Modernity, postmodernity and identity of jazz in Chile : The cases of the generation of 1990 and Ángel Parra

This research is about jazz in Chile in relation to modernity and identity. Final chapters focus and detach latest jazz musician s generation in 1990 decade and composer guitarist Angel Parra. An historic and sociological approach is developed, which will be useful for modernity and identity analysis, and so on post modernity and globalization. Modernity has been studied in texts of Adorno, Baudrillard, Brünner, García Canclini, Habermas and Jameson. Identity has been studied in texts of Aharonián, Cordúa, Garretón, Gissi, Larraín and others. Chapter 3 is about Latin-American musicology and jazz investigations, in relation to approach developed in chapter 2. Chapters 4 and 5 are about history of jazz in Chile until beginning of XXI century. Chapter 6 focuses in Ángel Parra Orrego. Conclusions of this investigation detach the modernist mechanical that has conducted jazz development in Chile, which in Ángel Parra´s case has been overcame by a post modernist behaviour. This behaviour has solved in a creative way, subjects like modernity and identity in jazz practice in a Latin-American country.

"Philly Joe" Jonesin Jazz-rumpukomppaus : Improvisoitu säestys ja vuorovaikutus kappaleessa 'Blues for Philly Joe'

Tutkielma käsittelee jazz-rumpali Joseph Rudolph Philly Joe Jonesin (1923 1985) improvisoitua säestystä, komppausta, ja soittajien välisen vuorovaikutuksen osuutta jazz-esityksen muotoutumisessa. Jazz-rumpalin soitolle on tyypillistä, että kaikki toiminta on improvisoitua, kappaleen ja lajin viitekehyksen sekä häneen kohdistuvien odotusten raameissa tapahtuvaa luomisprosessia. Jazz-analyysi on painottunut kontekstista irrotetun improvisoinnin tutkimiseen, mutta tässä työssä painopiste on ryhmädynamiikassa. Analyysikohde on Sonny Rollinsin säveltämä 12-tahtinen blues Blues for Philly Joe (1957) Rollinsin levyltä Newk s Time (Blue Note 7243 5 76752 2 2). Rumpukomppausta tarkastellaan kolmesta näkökulmasta. Aluksi rumpuosuudesta pelkistetään erityisen karsimismenetelmän avulla komppauksen rytminen hahmo, rytmilinja. Rytmilinja-analyysin avulla vastataan tutkimuskysymykseen minkälaisilla rytmeillä Jones komppaa, ja miten sen rytmi suhteutuu pulssiin, metriin ja muotoon nähden. Seuraavaksi motiivianalyysista kehitetyllä aiheiden erittely- ja variaatiomenetelmällä määritellään Jonesin komppausfraasien piirteet, rakenteet ja variaatiot. Lopuksi Jonesin ja solistin välistä vuorovaikutusta tutkitaan kartoittamalla aihelainaukset, sekä rytmisektion sisäistä koordinointia rytmilinjojen avulla. Rytmilinja paljastaa Jonesin korostavan usein tiettyjä tahdinosia tietyissä rakennepaikoissa eri kertauksissa. Komppaus tuo rakenteelliset taitepaikat esiin, ja samalla sen polyrytmit horjuttavat vallitsevaa 4/4-metriä. Fraasianalyysi paljastaa Jonesin komppiaiheiden käytön olevan johdonmukaista, ja joillakin fraaseilla on oma täsmällinen funktionsa. Pitkätkin komppifraasit perustuvat vain muutamaan hahmoon, joista tärkeimmät ovat kolmijakoiset polymetrit ja synkoopit. Vuorovaikutus solistin kanssa ilmenee kahdensuuntaisina aihelainauksina tai vaihtoehtoisesti kontrasteina. Rytmisektion sisäisen vuorovaikutuksen muodoista merkittäviin on yhteisten toistuvien rytmiaiheiden, riffien, koordinoitu käyttö. Rytmisektion jäsenet myös hakeutuvat tietoisesti toisen soittajan rytmilinjan sisään päätyäkseen samoille tahdinosille. Työssä konkretisoituu säestämisen ja vuorovaikutuksen merkitys jazz-improvisoinnin synnyttäjänä. Tutkimuskohde ei olisi voinut tulla lopulliseen muotoonsa ilman soittajien vuorovaikutusta. Tämän työn myötä nousee tarve tutkia rytmisektion toimintaa ja vuorovaikutuksen evoluutiota eri tyylikausina.

Aavan meren täällä puolen : Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä

What are the musical features that turn a song into a hit? The aim of this research is to explore the musical features of hit tunes by studying the 224 most popular Finnish evergreens from the 1930s to the 1990s. It is remarkable, that 80-90% of Finnish oldies are in a minor key, though parallel major keys have also been widely employed within single pieces through, for example, modulations. Furthermore, melodies are usually diatonic, staying mostly in the same key. Consequently, chromatically altered tones in the melody and short modulations in the bridge sections become more prominent. I have concentrated in particular on the melodic lines in order to find the most typical melodic formulas from the data. These analyzed melodic formulas play an important role, because they serve as leading phrases and punchlines in songs. Analysis has revealed three major melodic formulas, which most often appear in the melodic lines of hit tunes. All of these formulas share common thematic ground, because they originate from the triadic tonic chord. Because the tonic chord is the most conventional opening chord in the verse parts, it is logical that these formulas occur most often in verses. The strong dominance of these formulas is very much a result of the rhythmic flexibility they possess; for instance, they can be found in every musical style from waltz to foxtrot. Alongside the major formulas lies a miscellaneous group of other tonic-related melodic formulas. One group of melodic formulas consists of melodic quotations. These quotations appear in a different musical context, for instance in a harmonically altered form, and are therefore often difficult to recognize as such. Yet despite the contextual manipulation, the distinctive character of the cited melody usually remains the same. Composers have also made use of certain popular chord-progressions in order to create new but familiar-sounding melodies. The most important individual progression in this case is what is known as a "circle of fifths" and its shortened, prolonged and altered versions. Because that progression is harmonically strong, it is also a contrastive tool used especially in chorus parts and middle sections (AABA). I have also paid attention to ragtime and jazz influences, which can be found in harmony parts and certain melody notes, which extend, suspend or alter the accompaning chords. Other influences from jazz and ragtime in the Finnish evergreen are evident in the use of typical Tin Pan Alley popular song forms. The most important is the AABA form, which dominates over the data along with the verse/chorus-type popular song form. To briefly illustrate the main results, the basic concept of the hit tune can be traced back to Tin Pan Alley songs, whereas the major stylistic aspects, such as minor keys and musical styles, bear influences from Russian, Western European, and Finnish traditions.

Musiikkianalyysimetodien synteesi nykyjazzin tutkimuksessa : Esimerkkinä Pat Methenyn ’The Red One’

Tarkastelen pro gradu -työssäni perinteisten, lähinnä duuri-mollitonaalisen musiikin analysoimiseen kehitettyjen metodien synteesin soveltuvuutta nykyjazzin tutkimisessa. Musiikkianalyysin kohteena on amerikkalaisen jazzkitaristin Pat Methenyn (s. 1954) säveltämä kappale 'The Red One' levyltä I Can See Your House From Here (1994). Nykyjazz rakentuu paljolti länsimaisen taidemusiikin tonaalisille ja modaalisille käytänteille, joten sitä on perusteltua tutkia länsimaisen taidemusiikin analysointiin kehitetyin metodein. Jazzin runsas lisäsävelisyys ja improvisointi aiheuttavat kuitenkin perinteisille analyysimetodeille ongelmia – olenkin analyyttisissä ongelmatapauksissa kiinnittänyt huomion metodien tarkasteluun ja kehittämiseen jazzin musiikillisia käytänteitä vastaaviksi. 'The Red Onesta' on saatavana ainakin kaksi erilaista painettua nuottia (Liite 3), mutta analyysin olen tehnyt kappaleen esitykseen perustuvan transkription pohjalta (Liite 1), joka poikkeaa ajoittain huomattavastikin painetuista nuoteista. Työni pohjalta väitänkin, että jazzkappaleita on mielekkäintä analysoida transkriptioon tai tarkkaan analyyttiseen kuunteluun tukeutuen: jazz on luonteeltaan improvisatorista ja esittäjälähtöistä; painetuista nuoteista on tavallisesti poistettu useita yksityiskohtia. Läpi tutkimuksen painotan musiikin historian ja analyysimetodien tuntemista: Luvussa kaksi esittelen jazzin historiaa aina varhaisesta bluesista nykyiseen elävään musiikkitraditioon. Luvussa kolme käyn läpi työni kannalta merkittävimmät analyysimetodit. Varsinaisessa käsittelyluvussa yhdistän perinteisen sointuanalyysimetodin sointu-asteikkoteoriaan ja esittelen uuden analyyttisen merkintätavan. Uusi merkintätapa koostuu kolmesta hierarkkisesta osiosta, joiden merkitystä voidaan muuttaa aina kulloinkin analysoitavan kappaleen ehdoilla siten, että osioiden välinen suhde korostaa mielekkäästi tutkittavan kappaleen tekstuuria; usean osion käyttäminen mahdollistaa musiikillisen kontekstin huomioimisen oli analyysin painopiste sitten harmoniassa, melodiassa tai esimerkiksi tietyssä instrumentissa.

Svengi ja groove rytmimusiikissa : Rytmiikkaan ja hienorytmiikkaan keskittyvä vertaileva musiikkianalyysi

Käsitteillä svengi ja groove viitataan useimmiten kappaleen tietyn tulkinnan eli esityksen pääasiallisesti rytmisten ominaisuuksien laatuun. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää musiikin rytmiikkaan ja hienorytmiikkaan keskittyviä musiikkikognitiivisia analyysimetodeja, joita soveltamalla nämä ominaisuudet voitaisiin tavoittaa. Käsitteiden monitulkintaisuus, joka tuodaan esiin tutkimuksen alussa aiheuttaa tälle monenlaisia haasteita. -- Tutkimuksen rytmiikkaan keskittyviä analyysimetodeja sovellettaessa musiikkia tarkastellaan tietystä esityksestä tehdyn nuottiesityksen, transkription välityksellä. Hienorytmisiä analyysimetodeja käytettäessä musiikkia tarkastellaan esitysten instrumenttiosuuksien sävelten alukehetkien tarkkojen sijaintien kautta. Alukehetket poimitaan erilaisin automaattisin ja manuaalisin tietokoneavusteisin menetelmin äänitteiltä. Tutkimuksessa tarkastellaan musiikissa esiintyviä ilmiöitä myös laajemmalla, musiikin havaitsemiseen ja tuottamiseen yleisesti liittyvällä musiikkikognition tasolla. Tärkeänä näkökulmana musiikin rytmiikan esitetään jakautuvan kognitiivisesti karkeampaan tekstuaaliseen rytmiikkaan ja tätä hienoisesti varioivaan ei-tekstuaaliseen hienorytmiikkaan. Analyysiosuudessa kehitettyjä metodeja sovelletaan seuraavien kappaleiden soolo-osuuksiin: Miles Davis – 'Freddie Freeloader' (1959), James Brown – 'Doing it to Death' (1973) ja Led Zeppelin – 'Stairway to Heaven' (1971). Kappaleet edustavat tutkimuksessa jazz-, funk- ja rock-tyylilajeja. Analyysi tarkastelee ja vertailee kappaleiden metristä stabiiliutta, instrumenttiosuuksien suhdetta pulssin iskuihin, rytmiikan kolmimuunteisuutta, soolojen metrisiä painopisteitä, soolojen rytmistä tiheyttä sekä tempojen muutoksia. -- Kehitetyt menetelmät osoittautuvat kaikki käyttökelpoisiksi. Kappaleille yhteiseksi piirteeksi paljastuu instrumenttiosuuksien säännönmukainen sijoittuminen pulssin iskuihin nähden kappaleiden sisällä. Kappaleiden välillä eri instrumentit sijoittuvat kuitenkin pulssin ympärille eroavin tavoin, jonka oletetaan johtuvan ennen kaikkea tyylilajien eroista. Tempot pysyvät kappaleissa varsin muuttumattomina. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoisia näkymiä ovat muun muassa metodien laajempi soveltaminen, automaattisten menetelmien kehittäminen

Sakari Kukko - elämä, ura ja tuotanto : Pala suomalaisen populaarimusiikin historiaa vuodesta 1953 nykypäiviin

Pro gradu -tutkielmassani paneudun yhden suomalaisen populaarimusiikin toimijan elämään, uraan, tuotantoon sekä hänen käsityksiinsä musiikista ja musiikintekemisestä. Tutkimukseni on suomalaisen populaarimusiikin historian perustutkimusta Sakari Kukon henkilöhistorian kautta. Tutkimuskysymyksiäni ovat: 1. Kuinka Sakari Kukosta tuli muusikko ja musiikintekijä? 2. Minkälainen on ja on ollut hänen tapansa toimia? Vastaan edellisiin kysymyksiin, mutta sijoitan vastaukset myös ajallisesti suomalaiseen musiikki- ja yhteiskuntakontekstiin. Ongelmanasettelu tähtää siihen, että selvitän sekä Kukon omat sisäiset motiivit ja päämäärät muusikkona ja musiikintekijänä että hänen ympäristönsä tarjoamat virikkeet ja vaikutteet. Ongelman ratkaisemiseksi kartoitan hänen elämänvaiheensa lapsuudesta tähän päivään, ympäristöt, joissa hän on kulloinkin toiminut sekä ne yhteiskunnalliset tilanteet, joihin hänen ja hänen ympäristönsä toiminta on sijoittunut. Tutkimus sijoittuu vuosien 1953 ja 2003 väliselle ajalle. Kuvailen Kukon tuotantoa levy levyltä edeten kronologisesti vuosikymmenittäin. Lisäksi kokoan tuotannon yhteen ja etsin hänen säveltämästään, sovittamastaan ja esittämästään musiikista muutamia erityisen vahvoja elementtejä. Tuloksena esittelen kahdeksan kategoriaa, joista jokainen on yhdistettävissä hänen elämänvaiheisiinsa ja asetettavissa vuorovaikutukseen lähiympäristön kanssa. Tutkielmassani käytän apuna mikrohistoriallista tutkimusotetta, joka sopii mainiosti työni toteuttamiseen. Tutkimusaineisto on hyvin laaja ja monipuolinen, ja olen poiminut tietoja muun muassa lehtiartikkeleista, arkistoista, levyjen kansista, festivaaliesitteistä ja kirjallisuudesta; kaikista ei löydy edes mainintaa päivästä, vuodesta tai kirjoittajasta. Tärkein aineistoni on kuitenkin muistinvarainen tieto eli Kukon haastattelumateriaali. Mikrohistorialliseen tutkimusotteeseen nojaten olen päässyt Kukon henkilöhistorian kautta käsiksi hieman yleisemmänkin tason asioihin ja ilmiöihin. Olen selvittänyt muun muassa Kajaani Big Bandin vaiheita 1950-luvulta 1970-luvulle sekä suomalaisen pop/jazz -koulutuksen kehitystä erilaisista musiikkileireistä Sibelius-Akatemian oppiaineeksi samalla, kun olen selvittänyt Kukon kehitystä muusikoksi. Lisäksi olen esitellyt esimerkiksi studiomuusikkoutta 1970-luvun Suomessa sekä senegalilaisen musiikkielämän piirteitä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Mikrohistorioitsija Carlo Ginzburgin johtolanka-ajatusta mukaillen olen koonnut pienistä tiedon palasista, johtolangoista kokonaiskertomuksen. Avainsanat: Sakari Kukko, Piirpauke, suomalainen populaarimusiikki, jazz, mikrohistoria, henkilöhistoria