Development of a new flexor tendon repair technique performed with bioabsorbable poly-L/D-lactide (PLDLA) suture

Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.

Managing Project Business Development: an Inter-Organizational and Intra-Organizational Perspective (summary section only)

The driving force behind this study is the gap between the reality of the firms engaged in project business and the available studies covering project management and business process development. Previous studies show that project-based organizations were ‘immature’ in terms of the project-management ‘maturity model’, as few firms were found to be optimizing processes. Even within those, very little attention was paid to combine inter-organizational and intra-organizational perspectives. In this study an effort is made to elaborate some thoughts and views on project management, which interrelate firms’ external and internal activities. In line with the integration, the dissertation uses an approach to the management of project-business interdependencies in the networks of actors, activities and resources. Firstly, the study develops an understanding for inter-organizational perspectives by exploring the complementarities of process activities in the basic development of project business. It presents a framework that is elaborated on the basis of the reciprocal interactions of activities within and outside the organization—thus providing a coherent basis for continuous business-process improvement. In addition, the study presents new tools that can be used to develop project-business processes in each of its functional areas. The research demonstrates how project-business activities can be optimized using the right resources at the right time with the right actors and the right actions. The selected five articles included in this dissertation explain the basic framework for the development of project business. Each paper covers various aspects of inter-organizational and intra-organizational perspectives for project management. The study develops a valuable and procedural model for business-process improvement using the Delphi method that can be used not only in academia but also as a guide for practitioners that takes them through a series of well-defined steps when making informed, consistent and efficient changes to their business processes.

Use of Customer Information: An Ethnography in Service Development

Service researchers have repeatedly claimed that firms should acquire customer information in order to develop services that fit customer needs. Despite this, studies that would concentrate on the actual use of customer information in service development are lacking. The present study fulfils this research gap by investigating information use during a service development process. It demonstrates that use is not a straightforward task that automatically follows the acquisition of customer information. In fact, out of the six identified types of use, four represent non usage of customer information. Hence, the study demonstrates that the acquisition of customer information does not guarantee that the information will actually be used in development. The current study used an ethnographic approach. Consequently, the study was conducted in the field in real time over an extensive period of 13 months. Participant observation allowed direct access to the investigated phenomenon, i.e. the different types of use by the observed development project members were captured while they emerged. In addition, interviews, informal discussions and internal documents were used to gather data. A development process of a bank’s website constituted the empirical context of the investigation. This ethnography brings novel insights to both academia and practice. It critically questions the traditional focus on the firm’s acquisition of customer information and suggests that this focus ought to be expanded to the actual use of customer information. What is the point in acquiring costly customer information if it is not used in the development? Based on the findings of this study, a holistic view on customer information, “information in use” is generated. This view extends the traditional view of customer information in three ways: the source, timing and form of data collection. First, the study showed that the customer information can come explicitly from the customer, from speculation among the developers or it can already exist implicitly. Prior research has mainly focused on the customer as the information provider and the explicit source to turn to for information. Second, the study identified that the used and non-used customer information was acquired both previously, and currently within the time frame of the focal development process, as well as potentially in the future. Prior research has primarily focused on the currently acquired customer information, i.e. within the timeframe of the development process. Third, the used and non-used customer information was both formally and informally acquired. In prior research a large number of sophisticated formal methods have been suggested for the acquisition of customer information to be used in development. By focusing on “information in use”, new knowledge on types of customer information that are actually used was generated. For example, the findings show that the formal customer information acquired during the development process is used less than customer information already existent within the firm. With this knowledge at hand, better methods to capture this more usable customer information can be developed. Moreover, the thesis suggests that by focusing stronger on use of customer information, service development processes can be restructured in order to facilitate the information that is actually used.