Archaeology of wings : Birds and people in the Baltic Sea region during the Stone Age

The prominent roles of birds, often mentioned in historical sources, are not well reflected in archaeological research. Absence or scarcity of bird bones in archaeological assemblages has been often seen as indication of a minor role of birds in the prehistoric economy or ideology, or explained by taphonomic loss. Few studies exist where birds form the basis for extensive archaeological interpretation. In this doctoral dissertation bird bone material from various Stone Age sites in the Baltic Sea region is investigated. The study period is approximately 7000-3400 BP, comprising mainly Neolithic cultures. The settlement material comes from Finland, Åland, Gotland, Saaremaa and Hiiumaa. Osteological materials are used for studying the economic and cultural importance of birds, fowling methods and principal fowling seasons. The bones were identified and earlier identifications partially checked with help of a reference material of modern skeletons. Fracture analysis was used in order to study the deposition history of bones at Ajvide settlement site. Birds in burials at two large cemeteries, Ajvide on Gotland and Zvejnieki in northern Latvia were investigated in order to study the roles of birds in burial practices. My study reveals that the economic importance of birds is at least seasonally often more prominent than usually thought, and varies greatly in different areas. Fowling has been most important in coastal areas, and especially during the breeding season. Waterbirds and grouse species were generally the most important groups in Finnish Stone Age economy. The identified species composition shows much resemblance to contemporary hunting with species such as the mallard and capercaillie commonly found. Burial materials and additional archaeological evidence from Gotland, Latvia and some other parts of northern Europe indicate that birds –e.g., jay, whooper swan, ducks – have been socially and ideologically important for the studied groups (indicating a place in the belief system, e.g. clan totemism). The burial finds indicate that some common ideas about waterbirds (perhaps as messengers or spirit helpers) might have existed in the northern European Stone Age.

Ekologisuus saaristolaiskäsityössä : Käsityöläisten luomia merkityksiä etsimässä

Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymykseen, miten saariston tekstiilikäsityöläinen tavoittelee ekologista kestävyyttä työssään. Mitä ekologisuus hänelle merkitsee ja miten se ilmenee hänen töissään? Kertojana on sekä tuote että tekijä. Tutkimus on fenomenologisesti orientoitunut ja vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin teorian ja aineiston vuoropuhelulla . Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysia. Analysoitava aineisto on hankittu haastattelemalla yhdeksää käsityöläistä, jotka asuvat Lounais-Suomen, Ahvenanmaan ja Tukholman alueen saaristoissa. Tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa on tarkasteltu kestävän kehityksen ja saariston käsityön suhdetta. Kulttuuriseen, sosiaaliseen, taloudelliseen ja tuotannolliseen kestävyyteen panostamalla pyritään ekologiseen kestävyyteen. Käsityöläisen arvot, taidot ja tiedot vaikuttavat kehityksen eri osa-alueilla. Käsityöläisen toimintaympäristönä oli saaristo, sen luonto ja ihmisen aikaansaama kulttuuri. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten saaristo ja saaristolaisuus vaikuttivat käsityöläisen tapaan toimia ja kertoa tekemistään tuotteista. Ekologisuus saaristolaiskäsityössä ilmeni monin tavoin. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys toteutuivat taloudellista ja tuotannollista kestävyyttä paremmin. Koulutuksen koettiin olevan paras keino saavuttaa välitavoitteita kestävässä kehityksessä. Käsityöläisyys nähtiin osana saaristolaiskulttuuria ja verkostoituminen harvaan asutulla seudulla koettiin tärkeäksi. Tutkimuksessa pohdittiin, onko ekologisuus materiaalin alkuperään, työtapaan vai tuotteen käyttöikään ja hävitykseen liittyvä asia. Ekologisuus yhdistettiin usein käsityön materiaaliin ja sen tuotantotapoihin. Arvot konkretisoituvat käsityöläisen puhuessa perheestään ja kasvamisesta käsityöläisyyteen. Ekologiseen käsityöhön panostaminen on myös osa käsityöläisen kasvuprosessia. Ekologiseen kestävyyteen pyrkiminen käsityössä herätti myös ristiriitaisia tunteita. Käsityöläisyys on elinkeino markkinoilla, joilla globaali kauppa määrittelee säännöt. Merkitseekö ekologiseen kestävyyteen pyrkiminen kurkottamista kohti totuutta? Avainsanat: ekologinen kestävyys, kestävä kehitys, arvot, käsityöläisyys, käsityö, saaristo saaristolaisuus

Living on the edge : Population genetics of Finno-Ugric-speaking humans in North Eurasia

The major aim of this thesis was to examine the origins and distribution of uniparental and autosomal genetic variation among the Finno-Ugric-speaking human populations living in Boreal and Arctic regions of North Eurasia. In more detail, I aimed to disentangle the underlying molecular and population genetic factors which have produced the patterns of uniparental and autosomal genetic diversity in these populations. Among Finno-Ugrics the genetic amalgamation and clinal distribution of West and East Eurasian gene pools were observed within uniparental markers. This admixture indicates that North Eurasia was colonized through Central Asia/ South Siberia by human groups already carrying both West and East Eurasian lineages. The complex combination of founder effects, gene flow and genetic drift underlying the genetic diversity of the Finno-Ugric- speaking populations were emphasized by low haplotype diversity within and among uniparental and biparental markers. A high prevalence of lactase persistence allele among the North Eurasian Finno- Ugric agriculturalist populations was also shown indicating a local adaptation to subsistence change with lactose rich diet. Moreover, the haplotype background of lactase persistence allele among the Finno- Ugric-speakers strongly suggested that the lactase persistence T-13910 mutation was introduced independently more than once to the North Eurasian gene pool. A significant difference in genetic diversity, haplotype structure and LD distribution within the cytochrome P450 CYP2C and CYP2D regions revealed the unique gene pool of the Finno-Ugric Saami created mainly by population genetic processes compared to other Europeans and sub-Saharan Mandenka population. From all studied populations the Saami showed also significantly the highest allele frequency of a CYP2C19 gene mutation causing variable drug reactions. The diversity patterns observed within CYP2C and CYP2D regions emphasize the strong effect of demographic history shaping genetic diversity and LD especially among such small and constant size populations as the Finno-Ugric-speaking Saami. Moreover, the increased LD in Saami due to genetic drift and/or admixture was shown to offer an advantage for further attempts to identify alleles associated to common complex pharmacogenetic traits.

Oppisopimus korkea-asteen koulutukseen Etelä-Savossa – ­alueellinen selvitys elinkeinoelämän valmiuksista korkea-asteen oppisopimuskoulutukseen

Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa ensisijaisesti Etelä-Savon elinkeinoelämän valmiuksia sekä edellytyksiä ja tarpeita korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen toteuttamiseksi. Oppisopimus on Suomessa korkea-asteella uusi koulutusväline, jonka käyttömuodot ja -ohjeet ovat vielä selkiytymättömiä. Tällä selvityksellä pyrittiin hahmottamaan, millaisena eteläsavolainen elinkeinoelämä haluaisi oppisopimuskoulutuksen alueen työnantajien ja korkeakoulutetun henkilöstön käyttöön. Hankkeessa haastateltiin 58 organisaation edustajia. Tulosten perusteella oppisopimuksen uskotaan soveltuvan korkea-asteella erityisesti täydennyskoulutukseen ja tutkinnon osien suorittamiseen, pätevöitymiseen ja kelpoisuuksien hankkimiseen sekä muuntokoulutukseen, mutta ei kokonaisten tutkintojen suorittamiseen. Tutkintoon johtavan koulutuksen osana oppisopimus lisäisi opiskelijoiden työelämätuntemusta sekä aktivoisi opiskelijoiden ja koulutusorganisaatioiden yhteistyötä elinkeino- ja muun työelämän kanssa keskieurooppalaiseen tapaan. Opetusministeriö on rajannut korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen ainakin alkuvaiheessa erityispätevyyksiä tuottavaksi täydennyskoulutukseksi. Työelämän kannalta käyttöalueen olisi mielekästä olla laajempi. Oppisopimuskoulutuksen arvioidaan Etelä-Savossa soveltuvan ainakin seuraaville korkea-asteen koulutuksen sisältöalueille: markkinointi ja myynti, tutkimus ja tuotekehitys, esimiestyö, projektinhallinta sekä henkilöstöhallinto ja suunnittelu eri toimialoilla, laadunhallinta, ympäristö- ja turvallisuusasioiden hallinta johtamisjärjestelmineen, rahoitus- ja varainhoitopalvelut, tuotannonohjaus, laskenta, viestintä, kielenkäännöstyöt sekä alakohtaiset erityistehtävät mm. kirjasto- ja farmasia-alalla sekä julkishallinnossa. Koulutusmuotoina ajatellaan täydennys- tai muuntokoulutusta. Puolet haastatelluista pitää korkea-asteen oppisopimuskoulutusta kiinnostavana. Pilottikoulutuksen toteuttamiseen lähitulevaisuudessa suhtaudutaan melko varauksellisesti, mutta myös valmiuksia ilmenee. Kiinnostusta vähentävät järjestelmän selkiytymättömyys ja vallitseva taloudellinen taantuma, jonka vuoksi koulutettua työvoimaa on monilla aloilla tarjolla riittävästi. Toisaalta lama-aika nähdään otollisena koulutuksen järjestämiselle valmistauduttaessa tulevaan nousukauteen. Oppisopimuskoulutuksen työelämälähtöisyys ja joustavuus saavat kiitosta, mutta eräiltä osin järjestelmää ja käytäntöjä toivotaan kehitettävän. Kaivataan valtakunnallisia kriteerejä opiskelijoiden osaamisen varmistamiseksi, järjestelmän toimivuuden yhtenäistämiseksi ja vaikuttavuuden tehostamiseksi. Teoriaopintojen riittävään laaja-alaisuuteen toivotaan erityistä huomiota kauttaaltaan, mutta varsinkin korkeakoulutuksessa. Yhtäläisten ohjausresurssien mahdollistamiseksi toivotaan koulutusta ohjaajille ja suurempia rahallisia korvauksia. Myös opiskelijan palkan määrittelyyn kaivataan selkeyttä. Toivotaan koulutuksen järjestäjäosapuolten tiiviimpää yhteistyötä, jotta lopputulos voisi entistä paremmin vastata elinkeinoelämän tarpeisiin. Oppisopimuskoulutuksen koetaan nykyisessä muodossaan soveltuvan korkea-astetta paremmin toiselle asteelle, jolla se parhaimmillaan toimii hyvin. Opiskelijoiden, kouluttajien, ohjaajien, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden monipuolisella yhteistyöllä oppisopimuksesta on mahdollista muovata myös korkea-asteelle varteenotettava soveltavaa osaamista edistävä koulutusväline, jonka käyttö ja kehittäminen hyödyttävät myös elinkeinoelämää.