisi kiinnittää enemmän huomiota, ja idiomeja sekä muuta kuvainnollista kieltä täytyisi opettaa myös edistyneemmille oppijoille.

Diagnosing Gender: Transitivity Analysis on the Diagnostic Category of Gender Dysphoria in DSM-5

Tässä tutkielmassa analysoidaan teoksessa ’Diagnostic and Statistical Manual of Men-tal Disorders, Fifth Edition’ (DSM-5) ja tarkemmin sen kappaleessa ’Gender Dysphoria’ käytettyä kieltä. DSM-5 on mielenterveydenalan ammattilaisille suunnattu luokittelu virallisesti tunnustetuista mielenterveyden häiriöistä ja se sisältää myös oireiden kuvai-luun perustuvat ohjeet näiden mielenterveyshäiriöiden diagnosoimiseksi. ’Gender dys-phoria’ (vapaasti suomennettuna sukupuolidysforia) on lääketieteellinen termi, joka viittaa biologisesta sukupuolesta eriävän sukupuoli-identiteetin aiheuttamaan henki-seen pahoinvointiin. Sukupuoli-identiteetin ja mielenterveysongelman yhdistäminen sisältää ideologisiin arvoihin pohjautuvia perusteluja ja tässä tutkielmassa analysoi-daan ’Gender Dysphoria’ – kappaleen ideologista sisältöä kriittisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tarkastellaan ’Gender Dysphoria’ – kappaleessa käytetyn kielen ideologi-sia heijastumia ja niiden sosiaalisia vaikutuksia kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1) Kuinka diagnosoitu henkilö esitetään tekstissä? 2) Kuinka tekstissä rakennetaan kuvaa sukupuolidysforiasta mielenterveyshäiriönä? 3) Miten analyysin tulokset saattavat vai-kuttaa käsitykseen sukupuolen yhteydestä mielenterveyteen ja sukupuolidysforian diagnosoimiseen. Analyysissä käytetään metodina M. A. K. Hallidayn transitiivisuusteo-riaa ja tulosten sosiaalisia vaikutuksia analysoidaan Norman Faircloughn diskurssiana-lyysimallin avulla. Transitiivisuusanalyysin avulla tarkastellaan kirjoittajien tekemiä va-lintoja kielenkäytön suhteen, jotka Hallidayn teorian mukaan heijastavat kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta. Tutkimus paljasti, että sukupuolidysforia esitetään mielenterveysongelmana erotta-malla se yksilöstä erilliseksi toimijaksi, joka suorittaa erilaisia prosesseja yksilön sisällä. Yksilöistä erityisesti lapset esitetään tekstissä voimakkaasti perinteisiin sukupuoliroo-leihin pohjautuvan ideologian valossa, joka heijastuu oireiden kuvailuun. Analyysi osoittaa myös logiikkaongelmia lasten oireiden kuvailussa, jotka johtavat ristiriitoihin oireiden ja mielenterveysongelman yhteydessä ja kumoavat perusteet, joiden pohjalta lapset diagnosoidaan. Tutkimuksen lopussa ehdotetaan, että sukupuolidysforiaan liit-tyvien diagnoosiohjeiden ja – kriteerien perusteita muokataan yleisesti sukupuoli-identiteetin itsemääräämisoikeuteen pohjautuvaksi ja lasten osalta tekstiin sisällytet-täisiin mahdollisia tieteellisiä perusteluja, jotka kumoaisivat diagnoosiohjeiden nyky-muodossaan sisältämät ristiriidat ja perustelisivat lasten diagnosoinnin oikeellisuuden

Heart rate variability in young adults - Reference values and associations with cardiometabolic risk factors and vascular properties. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study.

Background: The function of the autonomic nervous system (ANS) can be evaluated with heart rate variability (HRV). Decreased HRV is associated with aging, the male sex, increased heart rate, and overall increased cardiometabolic risk. It has been hypothesized that early atherosclerotic vascular changes and ANS function are related. Aims: The aims were to assess reference values on HRV in young adults, and examine associations with HRV and cardiometabolic risk factors and metabolic syndrome (MetS) and to study relations between HRV and ultrasonographically measured vascular properties. Participants and methods: The present thesis is part of the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. The thesis is based on the follow-up study in 2001, when the study individuals were 24-39 years of age. HRV data were available on 1 956 individuals. Results: HRV was inversely associated with age and heart rate (for all p<0.001). Highfrequency HRV (HF) was higher, and low-frequency HRV (LF) lower in women than men (p<0.0001 for both). MetS was associated with 11% decreased HF and 12% increased LF/HF-ratio in women, and 8% decreased HF and 4% increased LF/HF-ratio in men. Carotid artery distensibility was independently associated with HF and total HRV (for both p<0.05). Conclusions: The reference values in young adults were generated. Decreased HRV was associated with age, the male sex and increased heart rate. Women had higher HF and lower LF variability than men. MetS was related to decrease in HRV. The observed associations between carotid elasticity and HRV, supports the hypothesis that reduction in carotid elasticity may lead to decrease in autonomic cardiac control.

”Kielestä kiinni”. Kuudesluokkalaisten maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen tason vaihtelut

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaista vaihtelua esiintyy maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen taidoissa peruskoulun kuudennella luokalla. Tutkimuksen tavoitteena on myös selvittää, minkälainen yhteys taustamuuttujilla (sukupuoli, äidinkieli, maahantuloikä, maahantulon syy, maassaoloaika ja vanhempien koulutausta) ja opetusjärjestelyillä, kuten perusopetukseen valmistavalla opetuksella, suomi toisena kielenä -opetuksella ja oman äidinkielen opetuksella, on suomen kielen taidon tasoon. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää oppilaan käyttämän kielen (suomen kieli ja äidinkieli) yhteyttä suomen kielen taidon tasoon. Tutkimusmetodina toimi mixed methods -tutkimus, ja tutkimuksen lähestymistapoja olivat kvantitatiivinen survey-tutkimus ja kvalitatiivinen sisällön analyysi. Tutkimukseen osallistui 219 maahanmuuttajaoppilasta 20:stä Turun koulusta. Tutkimusaineisto kerättiin Turun erityisopettajien ja suomi toisena kielenä -opettajien laatiman kielitestipaketin avulla. Oppilaan suullista ja kirjallista tuottamista arvioivat lasta opettavat opettajat eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitotasojen kriteereitä käyttäen. Oppilaat arvioivat omaa äidinkielen ja suomen kielen taitoaan. Lisäksi oppilaat ja vanhemmat täyttivät tutkijan laatimat taustatietolomakkeet. Kielitestien tulosten mukaan oppilaista yli puolella oli tyydyttävä suomen kielen taito. Kaikista neljästä kielellisestä osiosta maahanmuuttajataustaiset oppilaat menestyivät parhaiten rakennekokeessa ja sanelussa, kun taas kuullun ja luetun ymmärtämisen tulokset olivat heikompia. Opettajien arviointien perusteella oppilaiden suulliset taidot vastasivat keskimäärin itsenäisen kielenkäyttäjän osaajan tasoa (B2) ja kirjoittamistaidot kynnystasoa (B1). Oppilaiden suomi toisena kielenä -arvosanan keskiarvo oli 7,26. Suomessa asumisen kestolla, maahantulon syyllä, äidinkielellä, maahantuloiällä, ja vanhempien koulutaustaustalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys suomen kielen taidon tasoon. Mitä kauemmin oppilaat olivat asuneet Suomessa ja mitä nuorempina he olivat tulleet Suomeen, sitä paremmin he menestyivät kielitesteissä. Paluumuuttajat menestyivät kielitaitotehtävissä kaikkein parhaiten ja pakolaiset heikoiten. Somalinkieliset erottuivat muista kieliryhmän edustajista heikoimpina suomen kielen taidon tasoltaan. Venäjänkieliset ja vietnaminkieliset saavuttivat parhaat tulokset kaikissa mittareissa. Erityisesti äidin korkeampi koulutustaso oli yhteydessä oppilaiden korkeampaan suomen kielen taidon tasoon. Oppilaat arvioivat suomen kielen taitonsa omaa äidinkieltään paremmaksi puhumisessa, lukemisessa ja kirjoittamisessa. Parhaiten eri mittareissa menestyivät oppilaat, jotka eivät olleet osallistuneet perusopetukseen valmistavaan opetukseen eivätkä erilliseen suomi toisena kielenä -opetukseen. Omaa äidinkieltään enemmän opiskelleet menestyivät kielitaitotehtävissä paremmin kuin vähän aikaa omaa äidinkieltään opiskelleet, mutta yhtä hyvin kuin ne, jotka eivät olleet opiskelleet omaa äidinkieltään lainkaan. Oppilaat, jotka puhuivat kaveriensa kanssa sekä omaa äidinkieltään että suomen kieltä, osoittautuivat kielitaidon tasoltaan paremmiksi kielitesteissä ja opettajien arvioinneissa.

Kybertaistelu 2020

Verkkotaistelu 2020 (https://www.doria.fi/handle/10024/103676) kirjoitettiin vuonna 2002 ennakoimaan asioita, joita ei ollut tapahtunut. Vuonna 2012 kirja päätettiin kirjoittaa uudelleen lisäämällä ajankohtaista ja ennen muuta reflektoimalla edellisen kanssa. Kybertaistelu 2020 on 75-prosenttisesti uutta alkaen otsikosta, mutta vanha rakenne näkyy yhä. Idea on päivittää ja täydentää vuonna 2003 julkaistu Verkkotaistelu 2020 -kirja pääosin samalla joukolla. Tärkeä osa artikkeleissa on reflektio asiassa, jonka merkitys on muuttunut enemmän kuin osasimme kuvitella. Kirjalla ei pyritä määrittelemään kokonaisuutta tai järjestelemään nykykäsityksiä, vaan jatkumona jo aiemmin tehdylle osallistua keskusteluun kybertaisteluista. Esimerkiksi informaatio- operaatiot sisältöinä – propaganda – ei kuulunut alkuperäiseen, eikä sitä ole liitetty tähänkään. Alkuperäisteoksen tulevaisuusoletukset ovat monin osin toteutuneet, eikä yhteiskunnan tai maanpuolustuksen informaatioistumiselle ole vielä tullut raja vastaan. Muutamassa artikkelissa on täsmennetty näitä oletuksia. Luvut ovat kunkin kirjoittajan omia näkemyksiä. Kohteet ja skenaariot ovat esimerkkejä ja herätyksiä, koska varsinkin sotilaslukija on pragmaattinen. Niitä voinee yleistää, mutta niillä ei pyritä kattavuuteen. Vaikeaa tieteellistä tai kyberalan kieltä on vältetty tarkoituksella, eikä kirja edellytä ennakkotietoja asiasta. Näkökulma on puolustajan. Kirja on kirjoitettu maanpuolustuksen näkökannalta. Se ei pyri kokonaisvaltaisuuteen, eikä se ota kantaa muiden viranomaisten tai toimijoiden tehtäviin. Painopiste on operaatioissa ja taktiikassa, taisteluissa eli toiminnassa, ei motivaatioissa tai säädöksissä, jotka kuuluvat sodan ja siten valtion ja strategian piiriin. Maanpuolustusnäkökulma tarkoittaa, että asiaa katsotaan ikävimmän, valtion olemassaolon näkökannalta, ei arjen. Tarkastelu pysyy yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden puitteissa, arkea ja kansalaisia ei käsitellä. Kirja on osaltaan kannanotto Suomen tavoitteeseen olla johtava valtio kyberturvallisuudessa vuonna 2016. Uutena mukaan otettu yritysturvallisuus kuvaa, että tietoturvallisuuteen on panostettu Suomessa jo pitkään maailman kärkitasolla. Valtion turvallisuusstrategia ja menettelytavat sen toteuttamiseksi ovat Suomessa korkeaa luokkaa. Puolustushaaraosioissa kuvataan, että asiaan on panostettu ja panostetaan monin tavoin. On syytä pohtia, onko kyberkyvykkyys laadun lisäksi määrä- vai suhdekysymys. Isolla maalla on paljon vastustajia ja suojattavia kohteita. Pienellä maalla on pieni määrä vastustajia ja suojattavia kohteita. Mitataanko kyky osallistujien määrällä vai sillä, kuinka moni osallistuu ja kuinka vahva näin muodostunut verkosto on?

Lönnrot, Elias

Elias Lönnrot f. 9.4.1802 i Sammatti d. 19.3.1884 i Sammatti Elias Lönnrot är, vid sidan om Mikael Agricola, en av det finska skriftspråkets fäder. Lönnrot är skaparen av Finlands nationalepos Kalevala samt Kanteletar, en samling lyriska dikter. Den standardversion av Kalevala som är i bruk idag, dvs. den nya Kalevala, gavs ut år 1849 i en av Lönnrot bearbetad och redigerad upplaga. I denna upplaga inkluderades också material som hade samlats in av andra än Lönnrot själv. Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä utgavs i tre delar år 1840. Lönnrot gav även ut ordspråk, gåtor och besvärjelsedikter. Han översatte konstpoesi till finska, allt ifrån Homeros till Runeberg och förnyade även finskan som redaktör för flera ordböcker, bland annat en finsk-svensk ordbok. Därtill var han verksam som tidningsman och läkare, samt kunnig inom folkmedicinens område. Hans verk Flora Fennica ger anvisningar om användningen av nyttoväxter och naturläkemedel. http://www.blf.fi/artikel.php?id=2836 http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2836/

ADHD:sta arkisesti

Kirjallisuusarvostelu

Translational models of coronary artery disease, myocardial infarction and heart failure. Development, validation and in vivo imaging studies using positron emission tomography

Coronary artery disease is an atherosclerotic disease, which leads to narrowing of coronary arteries, deteriorated myocardial blood flow and myocardial ischaemia. In acute myocardial infarction, a prolonged period of myocardial ischaemia leads to myocardial necrosis. Necrotic myocardium is replaced with scar tissue. Myocardial infarction results in various changes in cardiac structure and function over time that results in “adverse remodelling”. This remodelling may result in a progressive worsening of cardiac function and development of chronic heart failure. In this thesis, we developed and validated three different large animal models of coronary artery disease, myocardial ischaemia and infarction for translational studies. In the first study the coronary artery disease model had both induced diabetes and hypercholesterolemia. In the second study myocardial ischaemia and infarction were caused by a surgical method and in the third study by catheterisation. For model characterisation, we used non-invasive positron emission tomography (PET) methods for measurement of myocardial perfusion, oxidative metabolism and glucose utilisation. Additionally, cardiac function was measured by echocardiography and computed tomography. To study the metabolic changes that occur during atherosclerosis, a hypercholesterolemic and diabetic model was used with [18F] fluorodeoxyglucose ([18F]FDG) PET-imaging technology. Coronary occlusion models were used to evaluate metabolic and structural changes in the heart and the cardioprotective effects of levosimendan during post-infarction cardiac remodelling. Large animal models were used in testing of novel radiopharmaceuticals for myocardial perfusion imaging. In the coronary artery disease model, we observed atherosclerotic lesions that were associated with focally increased [18F]FDG uptake. In heart failure models, chronic myocardial infarction led to the worsening of systolic function, cardiac remodelling and decreased efficiency of cardiac pumping function. Levosimendan therapy reduced post-infarction myocardial infarct size and improved cardiac function. The novel 68Ga-labeled radiopharmaceuticals tested in this study were not successful for the determination of myocardial blood flow. In conclusion, diabetes and hypercholesterolemia lead to the development of early phase atherosclerotic lesions. Coronary artery occlusion produced considerable myocardial ischaemia and later infarction following myocardial remodelling. The experimental models evaluated in these studies will enable further studies concerning disease mechanisms, new radiopharmaceuticals and interventions in coronary artery disease and heart failure.

Uppsalan käsikirjan messun piirteitä ja suhde muihin reformaatioajan messuteksteihin

Vanhan kirjasuomen tutkimusalaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan koodeksiin B 28 sisältyvää suomenkielistä messutekstiä, joka tunnetaan myös nimellä Uppsalan käsikirjan messu. Uppsalan käsikirjan messu ei ole aiemmin ollut kielitieteellisen tai liturgiahistoriallisen tutkimuksen pääkohteena, joten tutkielman tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti sekä sen kielellisiä piirteitä että sisällöllisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen vertailuaineistona ovat reformaatioajan alun suomenkieliset messutekstit – Westhin koodeksin messu, Kangasalan Missalen suomenkielinen messuteksti ja Mikael Agricolan painettu Messu (1549) – sekä ruotsalaisen Messun vuosien 1541 ja 1548 laitokset. Vertailen myös muutamia Abckirian (1543) ja Rucouskirian (1544) tekstejä Uppsalan käsikirjan messun vastaaviin teksteihin. Keskeisin tavoitteeni on selvittää, minkälaista suomen kieltä Uppsalan käsikirjan messun kirjoittaja on käyttänyt, milloin käsikirjoitus on kirjoitettu ja mikä on sen suhde muihin tunnettuihin 1500-luvun puolivälin messuteksteihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sekä vanhaa kirjakieltä koskeva kielitieteellinen tutkimus että teologien harjoittama liturgiahistoriallinen tutkimus. Uppsalan käsikirjan messun ortografian ja kielen tutkimisen kannalta keskeisimpiä lähdeteoksia ovat vanhan kirjasuomen – pääasiassa Agricolan teosten – äänne- ja muotopiirteitä, syntaktisia rakenteita ja sanastoa käsittelevät tutkimukset ja oppikirjat. Tutkimusmenetelmäni on vanhan kirjasuomen tutkimuksessa yleisesti käytetty tekstien synoptinen vertailu eli vertailtavien tekstien tarkastelu rinnakkain. Synoptisen vertailun avulla pienetkin tekstien väliset erot, kuten ortografiaan ja sananmuotoihin liittyvät eroavaisuudet, on helppo huomata. Havaintoja tehdessäni olen hyödyntänyt sekä kielitieteellistä että liturgiahistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus vahvistaa hypoteesini siitä, että Uppsalan käsikirjan messu on kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä. Ortografialtaan ja kielellisiltä piirteiltään se muistuttaa eniten Agricolan varhaisia teoksia ja sisältää runsaasti vanhalle kirjasuomelle ominaisia lounaismurteisina pidettyjä äänne- ja muotopiirteitä. Myös ruotsin kielen syntaktisten rakenteiden vaikutus näkyy selvästi Uppsalan käsikirjan messussa. Kielitieteellisten tulosten lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että Uppsalan käsikirjan messu perustuu pääasiassa vuoden 1541 ruotsalaiseen Messuun. Tekstivertailut todistavat myös, että kirjoittaja on halunnut noudattaa Turun hiippakunnan omia perinteitä ja on siksi hyödyntänyt Agricolan Abckirian ja Rucouskirian tekstejä.

Portfolio as an Indicator of Young Learners’ English Proficiency in Mainstream Language Instruction (EFL) and Bilingual Content Instruction (CLIL)

Tämä soveltavan kielitieteen ja kielitaidon arvioinnin toimintatutkimus tarkasteli kieliportfolion ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nuorten oppijoiden englannin kielen arvioinnissa kahdessa eri oppimiskontekstissa: englanti oppiaineena (EFL) ja kaksikielinen sisällönopetus (CLIL). Tutkielman itsenäiset, kahteen eri englannin kielen rekisteriin (arkikieli ja akateeminen kieli) kohdistuneet portfoliokokeilut olivat erillisiä tapaustutkimuksia. Molemmat portfoliot perustuivat väljästi Eurooppalaiseen kielisalkkumalliin, ja ne olivat osa tutkielmantekijän luokkaopetusta ja -toimintaa. EFL -portfoliokokeilu 9-10-vuotiaille kolmasluokkalaisille toteutettiin marraskuun 2011 ja toukokuun 2012 välisenä aikana, kun CLIL -portfoliokokeilu n. 7-9-vuotiallle ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille kesti kaksi lukuvuotta 2012–2014. Molemmissa kokeiluissa myös oppilaiden vanhemmat kuuluivat tutkimusjoukkoon, samoin CLIL -portfolion toteutuksessa avustaneet ja opettajanäkökulmaa edustaneet opettajaopiskelijat. Portfoliokokeilun aloitti myös kaksi muuta CLIL -opettajaa, mutta kumpikin kokeilu päättyi alkuvaiheeseensa. Tarkemman tarkastelun kohteina olivat tutkimuksen osallistujien kokemukset ja mielipiteet portfoliokokeiluista. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, miten informatiivisena englannin kielitaidon indikaattorina kieliportfoliota pidettiin. Myös kehitysehdotuksia kerättiin. Trianguloitu aineisto koottiin sekä puolistrukturoiduin kyselyin että vapaaehtoisin teemahaastatteluin, jotka äänitettiin. EFL -aineisto koostui 18 oppilaskyselystä, 17 huoltajakyselystä ja 7 oppilashaastattelusta. CLIL -aineistoon sisältyi 19 oppilaskyselyä, 18 huoltajakyselyä, 7 oppilashaastattelua ja yksi opettajaopiskelijoiden (N=3) ryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin pääosin kvalitatiivisin menetelmin temaattisen sisältöanalyysin keinoin, mutta myös laskien frekvenssejä ja prosenttisosuuksia. Osallistujien mielipiteet ja kokemukset olivat hyvin samankaltaiset ja positiiviset kummassakin portfoliokokeilussa. Merkittävä enemmistö sekä oppilaista että huoltajista koki, että portfolion avulla on mahdollista osoittaa englannin kielitaitoa ja sen kehittymistä. Oppilaat kuvailivat portfoliotyötä hauskaksi ja kivaksi, ja heidän mielestään portfoliotehtävien pitäisi olla tarpeeksi haastavia, sisältää taiteellisia ja luovia elementtejä sekä kohdistua tuttuihin, mielenkiintoisiin aiheisiin. He totesivat, että portfolion avulla voi oppia lisää kieltä. Vanhempien mielestä portfolio kertoo koulun vieraiksi jääneistä oppisisällöistä, auttaa ymmärtämään lapsen ajatusmaailmaa ja motivaatiotasoa sekä paljastaa heidän kielitaidostaan uusia ulottuvuuksia. Opettajaopiskelijat havaitsivat, että portfolion avulla voi tutustua oppilaiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä kartoittaa heidän kielellisiä tarpeitaan. Tämän tutkielman teoreettisen tarkastelun ja tulosten mukaan kieliportfolio tukee erinomaisesti uuden Perusopetuksen Opetussuunnitelman (NCC 2014) tavoitteita ja arvioinnin uudistuspyrkimyksiä sekä lainsäädännön arvioinnille asettamia edellytyksiä. Portfolio on erittäin suositeltava nuorten oppijoiden kielitaidon arviointimenetelmä perinteisten rinnalle.

Alkoholimainonnan vastuullisuus – Vertailu mielikuva- ja tuotetietoja kuvaavasta mainonnasta

Vuonna 2012 Suomen hallitus teki eduskunnalle lakiehdotuksen alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä. Hallituksen mukaan mainonta lisää positiivista suhtautumista alkoholiin sekä lisää kulutuksen määrää, kun taas panimoalan toimijoiden mukaan alkoholimainonta vaikuttaa vain eri brändien väliseen kilpailuun. Tässä tutkielmassa pohditaankin ehdotetun lakimuutoksen tarpeellisuutta tarkastelemalla mielikuva- sekä tuotetietoja kuvaavan alkoholimainonnan vastuullisuutta. Tutkimuksessa vastataan seuraavaan neljään osaongelmaan: 1. Miten vastuullista Suomen nykyinen lainsäädäntö alkoholimainonnasta on markkinointikirjallisuuden perusteella? 2. Millaisia mielikuvia alkoholimainokset synnyttävät? 3. Millaiset alkoholimainokset koetaan kiinnostaviksi? 4. Millaiset alkoholimainokset koetaan vastuullisiksi? Tutkimuksen menetelmällinen tutkimustapa on kvalitatiivinen. Ensimmäiseen osaongelmaan vastataan kirjallisuuskatsauksen perusteella. Muihin osaongelmiin vastataan empiirisen aineiston perusteella. Aineisto on kerätty kontrolloituna kyselynä, jossa näytettiin kolme alkoholin mielikuva- sekä kolme tuotetietoja kuvaavaa printtimainosta 18–20 -vuotiaille nuorille kuluttajille. Käytetyt alkoholimainokset on toteutettu yhteistyönä panimoalan toimijan Oy Hartwall Ab:n kanssa. Tutkimusaineisto on analysoitu teemoittelemalla vastaukset osaongelmien (2.-4.) mukaisesti. Aiemmissa tutkimustuloksissa todetaan, ettei mainonta lisää alkoholin kulutusta. Lisäksi mainonnan teoriat alkoholin luonteesta sekä markkinatilanteesta puoltavat mielikuvamainonnan käyttämistä alkoholimainonnassa. Tämän tutkimuksen empiiriset tulokset ovat samoilla linjoilla. Nuorille kuluttajille syntyy alkoholimainoksista lähinnä tuotteen makuun ja valmistustapaan liittyviä mielikuvia mainosmuodosta riippumatta. Mielikuvamainonnalla pystytään kuitenkin tarkemmin synnyttämään tuotteen käyttötilanteeseen liittyviä mielikuvia. Tutkimustulokset antavat näyttöä myös siitä, että nuoret kuluttajat pitävät mielikuvamainontaa helpommin kiinnostavana, mutta myös tuotetietoja kuvaavalla mainonnalla on kannattajansa. Vastuullisuuden näkökulmasta mainosmuoto jakaa nuoret kuluttajat selkeästi kahtia. Toisten mielestä tuotetietoja kuvaava mainonta on vastuullista, koska se on yksinkertaista ja rehellistä. Mielikuvamainontaa vastuullisena pitävät kuluttajat puolestaan ovat sitä mieltä, että mielikuvamainonnalla pystytään ohjaamaan kuluttajia paremmin vastuulliseen alkoholinkäyttöön. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan sekä kirjallisuuskatsauksen että empiiristen tutkimustulosten perusteella, ettei alkoholin mielikuvamainontaa ole perusteltua kieltää Suomessa.

Tahdistimen asennuksesta johtuvat komplikaatiot: kolmen kuukauden retrospektiivinen seuranta

Suomessa asennettiin vuonna 2013 lähes 5000 sydämen tahdistinta. Kirjallisuuden mukaan asennusten jälkeen komplikaatioita esiintyy noin kymmenesosalla potilaista. Sadat potilaat siis kärsivät vuosittain komplikaatioista, ja ne myös aiheuttavat lukuisia ylimääräisiä hoitopäiviä sairaaloissa. Tässä tutkimuksessa selvitetään tahdistimen asennuksen aiheuttamien komplikaatioiden esiintyvyyttä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuonna 2013. Tutkimusaineistoon kerättiin retrospektiivisesti tiedot kaikista potilaista, joille oli vuoden 2013 aikana asennettu tai vaihdettu sydämen tahdistin. Potilaita seurattiin toimenpiteestä alkaen kolmen kuukauden seurantakäyntiin asti. Komplikaatioita havaittiin kolmen kuukauden seurannassa yhteensä 11,1 %:lla 325 potilaasta, joille tehtiin tahdistimen ensiasennus ja 7,2 %:lla 124 potilaasta, joille vaihdettiin uusi tahdistingeneraattori. 7,4 %:lle ensiasennuspotilaista aiheutui ylimääräisiä sairaalapäiviä komplikaation vuoksi. Yleisin komplikaatio oli tahdistinjohdon dislokaatio, jota esiintyi 3,7 %:lla ensiasennuspotilaista. Merkittävää vuotoa havaittiin 1,2 %:lla ja tahdistintaskun hematoomia 2,1 %:lla potilaista. Vain yhdellä hematooman tai vuodon saaneista potilaista ei ollut mitään veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä käytössä. Tahdistinjärjestelmän infektioita esiintyi 0,9 %:lla potilaista ja ilmarinta havaittiin 0,6 %:lla. Tutkimuksen perusteella tahdistimen asennusten aiheuttamat komplikaatiot ovat melko yleisiä. Suurin osa komplikaatioista on kuitenkin helposti hoidettavissa, ja vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia. Komplikaatiot aiheuttavat melko paljon ylimääräisiä hoitojaksoja sairaaloissa. Onkin hyvä, että Suomeen on hiljattain perustettu valtakunnallinen tahdistinrekisteri komplikaatioiden seurantaan.

Edistyneen oppijan suomen konstruktiopiirteitä korpusvetoisesti: avainrakenneanalyysi

Ensikielen jälkeen opittavan kielen tutkimusta ja suomi toisena kielenä alaa sen osana ovat koko niiden olemassaolon ajan hallinneet samat peruskysymykset: millaista oppiminen on eri vaiheissa ja eri ympäristöissä, sekä mikä oppimisessa on yleistä ja toisaalta mikä riippuu opittavasta kielestä ja oppijoiden kielitaustasta. Sähköisten oppijankielen tutkimusaineistojen eli korpusten lisääntymisen myötä tutkijat voivat aiempaa helpommin tutkia näitä ilmiöitä määrällisesti ja tarkastella oppijankielen sisäistä vaihtelua ja sen suhdetta tyypilliseen ensikieliseen kielenkäyttöön kielen eri osa-alueilla käyttöpohjaisesti eli todelliseen kielenkäyttöön pohjautuen. Tekninen kehitys on tuonut mukanaan aineisto- eli korpusvetoisuuden kaltaisia uusia tapoja lähestyä tutkimusaineistoa, jolloin tyypillisiä tutkimuskysymyksiä ”Miksi?” ja ”Miten?” edeltää kysymys: ”Mikä?”. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan edistyneiden suomenoppijoiden kirjoitettua akateemista kieltä ja suhteutetaan suomen oppimiselle ominaisia seikkoja käyttöpohjaisen mallin perusolettamuksiin. Aineisto on suomea toisena kielenä käyttävien opiskelijoiden tenttivastauksia, ja se on osa Edistyneiden suomenoppijoiden korpusta. Tutkimus on osin metodologinen, sillä väitöskirjassa esitellään ja siinä sovelletaan uutta korpusvetoista avainrakenneanalyysi-menetelmää, jonka avulla aineistoa lähestytään ilman hypoteeseja siitä, mitkä kielen ilmiöt ovat ominaisia edistyneelle oppijansuomelle. Tutkimus kuuluu kieliopin tutkimuksen piiriin, ja se nojaa kognitiivisen konstruktiokieliopin ajatukseen abstraktiudeltaan vaihtelevista konstruktioista kielijärjestelmän perusyksiköinä. Tulokset puoltavat menetelmän sovellettavuutta kielen oppimisen tutkimukseen, sillä sen avulla kyettiin tunnistamaan konstruktioita, jotka erottavat edistyneitä oppijoita ensikielisistä kirjoittajista (esim. modaaliset verbiketjut), eri ensikieliä puhuvia suomenoppijoita (esim. konjunktiot) sekä konstruktioita, joiden käyttö muuttuu ajan kuluessa (esim. preteriti ja preesens). Monet havaitut erot ovat akateemisen kirjoittamisen erityispiirteitä, mikä tukee ajatusta kielen käyttö- ja kontekstikohtaisesta oppimisesta. Tuloksia voidaan yhtäältä soveltaa akateemisen kielitaidon opetuksessa. Toisaalta menetelmää voidaan käyttää kielenoppimisen tutkimuksen ohella uusien näkökulmien kartoittamiseksi erilaisten tai eri-ikäisten tekstien tyypillisten ominaisuuksien ja erojen tutkimuksessa.