Designing Creativity Through Clusters - A periodisation of cluster discourse

The thesis focuses on one of the most dominant articulations of the relation between geographical place and development, clusters - internationally competing place-bound economic system of production in related industries. The dominant articulation of cluster discourse represents the subnational region as a system of production, and as a means for competitiveness for Western countries. Its reproduction in theories has become one of the most prolific exports of economic geography to other disciplines and for policymaking. By analysing cluster discourse the thesis traces how the languages and processes of globalization have over time altered the understandings of the relation between geographical place and the economy. It shows how in its latest incarnation of the cluster discourse, the language of mainstream economics is combined with ‘softer’ elements (e.g. community, learning, creativity) in the economic geographic discourse. This is typical for the idea of soft capitalism, wherein it is assumed that economic success emanates from soft characteristics, such as knowledge, learning and creativity, rather than straightforward technological or cost advantages. A reoccurring critique against the dominant understanding of the relationship between competitiveness and regions, as articulated in cluster discourse, has pinpointed the perspective’s inability to reconcile the respective and reciprocal roles of local standard of living with firm competitiveness. The thesis traces how such critique is increasingly appropriated through the fusion of the economic, social and cultural landscape into the language of capitalism. It shows how cluster discourse has appropriated its critique, by focusing on creativity, with its strong associations to arts, individual artists and the cultural sphere in general, while predominantly creating its meaning in relation to competitiveness. The thesis consists of six essays that each outlines the development of the cluster discourse. The essays show how meaning systems and strategies are created, accepted and naturalized in cluster discourse, how this affects individuals, the economic landscape and society at large, as well as showing which understandings are marginalized in the process. The thesis argues that clusters are a) inseparable from ideology and politics and b) they are the result of purposeful social practice. It calls for increased reflexivity within corporate and economic geographic research on clusters, and underlines the importance of placing issues of power at the centre of analysis.

The link between foreign aid, public investment and economic growth

Länsimaat ovat rahoittaneet kehitysyhteistyöhankkeita jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan, mutta kehitysavun tehokkuudesta ei olla edelleenkään päästy yksimielisyyteen. Yksi avunantajamaiden tapa vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen, eli avun vaikutukseen vastaanottajamaan taloudellisen kasvun kiihdyttäjänä, on sitoa ne julkisen sektorin infrastruktuurihankkeisiin. Joissain tapauksissa tämä vaikuttaa avun vastaanottajan käytökseen ja asenteisiin kehitysapua kohtaan. Tutkielmassa käsitellään kehitysavun tehokkuutta tilanteessa, jossa se on sidottu julkisen sektorin investointeihin kehitysmaassa. Tutkimus pohjaa Kalaitzidakisin ja Kalyvitisin (2008) malliin, jossa osa kehitysmaan julkisen talouden investoinneista rahoitetaan kehitysavulla. Seuraavaksi tarkastellaan ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (rent- seeking) vaikutusta kehitysavun tehokkuuteen pohjaten Economidesin, Kalyvitisin ja Philippopoulosin (2008) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia, esitellään aluksi tavallisimmat kehitysyhteistyön muodot, sekä esitellään talousteoreettisia näkökulmia kehitysyhteistyön tehokkuuden määrittelylle. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Tutkielmassa käsitellään ensin tapaus, jossa kehitysyhteistyöllä rahoitetaan julkisen sektorin investointihankkeita. Jossain tapauksissa kehitysavun kasvu lasku siirtää vastaanottajamaan kulutusta julkisista investoinneista kulutukseen, jolloin kehitysyhteistyövaroin osittain rahoitettujen hankkeiden koko pienenee, ja suhteellinen tehokkuus laskee. Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta, jossa kehitysyhteistyövaroista vain osa päätyy hankkeen rahoittamiseen, ja todetaan, että kehitysavun tehokkuus ja vaikutus maan kansantulon kasvuun vähenee talouden toimijoiden ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (mukaan lukien korruptio) myötä entisestään. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kehitysapu vaikuttaa kehittyvän maan talouden kasvuun tapauksessa, jossa julkisia infrastruktuurihankkeita rahoitetaan osittain maan omin verovaroin ja osittain kehitysyhteistyövaroin. Ylijäämää tavoitteleva käyttäytyminen vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen negatiivistesti vähentäen kehitysavun positiivisia kasvuvaikutuksia.