Arseenin käyttö sinkkitehtaan koboltinpoistoon

Työssä selvitettiin kuparielektrolyysissä syntyvän sivutuotteen, arseenitrioksidin, soveltuvuutta The New Boliden Kokkola Zinc Oy:n sinkkitehtaan liuospuhdistuksen koboltinpoistovaiheeseen. Nykyään sinkkitehtaalla käytetään puhdasta arseenitrioksidia koboltinpoiston apuaineena. Tällä hetkellä kuparielektrolyysin arseenista valmistetaan puunsuoja-aineita. Lainsäädäntö muuttuu siten että tulevaisuudessa kyseisten puunsuoja-aineiden käyttöä tullaan yhä rajoittamaan. Kun puunsuoja-aineiden kulutus vähenee, täytyy syntyvä arseeni varastoida jätealueelle ellei sille löydetä muuta käyttöä. Arseenin varastointitarve ei lisäänny jos kuparielektrolyysistä saatava arseeni voidaan hyödyntää sinkkitehtaalla. Kuparielektrolyysissä syntyvä arseenitrioksidi ei ole puhdasta. Työssä selvitettiin epäpuh-tauksien vaikutusta sinkkitehtaan liuospuhdistuksen koboltinpoistovaiheeseen. Kokeiden olosuhteet pyrittiin yhdenmukaistamaan sinkkitehtaan koboltinpoistovaiheessa vallitsevia olosuhteita vastaaviksi. Kokeissa käytetyillä arseeniliuosten eri epäpuhtaustasoilla ei havaittu olevan selkeää eroa liuospuhdistuskyvyssä. Koetulokset antavat viitteitä siitä, että koboltinpoistoprosessi on oletettua epäherkempi arseeniliuoksen epäpuhtauksien vaikutuksille. Kirjallisuudesta haettiin arseenitrioksidin valmistukseen ja puhdistamiseen liittyvää aineistoa. Valmistusmenetelminä tarkasteltiin valmistusta arseenimalmista ja kuparielektrolyytistä ja puhdistusmenetelminä uudelleenkiteytystä, jäädytys-sulatusprosessia ja ioninvaihtoa. Työssä puhdistettiin kuparielektrolyysin liuospuhdistuksessa syntyvää arseenitrioksidia. Puhdistuslaitteistosta tehtiin alustava prosessisuunnitelma.

Markkina-ajattelu kunnallisessa toiminnassa: Case Pietarsaaren tekninen virasto

Diplomityön pääongelmana oli selvittää miten markkina-ajattelu ilmenee Pietarsaaren teknisen viraston toiminnassa. Diplomityön aihe oli saatu toimeksiantona. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltaviksi valittiin Pietarsaaren kaupungin teknisen viraston ylin johto (kuusi henkilöä) sekä Pietarsaaren kaupungin teknisestä lautakunnasta kolme jäsentä. Markkina-ajattelun katsottiin tutkimuksessa rakentuvan kolmesta osasta: markkinamekanismien hyödyntämisestä kunnallisen palveluntuotannon järjestämisessä, kilpailutuksen käyttämisestä työkaluna ja yritysmäisestä toimintatavasta kunnallisella sektorilla. Tutkimuksen toisena teoreettisena lähtökohtana oli uusi julkisjohtaminen, joka nähtiin kokoelmana instrumentteja julkisen sektorin johtamisen tehostamiseksi. Perusasenteeltaan teknisen viraston haastateltavat antoivat itsestään melko uudistushaluisen kuvan. Palveluiden vaihtoehtoisia järjestämistapoja ei ole vielä organisaatiossa juurikaan sovellettu. Kilpailuttamisen koettiin tuovan pääosin lisätyötä ja haittapuolia toimintaan. Haastateltavat kokivat yrittäjämäisen toimintatavan sisältävän kapeasti lähinnä taloudellisten tavoitteiden tarkempaa seurantaa. Teknisen viraston kilpailemisen yksityisten palveluntuottajien kanssa pitää tulevaisuudessa mahdollisena kaikki kolme teknisestä lautakunnasta haastateltua. Palveluiden vaihtoehtoiset järjestämistavat eivät olleet heille tuttuja. Kilpailutustilanteista lautakunnasta haastatellut kokivat saavansa riittämättömästi informaatiota, mikä johtaa siihen, että halvin tarjous on aina hyväksyttävä.

Populaarikulttuurin raskaassa lastissa

Kirja-arvio

Koska meillä on koski : Imatrankosken matkailullinen hyödyntäminen ja vedenpalautus Imatrankoskeen

Suomessa on 27 kansallismaisemaa, joista yksi on itseoikeutetusti Imatrankoski. Kosken ja sen ympäristön asema yhteiskunnassa on ristiriitainen. Kansallismaisemat valittiin Ympäristöministeriön toimesta Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja ne perustuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Sakari Topeliuksen kuvateokseen Finland framstäldt i teckningar sekä Maamme-kirjaan. Imatrankoski on yksi topeliaanisista maisemista, mutta se on ehtinyt muuttua radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Koski on padottu ja sen myötä Imatran maisema on muuttunut luonnonmaisemasta ihmisen muokkaamaksi teolliseksi maisemaksi. Imatrankoski ei ole enää vapaana ryöppyävä vesiputous, vaan tyhjä jokiuoma, joka on menettänyt tärkeimmän elementtinsä, veden. Tässä raportissa pohditaan, olisiko mahdollista palauttaa vesi takaisin Imatrankoskeen. Jos tällainen päätös syntyisi, mikä vaikutus sillä olisi Imatran kaupunkiin, sen asukkaisiin sekä kaupungin matkailuelinkeinoon? Pikaisesti ajateltuna vedenpalautus Imatrankoskeen kuulostaa utopistiselta idealta. Modernit teolliset yhteiskunnat eivät yleensä edes harkitse rakennettujen koskien palauttamista luonnontilaan, koska päästötöntä sähköenergiaa tarvitaan koko ajan lisää. Tässä raportissa tullaan kuitenkin siihen lopputulokseen, että vedenpalautus Imatrankoskeen on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudessa energiantuotantotavat kehittyvät ja informaatioyhteiskunnassa elävät ihmiset arvostavat aitoja kulttuuri- ja luontokohteita. Suomessa on useita arvokkaita koskimaisemia, jotka on kahlehdittu 1900-luvulla sähköntuotannon tarpeisiin. Suurella todennäköisyydellä monet näistä koskista tullaan palauttamaan alkuperäiseen tilaansa, niin myös Imatrankoski. Koska kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, lähivuosina vesi palaa Imatrankoskeen vanhaan tapaan koskinäytösten aikaan. Tästä johtuen raportissa käsitellään varsinaisen vedenpalautuksen lisäksi muita Imatrankosken alueen matkailuun ja viihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä. Pohditaan, tuoko Imatrankoski vielä matkailijoita Imatralle ja mikä merkitys Imatrankoskella on Imatran matkailulle ja kaupungin matkailutulolle. Tarkastelu ei rajoitu pelkästään taloudellisiin laskelmiin, sillä kokemukset osoittivat, että kulttuurimatkailu¬kohde on ennen kaikkea kaupungin imago- ja vetovoimatekijä. Imatrankosken matkailun kehittämiseen ei välttämättä tarvita suuria pääomia. Merkittävä muutos voidaan saada aikaan innovatiivisilla ratkaisuilla. Imatrankosken kansallismaisemaa voidaan kehittää parhaiten pienin, mutta konkreettisin toimenpitein. Imatrankosken suurin arvo on kosken ja sitä ympäröivän kansallismaiseman oma historia. Siihen pohjautuvia matkailutuotteita on helppo kehittää uskottavasti ja edullisesti. Prosessi edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista ajattelua ja suunnittelua. Maisemaa, puistoja ja rakennuksia on kunnostettava ja hoidettava niiden arvon mukaisesti. Samoin alueen markkinointia on tehostettava, jotta matkailijat olisivat tietoisia Imatrankoskella tehdyistä uudistuksista, ja paikka itsessään olisi helposti saavutettavissa. Raportin keskeinen viesti on, että Imatrakosken kehittäminen vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä. Erityisen tärkeää on luoda ilmapiiri ja toimintaympäristö, johon voivat sitoutua koskivoimaa hyödyntävä Fortum Oyj, Imatran kaupunki sekä alueella toimivat yrittäjät. Ympäristökysymykset synnyttävät usein tilanteen, jossa ovat vastakkain liiketaloudellisin perustein toimivat yritykset ja luonnonarvoja kunnioittavat kansalaiset ja yhteisöt. Tässä raportissa on haettu ja myös löydetty innovatiivisia malleja, jotka hyödyttävät kaikkia Imatrankosken toimijoita. Arvokas kansallismaisema on osa imatralaisten identiteettiä ja alueen matkailun ehkä vahvin yksittäinen markkinointikohde. Sama kansallismaisema voi kuitenkin tarjota ennalta arvaamattoman imagoedun globaalille energiayhtiölle, jonka arvoihin kuuluvat luovuus ja innovatiivisuus, korkeat eettiset tavoitteet ja yhteistyön henki. Tämä selvityshankkeen on rahoittanut Etelä-Karjalan Aluekeskusohjelma. Raportin on laatinut FM Virpi Kaisto. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet professori Karl-Erik Michelsen Etelä-Karjala-instituutista, markkinointipäällikkö Rauni Aineslahti Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n Matkailupalveluista sekä laboratorioinsinööri Simo Hammo Lappeenrannan teknillisen yliopiston Energia- ja ympäristötekniikan osastolta. Hankkeen toteuttamista on valvonut suunnittelu¬arkkitehti Tuula Taskula Etelä-Karjalan liitosta.

Etnologi och antropologi

Samlingen med signum HF Etnol omfattar litteratur om etnologi och antropologi dels vid Humanistiska biblioteket och dels vid ämnet Etnologi. Vid huvudbiblioteket finns också etnologisk och antropologisk litteratur. De etnologiska och antropologiska samlingarna vid akademibiblioteket har byggts upp under lång tid genom bytesverksamhet, inköp och omfattande gåvor. Tidskrifter och årsböcker från hela Europa har kommit genom bytesverksamheten och en aktiv inköpspolitik har kompletterat samlingarna med såväl inhemsk som utländsk litteratur. Professorerna Gabriel Nikander och K.Rob.V.Wikman skaffade bägge stora samlingar etnologisk litteratur, som utgör stommen till de etnologiska samlingarna. Vidare har professor Sven-Erik Åströms samling av sockenhistoriker över svenska socknar i Finland donerats till institutionen. Värdefulla särtryckssamlingar om etnologi och antropologi samlade av professorerna Sigurd Erixon, Helmer Tegengren och Nils Storå förvaras på institutionen. Litteraturen i samlingen söks i databasen Alma med sökfunktionen Signum och söktermen HF Etnol.

Nationalekonomi

Samlingen med signum ESF Nat.ek. finns vid Institutionen för samhällsekonomi och statistik i anslutning till ämnet Nationalekonomi. Vid huvudbiblioteket finns också en samling nationalekonomiskt litteratur. Ekonomisk historia och doktrinhistoria samt nationalekonomiska klassiker är väl representerade i samlingen. Under professor Carl Erik Knoellingers era 1942-1968 utvecklades institutions¬biblioteket till ett av ÅA:s största och mest mångsidiga med god täckning beträffande skandinavisk och engelskspråkig litteratur inom nationalekonomi. Nationalekonomiskt litteratur har ingått i bokdonationer såväl från hemlandet som från Skandinavien och Förenta staterna. Några större donationer kan nämnas, främst en efterkrigstida donation kallad ”amerikagåvan” samt professor Knoellingers samling med arbetsmarknads¬frågor som specialintresse. Från 1950-talet till 2003 anlände material från the General Agreement on Tariffs and Trade (GATT) och the World Trade Organization (WTO) som deposition. Den nationalekonomiska litteraturen söks i Alma med sökfunktionen Signum och söktermen ESF Nat.ek. En del litteratur tryckt före 1980 skall sökas manuellt i institutionens kortkatalog, men retroaktiv inmatning i Alma av litteratur tryckt mellan 1830 och 1979 pågår.

Sjöhistoria

Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi (SHIÅA) är ett specialarkiv och bibliotek med inriktning på sjöhistoria och maritimetnologi. En närmare presentation av institutet och dess samlingar finns under adressen www.abo.fi/instut/sjohistoriska. I samlingarna ingår stora depositioner t.ex. från Navigationsskolan. Mycket material har kommit genom donationer av enskilda privata samlingar. Bland donatorerna kan nämnas Björn Landström, Jarl Gallén, Göran-Fredrik Mustelin, Börje Herold, Rainer Westman, Sven Andersson, Alfons Kvarnström, Sven Olof Ahlstedt, Nils-Erik Wikeström, Holger Stolzmann, Christoffer H. Ericsson, Laivateollisuus, Wärtsilä och Sjöofficersföreningen. Samlingarna i biblioteket är finindelade enligt ämne i 30 klasser. Litteraturen i Sjöhistoriska institutets bibliotek söks i Alma med sökfunktionen Signum och söktermen HF Sjöhist. Den sjöhistoriska litteraturen vid huvudbiblioteket finns i klassen HB Xg till och med år 1999 och ingår därefter i en numerus currens-samling

Statskunskap och politik

Samlingen med signum HB VIc1 finns vid huvudbiblioteket och innehåller litteratur om statskunskap och politik till och med år 1999. Liknande litteratur finns i anslutning till ämnet Statskunskap. Litteratur om statskunskap och politik har ingått i bokdonationer såväl från hemlandet som från Sverige. Några donatorer av speciellt stora samlingar statsvetenskaplig litteratur kan nämnas, J.V. Brummer, J.A. Nordman, Rafael Erich, Ernst Estlander, Erik Ehrström och Tor von Wright. Politisk litteratur har donerats av Edvard Öhrnberg, Märta Björkenheim, Rafael Erich, Ernst Estlander, Hjalmar Crohn, Erik Ehrström, Carl von Bonsdorff, Jon Hartman, Allan Wallenius, Nils Källström och Hjalmar J. Procopé. Friexemplar som erhållits från och med år 1919 samt inköp har kompletterat samlingen. Litteraturen i samlingen söks med sökfunktionen Signum och söktermen HB VIc1. Litteratur tryckt före 1980 söks manuellt i den systematiska kortkatalogen. Retroaktiv inmatning i databasen Alma gör att litteratur tryckt mellan 1830 och 1979 med tiden blir sökbar i Alma. Från och med år 2000 ingår litteratur om statskunskap och politik i en numerus currens-samling.

Nordenskiöldin kokoelma

Nordenskiöldin kokoelma on tutkija ja löytöretkeilija Adolf Erik Nordenskiöldin 1800-luvun lopulla kokoama historiallisten karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten harvinaiskirjakokoelma.Se sisältää n. 24 000 painettua karttaa ajalta ennen vuotta 1800 joko atlaksissa tai irtokarttoina. Myös 1800-luvulta on painettuja karttoja. Vanhimmat kartat ovat 1400-luvulta. Kokoelmassa on myös muutamia käsikirjoituksia. Nordenskiöldinkokoelma antaa kuvan länsimaisen maantieteellisen tietämyksen kasvusta antiikista 1800-luvulle. Kokoelman kartat kuvaavat kaikkia maanosia. Erityisesti kirjallisuutta ja karttoja on arktisilta alueilta. Kokoelmassa on lähes täydellinen sarja maantieteen ja kartografian klassikon Claudius Ptolemaeuksen painettuja Geographia-teoksia. Amerikan löytymisestä koskevia teoksia on myös runsaasti.