Koulu- ja yliopistomaantieteen välistä kuilua ylittämään

Teema: Opetuksen maantiede - Nuorten maantiede.

Paikkalähtöinen kasvatus : mahdollisuus maantieteen opetukselle

Teema: Opetuksen maantiede - Nuorten maantiede.

Vaikeuksia ilmiöiden selittämisessä ja soveltamisessa : maantiedon oppimistuloksia yhdeksäsluokkalaisten kansallisesta arvioinnista

Teema: Opetuksen maantiede - Nuorten maantiede.

Paikkatiedon opetus ja koulumaailman käytännön tarpeet

Teema: Opetuksen maantiede - Nuorten maantiede.

Tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien merkitys työyhteisössä

Tämän tutkimuksen aiheena oli tutkia tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien merkitystä työyhteisössä. Erilaiset konfliktit ovat varsin tavallisia työyhteisöissä. Konflikteihin suhtaudutaan usein lähtökohtaisesti negatiivisesti, vaikka ne tarjoavat useiden tutkimusten mukaan myös kehityspotentiaalia työyhteisölle. Konfliktien oikeanlaisella hallinnalla voidaan parantaa työyhteisön mahdollisuuksia kokea konfliktitilanteita kehittävinä, sekä estää hyödyllisen konfliktin muuttumista haitalliseksi. Tutkimuksessa oli kaksi varsinaista tutkimuskysymystä: Millaisia ovat tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien vaikutukset työyhteisölle ja sen toiminnalle? Mitkä konfliktia edeltävät tekijät tai toiminnot vaikuttavat työyhteisön tehtävä- ja asiapohjaisista konflikteista kokemaan merkitykseen? Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Aineisto koostui 19 vastaajasta, jotka edustivat neljää eri satakuntalaista yritystä. Tutkimuksen johtopäätöksinä voitiin todeta, että tehtävä- ja asiapohjaiset konfliktit ovat varsin monimuotoinen ilmiö, jota on tutkittu konfliktitutkimuksen piirissä suhteellisen vähän. Tehtävä- ja asiapohjaisilla konflikteilla havaittiin olevan hyvin monipuolisia vaikutuksia työyhteisön toiminnalle. Toisaalta tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien vaikutukset työyhteisölle osoittautuivat hyvin monitahoisiksi ja riippuvaisiksi useasta seikasta. Konfliktien vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia, ja ne ovat tyypillisesti voimakkaasti sidonnaisia konfliktien hallintatapaan, organisaation toimintatapoihin sekä työyhteisön toimintaan. Konfliktia edeltäviksi tekijöiksi, joilla on vaikutusta konfliktien merkitykseen, voidaan tutkimuksen mukaan lukea työyhteisön toimiva vuorovaikutus, yhteisten tavoitteiden ja päämäärien selkeys sekä yhtenäisyys, työyhteisön identiteetti ja sisäinen luottamus, sekä esimiehen käyttäytyminen konfliktitilanteessa.

Afganistanin konfliktin maajoukkojen taktisen toiminnan kokemuksia

Kokemukset viimeaikaisista konflikteista ovat tärkeitä kehitettäessä joukkojen kokoonpanoja, kalustoa, käyttöperiaatteita sekä taktiikkaa. Viimeaikaiset konfliktit eivät vastaa näkemystä perinteisestä valtioiden välisestä sodasta, vaan niihin vaikuttavat sodan ulkopuoliset maat, terroristiliikkeet, rikolliset ja monikansalliset liittoumat. Intensiteetiltään nämä konfliktit voivat olla täysin verrattavissa perinteisiin sotiin. Tämä näkyy erityisesti Afganistanissa käynnissä olevassa operaatiossa, jossa Suomikin on mukana. Tutkimuksen päämääränä oli kuvata Afganistan konfliktista saatuja maajoukkojen taktisen toiminnan kokemuksia. Tutkimuksen pääkysymys on: mitkä ovat meneillään olevasta Afganistanin konfliktista saadut maajoukkojen taktisen toiminnan kokemukset. Kysymykseen vastattiin selvittämällä taistelutilan olosuhteiden, ympäristön ja kulttuurin vaikutukset, vihollisen toimintatavat sekä ulkomaisten joukkojen tehtävien toteuttamisperiaatteet. Tutkimus rajattiin käsittelemään tavanomaisia Afganistanissa toimivia ulkomaisia maajoukkoja, ja näiden sotilaalliseen tehtäväkenttään kuuluvien tehtävien suorittamista vastakumouksellisessa toiminnassa. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja aineisto kerättiin aikaisemmista tutkimuksista, kirjallisuudesta, joukkotiedotusvälineiden julkaisusta sekä puolustusvoimien tuottamasta ja keräämästä materiaalista. Lähdeaineiston ja tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin menetelmänä sisällönanalyysiä, jossa yksittäisten havaintojen perusteella pyrittiin tekemään yleistyksiä. Havainnot kerättiin perinteisistä taistelun elementeistä, tulesta, liikkeestä ja suojasta, joita täydennettiin johtamisella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että useat Afganistanista saadut kokemukset ovat usein samanlaisia kuin muistakin sodista saadut kokemukset. Vastakumouksellinen sodankäynti vaikuttaa tehtävien suoritusperiaatteisiin ja sen toteuttamisessa korostuu varsinkin paikallisen kulttuurin ymmärtäminen ja huomioiminen tehtävissä. Vihollinen pystyy usein aloittamaan taistelun valitsemallaan paikalla ja aikana, jolloin joukkojen toiminnassa korostuvat yksinkertaiset ja toimivat perustaistelumenetelmät. Toiminta tulee myös pitää epäsäännöllisenä ja ennalta arvattavana jolloin aloite voidaan pitää omilla joukoilla. Kokemusten ja havaintojen kerääminen ei itsessään riitä, vaan kansallisesti on oltava järjestelmä jolla tehdyt havainnot saadaan hyödynnettyä. Tällöin joukot eivät toista samanlaisia virheitä ja kadota mahdollisuuksiaan onnistuneiden suoritusten toistamiseen. Suomessa on vasta viime vuosina otettu käyttöön johdonmukainen järjestelmä kokemusten keräämiseen, jonka käyttöä tulisi laajentaa kriisinhallintatehtävien ulkopuolelle mahdollisimman pian.

Kolumbian huumesodat : Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittiset näkökulmat Kolumbiassa

Kolumbia on käynyt sotaa sissi- ja terroristijärjestöjä sekä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan vuosikymmeniä. Terroristijärjestöt FARC ja ELN rahoittavat toimintaansa laittomalla huumekaupalla ja kiristyksillä. Pitkään jatkuneet konfliktit ovat mahdollistaneet suotuisan kasvualustan huumetuotannon keskittymiselle Kolumbiaan. Kolumbiassa tuotetaan suurin osa EU:ssa ja Yhdysvalloissa käytetystä kokaiinista. EU ja Yhdysvallat ovat tukeneet Kolumbiaa 1980-luvulta lähtien, mutta turvallisuusnäkemyksissä on ollut suuria eroja. Järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta on EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusstrategioiden mukaan olennainen osa kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta. Tämä tutkimus käsittelee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisia näkemyksiä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden lopettamiseksi Kolumbiassa. Tutkimusongelma on minkä takia Yhdysvalloilla ja Euroopan unionilla on ollut erilaiset turvallisuuspoliittiset lähestymistavat konfliktien lopettamiseksi. Tutkimuksessa tutkitaan miten toimenpiteet eroavat ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ja johtaneet eri näkemyksiin ja toimintamalleihin. Lähdeaineisto on YK:n EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusstrategioita, politiikkaohjeita, raportteja ja artikkeleita huumetuotannosta ja Latinalaisesta Amerikasta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä ja vertailevaa tutkimusta EU:n ja Yhdysvaltojen suunnitelmien välillä. EU on lähestynyt ongelmaa laajan turvallisuuden käsityksen mukaan ja se on keskittynyt ihmisoikeuksien, talouden ja sosiaalisten olojen parantamiseen Kolumbiassa. EU:n näkemyksen mukaan syynä selvittämättömille konflikteille on kansalaisten pitkään jatkuneet heikot elinolot varsinkin maaseudulla. EU pyrkii lyhyellä aikavälillä lievittämään huumesotien uhrien oloja ja pitkällä aikavälillä lujittamana Kolumbian instituuttia ja taloutta sekä vähentämään huumetuotannon kannattavuutta vähentämällä huumeiden kysyntää. EU kokee sisäisen turvallisuuden liittyvän tiiviisti ulkoiseen turvallisuuteen. Yhdysvallat on kokenut ongelman selvästi EU:ta suuremmaksi ja on tukenut Kolumbiaa moninkertaisesti enemmän kuin EU. Suurin osa Yhdysvaltojen tuesta on ollut sotilaallista tukea. Yhdysvaltojen näkemyksen mukaan huumeongelmaa ei saada kuriin, eikä Kolumbiaan saada kestävää rauhaa, ennen kuin terroristijärjestöt ovat tuhottu. Terrorismin vastainen sota on myös ajanut Yhdysvaltoja käyttämään sotilaallista voimaa Kolumbiassa. Yhdysvallat kokee huumeiden salakuljetuksen uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle, jolloin voimankäyttö ja ennaltaehkäisevät iskut ovat sen näkökulmasta oikeutettuja.

Nykyaikainen sotataito : sotilaallinen voima murroksessa

Nykyaikainen sotataito – sotilaallinen voima muutoksessa esittelee nykyaikaisen sotataidon keskeisiä ja ajankohtaisia piirteitä. Painopiste on sotateorioissa ja operaatiotaidossa. Tähän liittyen tarkastellaan erityisesti liikesodankäynnin teoriaa, koska sillä on ollut 1970-luvulta alkaen merkittävä rooli sodankäyntiä koskevassa keskustelussa. Myös puolustushaarojen yhteisoperaatioita käsitellään osana sotataidon nykyisiä trendejä. Kirja ei ole siis perinteinen kuvaus Napoleonin sotien jälkeisen ajan sotahistoriasta. Se pyrkii sen sijaan osoittamaan meidän aikaamme asti ulottuvien sotaan liittyvien ajatusten ja teknologisten trendien kehittymisen. Kirjassa on myös kiinnitetty huomiota sotaan inhimillisenä ilmiönä. Näitä ajatuksia on tuotu esiin erityisesti valittujen sotateoreetikoiden ja sodankäynnin filosofien kautta. Kirjassa pohditaan sotataidon historian lisäksi myös kylmän sodan päättymisen jälkeistä aikaa ja näistä kokemuksista mahdollisesti johdettavia trendejä. Sotaa on yleensä käyty maa-alueiden, voimavarojen ja kansojen hallinnasta, vaikka aseellisen konfliktin puhkeamiseen on luonnollisesti muitakin syitä. Sota on syttynyt, kun osapuolet eivät ole voineet päästä keskenään hyväksyttävään ja rauhanomaiseen ratkaisuun sisäpoliittisesti tai valtioiden tai liittoutumien välillä. Tavanomaisten sotien tarkastelu ei toisaalta anna kattavaa kuvaa sodankäynnin kokonaisvaltaisesta muuttumisesta, koska erityisesti nykyaikaa leimaa yhä enemmän epätavanomainen sodankäynti, sissisodat sekä matalan intensiteetin konfliktit. Tämä kirja on tarkoitettu opetuskäyttöön sotilasopetuslaitoksissa (alun perin Ruotsissa ja Norjassa). Sotilasalaan liittyvä kansainvälinen yhteistyö saattaa lisääntyä Euroopassa tulevina vuosina. Tämä merkitsee sitä, että entistä useampien upseerien mutta myös poliitikoiden tulee tuntea sotataitoon liittyvät kansainväliset termit sekä keskeiset ongelmanasettelut sotatieteissä sotateorian sekä sotahistorian aloilta. Luonnollisesti tämän tietämyksen tulee olla myös osa siviiliasiantuntijoiden asevoimia koskevaa taustatietoa.

Suojeluvastuuperiaatteen kehitys ja käytäntöön soveltaminen Libyan ja Norsunluurannikon kriisien yhteydessä

Tässä pro gradu -tutkimuksessa perehdytään suojeluvastuuperiaatteeseen ja sen syntyyn vaikuttaneisiin tekijöihin. Lisäksi tarkastellaan vuonna 2011 Libyan ja Norsunluurannikon kriisejä suojeluvastuuperiaatteen käytännön soveltamisen kannalta. Kriisit olivat ensimmäiset konfliktit, joissa kansainvälinen yhteisö päätyi käyttämään sotilaallista voimaa suojeluvastuuperiaatteen nimissä. Suojeluvastuulla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä toimijoilla on vastuu suojella siviilejä mm. kansanmurhalta ja etnisiltä puhdistuksilta. Jos valtio ei onnistu suojelemaan kansalaisiaan, kansainvälisen yhteisön on puututtava tilanteeseen yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Väliintulosta ja tehtävän mandaatista päättää YK:n turvallisuusneuvosto. Tutkimus on toteutettu hyödyntämällä kahta eri tieteenteoriaan pohjautuvaan näkökulmaa, rationaaliseen teoriaan pohjautuvaan liberalismiin sekä konstitutiiviseen teoriaan pohjautuvaan englantilaiseen koulukuntaan. Tutkimuksessa on hyödynnetty primääritutkimusaineistona YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, sekä operaatioista annettuja erillismääräyksiä ja mandaatteja. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisena tutkimuksena hyödyntäen sisältöanalyysimenetelmää. Suojeluvastuuperiaatteen kehitysvaiheista voidaan löytää neljä vaihetta. Kylmän sodan jälkeen alkanut kehitysvaihe, joka jatkui vuoteen 2005 ja jolloin periaate hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa. Hyväksyntävaiheen jälkeen vuonna 2011 siirryttiin soveltamisvaiheeseen. Varsinkin Libyan konflikti aiheutti paljon keskustelua kansainvälisessä yhteisössä voimankäytön määrästä, tämä keskustelu voidaan katsoa aloittaneen viimeisimmän jatkokehitysvaiheen. Suojeluvastuuperiaate on syntynyt valtion suvereniteetti- ja ihmisoikeusdiskurssien ympärille. Myöhemmin kehitysprosessista on erotettavissa vielä kaksi uutta teemaa, oikeutus- ja voimankäyttödiskurssit. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että Afrikan unionin maat ovat ryhtyneet tukemaan suojeluvastuuperiaatetta, alun vastustuksen jälkeen. Bric-maat puolestaan tukeutuvat valtionsuvereniteettidiskurssiin, mutta eivät näytä vastustavan voimankäyttöä YK:n suorittamissa operaatioissa. Natolla on nopeaa toimintakykyä ja -halua, mutta varsinaisen humanitaarisen doktriinin puuttuessa, se on pyrkinyt luomaan yleisesti hyväksytyn toimintamallin. Oikeutusta operaatioihin haetaan alueellisten toimijoiden hyväksynnän kautta.

Yhdysvaltalaisen erikoisoperaatiokykyisen merijalkaväkitaisteluosaston kokoonpanon ja käyttöperiaatteiden kehittyminen vuosina 1985-2006

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yhdysvaltalaisen erikoisoperaatiokykyisen merijalkaväkitaisteluosaston kokoonpanon ja käyttöperiaatteen kehittyminen vuosien 1985–2006 välisenä aikana. Yhdysvaltain asevoimat alkoi heti toisen maailmansodan jälkeen ylläpitää maailmanlaajuista ja jatkuvaa sotilaallista valmiutta merijalkaväen ja laivaston yhteisten osastojen avulla. Sodan kuvan muuttuminen matalan intensiteetin operaatioihin vaati erikoisoperaatioihin kykenevien konventionaalisten joukkojen perustamista. Tutkimusmenetelmä oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty lähdeaineistoon perustuvaa sisällönanalyysia. Lähdeaineisto koostuu pääsääntöisesti Yhdysvaltain merijalkaväen ja laivaston sotakouluissa tehdyistä opinnäytetöistä sekä tutkimus- ja aikalaiskirjallisuudesta. Tutkimuksessa selvitettiin miksi erikoisoperaatiokykyisen merijalkaväkitaisteluosaston ohjelma luotiin. Kehittymisprosessin tutkiminen vaati historiallisten murroskohtien tunnistamista, joiden avulla selvitettiin muutostarpeen syntyä ja kehittymistä seuraavaan murroskohtaan verraten. Näihin kohtiin vaikuttivat tekniikan kehittyminen, sotakokemuksien ja sodan kuvan vaikutukset suorituskykyvaatimuksiin. Vaatimukset vaikuttivat lopulta organisaation rakenteeseen. Tutkittavia murroskohtia olivat sodat, sodan kaltaiset konfliktit, erikoisoperaatiot, sodan kuvan muuttuminen sekä kaluston ja taktiikan vaikutukset kokoonpanomuutoksiin. Korean sodan jälkeen merijalkaväen tarpeellisuus kyseenalaistettiin. Tarpeellisuutensa osoittamiseksi merijalkaväen täytyi hyödyntää Yhdysvaltain tarvetta vaikuttaa maailmanlaajuisesti sotilaallisella voimalla ja siihen merijalkaväki perusti täysin uudenlaiset joukot. Muilla puolustushaaroilla ei ollut mahdollisuutta toimia Yhdysvaltain ulkopuolella yhtä pitkäaikaisesti. Ylläpitokykyyn lisättiin maa- meri- ja ilmakomponenttien yhdenaikainen toiminta sekä yhteisen taktisen ja operatiivisen tavoitteen saavuttaminen. Beirutin pommitusten ja Teheranin panttivankien vapautusoperaatioiden epäonnistuttua havaittiin, ettei konventionaalisilla joukoilla voitu enää vastata muuttuneeseen sodan kuvaan. Merijalkaväki loi erikoisoperaatioihin kykenevien joukkojen ohjelman, jonka tavoitteena oli lisätä suorituskykyjä konventionaalisten merijalkaväkitaisteluosastojen repertuaariin. Tarkoituksena oli pienentää kriisien vasteaikoja ja lisätä tehtävien onnistumisprosenttia. Ohjelma loi sotatoimialueiden komentajille ja kansallisen turvallisuusviraston käyttöön joukon, jota voitiin käyttää muista joukoista erillään mihin tahansa tehtävään. Tutkimuksen tärkeimpänä havaintona on, että erikoisoperaatiokykyiset merijalkaväkitaisteluosastot rakennettiin aina edellisten joukkojen rotaatiokokemusten, uhka-arvion ja käytettävissä olleiden laivaston alusten mukaan. Vaihtelevuus peruskokoonpanoista oli vähäistä. Tekniikan kehittyminen vaikutti suuresti ennen kaikkea operatiivisiin käyttöperiaatteisiin. Käyttöperiaatteet taas kehittyivät hyvin nopeasti sodan kuvan muututtua.

Metrics for Predicting User Behavior and Experience in an Interactive Storytelling System

In much of the previous research into the field of interactive storytelling, the focus has been on the creation of complete systems, then evaluating the performance of those systems based on user experience. Less focus has been placed on finding general solutions to problems that manifest in many different types of interactive storytelling systems. The goal of this thesis was to identify potential candidates for metrics that a system could use to predict player behavior or how players experience the story they are presented with, and to put these metrics to an empirical test. The three metrics that were used were morality, relationships and conflict. The game used for user testing of the metrics, Regicide is an interactive storytelling experience that was created in conjunction with Eero Itkonen. Data, in the forms of internal system data and survey answers, collected through user testing, was used to evaluate hypotheses for each metric. Out of the three chosen metrics, morality performed the best in this study. Though further research and refinement may be required, the results were promising, and point to the conclusion that user responses to questions of morality are a strong predictor for their choices in similar situations later on in the course of an interactive story. A similar examination for user relationships with other characters in the story did not produce promising results, but several problems were recognized in terms of methodology and further research with a better optimized system may yield different results. On the subject of conflict, several aspects, proposed by Ware et al. (2012), were evaluated separately. Results were inconclusive, with the aspect of directness showing the most promise.

Saman "kolikon" kolme puolta : David Galulan, Sir Robert Thompsonin ja Sir Frank Kitsonin vastakumouksellisen sodankäynnin teorioiden vertailu ja niitä yhdistävät tekijät.

Toisen maailmansodan jälkeisenä ajanjaksona Iso-Britannia ja Ranska päätyivät useissa siirtomaissaan vastakumouksellisiin sodankäynnin konflikteihin. Nämä konfliktit kytkeytyivät siirtomaiden itsenäistymispyrkimyksiin ja kylmän sodan maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Konflikteissa Ison-Britannian ja Ranskan siviili- ja sotilasviranomaiset kehittivät innovatiivisesti vastakumouksellisen sodankäynnin menetelmiään. Läntisissä valtioissa tehtiin 1960-luvulla myös merkittävä määrä vastakumouksellisen sodankäynnin tutkimusta. Tämän tutkimusjakson keskeisimpiä teoreetikkoja olivat ranskalainen David Galula (1919 - 1967) ja britit Robert Thompson (1916 - 1992) ja Frank Kitson (1926 -). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät yhdistivät David Galulan, Robert Thompsonin ja Frank Kitsonin kumouksellisen ja vastakumouksellisen sodankäynnin teorioita. Tutkimuksessa on käytetty metodina tulkitsevaa diskurssianalyysiä teoreetikkojen kumouksellisen ja vastakumouksellisen sodankäynnin näkemysten tulkitsemiseksi. Tulkinta on suoritettu sitomalla teoriat historialliseen ja henkilöiden taustat käsittävään kontekstiin. Laadullisella sisällönanalyysillä on tunnistettu teoreetikkojen taustoista niitä tekijöitä, joilla voidaan katsoa olleen merkitystä teorioiden muodostumiselle. Diskurssianalyysin rinnalla on käytetty tapaustutkimusta Galulan, Thompsonin ja Kitsonin teorioiden ja heidän taustatekijöidensä vertaamiseksi. Keskeisen tutkimusaineiston muodostivat Galulan, Thompsonin ja Kitsonin vastakumouk-sellista sodankäyntiä käsittelevät kirjat sekä heidän kirjoittamansa muistelmat. Tätä tutkimusaineistoa täydennettiin teoreetikkoja ja vastakumouksellista sodankäyntiä käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella. Tutkimuksen tärkeimpänä havaintona voidaan pitää sitä, että teoreetikkojen näkemykset kumouksellisesta ja vastakumouksellisesta sodankäynnistä ovat pitkälti yhteneväisiä. Tämän johtui siitä, että kumouksellinen sodankäynti havainnollistettiin pitkälti Mao Zedongin vallankumouksellisen sodankäynnin mallin kautta. Kumouksellisen sodankäynnin ytimeksi nähtiin syy tai aate, jota käytettiin kansan tuen voittamiseksi. Kaikki teoreetikot korostivat kumouksellisen sodankäynnin poliittista ulottuvuutta. Tämän takia vastakumouksellisen sodankäynnin tuli olla ensisijaisesti poliittisesti johdettua toimintaa, jota turvallisuusjoukot tukevat. Teoreetikot näkivät asevoimien roolin ja toimintaperiaatteet vastakumouksellisessa sodankäynnissä pitkälti yhteneväisesti. Teoreetikkojen taustoissa havaittiin useita näkemysten yhtenäisyyttä selittäviä tekijöitä.

Lähteekö äly lentoon?

Kirjallisuusarvostelu

Evaluation of the main energy scenarios for the global energy transition

Energy scenarios are used as a tool to examine credible future states and pathways. The one who constructs a scenario defines the framework in which the possible outcomes exist. The credibility of a scenario depends on its compatibility with real world experiences, and on how well the general information of the study, methodology, and originality and processing of data are disclosed. In the thesis, selected global energy scenarios’ transparency and desirability from the society’s point of view were evaluated based on literature derived criteria. The global energy transition consists of changes to social conventions and economic development in addition to technological development. Energy solutions are economic and ethical choices due to far-reaching impacts of energy decision-making. Currently the global energy system is mostly based on fossil fuels, which is unsustainable over the long-term due to various reasons: negative climate change impacts, negative health impacts, depletion of fossil fuel reserves, resource-use conflicts with water management and food supply, loss of biodiversity, challenge to preserve ecosystems and resources for future generations, and inability of fossil fuels to provide universal access to modern energy services. Nuclear power and carbon capture and storage cannot be regarded as sustainable energy solutions due to their inherent risks and required long-term storage. The energy transition is driven by a growing energy demand, decreasing costs of renewables, modularity and scalability of renewable technologies, macroeconomic benefits of using renewables, investors’ risk awareness, renewable energy related attractive business opportunities, almost even distribution of solar and wind resources on the planet, growing awareness of the planet’s environmental status, environmental movements and tougher environmental legislation. Many of the investigated scenarios identified solar and wind power as a backbone for future energy systems. The scenarios, in which the solar and wind potentials were deployed in largest scale, met best the set out sustainability criteria. In future research, energy scenarios’ transparency can be improved by better disclosure on who has ordered the study, clarifying the funding, clearly referencing to used sources and indicating processed data, and by exploring how variations in cost assumptions and deployment of technologies influence on the outcomes of the study.

”Tiesittekö tytöt, että tissit...?” Tapaustutkimus tyttöyden neuvottelusta internetmeemissä

Pro gradu -tutkielma tarkastelee tyttöyttä ja ruumiillisuutta tyttöjen internet-vuorovaikutuksessa keskittyen erityisesti siihen, kuinka tytöt yhtäältä normittavat sukupuolitetun ruumiin esittämisen tapoja, ja kuinka he toisaalta aktiivisesti neuvottelevat näitä normeja nettimeemin välityksellä. Nettimeemit ovat verkon käyttäjien välityksellä leviävien, usein imitaatiolle, parodialle ja kommentoinnille perustuvien kulttuuristen yksiköiden kuten muuntuvilla teksteillä varustettujen kuvien tai videoiden ryhmiä. Aiempi tutkimus on nostanut esiin nettimeemien potentiaalin toimia yhteisöllisyyden ja identiteettien rakentamisen välineinä, mutta etenkin ruumiillisuuden näkökulma on jäänyt tarkasteluissa taka-alalle. Tässä tutkimuksessa pureudutaan nettimeemin mahdollistamaan vuorovaikutukseen sekä kytköksiin, joita meemi voi saada suhteessa ruumiisiin. Tutkimus keskittyy Hey girls, did you know –internetilmiön (HGDYK) tapaukseen. HGDYK on Tumblr-verkkosivustolta vuonna 2012 alkunsa saanut digitaalinen esitysmuoto, jossa usein tytöiksi tunnistettavat internetin käyttäjät alunperin kommentoivat joidenkin tyttöjen paljastavaa pukeutumista tai voimakasta meikkaustyyliä valokuvaa ja tekstiä yhdistelevän kuvasarjan välityksellä. HGDYK-meemiä tarkastellaan performatiivisena ilmiönä kahdella tasolla: netinkäyttäjien yksilöllisinä performansseina sekä kategorisia identiteettejä ja sosiaalista todellisuutta tuottavina tekoina eli performatiiveina. Aineisto koostuu 71:stä HGDYK-meemiin lukeutuvasta kuvasarjasta, joissa tytöiksi ymmärrettävät esiintyjät ottavat jollain tavoin kantaa siihen, miten ruumis tulisi hyväksyttävällä tavalla esittää internetissä tai sen ulkopuolella. Kuvasarjat on kerätty vuosina 2013 ja 2014 verkkosivustoilta, joilla niitä on julkaistu tai arkistoitu ja jotka ovat yhteydessä Tumblriin. Analyysissa on sovellettu diskurssianalyyttista otetta, jossa on aineiston kielellisten piirteiden ohella huomioitu multimodaalisuus ja vuorovaikutus. Analyysi perustuu ennen kaikkea teoreettisen kehyksen ja tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen käsitteellistysten ohjaamaan aineiston lähilukuun. Tutkimus osoittaa nettimeemin voivan toimia tyttöjen välisen verkkovuorovaikutuksen mediumina ja sukupuolitetun ruumiin normeista käytävän neuvottelun muotona. Lisäksi se voidaan itsessään nähdä ruumiillisena käytäntönä, sillä meemikuvat rakentuvat tekijöidensä toisiaan imitoivista ja parodioivista ruumiinesityksistä. HGDYK-meemi toimii tyttöjen välisen vuorovaikutuksen muotona, jossa yhdistyvät nettimeemeille tyypilliset piirteet – toisto, imitaatio, variaatio, kommentointi, huumori ja parodia – ja sukupuolittunut verkkotiloihin sijoittuva draama, jonka keskeisiä piirteitä ovat vastavuoroisuus ja konfliktit.