Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Microbial diversity in the municipal composting process and development of detection methods

Composting refers to aerobic degradation of organic material and is one of the main waste treatment methods used in Finland for treating separated organic waste. The composting process allows converting organic waste to a humus-like end product which can be used to increase the organic matter in agricultural soils, in gardening, or in landscaping. Microbes play a key role as degraders during the composting-process, and the microbiology of composting has been studied for decades, but there are still open questions regarding the microbiota in industrial composting processes. It is known that with the traditional, culturing-based methods only a small fraction, below 1%, of the species in a sample is normally detected. In recent years an immense diversity of bacteria, fungi and archaea has been found to occupy many different environments. Therefore the methods of characterising microbes constantly need to be developed further. In this thesis the presence of fungi and bacteria in full-scale and pilot-scale composting processes was characterised with cloning and sequencing. Several clone libraries were constructed and altogether nearly 6000 clones were sequenced. The microbial communities detected in this study were found to differ from the compost microbes observed in previous research with cultivation based methods or with molecular methods from processes of smaller scale, although there were similarities as well. The bacterial diversity was high. Based on the non-parametric coverage estimations, the number of bacterial operational taxonomic units (OTU) in certain stages of composting was over 500. Sequences similar to Lactobacillus and Acetobacteria were frequently detected in the early stages of drum composting. In tunnel stages of composting the bacterial community comprised of Bacillus, Thermoactinomyces, Actinobacteria and Lactobacillus. The fungal diversity was found to be high and phylotypes similar to yeasts were abundantly found in the full-scale drum and tunnel processes. In addition to phylotypes similar to Candida, Pichia and Geotrichum moulds from genus Thermomyces and Penicillium were observed in tunnel stages of composting. Zygomycetes were detected in the pilot-scale composting processes and in the compost piles. In some of the samples there were a few abundant phylotypes present in the clone libraries that masked the rare ones. The rare phylotypes were of interest and a method for collecting them from clone libraries for sequencing was developed. With negative selection of the abundant phylotyps the rare ones were picked from the clone libraries. Thus 41% of the clones in the studied clone libraries were sequenced. Since microbes play a central role in composting and in many other biotechnological processes, rapid methods for characterization of microbial diversity would be of value, both scientifically and commercially. Current methods, however, lack sensitivity and specificity and are therefore under development. Microarrays have been used in microbial ecology for a decade to study the presence or absence of certain microbes of interest in a multiplex manner. The sequence database collected in this thesis was used as basis for probe design and microarray development. The enzyme assisted detection method, ligation-detection-reaction (LDR) based microarray, was adapted for species-level detection of microbes characteristic of each stage of the composting process. With the use of a specially designed control probe it was established that a species specific probe can detect target DNA representing as little as 0.04% of total DNA in a sample. The developed microarray can be used to monitor composting processes or the hygienisation of the compost end product. A large compost microbe sequence dataset was collected and analysed in this thesis. The results provide valuable information on microbial community composition during industrial scale composting processes. The microarray method was developed based on the sequence database collected in this study. The method can be utilised in following the fate of interesting microbes during composting process in an extremely sensitive and specific manner. The platform for the microarray is universal and the method can easily be adapted for studying microbes from environments other than compost.

Flow forecasts in general planning of municipal water and sewage works

Vuorokausivirtaaman ennustaminen yhdyskuntien vesi- ja viemärilaitosten yleissuunnittelussa.

Private and municipal forests and the forestry planning system in Japan - trends and problems after World War II.

XVIII IUFRO World Congress, Ljubljana 1986.