715 resultados para pitkän aikavälin suhde
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Useimmat pk-yritykset tarvitsevat ulkoista rahoitusta elinkaarensa eri vaiheissa. Lainaa haetaan pääasiassa pankeilta, joiden luotonanto perustuu pääosin yrityksen taloudellisen tilan arviointiin numeerisen eli kovan informaation avulla. Pk-yritysrahoituksessa pehmeällä, ei numeerisella informaatiolla on kuitenkin todettu olevan huomattava rooli luottokelpoisuuden arvioinnissa pkyritysten tilinpäätösinformaation vaillinaisuuden vuoksi. Aiemmissa tutkimuksissa pehmeän informaation hyödyntämisen pankin luotonannossa on havaittu perustuvan pääasiassa pankin ja yrityksen pitkän ja läheisen suhteen olemassaoloon. Pehmeään informaatioon perustuva lainaamisen on todettu olevan yleisempää pienissä pankeissa, joiden ohut organisaatiorakenne mahdollistaa pehmeän informaation hyödyntämisen luotonannossa. Tutkielman tavoitteena on tutkia pehmeän informaation käyttöä ja merkitystä pk-yrityksille suuntautuvassa pankkien luotonannossa. Tutkielman tutkimusote on toiminta-analyyttinen eli sen tarkoituksena on kuvailla tutkittavaa ilmiötä ja lisätä samalla siihen liittyvää ymmärrystä. Tutkielman empiirisen osuuden aineisto on kerätty haastattelemalla kolmen eri Suomessa toimivan pankin henkilöstöä ja sen tarkoituksena on laajentaa sekä syventää tietämystä pehmeän informaation hyödyntämiseen liittyvästä käytännöstä pk-yrityksille suuntautuvassa pankkien luotonannossa. Tutkielman tulosten mukaan pehmeän informaation asemaa voidaan pitää kovan informaation perusteella tehtyä luottokelpoisuuden arviointia tukevana. Pehmeä informaatio vaikuttaa luottopäätöksentekoon luottokelpoisuuden arviointia enemmän, vaikka lopulliseen luottopäätökseen vaikuttavatkin pääasiassa yrityksen taloudellinen tila ja tulevaisuudennäkymät. Pehmeällä informaatiolla ei myöskään yleensä ole vaikutusta lainan sopimusehtoihin. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, pkyritysten tilinpäätösinformaatio koetaan pankin kannalta pääosin käyttökelpoiseksi. Merkittävimpänä pehmeän informaation käyttöä lisäävänä tekijänä pidetään yritystoiminnan aloittamisesta johtuvaa kovan informaation puutetta. Myös pankin ja yrityksen välinen läheinen suhde lisää pehmeän informaation käyttöä. Luottokelpoisuuden arvioinnissa käytettävä pehmeä informaatio liittyy pääasiassa yrityksen johtoon tai sen omistajiin sekä yritykseen ja sen toimintaympäristöön. Käytetyimmät pehmeän informaation keräämistavat ovat yritysjohdon kanssa keskusteleminen, yrityskäyntien tekeminen ja toimialajärjestöjen tarjoaman toimiala- ja markkinainformaation tarkasteleminen.
Resumo:
The aim of this study was to analyse mothers’ working time patterns across 22 European countries. The focus was on three questions: how much mothers prefer to work, how much they actually work, and to what degree their preferred and actual working times are (in)consistent with each other. The focus was on cross-national differences in mothers’ working time patterns, comparison of mothers’ working times to that of childless women and fathers, as well as on individual- and country-level factors that explain the variation between them. In the theoretical background, the departure point was an integrative theoretical approach where the assumption is that there are various kinds of explanations for the differences in mothers’ working time patterns – namely structural, cultural and institutional – , and that these factors are laid in two levels: individual- and country-levels. Data were extracted from the European Social Survey (ESS) 2010 / 2011. The results showed that mothers’ working time patterns, both preferred and actual working times, varied across European countries. Four clusters were formed to illustrate the differences. In the full-time pattern, full-time work was the most important form of work, leaving all other working time forms marginal. The full-time pattern was perceived in terms of preferred working times in Bulgaria and Portugal. In polarised pattern countries, fulltime work was also important, but it was accompanied by a large share of mothers not working at all. In the case of preferred working times, many Eastern and Southern European countries followed it whereas in terms of actual working times it included all Eastern and Southern European countries as well as Finland. The combination pattern was characterised by the importance of long part-time hours and full-time work. It was the preferred working time pattern in the Nordic countries, France, Slovenia, and Spain, but Belgium, Denmark, France, Norway, and Sweden followed it in terms of actual working times. The fourth cluster that described mothers’ working times was called the part-time pattern, and it was illustrated by the prevalence of short and long part-time work. In the case of preferred working times, it was followed in Belgium, Germany, Ireland, the Netherlands and Switzerland. Besides Belgium, the part-time pattern was followed in the same countries in terms of actual working times. The consistency between preferred and actual working times was rather strong in a majority of countries. However, six countries fell under different working time patterns when preferred and actual working times were compared. Comparison of working mothers’, childless women’s, and fathers’ working times showed that differences between these groups were surprisingly small. It was only in part-time pattern countries that working mothers worked significantly shorter hours than working childless women and fathers. Results therefore revealed that when mothers’ working times are under study, an important question regarding the population examined is whether it consists of all mothers or only working mothers. Results moreover supported the use of the integrative theoretical approach when studying mothers’ working time patterns. Results indicate that mothers’ working time patterns in all countries are shaped by various opportunities and constraints, which are comprised of structural, cultural, institutional, and individual-level factors.
Resumo:
Sähkönsiirtomaksuilla katetaan luonnollisena alueellisena monopolina toimivan paikallisen sähkönjakeluyhtiön toiminta. Koska sähköverkkoyhtiöt toimivat monopoliasemassa, niiden toimintaa valvoo Energiavirasto. Energiavirasto valvoo pääasiassa verkkoyhtiöiden liikevaihtoa ja toiminnan tehokkuutta. Verkkoyhtiöiden toimintaa säätää Suomessa sähkömarkkinalaki. Verkkoyhtiöiden kustannusrakenne on hyvin sidottu verkoston kustannuksiin. Koska sähköverkoston kustannukset ovat pitkän käyttöiän ja suurien alkuinvestointien vuoksi vuosittain kiinteät ja merkittävän suuret, olisi verkkoyhtiön kannalta tärkeää, että vuosittaiset tulot eivät suuresti vaihtelisi. Nykyisellä hinnoittelumallilla kuitenkin verkkoyhtiöiden tulot jäävät hyvin riippuvaisiksi talven kylmyydestä. Nykyisin Suomessa yleisesti käytettävässä siirtohinnoittelun hinnoittelumallissa ei huomioida myöskään sitä, että verkkoyhtiön kustannukset ovat enemmän riippuvaisia verkossa siirretyistä tehoista kuin energioista. Siirtohinnoittelun kannalta on tapahtunut ja on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Etäluettavien sähkönkulutusmittarien käyttöönoton myötä asiakkaiden kulutuksesta saadaan huomattavasti entistä enemmän tietoa, mikä auttaa kustannusvastaavien hintojen määrittämisessä. Samaan aikaan asiakkaiden sähkön käyttö voi muuttua huomattavasti varsinkin sähköautojen ja lämpöpumppujen yleistymisen myötä. Tämän työn tarkoituksena on luoda Mäntsälän Sähkö Oy:lle sähkönsiirtohinnoittelun kustannuksia vastaavien hintojen määrittämiseksi laskentasovellus sekä selvittää tulevaisuuden siirtohinnoittelun toteuttamismahdollisuuksia. Lyhyen aikavälin suunnittelussa keskitytään kustannusvastaavien hintojen määrittämiseen keskihintaperiaatteen avulla ja pidemmän aikavälin suunnittelussa asiakkaiden huipputehoihin perustuvan hinnoittelun toteuttamisen vaikutuksiin sekä verkkoyhtiön että asiakkaan näkökulmasta.
Resumo:
Vanhan kirjasuomen tutkimusalaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan koodeksiin B 28 sisältyvää suomenkielistä messutekstiä, joka tunnetaan myös nimellä Uppsalan käsikirjan messu. Uppsalan käsikirjan messu ei ole aiemmin ollut kielitieteellisen tai liturgiahistoriallisen tutkimuksen pääkohteena, joten tutkielman tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti sekä sen kielellisiä piirteitä että sisällöllisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen vertailuaineistona ovat reformaatioajan alun suomenkieliset messutekstit – Westhin koodeksin messu, Kangasalan Missalen suomenkielinen messuteksti ja Mikael Agricolan painettu Messu (1549) – sekä ruotsalaisen Messun vuosien 1541 ja 1548 laitokset. Vertailen myös muutamia Abckirian (1543) ja Rucouskirian (1544) tekstejä Uppsalan käsikirjan messun vastaaviin teksteihin. Keskeisin tavoitteeni on selvittää, minkälaista suomen kieltä Uppsalan käsikirjan messun kirjoittaja on käyttänyt, milloin käsikirjoitus on kirjoitettu ja mikä on sen suhde muihin tunnettuihin 1500-luvun puolivälin messuteksteihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sekä vanhaa kirjakieltä koskeva kielitieteellinen tutkimus että teologien harjoittama liturgiahistoriallinen tutkimus. Uppsalan käsikirjan messun ortografian ja kielen tutkimisen kannalta keskeisimpiä lähdeteoksia ovat vanhan kirjasuomen – pääasiassa Agricolan teosten – äänne- ja muotopiirteitä, syntaktisia rakenteita ja sanastoa käsittelevät tutkimukset ja oppikirjat. Tutkimusmenetelmäni on vanhan kirjasuomen tutkimuksessa yleisesti käytetty tekstien synoptinen vertailu eli vertailtavien tekstien tarkastelu rinnakkain. Synoptisen vertailun avulla pienetkin tekstien väliset erot, kuten ortografiaan ja sananmuotoihin liittyvät eroavaisuudet, on helppo huomata. Havaintoja tehdessäni olen hyödyntänyt sekä kielitieteellistä että liturgiahistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus vahvistaa hypoteesini siitä, että Uppsalan käsikirjan messu on kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä. Ortografialtaan ja kielellisiltä piirteiltään se muistuttaa eniten Agricolan varhaisia teoksia ja sisältää runsaasti vanhalle kirjasuomelle ominaisia lounaismurteisina pidettyjä äänne- ja muotopiirteitä. Myös ruotsin kielen syntaktisten rakenteiden vaikutus näkyy selvästi Uppsalan käsikirjan messussa. Kielitieteellisten tulosten lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että Uppsalan käsikirjan messu perustuu pääasiassa vuoden 1541 ruotsalaiseen Messuun. Tekstivertailut todistavat myös, että kirjoittaja on halunnut noudattaa Turun hiippakunnan omia perinteitä ja on siksi hyödyntänyt Agricolan Abckirian ja Rucouskirian tekstejä.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Itävallan ja Ruotsin suhdetta EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten keväällä 2014 alkanut Ukrainan sota on vaikuttanut maiden suhteeseen EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalista konstruktivismia, joka tässä tutkimuksessa perustuu vahvasti Alexander Wendtin teokseen Social Theory of International Relations. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona käytetään pääasiassa kohdevaltioiden virallisilta verkkosivuilta löytyviä julkisia englanninkielisiä raportteja, lehdistötiedotteita, strategioita ja muita julkaisuja joista valikoidaan aihetta koskeva lähdeaineisto. Ensimmäisessä vaiheessa neljän teeman avulla molempien maiden osalta aineiston se osa, joka on julkaistu ennen Ukrainan sodan alkamista. Teemat ovat: - Sotilaallisen voiman merkitys - EU:n yhteinäisyyden merkitys valtiolle - Yhteisen ulko- ja tuvallisuuspolitiikan suhde valtion omiin intresseihin - EU rauhan takaajana Toisessa vaiheessa analysoidaan molempien maiden osalta aineiston se osa, joka on julkaistu ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Pohdintaluvussa tarkastellaan lopulta analyysin tulokset tukeutuen tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että molemmat maat olivat vahvasti sitoutuneet EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin ja olivat sitoutuneet niihin myös omissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteissaan. Maiden suhtautumisessa YUTP:n tavoitteisiin ei ollut merkittäviä eroavaisuuksia. Ukrainan sota vaikutti maiden suhteisiin EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan eri tavoin. Itävalta muuttui lausunnoissaan varovaiseksi ja Venäjää myötäileväksi ja Ruotsi korosti EU:n yhtenäisyyden merkitystä aiempaa kovemmin.