4 resultados para mode II testing
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
We present a measurement of the top quark mass and of the top-antitop pair production cross section using p-pbar data collected with the CDFII detector at the Tevatron Collider at the Fermi National Accelerator Laboratory and corresponding to an integrated luminosity of 2.9 fb-1. We select events with six or more jets satisfying a number of kinematical requirements imposed by means of a neural network algorithm. At least one of these jets must originate from a b quark, as identified by the reconstruction of a secondary vertex inside the jet. The mass measurement is based on a likelihood fit incorporating reconstructed mass distributions representative of signal and background, where the absolute jet energy scale (JES) is measured simultaneously with the top quark mass. The measurement yields a value of 174.8 +- 2.4(stat+JES) ^{+1.2}_{-1.0}(syst) GeV/c^2, where the uncertainty from the absolute jet energy scale is evaluated together with the statistical uncertainty. The procedure measures also the amount of signal from which we derive a cross section, sigma_{ttbar} = 7.2 +- 0.5(stat) +- 1.0 (syst) +- 0.4 (lum) pb, for the measured values of top quark mass and JES.
Resumo:
The feasibility of different modern analytical techniques for the mass spectrometric detection of anabolic androgenic steroids (AAS) in human urine was examined in order to enhance the prevalent analytics and to find reasonable strategies for effective sports drug testing. A comparative study of the sensitivity and specificity between gas chromatography (GC) combined with low (LRMS) and high resolution mass spectrometry (HRMS) in screening of AAS was carried out with four metabolites of methandienone. Measurements were done in selected ion monitoring mode with HRMS using a mass resolution of 5000. With HRMS the detection limits were considerably lower than with LRMS, enabling detection of steroids at low 0.2-0.5 ng/ml levels. However, also with HRMS, the biological background hampered the detection of some steroids. The applicability of liquid-phase microextraction (LPME) was studied with metabolites of fluoxymesterone, 4-chlorodehydromethyltestosterone, stanozolol and danazol. Factors affecting the extraction process were studied and a novel LPME method with in-fiber silylation was developed and validated for GC/MS analysis of the danazol metabolite. The method allowed precise, selective and sensitive analysis of the metabolite and enabled simultaneous filtration, extraction, enrichment and derivatization of the analyte from urine without any other steps in sample preparation. Liquid chromatographic/tandem mass spectrometric (LC/MS/MS) methods utilizing electrospray ionization (ESI), atmospheric pressure chemical ionization (APCI) and atmospheric pressure photoionization (APPI) were developed and applied for detection of oxandrolone and metabolites of stanozolol and 4-chlorodehydromethyltestosterone in urine. All methods exhibited high sensitivity and specificity. ESI showed, however, the best applicability, and a LC/ESI-MS/MS method for routine screening of nine 17-alkyl-substituted AAS was thus developed enabling fast and precise measurement of all analytes with detection limits below 2 ng/ml. The potential of chemometrics to resolve complex GC/MS data was demonstrated with samples prepared for AAS screening. Acquired full scan spectral data (m/z 40-700) were processed by the OSCAR algorithm (Optimization by Stepwise Constraints of Alternating Regression). The deconvolution process was able to dig out from a GC/MS run more than the double number of components as compared with the number of visible chromatographic peaks. Severely overlapping components, as well as components hidden in the chromatographic background could be isolated successfully. All studied techniques proved to be useful analytical tools to improve detection of AAS in urine. Superiority of different procedures is, however, compound-dependent and different techniques complement each other.
Resumo:
A small fraction of the energy absorbed in the light reactions of photosynthesis is re-emitted as chlorophyll-a fluorescence. Chlorophyll-a fluorescence and photochemistry compete for excitation energy in photosystem II (PSII). Therefore, changes in the photochemical capacity can be detected through analysis of chlorophyll fluorescence. Chlorophyll fluorescence techniques have been widely used to follow the diurnal (fast), and the seasonal (slow) acclimation in the energy partitioning between photochemical and non-photochemical processes in PSII. Energy partitioning in PSII estimated through chlorophyll fluorescence can be used as a proxy of the plant physiological status, and measured at different spatial and temporal scales. However, a number of technical and theoretical limitations still limit the use of chlorophyll fluorescence data for the study of the acclimation of PSII. The aim of this Thesis was to study the diurnal and seasonal acclimation of PSII in field conditions through the development and testing of new chlorophyll fluorescence-based tools, overcoming these limitations. A new model capable of following the fast acclimation of PSII to rapid fluctuations in light intensity was developed. The model was used to study the rapid acclimation in the electron transport rate under fluctuating light. Additionally, new chlorophyll fluorescence parameters were developed for estimating the seasonal acclimation in the sustained rate constant of thermal energy dissipation and photochemistry. The parameters were used to quantitatively evaluate the effect of light and temperature on the seasonal acclimation of PSII. The results indicated that light environment not only affected the degree but also the kinetics of response of the acclimation to temperature, which was attributed to differences in the structural organization of PSII during seasonal acclimation. Furthermore, zeaxanthin-facilitated thermal dissipation appeared to be the main mechanisms modulating the fraction of absorbed energy being dissipated thermally during winter in field Scots pine. Finally, the integration between diurnal and seasonal acclimation mechanisms was studied using a recently developed instrument MONI-PAM (Walz GmbH, Germany) capable of continuously monitoring the energy partitioning in PSII.
Resumo:
11β-hydroksisteroididehydrogenaasientsyymit (11β-HSD) 1 ja 2 säätelevät kortisonin ja kortisolin määrää kudoksissa. 11β-HSD1 -entsyymin ylimäärä erityisesti viskeraalisessa rasvakudoksessa aiheuttaa metaboliseen oireyhtymän klassisia oireita, mikä tarjoaa mahdollisuuden metabolisen oireyhtymän hoitoon 11β-HSD1 -entsyymin selektiivisellä estämisellä. 11β-HSD2 -entsyymin inhibitio aiheuttaa kortisonivälitteisen mineralokortikoidireseptorien aktivoitumisen, mikä puolestaan johtaa hypertensiivisiin haittavaikutuksiin. Haittavaikutuksista huolimatta 11β-HSD2 -entsyymin estäminen saattaa olla hyödyllistä tilanteissa, joissa halutaan nostaa kortisolin määrä elimistössä. Lukuisia selektiivisiä 11β-HSD1 inhibiittoreita on kehitetty, mutta 11β-HSD2-inhibiittoreita on raportoitu vähemmän. Ero näiden kahden isotsyymin aktiivisen kohdan välillä on myös tuntematon, mikä vaikeuttaa selektiivisten inhibiittoreiden kehittämistä kummallekin entsyymille. Tällä työllä oli kaksi tarkoitusta: (1) löytää ero 11β-HSD entsyymien välillä ja (2) kehittää farmakoforimalli, jota voitaisiin käyttää selektiivisten 11β-HSD2 -inhibiittoreiden virtuaaliseulontaan. Ongelmaa lähestyttiin tietokoneavusteisesti: homologimallinnuksella, pienmolekyylien telakoinnilla proteiiniin, ligandipohjaisella farmakoforimallinnuksella ja virtuaaliseulonnalla. Homologimallinnukseen käytettiin SwissModeler -ohjelmaa, ja luotu malli oli hyvin päällekäinaseteltavissa niin templaattinsa (17β-HSD1) kuin 11β-HSD1 -entsyymin kanssa. Eroa entsyymien välillä ei löytynyt tarkastelemalla päällekäinaseteltuja entsyymejä. Seitsemän yhdistettä, joista kuusi on 11β-HSD2 -selektiivisiä, telakoitiin molempiin entsyymeihin käyttäen ohjelmaa GOLD. 11β-HSD1 -entsyymiin yhdisteet kiinnittyivät kuten suurin osa 11β-HSD1 -selektiivisistä tai epäselektiivisistä inhibiittoreista, kun taas 11β-HSD2 -entsyymiin kaikki yhdisteet olivat telakoituneet käänteisesti. Tällainen sitoutumistapa mahdollistaa vetysidokset Ser310:een ja Asn171:een, aminohappoihin, jotka olivat nähtävissä vain 11β-HSD2 -entsyymissä. Farmakoforimallinnukseen käytettiin ohjelmaa LigandScout3.0, jolla ajettiin myös virtuaaliseulonnat. Luodut kaksi farmakoforimallia, jotka perustuivat aiemmin telakointiinkin käytettyihin kuuteen 11β-HSD2 -selektiiviseen yhdisteeseen, koostuivat kuudesta ominaisuudesta (vetysidosakseptori, vetysidosdonori ja hydrofobinen), ja kieltoalueista. 11β-HSD2 -selektiivisyyden kannalta tärkeimmät ominaisuudet ovat vetysidosakseptori, joka voi muodostaa sidoksen Ser310 kanssa ja vetysidosdonori sen vieressä. Tälle vetysidosdonorille ei löytynyt vuorovaikutusparia 11β-HSD2-mallista. Sopivasti proteiiniin orientoitunut vesimolekyyli voisi kuitenkin olla sopiva ratkaisu puuttuvalle vuorovaikutusparille. Koska molemmat farmakoforimallit löysivät 11β-HSD2 -selektiivisiä yhdisteitä ja jättivät epäselektiivisiä pois testiseulonnassa, käytettiin molempia malleja Innsbruckin yliopistossa säilytettävistä yhdisteistä (2700 kappaletta) koostetun tietokannan seulontaan. Molemmista seulonnoista löytyneistä hiteistä valittiin yhteensä kymmenen kappaletta, jotka lähetettiin biologisiin testeihin. Biologisien testien tulokset vahvistavat lopullisesti sen kuinka hyvin luodut mallit edustavat todellisuudessa 11β-HSD2 -selektiivisyyttä.