Valtakunnallinen lääketieteellisten alojen opiskelijavalintojen kehittämishanke

Valtakunnallisen lääketieteellisten alojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen projektijohtajaksi Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta nimitti kliininen opettaja, LL, EL Veli-Matti Leinosen, joka kutsui osa-aikaiseksi projektikoordinaattoriksi KM Johanna Laineen 1.9.2006 alkaen. Lisäksi projektisihteerinä toimi KM Outi Jääskeläinen ajalla 1.10.- 30.11.2006. Hankkeelle perustettiin valtakunnallinen ohjausryhmä, johon lääketieteelliset tiedekunnat (5) ja eläinlääketieteellinen tiedekunta nimesivät edustajansa ja henkilökohtaisen varajäsenen. Niitä tiedekuntia, joissa on hammaslääketieteen koulutus, pyydettiin nimeämään edustaja ja varajäsen myös hammaslääketieteen alalta. Ohjausryhmään tiedekunnat nimesivät lokakuussa 2006 seuraavat edustajat ja varajäsenet: Helsingin yliopistosta professori Leena Kivisaari, professori Peter Holmberg, professori Jarkko Hietanen, yliopistolehtori Kimmo Suomalainen; yliopistonlehtori Mirja Ruohoniemi ja opintoasiainpäällikkö Sanna Ryhänen eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta; Kuopion yliopistosta apulaisopettaja Rita Sorvari ja apulaisopettaja Jyrki Ågren; Oulun yliopistosta professori Martti Sorri, professori Hannu Rajaniemi, professori Kyösti Oikarinen ja professori Aune Raustia; Tampereen yliopistosta professori Seppo Nikkari ja opintoasiainpäällikkö Paula Järvenpää; Turun yliopistosta professori Pentti Kemppainen, varadekaani Markku Koulu, lehtori Jorma Paranko ja suunnittelija Heli Vinkka-Puhakka. Lisäksi ohjausryhmään kutsuttiin lääketieteellisten alojen valtakunnallisen valintatoimikunnan puheenjohtaja Kati Hakkarainen Tampereen yliopistosta ja lääketieteellisten alojen valintakokeen valtakunnallisen kehittämisryhmän puheenjohtaja Erkki Jyväsjärvi Helsingin yliopistosta. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut projektijohtaja Veli-Matti Leinonen ja muistiot on laatinut projektikoordinaattori Johanna Laine, molemmat Turun yliopistosta. Asiantuntijoina hankkeessa olivat ylitarkastaja Birgitta Vuorinen opetusministeriöstä, Helsingin yliopistosta professori Kirsti Lonka, professori Patrik Scheinin ja tutkija Pekka Lahti-Nuuttila; Turun yliopistosta vararehtori Erno Lehtinen, erikoistutkija Sakari Ahola, emeritusprofessori Heimo Laato, professori Risto Rinne ja professori Arja Virta sekä Työterveyslaitokselta professori Matti Ylikoski. Muita asiantuntijoita olivat koulutusjohtaja Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, toimistohammaslääkäri Annariitta Kottonen Suomen Hammaslääkäriliitosta, eläinlääkäri Minnami Mikkola Suomen Eläinlääkäriliitosta, opiskelija Juho Joutsa Suomen Medisiinariliitosta ja opiskelija Heini Niinimäki Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistyksestä. Lisäksi ennen ohjausryhmän kokouksia käytiin henkilökohtaisia keskusteluja jokaisen tiedekunnan dekaanin tai varadekaanin ja muiden edustajien kanssa. Ohjausryhmä järjesti kokouksensa Helsingissä 9.2.2007, 2.3.2007, 20.4.2007, 11.5.2007 ja 14.6.2007. Ohjausryhmä osallistui myös keskustelutilaisuuteen Helsingissä 13.4.2007, johon kutsuttiin kuultavaksi opetusministeriön edustaja sekä ammattiliittojen ja opiskelijajärjestöjen edustajat. Selvitysraportin valmistelutyön ja kirjoittamisen osuudet jakaantuivat seuraavasti: projektijohtaja Leinonen vastasi luvuista 2, 3.3, 6.2 sekä 7, jonka kirjoittamisessa avusti projektikoordinaattori Laine. Luvut 1, 3.1, 3.2, 4, 5.1, 5.4 ja 6.3 kirjoitti projektikoordinaattori Laine. Projektisihteeri Jääskeläinen kirjoitti Leinosen avustamana luvut 5.2 ja 5.3. Luku 6.1 on kirjoitettu yhteistyössä tutkija Lahti-Nuuttilan kanssa. Saatuaan työnsä päätökseen projektijohtaja toimittaa sen tiedoksi opetusministeriölle, lääketieteellisille tiedekunnille ja eläinlääketieteelliselle tiedekunnalle.

Lapsiperheiden terveyden edistämisen uudistettuja työmenetelmiä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa posteri vuoden 2007 Neuvolapäiville. Neuvolapäivät on Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskuksen järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jossa käsitellään äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan liittyviä ajankohtaisia asioita. Tänä syksynä päivien teemana on Suosituksista käytäntöön - miten edistää lapsiperheiden terveyttä äitiys- ja lastenneuvolassa. Posteri koottiin lapsiperheiden terveyden edistämisen projektiin aiemmin tehtyjen opinnäytetöiden pohjalta, jotka käsittelevät terveydenhoitajan työtä äitiys- ja lastenneuvolassa. Posteri esittelee opinnäytetöissä uudistettuja ja käytettyjä terveydenhoitajan terveyden edistämisen työmenetelmiä. Lapsiperheiden terveyden edistämisen projektia toteutetaan yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja kolmen Helsingin kaupungin terveysaseman välillä ja sen tavoitteena on terveydenhoitajien terveyden edistämisen työmenetelmien ja toimintatapojen kehittäminen näyttöön perustuvan tiedon avulla. Posterin taustaksi koottiin aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joissa käsiteltiin lapsiperheiden terveyden edistämistä äitiys- ja lastenneuvolassa. Aikaisemmista tutkimuksista nostettiin esille terveydenhoitajien käyttämiä työmenetelmiä ja kuvattiin niiden yleisyyttä ja toimivuutta. Tutkimusten avulla kartoitettiin myös vanhempien kokemuksia neuvolasta, koska ne toimivat pohjana kehitettäessä uusia työmenetelmiä. Lapsiperheiden terveyden edistämisen projektiin kuuluvista opinnäytetöistä valittiin 12 ja ne luokiteltiin sisällön mukaan näkökulman rajaamiseksi. Lopulta posterin perustaksi valittiin 8 keskeistä opinnäytetyötä. Posterissa esiintyvät aihealueet ovat parisuhteen tukeminen, vanhemmuuden tukeminen ja vahvistaminen sekä vertaisryhmien toteuttaminen. Posteriin nämä aihealueet on jaoteltu äitiys- ja lastenneuvola-aikaan. Äitiysneuvolaan liittyviä työmenetelmiä ovat parisuhteen roolikartta, ohjelmarungot parisuhdeiltaan ja isäryhmään, imetysohjaus ja lastenhoitotunti diasarjana sekä sikiön kehitysvaiheista kertova posteri. Lastenneuvolassa käytettäviä työmenetelmiä ovat parisuhteen roolikartta, imetysohjauskansio sekä suunnitelma- ja toimintarungot vanhempi, -lapsi vertaistukiryhmälle. Posterin avulla pyritään edesauttamaan lapsiperheiden terveyden edistämisen työmenetelmien käyttöönottoa ja kehittämään terveydenhoitajan työtä. Avainsanat lapsiperhe, terveyden edistäminen, työmenetelmä, posteri

Sosiaaliohjaajan osaaminen ja tehtäväkuva lastensuojelun alkuarvioinnissa

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Tehty-hankkeeseen, jossa selvennetään ja mallinnetaan sosiaalialan eri ammattiryhmien tehtäväkuvia ja sosiaalialan eri toimijoiden välistä työnjakoa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sosiaaliohjaajan osaamista ja tehtäväkuvaa lastensuojelun alkuarvioinnissa. Alkuarvioinnilla tarkoitetaan lastensuojelun avohuollossa tehtävää lastensuojelutarpeen selvitystä. Vuoden 2008 alussa voimaan tulevan lastensuojelulain mukaan lastensuojelutarpeen selvityksessä sosiaalityöntekijän työparina voi toimia joko toinen sosiaalityöntekijä tai toinen lastensuojeluun perehtynyt henkilö. Tutkimuskysymyksinä olivat, mitä sosiaaliohjaaja voi osaamisellaan tuoda alkuarviointiprosessiin ja miten sosiaaliohjaajien työkäytäntöjä alkuarvioinnissa voi yhtenäistää? Opinnäytetyössä käytimme laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jotka toteutettiin ryhmähaastatteluilla. Haastattelimme viittä lastensuojelun avohuollossa työskentelevää sosiaaliohjaajaa ja kolmea sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sosiaaliohjaajan osaamiseen vaikutti käytännönläheinen koulutus, työkokemus sekä persoona. Sosiaaliohjaajat kokivat vahvuuksikseen käytännön arjessa työskentelyn, lapsenkohtaamisen sekä lasten kasvatuksen ja kehityksen tuntemisen. Heillä on käytännöntyön kautta saatua kokemusta työskennellä lähellä asiakkaiden arkea ja lasten kanssa. Parityö ja työnjako sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kesken koettiin luontevana, tasavertaisena sekä prosessia rikastuttavana. He toivat alkuarviointiprosessiin erilaisia näkökulmia ja havainnoivat erilaisia asioita erilaisen koulutustaustan, viitekehyksen ja työkokemuksen vuoksi. Sosiaalityöntekijät olivat valmiita jakamaan alkuarviointiin liittyviä työtehtäviään, sillä heidän mielestä sosiaaliohjaajat voivat tehdä alkuarvioinnissa laajasti kaikkea sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että sosiaaliohjaajilla on osaamista, jota tulee hyödyntää alkuarvioinnissa. Sosiaaliohjaajat tulee ottaa sosiaalityöntekijän työpariksi alkuarviointiprosessiin heidän tuoman käytännönläheisen näkökulman vuoksi. Alkuarviointi tulee tehdä parityönä ja molempien työntekijöiden tulee olla läsnä kaikissa tapaamisissa. Työparinvalintamenetelmiä tulee kehittää sekä työnkuvia alkuarvioinnissa selkiyttää, jotta yhteistyö sujuu mahdollisimman luontevasti. Sosiaaliohjaajien osaaminen tulee tehdä näkyväksi ja lisätä tietoisuutta siitä, mitä sosiaaliohjaaja voi alkuarvioinnissa tehdä. Sosiaaliohjaajille ja sosiaalityöntekijöille tulee järjestää yhteisiä koulutuksia ja infopaketti alkuarvioinnista ja siihen liittyvistä tehtävienjaosta, mitä sosiaaliohjaaja voi sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa alkuarviointiprosessissa tehdä.

Mirjam Kinoksen exlibris-kokoelma

Mirjam Kinoksen exlibris-kokoelma sisältää yli 10 000 kotimaista exlibristä, ulkomaisia exlibriksiä sekä suuren määrän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Oululainen kuvaamataidon lehtori Mirjam Kinos (1915-2002) vaikutti pitkään oululaisessa taide-elämässä, kuten kaupungin kuvataidelautakunnassa vuosina 1959-84. Hän on aktiivisesti tuonut exlibris-aihetta esiin järjestämällä näyttelyitä eri puolilla maata ja opettamalla exlibristen tekemistä kursseilla. Vuonna 1989 Kinos julkaisi ensimmäisen suomenkielisen, eurooppalaisen exlibriksen historiaa esittelevän teoksen Exlibris. Mirjam Kinos on myös itse piirtänyt huomattavan määrän exlibriksiä, kaikkiaan noin 330 kappaletta. Suurin osa niistä syntyi 1980-90-luvuilla sen jälkeen, kun hän siirtyi eläkkeelle Oulun Lyseon kuvaamataidon opettajan työstä.

Sosiaalipedagoginen osaaminen lastensuojelun jälkihuollon asumisohjaajan työssä

Opinnäytetyömme on osa Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston Tehtävärakenteen ja työmallien kehittäminen sosiaalialan työssä (Tehty) -hanketta. Hankkeen tavoitteena oli selventää eri ammattiryhmien tehtävänkuvia sekä eri toimijoiden välistä työnjakoa sosiaalialalla. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, mitkä sosiaalipedagogiikan osa-alueet painottuvat Helsingissä työskentelevien lastensuojelun jälkihuollon asumisohjaajien työssä. Selvitämme myös sosiaaliohjaajan tasoisen koulutuksen antamia valmiuksia työlle. Työmme on kvalitatiivinen. Aineiston keräsimme haastattelemalla viittä asumisohjaajaa. Menetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut analysoimme sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tulokset osoittivat vuorovaikutuksen ja luottamussuhteen rakentumisen olevan asiakaslähtöisen työn onnistumisen kannalta oleellisimpia tekijöitä. Tärkeimpinä työmenetelminä identiteetin vahvistamisessa, syrjäytymisen ehkäisemisessä ja itsenäistymisen tukemisessa nähtiin asiakkaan ohjaus, neuvonta ja motivointi. Lähiverkostoa pidettiin tärkeänä yhteistyökumppanina ja yhteistyötä tulisi myös tulevaisuudessa lisätä. Sosiaaliohjaajan tasoista koulutusta pidettiin soveltuvana asumisohjaajan työhön. Tuloksissa painottui kuitenkin lisä- ja täydennyskoulutuksen tärkeys. Aikaisempaa työkokemusta sekä työelämäharjoitteluja pidettiin välttämättöminä työn vaativuuden takia. Asumisohjaajien työssä on nähtävissä monia sosiaalipedagogiikan osa-alueita, joiden kautta nuorta tuetaan itsenäistymisessä sekä yhteiskuntaan integroitumisessa. Sosiaaliohjaajan tasoinen koulutus on antanut hyvät perusvalmiudet työntekijöille. Tietoja, taitoja ja menetelmiä tulisi kuitenkin päivittää ja kehittää jatkuvasti, jotta pystytään paremmin vastaamaan jatkuvasti kehittyvän yhteiskunnan tuomiin uusiin haasteisiin. Työn kehittämisen kannalta nähtiin oleelliseksi jatkossa selvittää jälkihuollosta poistuneiden nuorten elämäntilannetta ja heidän mielipidettään jälkihuollon hyödyllisyydestä.

"Äiti oot mun mielessä" : omahoitajuuden tavoitteiden toteutuminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta

Tutkimme opinnäytetyössämme vanhempien mielipiteitä omahoitajuuden tavoitteiden toteutumisesta Espoon Pisan päiväkodissa. Idean opinnäytetyöhön saimme Pisan päiväkodin johtajalta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää miten hyvin Espoon kaupungin asettamat omahoitajuuden tavoitteet toteutuvat vanhempien näkökulmasta sekä alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä että vanhempien lasten, eli yli 3-vuotiaiden, ryhmissä. Näiden tulosten avulla selvitämme tulisiko omahoitajuusperiaate ottaa käytäntöön myös vanhempien lasten ryhmissä, joissa se ei vielä ole käytössä. Opinnäytetyömme tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Olemme luoneet lomakkeen kysymykset perustaen ne kiintymyssuhdeteoriaan ja kasvatuskumppanuuteen, jotka ovat myös Espoon päivähoidon omahoitajuuskäytännön perustana. Haimme vanhemmilta vastauksia muun muassa kysymyksiin tutustumisajan merkityksestä, tiedonkulusta päivähoidon ja kodin välillä sekä lapsen kasvatus-suunnitelmaan vaikuttamisen mahdollisuudesta. Kyselylomakkeiden tuloksista selvisi, että vanhemmat ovat pääosin tyytyväisiä alle 3-vuotiaiden lasten omahoitajuuskäytännön toimivuuteen päiväkodissa. Tulosten mukaan myös yli 3-vuotiaiden ryhmissä omahoitajuuden tavoitteet osittain toteutuvat, mutta tarpeet niille ovat erilaiset. Päiväkodin 3-5-vuotiaat sekä esikouluikäiset lapset eivät vanhempien mielestä tarvitse yhtä paljon omahoitajaa kuin pienemmät lapset. Vanhemmat kokevat, että yli 3-vuotiaat lapset ovat tarpeeksi vanhoja osatakseen itsenäisesti tehdä asioita ja kertoa kotona hoitopäivästään. Tulosten mukaan omahoitajuuden periaatteiden toteutumista tarvittaisiin eniten uuteen ryhmään siirryttäessä sekä 3-5-vuotiaiden ryhmän pienimpien, varhaisemmassa kehitysvaiheessa olevien lasten hoidossa. Opinnäytetyömme tulosten perusteella voidaan todeta, että vanhempien näkökulmasta sekä kiintymyssuhdeteorian että kasvatuskumppanuuden periaatteet toteutuvat melko hyvin Pisan päiväkodin lapsiryhmissä. Alle 3-vuotiailla, joilla turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen on erityisen tärkeää, käytössä oleva omahoitajuuskäytäntö toimii lähes tavoitteiden mukaisesti. Yli 3-vuotiaiden lasten ryhmissä vanhemmat eivät koe Espoon päivähoidon asettamaa omahoitajuuskäytäntöä tarpeelliseksi.

Vanhemmuuden roolikartan osa-alueiden toteutuminen päiväkoti Kotikalliossa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toteutuvatko vanhemmuuden roolikartan osa-alueet päiväkoti Kotikallion toiminnassa vanhempien näkemyksen mukaan. Vanhemmuuden roolikartassa roolit on jaettu viiteen eri osa-alueeseen: elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja, rajojen asettaja, huoltaja ja rakkauden antaja. Teoreettisen taustan opinnäytetyölle luovat vanhemmuuden roolikartta, päivähoitoa koskeva lainsäädäntö sekä varhaiskasvatukseen liittyvät aikaisemmat tutkimukset. Opinnäytetyö on luonteeltaan kvantitatiivinen. Kohderyhmän muodostivat päiväkoti Kotikallion lasten vanhemmat. Jaoimme yhteensä 91 lomaketta, yhden jokaiselle lapselle, ja saimme takaisin 58. Vastusprosentti oli 64 %. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Lomake muodostui 23 väitteestä, jotka oli muodostettu vanhemmuuden roolikartan pohjalta. Jokaisesta vanhemmuuden roolikartan viidestä osa-alueesta oli esitetty 4-5- väittämää. Vastausvaihtoehtona käytettiin 5-portaista Likertin asteikkoa. Lisäksi lomakkeessa oli tilaa avoimille kommenteille. Aineisto käsiteltiin SPSS 15.0 for Windows - ohjelmalla. Opinnäytetyön tulosten mukaan vanhemmuuden roolikartan osa-alueet toteutuvat päiväkoti Kotikalliossa vanhempien näkemyksen mukaan. Tämä ilmenee siitä, että jokaisen osa-alueen vastausten yhteenlaskettu keskiarvo on suurempi kuin neljä. Avoimista kommenteista käy ilmi vanhempien tyytyväisyys päiväkodin toimintaan. Moni vanhempi kuitenkin kokee, ettei tiedä tarpeeksi päiväkodin arjesta voidakseen vastata väittämiin totuudenmukaisesti. Saamamme tulokset roolikartan osa-alueiden toteutumisesta päiväkoti Kotikalliossa ovat erittäin positiivisia. Jatkotutkimusehdotuksena on, että sama kysely suoritetaan jossakin muussa Helsingin kaupungin päiväkodissa. Näin saadaan selville ovatko vanhemmat yleisesti tyytyväisiä päivähoidon tasoon vai onko päiväkoti Kotikallio onnistunut työssään erityisen hyvin.

Maahanmuuttajaoppilaat erityiskouluissa

Immigrant Pupils in Special Education Schools The study focused on the opinions of immigrant pupils in the 1st–9th grades of basic education in four special education schools of the City of Turku and in need of special support about the following: 1. Their difficulties in going to school in general education before the transfer to a special education school. 2. Their opinions about the transfer process to special education and the changes in their school practice after being transferred to a special education school. 3. Their experiences about their school and coping in special education school. The study strengthened the idea that immigrant pupils need positive special treatment, linguistic support, individual guidance, small teaching groups and operating models that promote well-being on their integration and education path. The central educational idea of inclusive education is based on deconstructing the power structures concerning gender, ethnicity and “race” and approval of differences in the pupils. Shifting the emphasis from the pupil to working on the learning environment has resulted in special education no longer being primarily separate special education tied to a certain place, but directing the teaching more towards individuality. The central dimension of intercultural competence of a teacher working in a multicultural class seems to be the attitudes and approaches to a different pupil; the teacher must be interculturally sensitive when facing children and young people from a foreign culture. Education and teaching affect every sector of the pupil’s well-being. Learning and learning results have a connection with teaching, education and well-being. Every sector is important for the going to school and integration of an immigrant pupil in need of special support. The basis of the study is the equality of opportunities and the humanistic idea of the human being in the Finnish education policy. The immigrant pupils selected for the study represented the following language groups: Arabian, Albanian, Somali, Russian and Vietnamese. In the four special education schools, the number of immigrant pupils belonging to these language groups (2004) totalled 104. A total of 89 pupils i.e. 86% answered the questionnaire, which is sufficient considering the generalisation of the study. Although this is basically a quantitative study, the interviewing method was used in part of the study, because the questionnaires were in Finnish and consequently, it was difficult for some immigrant pupils to understand them. Understanding the questions was also affected by the fact that the age distribution in the study was very wide (7–18). According to the results of the study, the immigrants felt that the biggest drawbacks in general education were their inability to speak Finnish and lack of concentration. The actual process of being transferred to a special education class remained unclear for immigrant pupils, and they could do very little about the transfer themselves. The results show that immigrant pupils coped well in special education school; they felt that their learning ability and concentration improved in the small groups of the special education school. They considered the individual support given in the special education schools to be useful. The lower-grade immigrant pupils had a more positive attitude towards special education school than the upper-grade immigrant pupils. In all the special education schools the immigrant pupils experienced that they were in a good position in the class; girls felt this even a little more strongly than boys. The teacher-pupil-relationship was felt to be good. School bullying being so common was a negative feature experienced by immigrant pupils, who were often targets or bullies themselves. Immigrant pupils believed in their success at school and in the opportunities offered by special education schools. Generally they were of the opinion that pupils are not labelled by special school; however, upper-grade immigrant pupils were more hesitant than lower-grade immigrant pupils. This study aimed at bringing out the immigrant pupils’ own opinions. Teaching immigrant pupils in special education schools has not been very much studied in Finland, which made the topic new and even more challenging.

Oulun Energian kaukolämpöverkoston ja -tuotannon kehitys vuosina 2006 - 2020

Tässä diplomityössä on tarkasteltu Oulun Energian kaukolämpötoiminnan kehitystä lähitulevaisuudessa. Työn yhteydessä selvitettiin nykyisessä tilanteessa mitoituslämpötilaa -32 oC vastaava tehotilastollisen analyysin avulla ja laadittiin kasvuennuste kaukolämmityksen tehontarpeesta seuraavalle viidelletoista vuodelle. Kasvuennusteen perusteella on tehty tarkastelu kaukolämmön varatehon riittävyydestä. Verkoston tehonsiirtokykyä nykyisissä ja tulevaisuuden kuormitustilanteissa on tarkasteltu Process VisioninGrades Heating -verkostolaskentaohjelmiston avulla. Tarkastelun perusteella kaukolämpöverkoston siirtokyky on kohtalaisen hyvä. Verkoston ongelmakohtia ovat länsi-itäsuunnassa olevat siirtolinjat. Varatehon määrä tulee laskemaan lähivuosina alle suositeltavan määrän, mikäli uutta lämmöntuotantokapasiteettia ei rakenneta. Alkuvaiheessa paras ratkaisu tilanteen korjaamiseksi olisi uusien lämpökeskusten rakentaminen sekä kaupungin etelä- että itä-osiin. 2010-luvulla tarve uuden voimalaitoksen rakentamiselle kaukolämpötehon tarpeen kattamiseksi tulee kasvamaan.

Kasvihuonekaasupäästölaskenta kunnassa

Kiihtyvän kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmaston lämpeneminen on modernin yhteiskunnan suurimpia haasteita. Ympäristöteknologian tavoitteena on hidastaa tämän ilmiön haitallisia vaikutuksia maailmanlaajuisesti, kansallisesti sekäkunnallisella tasolla. Tässä työssä on selvitetty, kuinka kunnallinen kasvihuonekaasupäästölaskenta toteutetaan ja voidaanko siitä saada luotettavia tuloksia. Lisäksi tulosten pohjalta on laadittu kunnallinen kasvihuonekaasupäästöjen kehitysennuste sekä toimenpide-ehdotus päästöjen leikkaamiseksi. Esimerkkikuntana on Lappeenrannan kaupunki ja päästölaskenta on kohdistettu vuoteen 2004. Lappeenrannan kaupungin alueen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2004 olivat 1 156 500 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Alueen luonnon nieluvaikutus oli 23 500 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Laskennassa käytetty aineisto, eli yritysten ja kunnallisten toimintojen päästö- ja polttoainetiedot, saatiin kirjallisuudesta, virallislähteistä sekä henkilökohtaisina tiedonantoina. Laskentaohjelmistona käytettiin Suomen Kuntaliiton kehittämää Excel-pohjaista kasvihuonekaasu-ja energiataseohjelmisto KASVENER:ia. Työssä on osoitettu, että kasvihuonekaasupäästölaskennan tarkkuus ja onnistuminen ovat riippuvaisia käytettävissä olevista resursseista, ennen kaikkea laskennan lähtötietojen laajuudesta ja tarkkuudesta. Laskentatuloksista selviää, että esimerkkikunnan kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet Suomen keskiarvoa vastaavalla tavalla. Toimenpide-ehdotuksia listatessa kävi lisäksi ilmi, että kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen on melko helppoa olemassa olevalla teknologialla tiettyyn pisteeseen asti. Isompien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laajamittaisia investointeja ja kunnan infrastruktuurin muuttamista.