Moses

Painovuosi nimekkeestä.

Quaestio: quid Moses de diis gentium senserit

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A-B4 C2.

The progress and obstacles of implementing and improving e-government in Islamic Republic of Iran

To improving efficiency and transparency of government services, government authorities may increase the frequency of interaction between citizens and government as well as improving the quality of the government services and trust. Electronic Government (E-Government) in definition is the delivery of government services to citizens, businesses, and government organizations through the use of internet, web based applications, and Information and Communication Technologies (ICTs) is the solution to build more reliable and efficient contact with citizens. Like the developing and developed countries, Iran also has been processing the various aspects of ICT, IT, and e-Government. Though, in order to implement and improve e-Government; Iran has faced with some obstacles. Therefore, the purpose of this thesis is to study progress of e- Government and identify obstacles of implementing and improving e Government in Iran. In this thesis, based on the literature review, the progress of e-Government in Iran was studied and various obstacles were identified. Therefore, as a result, e- Government of Iran is said to be in the transactional stage of the United Nations’ e-Government maturity stages. In addition, establishing more reliable, efficient, and accurate e-Government initiatives, plans, guidelines, and strategies will extremely enhance e-Government status of Iran. On the other hand, the needs of the citizens should always be under consideration when implementing and improving e-Government services; because citizens are considered to be at the core of every e-Government services and the responsibilities of the authorities.

Composite artistry in the Book of Numbers : a study in biblical narrative conventions

The present thesis discusses the coherence or lack of coherence in the book of Numbers, with special regard to its narrative features. The fragmented nature of Numbers is a well-known problem in research on the book, affecting how we approach and interpret it, but to date there has not been any thorough investigation of the narrative features of the work and how they might contribute to the coherence or the lack of coherence in the book. The discussion is pursued in light of narrative theory, and especially in connection to three parameters that are typically understood to be invoked in the interpretation of narratives: 1) a narrative paradigm, or ‘story,’ meaning events related to each other temporally, causally, and thematically, in a plot with a beginning, middle, and end; 2) discourse, being the expression plane of a narrative, or the devices that an author has at hand in constructing a narrative; 3) the situation or languagegame of the narrative, prototypical examples being factual reports, which seeks to depict a state of affairs, and storytelling narratives, driven by a demand for tellability. In view of these parameters the present thesis argues that it is reasonable to form four groups to describe the narrative material of Numbers: genuine narratives (e.g. Num 12), independent narrative sequences (e.g. Num 5:1-4), instrumental scenes and situations (e.g. Num 27:1-5), and narrative fragments (e.g. Num 18:1). These groups are mixed throughout with non-narrative materials. Seen together, however, the narrative features of these groups can be understood to create an attenuated narrative sequence from beginning to end in Numbers, where one thing happens after another. This sequence, termed the ‘larger story’ of Numbers, concerns the wandering of Israel from Sinai to Moab. Furthermore, the larger story has a fragmented plot. The end-point is fixed on the promised land, Israel prepares for the wandering towards it (Num 1-10), rebels against wandering and the promise and is sent back into the wilderness (Num 13-14), returns again after forty years (Num 21ff.), and prepares for conquering the land (Num 22-36). Finally, themes of the promised land, generational succession, and obedience-disobedience, operate in this larger story. Purity is also a significant theme in the book, albeit not connected to plot in the larger story. All in all, sequence, plot, and theme in the larger story of Numbers can be understood to bring some coherence to the book. However, neither aspect entirely subsumes the whole book, and the four groups of narrative materials can also be understood to underscore the incoherence of the work in differentiating its variegated narrative contents. Numbers should therefore be described as an anthology of different materials that are loosely connected through its narrative features in the larger story, with the aim of informing Israelite identity by depicting a certain period in the early history of the people.

Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen puoluejohtajuuden ja suuren puolueen johtajaksi nousun murroskautta 1980-luvun lopulta 2010-luvulle median ja politiikan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Puolueiden johtaminen on myös Suomessa ollut miesten työtä, ja perinteisesti tehtävään on ollut yksi väylä: asettuminen ehdolle puheenjohtajavaalissa ja valituksi tulo puoluekokouksessa. Tarkastelujakson alkupuolella naisia oli Suomessa ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. Kauden loppupuolella heitä myös valittiin tuohon tehtävään ja ensimmäiset naiset nousivat pääministeriksi. Tämä historiallinen murros päätti liki satavuotisen perinteen, jossa miehet ovat olleet Suomessa sekä suurten puolueiden että hallitustyön johtajia. Julkisessa keskustelussa kysymys tasa-arvosta jäi toissijaiseksi: naisia alettiin valita puoluejohtajiksi tilanteissa, joissa heidän valintansa nähtiin puolueille edulliseksi. Naisen valinta tulkittiin miehen valintaa merkittävämmäksi symboliseksi viestiksi, johon liitettiin ajatuksia uudistumisesta ja puolueen julkisuuskuvan parantamisesta. Merkille pantavaa on, että naisten ensimmäiset valinnat suurten puolueiden johtajiksi tapahtuivat vaiheessa, jossa puoluejohtajien valta-asema on vahvin kautta suomalaisen poliittisen historian. Tässä valossa näyttää siltä, että valta ei aina pakenekaan naisilta. Vaikka suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset naiset ovat monessa mielessä olleet edelläkävijöitä tasa-arvon suhteen, politiikan johtopaikkoja tavoitelleet naiset ovat meilläkin kohdanneet kansainvälisessä tutkimuksessa naisten haasteeksi osoitettuja lasikattoja, pyöröovia ja liukkaita jyrkänteitä. Tutkittavan ajanjakson aikana konkretisoitui myös toinen mahdollinen, joskin poikkeuksellinen reitti suuren puolueen johtajaksi: pienen puolueen nouseminen suurten joukkoon eduskuntavaaleissa. Tämä vaihtoehto toteutui vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntavaalivoiton myötä. Perussuomalaisten nousu eduskunnan pienimmästä puolueesta kolmanneksi suurimmaksi mursi perinteisen kolmen suuren puolueen asetelman. Puolueen menestyksen seuraukset ovat olleet kauaskantoisemmat kuin ehkä ensin ajateltiin: perussuomalaisten vaalivoiton sosiaalidemokraateille, keskustalle, ja kokoomukselle aiheuttama järkytys heijastui myöhemmin myös niiden johtajavaihdoksiin ja -valintoihin. Sekä naisten läpimurrossa että populismin voittokulussa median rooli oli monisyisempi kuin siihen perinteisesti liitetty tiedon välittäjän ja valtaa pitävien toimia kriittisesti seuraavan neljännen valtiomahdin tehtävänkuva. Tutkittavalla jaksolla tiedotusvälineet tekivät onnistuneen intervention politiikan osapuoleksi. Toimittajat ottivat kantaa valintoihin ja ohjeistivat puolueita, ja puolueet taas mukauttivat näkyvyyden maksimoidakseen käytäntöjään median tarpeisiin. 1980-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvalla jaksolla suuren puolueen puoluejohtajaksi valikoitumisen kriteerit muuttuivat, samalla kun median merkitys johtajavalinnoissa ja myös puoluejohtajan käytännön työssä kasvoi. Mediasta tuli aiempaa konkreettisemmin johtajavalintojen ja valtakamppailun areena, ja siihen liittyvät näkökohdat nousivat myös keskeisiksi johtajan taitoja arvioitaessa. Kuka ehdokkaista toisi näkyvyyttä, ”pärjäisi” median paineissa ja vakuuttaisi äänestäjät? Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa johtajavalinnat olivat pitkälti puolueorganisaatioiden hallinnoimia prosesseja, joista lehdistö raportoi askeleen jäljessä kulkien. Viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puolueet omaksuivat ajatuksen median hyödyllisyydestä. Tämän strategisen muutoksen myötä puolueet tulivat samalla luovuttaneeksi määriteltyvaltaa oman organisaationsa ulkopuolelle. Kokoomuksen vuoden 2014 johtajavaalissa silmiinpistävää oli pyrkimys sekä hyötyä julkisuudesta että palauttaa valtaa takaisin puolueelle. Politiikan mediajulkisuuden alttius tarttua myyviin poliitikkopersooniin, ilmiöihin, ristiriitoihin ja draamaan sekä vastaavasti populistijohtaja Timo Soinin ja perussuomalaisten kyky tarjota kaikkia näitä auttoivat puolueen suurvoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Organisaatioltaan pieni ja johtajaansa henkilöityvä puolue sai selvästi poliittista painoarvoaan suuremman julkisuuden, koska kiinnostavuus määritti näkyvyyden ja puolueen nousevasta kannatuksesta tuli yksi vaalien pääaiheista. Median ja politiikan suhteessa tapahtuneet muutokset olivat vauhdittamassa niin naisten nousua suurten puolueiden johtajiksi kuin populistisen johtajuuden läpimurtoa ja perussuomalaisten menestystä. Koska suurten puolueiden johtajista valikoituvat myös pääministerit, näiden muutosten vaikutus ulottuu Suomen poliittisesti vaikutusvaltaisimpaan tehtävään asti.

What is left of leadership when the leader is gone?

Tässä kandidaatintyössä tutkitaan voidaanko organisaatioissa määrittää johtajuutta, joka ei ole henkilöitynyt. Jos voidaan, mikä on ei henkilöön sitoutuneen henkilöitymättömän johtajuuden määritelmä ja mitkä ovat tällaisen johtajuuden elementit.

Christlich-religiöse Textwelt als translatorisch-hermeneutischer Gegenstand Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen

Tämä teorialähtöinen, hermeneuttinen tutkimus sijoittuu käännöstieteen sekä uskonnon- ja kielifilosofian rajapintaan. Tutkimuksessa kuvataan kristinuskon tekstimaailmaa relevantin tulkintakehyksen kautta sekä esitetään tekstimaailman tulkintaan soveltuva lähestymistapa ammattikääntäjän eli välittävän vastaanottajan näkökulmasta. Tutkimus pureutuu käännösprosessin hermeneutiikkaan eli lähdetekstin ja sen maailman tulkintaan, ymmärtämiseen ja selittämiseen liittyviin aspekteihin. Tutkimuksessa ei esitetä käännösratkaisuja. Tutkimus nostaa esiin filosofisen ja teologisen hermeneutiikan peruskysymyksiä. Niitä ovat Raamatun tekstien vaikutushistoria, erilaiset todellisuus- ja kielikäsitykset, kirkon oppi, teologian pääsuuntaukset, uskonnolliset yhteisöt ja niiden perinteet, inhimillinen kulttuuri ja aika. Ne ovat ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat kääntäjän tekstin- ja maailmantulkintaan ja vaativat laajojen kontekstien huomioonottamista sekä lähestymistä monista eri näkökulmista. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan liittyvän kielipelin idea tarjoaa ajatusmallin, jonka avulla uskonnon käsite-, merkki- ja tekstimaailmalle voidaan luoda moninäkökulmainen tulkintakehys. Kielipelin käsitettä käytetään tässä tutkimuksessa tekstien samankaltaisuutta ja erilaisuutta kokoavana järjestelmänä, joka toimii intratekstuaalisesti eli sillä on omat pelisääntönsä, tulkinnan lähteensä sekä tunnistettava identiteetti. Järjestelmän keskiössä ovat uskonnon konstituioivat käsitteet ja kertomukset, jotka ovat muiden tulkintojen eli metatekstien lähde. Kääntäjän varsinaisina tulkintakohteina ovat metatekstit, eivät raamatunkääntämiseen liittyvät kysymykset suoranaisesti. Tutkimuksessa luodaan kuitenkin tulkintamalli, jonka mukaan metatekstejä ja raamatun tekstejä luetaan rinnakkain. Ymmärtäminen ja ongelmanratkaisu rakentuvat tekstuaalisen kommunikaation pohjalta. Tekstejä luetaan sekä sääntöteorian että narratiivisen teorian valossa. Kertomus puhuttelee vastaanottajaa eri tavalla kuin sääntö. Tulkintamallissa yhdistyvät sekä analyyttinen että luovan mielikuvituksen sallima lukutapa. Molemmat toimivat yhdessä kääntäjän tekstin- merkin- ja maailmantulkinnan apuna. Tutkimuksessa pohditaan myös tekstiteorettisia kysymyksiä, tekstin ja merkin käsitteitä sekä niiden toimintadynamiikkaa. Tulkinnan mekanismi esitetään semioosin käsitteen avulla. Teksti määritellään heuristiseksi ja eksemplaariseksi kuvaukseksi maailmasta, ja se edustaa vain osaa tulkintakokonaisuudesta. Kääntäjän hermeneuttinen kenttä ulotetaan tekstinulkoiseen maailmaan, käytäntöön ja elämänmuotoon.

Moses seu de iis quae in magno illo merito suspiciuntur

Variantti A.

Moses seu de iis quae in magno illo merito suspiciuntur

Variantti C.

Moses seu de iis quae in magno illo merito suspiciuntur

Variantti B. Vallinkosken mukaan luultavasti korrehtuurikappale.