Studies on CYP2C8-mediated drug interactions

Useiden lääkkeiden yhtäaikainen käyttö on nykyään hyvin yleistä, mikä lisää lääkeaineiden haitallisten yhteisvaikutusten riskiä. Lääkeaineiden poistumisessa elimistöstä ovat tärkeässä osassa niitä hajottavat (metaboloivat) maksan sytokromi P450 (CYP) entsyymit. Vasta aivan viime vuosina on havaittu, että CYP2C8-entsyymillä voi olla tärkeä merkitys mm. lääkeaineyhteisvaikutuksissa. Eräät lääkeaineet voivat estää (inhiboida) CYP2C8-entsyymin kautta tapahtuvaa metaboliaa. Tässä työssä selvitettiin CYP2C8-entsyymiä estävien lääkkeiden vaikutusta sellaisten lääkeaineiden pitoisuuksiin, joiden aikaisemman tiedon perusteella arveltiin metaboloituvan CYP2C8-välitteisesti. Näiden lääkeaineiden metaboliaa tutkittiin myös koeputkiolosuhteissa (in vitro -menetelmillä). Lisäksi CYP2C8-entsyymiä estävän lipidilääke gemfibrotsiilin yhteisvaikutusmekanismia tutkittiin selvittämällä interaktion säilymistä koehenkilöillä gemfibrotsiilin annostelun lopettamisen jälkeen. Yhteisvaikutuksia tutkittiin terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä käyttäen vaihtovuoroista koeasetelmaa. Koehenkilöille annettiin CYP2C8-entsyymiä estävää lääkitystä muutaman päivän ajan ja tämän jälkeen kerta-annos tutkimuslääkettä. Koehenkilöiltä otettiin useita verinäytteitä, joista määritettiin lääkepitoisuudet nestekromatografisilla tai massaspektrometrisillä menetelmillä. Gemfibrotsiili nosti ripulilääke loperamidin pitoisuudet keskimäärin kaksinkertaiseksi. Gemfibrotsiili lisäsi, mutta vain hieman, kipulääke ibuprofeenin pitoisuuksia, eikä sillä ollut mitään vaikutusta unilääke tsopiklonin pitoisuuksiin toisin kuin aiemman kirjallisuuden perusteella oli odotettavissa. Toinen CYP2C8-estäjä, mikrobilääke trimetopriimi, nosti diabeteslääke pioglitatsonin pitoisuuksia keskimäärin noin 40 %. Gemfibrotsiili nosti diabeteslääke repaglinidin pitoisuudet 7-kertaiseksi ja tämä yhteisvaikutus säilyi lähes yhtä voimakkaana vielä 12 tunnin päähän viimeisestä gemfibrotsiiliannoksesta. Tehdyt havainnot ovat käytännön lääkehoidon kannalta merkittäviä ja ne selvittävät CYP2C8-entsyymin merkitystä useiden lääkkeiden metaboliassa. Gemfibrotsiilin tai muiden CYP2C8-entsyymiä estävien lääkkeiden yhteiskäyttö loperamidin kanssa voi lisätä loperamidin tehoa tai haittavaikutuksia. Toisaalta CYP2C8-entsyymin osuus tsopiklonin ja ibuprofeenin metaboliassa näyttää olevan pieni. Trimetopriimi nosti kohtalaisesti pioglitatsonin pitoisuuksia, ja kyseisten lääkkeiden yhteiskäyttö voi lisätä pioglitatsonin annosriippuvaisia haittavaikutuksia. Gemfibrotsiili-repaglinidi-yhteisvaikutuksen päämekanismi in vivo näyttää olevan CYP2C8-entsyymin palautumaton esto. Tämän vuoksi gemfibrotsiilin estovaikutus ja yhteisvaikutusriski säilyvät pitkään gemfibrotsiilin annostelun lopettamisen jälkeen, mikä tulee ottaa huomioon käytettäessä sitä CYP2C8-välitteisesti metaboloituvien lääkkeiden kanssa.