Ei oo kahta samanlaista siskoo: Yksilöllisyys Suomessa asuvien musliminaisten pukeutumisessa

Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, mistä yksilöllisyys muodostuu ja miten se ilmenee musliminaisten pukeutumisessa. Vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin teorian ja aineiston vuoropuheluun perustuvalla fenomenologisesti orientoituneella sisällönanalyysilla. Analysoitava aineisto on hankittu haastattelemalla yhdeksää Suomessa asuvaa musliminaista. Tutkimuksessa yksilöllisyyttä pukeutumisessa on tarkasteltu prosessina. Prosessiin vaikuttavina tekijöinä on tarkasteltu yksilön olemusta, personallisuutta, minuutta, identiteettejä, uskontoa, kulttuuria ja sosiaalisia suhteita. Prosessissa keskeistä aineiston perusteella oli positiivisen minuuden kokemuksen tavoittelu, joka tarkoitti naisille intuitiivista oman itsensä tunnistamista ja tyytyväisyyttä peilin heijastamaan kuvaan. Yksilöllisen pukeutumisen voikin sanoa olevan seurausta positiivisen minuuden kokemuksen tavoittelusta, koska jokaiselle naiselle erilainen pukeutuminen antoi tunteen sopivuudesta itselle. Esimerkiksi uskonnolliselle musliminaisille pään peittäminen merkitsee oman minuuden toteutumista, koska hän kokee tuon pukeutumisen olevan uskon mukainen pukeutumistapa. Toiselle musliminaiselle pään peittäminen voi merkitä positiivisen minuuden kokemuksen menettämistä. Yksilöllisyys pukeutumisessa ilmeni monin tavoin. Osa naisista peittää julkisuudessa koko päänsä ja vartalonsa, osa ei peitä päätään ja jotkut pukeutuvat jopa tiukkoihin tai paljastaviin vaatteisiin. Suomessa on myös kasvonsa peittäviä musliminaisia, joita ei kuitenkaan ole mukana tässä tutkimuksessa. Yksilöllisyyttä ilmeni kuitenkin myös samalla tavalla pukeutuvien musliminaisten ryhmässä. Yksilöllisyys pukeutumisessa ilmeni erilaisina vaatekappaleina, hiustyyleinä, valintoina, yksityiskohtina ja väreinä. Yksilöllisyydessä ei kuitenkaan ole kyse vain havaittavasta pukeutumisen erilaisuudesta, vaan siitä, miten kukin musliminainen kuuluu tähän maailmaan ja toteuttaa omaa minuuttaan pukeutumisella. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa yksilöllisenä pukeutumisena voidaan pitää sitäkin, mikä monen suomalaisen mielestä ei näytä yksilölliseltä. Avainsanat: Yksilöllisyys, minuus, pukeutuminen, islam, naiset, prosessi, kokemus

Turning the Kaleidoscope - (E)FL Educational Experience and Inquiry as Auto/biography

This book is a study on learning, teaching/counselling, and research on the two. My quest has been to find a pedagogically-motivated way of researching learning and teaching interaction, and in particular counselling, in an autonomous language-learning environment. I have tried to develop a method that would make room for lived experience, meaning-making and narrating, because in my view these all characterise learning encounters between language learners and counsellors, and learners and their peers. Lived experience as a source of meaning, telling and co-telling becomes especially significant when we try to listen to the diverse personal and academic voices of the past as expressed in autobiographical narratives. I have aimed at researching various ALMS dialogues (Autonomous Learning Modules, University of Helsinki Language Centre English course and programme), and autobiographical narratives within them, in a way that shows respect for the participants, and that is relevant, reflective and, most importantly, self-reflexive. My interest has been in autobiographical telling in (E)FL [(English as a) foreign language], both in students first-person written texts on their language- learning histories and in the sharing of stories between learners and a counsellor. I have turned to narrative inquiry in my quest and have written the thesis as an experiential narrative. In particular, I have studied learners and counsellors in one and the same story, as characters in one narrative, in an attempt to avoid the impression that I am telling yet another separate, anecdotal story, retrospectively. Through narrative, I have shed light on the subjective dimensions of language learning and experience, and have come closer to understanding the emotional aspects of learning encounters. I have questioned and rejected a distanced and objective approach to describing learning and teaching/counselling. I have argued for a holistic and experiential approach to (E)FL encounters in which there is a need to see emotion and cognition as intertwined, and thus to appreciate learners and counsellors emotionally-charged experiences as integral to their identities. I have also argued for a way of describing such encounters as they are situated in history, time, autobiography, and the learning context. I have turned my gaze on various constellations of lived experience: the data was collected on various occasions and in various settings during one course and consists of videotaped group sessions, individual counselling sessions between students and their group counsellor, biographic narrative interviews with myself, open-ended personally-inspired reflection texts written by the students about their language-learning histories, and student logs and diaries. I do not consider data collection an unproblematic occasion, or innocent practice, and I defend the integrity of the research process. Research writing cannot be separated from narrative field work and analysing and interpreting the data. The foci in my work have turned to be the following: 1) describing ALMS encounters and specifying their narrative aspects; 2) reconceptualising learner and teacher autonomy in ALMS and in (E)FL; 2) developing (E)FL methodologically through a teacher-researcher s identity work; 4) research writing as a dialogical narrative process, and the thesis as an experiential narrative. Identity and writing as inquiry, and the deeply narrative and autobiographical nature of the (E)FL teaching/counselling/researching have come to the fore in this research. Research writing as a relational activity and its implications for situated ways of knowing and knowledge turned out to be important foci. I have also focussed on the context-bound and local teacher knowledge and ways of knowing about being a teacher, and I have argued for personal ways of knowing about, and learning and studying foreign languages. I discuss research as auto/biography: as a practising counsellor I use my own life and (E)FL experience to understand and interpret the stories of the research participants even though I was not involved in their course work. The supposedly static binaries of learner/teacher, and also learner autonomy/teacher autonomy, are thus brought into the discussion. I have highlighted the infinite variability and ever-changing nature of learning and teaching English, but the book is also of relevance to foreign language education in general.

Psychophysiology of flow experience : An explorative study

This study explored the possibilities the psychophysiological methodology offer to flow research. Facial electromyography has often been used to index valence, and electrodermal activity to index arousal, the two basic dimensions of emotion. It was hypothesized that these measures can also be used to examine enjoyment, a basic component of flow experiment. A digital game was used to induce flow, and physiological activity of 32 subjects was measured continuously. Flow State Scale was used to assess flow. Activity of corrugator supercilii muscle, an index of negative valence, was negatively correlated with flow reports, as hypothesized. Contrary to hypothesis, skin conductance level, an index of arousal, was unrelated to self-reported flow. The results for association between flow and zygomaticus major and orbicularis oculi muscle activities, indices of positive valence, were inconclusive, possibly due to experimental design where only tonic measures were available. Psychophysiological methods are recommended for future studies of flow. Specifically, the time series approach may be particularly viable in examining the temporal aspects of flow, an area currently unexplored. Furthermore, it is suggested that digital game research would benefit from psychophysiological study of game-related flow.

Self-reported bruxism : Associated factors among media personnel with or without irregular shift work

Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.

Depression in / by / for women : agency, feminism and self-help in groups

Depression in / by / for Women: Agency, Feminism and Self-Help in Groups on ensimmäinen väitöstasoinen tutkimus feministisestä terapiasta Suomessa sijoittuen psykologian, sosiaalitieteellisen mielenterveystutkimuksen sekä feministisen tutkimuksen alueille. Perinteisen näkemyksen mukaan feministisen tutkimuksen tulee olla ”naisista, naisten tekemää ja naisille kohdistettua”. Naiset ja masennus -projektitutkimus keskittyy naisten kokemaan masennukseen sisältäen mahdollisen miesten sekä patriarkaalisen hyvinvointivaltion osuuden masennukseen. Masennusta kokevat naiset ovat tutkimuksessa sekä tutkimuksen kohteena että aktiivisia osanottajia, mikä tuo heidän äänensä kuuluville. Tutkimus perustuu vuosien 1994-2000 välisenä aikana kerättyyn 11 ryhmän osallistujia koskevaan kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin aineistoon. Irmeli Laitinen on ollut suunnittelemassa, keräämässä ja analysoimassa sitä yhdessä projektin muiden jäsenten kanssa. Tutkimuksessa mitattiin kuinka ryhmiin osallistuvien seka masennuksen tunteet että toiminnat muuttuivat yhden vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli sekä masennuksesta kärsivien naisten osallistuminen feministiseen toimintatutkimukseen että ammatillisesti ohjatun oma-apuryhmämenetelmän kehittäminen suomalaiseen mielenterveyspalveluun. Projektin tutkimustulosten mukaan siihen osallistuneet naiset voimaantuivat ymmärtämään itseään sekä saivat luottamusta sosiaaliisiin taitoihinsa. Pidemmällä aikavälillä naisten tunteet muuttuivat myönteisiksi, heidän suhteensa itseensä positiivisemmaksi ja he aktivoituivat fyysisesti. Lisäksi tutkimustulokset viittaavat siihen, että masennus voi johtua näkymättömästä, sukupuolisesti virittyneestä jännitteestä naisystävällisessä hyvinvointivaltiossa paljastaen ”hyvinvointimasennusoireilun”. Suomalaisen sosiologi Erik Allardtin hyvinvointitypologian - having, loving, being – mukaisesti nämä ryhmään osallistuvat naiset eivät koe puutteita niinkään materiaalisessa hyvinvoinnissa (having) vaan pikeminkin suhteiden, sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin ulottuvuuksilla (loving ja being). Se, että masentuneet naiset pystyvät tuomaan esille pitkään vaiennettuja kokemuksiaan, voi merkitä paljon heidän paranemisessaan ja voimaantumisessaan. Ammatillisesti ohjatut oma-apuryhmät ja naisystävälliset hoitokäytännöt mahdollistivat tämänkaltaisen paranemisprosessin alkamisen tutkimukseen osallistuneissa ryhmissä.

Periodontal and dental health and oral self-care among adults with diabetes mellitus.

ABSTRACT Bakhshandeh, Soheila. Periodontal and dental health and oral self-care among adults with diabetes mellitus. Department of Oral Public Health, Institute of Dentistry, Faculty of Medicine, University of Helsinki, Helsinki, Finland. 2011. 49 pp. ISBN 978-952-10-7193-5(paperback). The aim of the present study was to assess oral health and treatment needs among Iranian adults with diabetes according to socio-demographic status, oral hygiene, diabetes related factors, and to investigate the relation between these determinants and oral health. Moreover, the effect of an educational oral health promotion intervention on their oral health and periodontal treatment needs was studied. The target population comprised adults with diabetes in Tehran, Iran. 299 dentate patients with diabetes, who were regular attendants to a diabetic clinic, were selected as the study subjects. Data collection was performed through a clinical dental examination and self-administered structured questionnaire. The questionnaire covered information of the subject s social background, medical history, oral health behaviour and smoking. The clinical dental examinations covered the registration of caries experience (DMFT), community periodontal index (CPI) and plaque index (PI). The intervention provided the adults with diabetes dental health education through a booklet. Reduction in periodontal treatment needs one year after the baseline examination was used as the main outcome. A high prevalence of periodontal pockets among the study population was found; 52% of the participants had periodontal pockets with a pocket depth of 4 to 5 mm and 35% had periodontal pockets with pocket depth of 6 mm or more. The mean of the DMFT index was 12.9 (SD=6.1), being dominated by filled teeth (mean 6.5) and missing teeth (mean 5.0). Oral self-care among adults with diabetes was inadequate and poor oral hygiene was observed in more than 80% of the subjects. The educational oral health promotion decreased periodontal treatment needs more in the study groups than in the control group. The poor periodontal health, poor oral hygiene and insufficient oral self-care observed in this study call for oral health promotion among adult with diabetes. An educational intervention showed that it is possible to promote oral health behaviour and to reduce periodontal treatment needs among adults with diabetes. The simplicity of the model used in this study allows it to be integrated to diabetes programmes in particular in countries with a developing health care system.

Liminal Belonging: West African male asylum seekers’ narratives of the asylum experience whilst in Finland

The dominant discourses on the issue of asylum have placed it on a uniquely higher level of scrutiny as a politically very sensitive area for social research. Today, member states within the EU have implemented stricter policies to control new arrivals, whilst instituting statutory procedures to manage the existing asylum claims. In 2010, the number of applicants for asylum in Finland totalled 5988, out of which 1784 were given positive decisions. This thesis endeavour to highlight asylum seekers in the discourses about them by adding their voices to the discussions of them in contemporary Finland. Studies, which has concentrated on asylum seekers in Finland, uses the living conditions within asylum reception centres to assess the impacts of structural barriers on asylum seekers’ efforts to deal with the asylum process. By highlighting the impacts of the entire asylum process, which I believe starts from the country of origin; I focus on examining narratives of dealing with the experience of liminality whilst waiting for asylum, and then explore areas of possible participation within informal social networks for West African asylum seekers in Finland. The overall aim is to place the current research within the broader sociological discussion of ‘belonging’ for asylum seekers who are yet to be recognized as refugees, and who exist in a state of limbo. Methodologically, oral interviews, self-written autobiographical narratives, and ethnographic field work are qualitatively combined as data in this thesis for an empirical study of West African male asylum seekers in Finland. Narrative analysis is employed to analyze the data for this thesis. The ethnographic research data for the study began in May 2009 and ended in August of 2010. Altogether, ten interviews and four self-written narratives were collected as data. In total seven hours of audio recording were made, along eleven pages of hand-written autobiographical narratives. Field observation notes are employed in the study to provide contexts to the active interactional processes of interpretation throughout the analysis. Findings from the study suggest that within the experience of liminality, which surrounds the entire asylum process, participations within informal social networks are found to be important to the process of re-making place and the sense of belonging. My study shows that this is necessary to countering the experience of boredom, stress and social isolation, which permeate all aspects of life for West African asylum seekers, whilst they wait for asylum decisions in Finland.