ONKI – kansallinen ontologiapalvelu: kohti yhtenäistä sisällönkuvailua

Osma Suomisen esitys Kirjastoverkkopäivillä 24.10.2013 Helsingissä.

Kansallinen kirjastojen käyttäjäkysely 2013 : Tampereen kaupunginkirjaston tuloksia

Susanna Lampola-Aution esitys Tilastot ja kustannukset tehokkuudeksi -seminaarissa Helsingissä 3.12.2013.

Arto, ARTIVA-hanke ja artikkelitietojen syöttölomake

Lassi Lagerin esitys ARTIVA-seminaarissa Helsingissä 5.2.2014.

Kansallinen huoltovarmuus muutoksessa

Kansallisella varautumisella eli huoltovarmuudella pyritään varautumaan jo normaalioloissa poikkeusoloihin ja normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin. Huoltovarmuus on osa kokonaismaanpuolustusta, joka tukee laajaa turvallisuuskäsitettä ja kokonaisturvallisuutta. Uhkakuvien muuttuessa myös huoltovarmuuden uhkakuvat muuttuvat ja aiheuttavat muutospaineita kansalliselle huoltovarmuudelle. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää mitä muutospaineita kansalliseen huoltovarmuuteen kohdistuu, miten muutospaineet vaikuttavat kansalliseen huoltovarmuuteen ja miten kansallisesta huoltovarmuudesta huolehditaan tulevaisuudessa. Kyseessä on kartoittava ja selittävä kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tavoitteena on kansalliseen huoltovarmuuteen kohdistuvien muutospaineiden selvittäminen sekä niiden vaikuttaminen kansalliseen huoltovarmuuteen. Tutkimusmetodeina ovat virallisiin asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perustuva sisällönanalyysi sekä täydentävät asiantuntijahaastattelut. Pääasiallisina asiakirjoina ovat valtioneuvoston viralliset julkaisut koskien huoltovarmuutta, kokonaisturvallisuutta ja maanpuolustusta. Asiantuntijahaastattelut on tehty kansallisen huoltovarmuuden asiantuntijoille, joilla täydennetään asiakirjojen analyysia. Kansalliseen huoltovarmuuden muutospaineet kohdistuvat pääsääntöisesti Suomen ulkopuolelta globalisaation, kansainvälistymisen, toimintojen verkottumisen ja prosessien ketjuuntumisen kautta. Muutospaineet vaikuttavat kansalliseen huoltovarmuuteen toimintojen keskittämisellä normaalioloihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin sekä keskittymällä jatkuvuudenhallintaan. Kansallisen huoltovarmuuden tulee kyetä toimimaan monissa erilaisissa uhkakuvamalleissa myös tulevaisuudessa. Huoltovarmuustoimenpiteillä tulee varmistaa kansallisten toimijoiden kansainvälinen kilpailukyky, jotta kansallinen huoltovarmuus taataan. Nämä varmistetaan verkottumalla kansallisesti ja kansainvälisesti kaikilla sektoreilla. Suomen huoltovarmuuden perusjärjestelmä on toimiva, mutta sen toimintaa tulee kyetä säätää ja priorisoida kulloisenkin tilanteen mukaan. Suomessa huoltovarmuudesta ei kyetä huolehtimaan pelkästään julkisen sektorin toimenpitein vaan julkisen ja yksityisen sektorin välillä tarvitaan edelleen toimivaa yhteistyötä, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Jatkossa näitä molempia osapuolia hyödyntäviä toimintoja tuleekin tutkia ja kehittää.

Kansallinen ja kansainvälinen Uuno Klami

Kirjallisuusarvostelu

Hanke-esittely : kaupunkiköyhyyden tutkimusta Etiopiassa ja Tansaniassa

Suomen Akatemian rahoittama projekti Urban Renewal and Income - Generating Spaces for Youth and Women in Addis Ababa, Ethiopia.

Ajankohtaista OKM:N toimialalta

Esitys Kirjastoverkkopäivillä 22.10.2014 Helsingissä

Finto-hanke nyt

Esitys Suomen yliopistokirjastojen neuvoston sisällönkuvailun asiantuntijaverkoston, Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston kirjaston järjestämässä sisällönkuvailuseminaarissa 20.11.2014.

Eroosiokohteiden tarkastelu Tenojokivarressa : viranomaisyhteistyön kehittäminen Tenojokivarressa 2011–2013 -hanke

Tämä raportti on osa Viranomaisyhteistyön kehittäminen Tenojokilaaksossa 2011–2013 -hanketta. Eroosiokohteiden tarkastelutyön suorittaminen Tenojokivarressa toteutettiin kesällä 2012. Eroosiokohteiden tarkastelutyön päätavoitteena oli selvittää, onko merkityillä kohteilla tapahtunut muutoksia eroosiossa edeltävän, vuonna 1999 toteutetun, tarkastelukerran jälkeen. Hankkeen lisätavoitteina oli kartoittaa tarkemmin Tenojoen eroosiokohteilla runsaimmin kasvavat, dominantit, kasvilajit. Työssä pyrittiin selvittämään eroosion vaikutukset kohteisiin ja kuvaaman kohteet mahdollisimman tarkasti, niin digitaaliseen kuin kirjalliseen muotoon, jotta eroosion kehittymistä voitaisiin jatkossakin seurata. Toteuttajatahoina olivat Lapin ELY-keskuksen vesivarayksikkö ja NVE (Norges Vassdrags- og energidirektorat). Raportin alussa esitetään yleiskuvaus Tenojoesta, eroosioprosessista ja eroosiosuojauksista. Raportissa esitellään Tenojoen kahdeksankymmenenkolmen eri eroosiokohteen maastotöiden tulokset. Inarijoen kohteiden tarkastelun suoritti NVE (kohteet 64–83). Suomen osuudessa (kohteet 1–63) on keskitytty enemmän kasvillisuuden kartoittamiseen kuin Norjan osuudessa. Inventoinnissa tarkoituksena oli kartoittaa kohteella kasvavat yleisimmät kasvilajit sekä tunnistaa harvinaisten kasvien esiintymät. Kohteilla kirjattiin kasvillisuuden esiintymistiedot, määriteltiin rinne- ja rantavyöhyke muotoineen, tunnistettiin maalajit sekä kohteella yleisimmin kasvavat, dominantit kasvilajit. Raportissa kohteita verrataan vuoden 1999 -arkasteluun. Suurimmassa osassa kohteista ei ole tapahtunut suuria muutoksia tarkastelukertojen välillä. Osassa kohteita kasvillisuus on lisääntynyt suuresti vuoteen 1999 verrattuna, kun taas osassa tilanne on päinvastainen ja avoimen osuuden ala on lisääntynyt. Tenojoen eroosiokohteiden kasvillisuuden kartoituksen ensimmäisenä liitteenä ovat kasvillisuustaulukot (kohteet 1–63), joista selviää kullakin kohteella yleisesti kasvavat kasvilajit. Toisena liitteenä on yhteenvetotaulukko kohteiden eroosion tilasta ja kolmantena liitteenä on kartta eroosiokohteiden sijainnista. Neljäntenä liitteenä on esitetty jokainen kohde ilmakuvassa.

Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus 2014 : Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Pirkanmaalla (POSKI-hanke)

Suomen harjumuodostumat ovat syntyneet Pohjois-Euroopan peittäneen mannerjäätikön reunan perääntymisen yhteydessä noin 10 000 vuotta sitten. Ainutkertaisia harjumuodostumia ei synny uusia ennen seuraavaa jääkautta. Harjuihin liittyy myös erityisiä muutoksille herkkiä elinympäristöjä, kuten paahderinteitä. Viimeisten sadan vuoden aikana ihmisen toiminta on alkanut vaikuttaa harjuihin, joihin kohdistuu nykyään erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia maankäyttöpaineita. Kaikkein voimakkaimmin harjuihin on vaikuttanut (ja vaikuttaa edelleen) maa-ainesten ottaminen, minkä myötä menetetään harjujen geologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja. Pirkanmaan arvokkaimmat harjualueet, kuten myös suurimmat hiekka- ja soravarat, sijoittuvat Ikaalisista Tampereen kautta Pälkäneelle kulkevaan saumamuodostumajaksoon sekä Hämeenkyröstä Ruovedelle ja edelleen Mänttä-Vilppulan suuntaan kulkevaan Sisä-Suomen reunamuodostuman varrelle. Harjumuodostumien kartoitus ja inventointi on Suomessa aloitettu valtakunnallisella tasolla 1970-luvulla, ja maa-aineslain tultua voimaan 1980-luvulla rajattiin valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmana liitettävät harjualueet. Tämän jälkeen harjualueiden inventointityötä on tehty paikallisella tasolla maakunnissa. Arvokkaiden harjualueiden rajausten tavoitteena on säilyttää harjujen luonteenomaiset, geologiset, geomorfologiset, biologiset ja maisemalliset piirteet. Samalla pyritään säilyttämään muitakin erityisarvoja, kuten moninais- ja virkistyskäyttöarvoja. Pirkanmaan arvokkaiden harjujen rajauksista on laadittu kolme erilaista selvitystä vuosina 1990–2008. Lisäksi Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa on esitetty omat rajauksensa geologisesti arvokkaille harjumuodostumille (ge1-alueet). Jokaisen selvityksen yhteydessä harjualueet (tai osa niistä) on rajattu uudelleen ja tuloksena on syntynyt useita keskenään ristiriitaisia rajauksia. Ongelmia syntyy, kun eri tahot tekevät päätöksiä käyttäen eri aikoina tehtyjä rajauksia. Tämän päivitystyön tavoitteena onkin tarkastella eri aikoina tehtyjen rajausten aiheuttama ristiriitoja ja luoda kaikille alueille uudet, yhtenäisiin kriteereihin perustuvat rajaukset. Tämän työn yhteydessä käytiin läpi kaikki 139 Pirkanmaalle sijoittuvaa arvokkaan harjualueen rajausta. Työssä käytettiin samaa arvoluokitusta (valtakunnallinen, maakunnallinen, paikallinen), kuin alkuperäisessä, vuonna 1990 julkaistussa Pirkanmaan harjuluonto -selvityksessä. Eniten ristiriitoja ja rajausmuutostarpeita esiintyi alueilla, joilla on harjoitettu maa-ainesten ottamista. Varsinaisten rajausmuutosten lisäksi tehtiin muutamia arvoluokitusmuutoksia, kolme aluetta poistettiin arvokkaiden alueiden joukosta kokonaan ja aineistoa täydennettiin neljällä uudella, aiemmin rajaamattomalla alueella. Arvokkaiden harjualueiden rajausten inventoinnin tarkistustyö on osa Pirkanmaalla vuosina 2012–2015 toteutettua pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanketta (POSKI), joka on jatkoa osassa Pirkanmaata vuosina 1997–2000 toteutetulle POSKI-hankkeelle.