CPFR- ja VMI -mallien hyödyntäminen toimittajayhteistyössä

Tässä kandidaatintyössä käsitellään yhteistyömalleja, CPFR:ää ja VMI:tä, sekä niiden hyödyntämistä toimittajayhteistyössä. Työn tavoitteena on antaa johdonmukainen käsitys mallien hyödyntämismahdollisuuksista, sekä niihin liittyvistä eduista ja parannettavista tekijöistä. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työn alussa esitellään toimittajayhteistyön lähtökohdat, sekä CPFR- ja VMI - mallit. Työssä tutkitaan näiden mallien hyödyntämistä yrityscase -raporttien ja tieteellisten simulointitutkimusten pohjalta. Yhteistyömallien käyttöä tarkastellaan tarkemmin toimitusketjussa yleisesti ilmenevän piiskavaikutuksen vähentämiseen. Työssä arvioidaan lisäksi yhteistyömalleihin vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Yhteistyömallien hyödyt näkyvät käytännön tapausten perusteella erityisesti tiedonkulun parantumisena yritysten välisissä prosesseissa. Muita vaikutuksia ovat esimerkiksi toimitusketjun alhaisemmat kokonaiskustannukset ja palvelutason nousu. CPFR ja VMI torjuvat piiskavaikutusta tehokkaasti, mutta CPFR suoriutuu VMI:tä keskimääräisesti paremmin. Sekä VMI- että CPFR -mallista saavutettavat hyödyt kasvavat, kun toimitusketjun läpimenoajat ovat pitkiä, kapasiteetin käyttöaste on matala ja kysyntä heilahtelee voimakkaasti.

Höyrytasetarkastelu kemianteollisuuden tehdasalueella

Tässä kandidaatintyössä perehdyttiin Kemira Chemicals Oy:n Sastamalan Äetsässä sijaitsevan tehdasalueen höyryverkkoon. Työn tavoitteena oli luoda selkeä kokonaiskuva höyryn tuotannosta ja kulutuksesta tehdasalueella. Työssä tutkittiin höyryverkon nykyisten mittauspisteiden kattavuutta ja suoritettiin höyrytasetarkastelu höyryverkostolle. Höyrytaseen tarkemmalla ymmärtämisellä helpotetaan mahdollisten energiatehokkuushankkeiden kohdentamista järkevästi. Työssä tarkasteltiin tehdasalueen höyryjärjestelmää siinä tarkkuudessa kuin se nykyisten mittausten dataa hyödyntäen on mahdollista. Laskennassa keskityttiin tarkastelemaan kokonaisuutta, ja erityisesti tuomaan esille merkittävimpiä höyrynkuluttajia. Päähöyrykattilan omakäyttöteho on huomattavan suuri syöttöveden merkittävän lämmitystarpeen johdosta. Tehtaista merkittävimmät höyryn kuluttajat ovat natriumkloraattitehdas (T III) ja hienokemikaalitehdas (T IV). Höyryverkkoa tarkasteltaessa luotiin myös uusi raportointipohja höyryn tuotannon ja kulutuksen tunnuslukujen seurantaan. Luotu raporttipohja hyödyntää saatavissa olevaa mittausdataa aiempaa tarkemmin ja laskenta on toteutettu mahdollisimman läpinäkyvästi. Mahdolliset höyrynkäytön tarkemmat selvitykset ja investoinnit esimerkiksi höyrymittauksiin kannattaa kohdentaa tehtaisiin T III ja T IV. Mikäli tulevaisuudessa halutaan muodostaa vetytase, helpottaa poltetun vedyn määrän seuranta luodussa raportointipohjassa taseen muodostamista.

Turun Pernon telakan lakkokulttuuri - Lakot, niiden väitetyt syyt ja toimintaperiaatteet vuosina 1976-1984.

Tämän tutkimuksen pääasiallisina lähteinä toimivat Työelämän suhteiden neuvottelukunnan 1980-luvun alussa toteuttama haastattelututkimus ja siinä muotoutunut aineisto sekä Pernon telakan työntekijöiden ammattiyhdistystoiminnan sivutuotteena syntyneet pöytäkirjat, muu arkistoaineisto ja toteuttamani aikalaishaastattelut. Näiden lähdeaineistojen kautta on mahdollista eritellä ja verrata lakkotapahtumia ja seurata niiden kulkua vuosina 1976-1984. Pernon telakan lakkokulttuuri rakentui osittain Turun Aurajokisuun telakan lakkokulttuurin pohjalle, mutta se kehittyi omanlaisekseen telakan alkuaikojen lakkojen, erityisesti vuoden 1977 WTR-lakon, ja työntekijöiden keskuudessa vallinneiden erilaisten poliittisten voimasuhteiden vuoksi. Kamppailu WTR-palkkausjärjestelmästä ja sen muuttamisesta määritti Pernon telakan lakkokulttuuria koko tutkimusajankohdan ajan. WTR oli Wärtsilän telakoilla käytetyn osaurakkapalkkausjärjestelmän nimitys. Vuoden 1977 WTR-lakossa työntekijät hävisivät kamppailun työnantajan ajaman työnantajalle edullisemman urakkajärjestelmän käyttöönotosta. WTR-lakossa kärsityn tappion työntekijöiden piirissä aiheuttama katkeruus heijastui pitkälle 1980-luvulle työntekijöiden hidastaessa urakkavauhtiaan ja työnantaja menetti osan urakkajärjestelmän vaihdosta saavuttelemastaan hyödystä yleisen työn tuottavuuden kasvun hidastuessa. Pernon telakan lakot muuttuivat suurista koko telakan lakoista vuoden 1979 jälkeen pieniksi osastokohtaisiksi lakoiksi telakan luottamusmiesten päätöksellä. Samalla lakkojen kokonaismäärä kasvoi, mutta niihin osallistuneiden työntekijöiden määrä laski ja niissä menetettyjen työtuntien määrä laski. Suurin osa Pernon telakan lakoista johtui palkkauserimielisyyksistä. Lakkoja aiheutui myös työturvallisuussyistä, vastatoimina työnantajan toimenpiteille ja ajoittain telakan ulkopuolisista poliittisista syistä. Työnantajalla ja työntekijöillä oli täysin erilainen käsitys lakkojen syistä ja se näkyi heidän toimintatavoissaan, lausunnoissaan ja käyttäytymisessään.