Locality and order-invariant logics

Malli on logiikassa käytetty abstraktio monille matemaattisille objekteille. Esimerkiksi verkot, ryhmät ja metriset avaruudet ovat malleja. Äärellisten mallien teoria on logiikan osa-alue, jossa tarkastellaan logiikkojen, formaalien kielten, ilmaisuvoimaa malleissa, joiden alkioiden lukumäärä on äärellinen. Rajoittuminen äärellisiin malleihin mahdollistaa tulosten soveltamisen teoreettisessa tietojenkäsittelytieteessä, jonka näkökulmasta logiikan kaavoja voidaan ajatella ohjelmina ja äärellisiä malleja niiden syötteinä. Lokaalisuus tarkoittaa logiikan kyvyttömyyttä erottaa toisistaan malleja, joiden paikalliset piirteet vastaavat toisiaan. Väitöskirjassa tarkastellaan useita lokaalisuuden muotoja ja niiden säilymistä logiikkoja yhdistellessä. Kehitettyjä työkaluja apuna käyttäen osoitetaan, että Gaifman- ja Hanf-lokaalisuudeksi kutsuttujen varianttien välissä on lokaalisuuskäsitteiden hierarkia, jonka eri tasot voidaan erottaa toisistaan kasvavaa dimensiota olevissa hiloissa. Toisaalta osoitetaan, että lokaalisuuskäsitteet eivät eroa toisistaan, kun rajoitutaan tarkastelemaan äärellisiä puita. Järjestysinvariantit logiikat ovat kieliä, joissa on käytössä sisäänrakennettu järjestysrelaatio, mutta sitä on käytettävä siten, etteivät kaavojen ilmaisemat asiat riipu valitusta järjestyksestä. Määritelmää voi motivoida tietojenkäsittelyn näkökulmasta: vaikka ohjelman syötteen tietojen järjestyksellä ei olisi odotetun tuloksen kannalta merkitystä, on syöte tietokoneen muistissa aina jossakin järjestyksessä, jota ohjelma voi laskennassaan hyödyntää. Väitöskirjassa tutkitaan minkälaisia lokaalisuuden muotoja järjestysinvariantit ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikan laajennukset yksipaikkaisilla kvanttoreilla voivat toteuttaa. Tuloksia sovelletaan tarkastelemalla, milloin sisäänrakennettu järjestys lisää logiikan ilmaisuvoimaa äärellisissä puissa.

Being in between: An Ethnographic Study of Opera and Dialogical Identity Construction

The paradoxical co-existence of conflicting logics governs practices in cultural organizations. This requires ‘balancing acts’ between artistic and managerial efforts, which are often subjects to struggle among the organizational members. This ethnographic study aims to go beyond either-or thinking on the paradoxical organizational context by examining how the organizational members of an opera house construct views on their organization in dialogical meaning-making processes. Various professional groups, dozens of upcoming productions, increased international cooperation, and global competition combined with scarce financial resources make opera houses a complex though interesting context for organization studies. In order to provide a deeper knowledge of the internal dynamics of an opera organization this thesis takes an interpretative view to examine the ways organizational members construct and make sense of their organization. How is the opera organization constructed by the organizational members? How do the members draw on different logics when relating to their organization? Or what are the elements that characterize the relational processes of organizational identity construction in an opera organization? The thesis aims to answer these questions by providing a detailed description of the everyday life of an opera organization and a particular focus put on organizational identity construction. The processes of organizational identity construction are approached from a relational point of view. This may involve various relations between multiple positions, different professional groups, other organizations in the cultural field or between past and present understandings of an organization. The study shows that the construction of an opera organization involves not only the two conflicting logics of art and economy, but also the logic of a national institution. The study suggests also that organizational identities are constructed through processes related to the dialogics of positions, work and management practices. The dialogics involve various struggles through which the organizational members find themselves between the different organizational aspects such as visiting ‘stars’ and an ensemble or between ‘Finnishness’ of opera productions and internationalization. In addition, the study argues that a struggle between different elements is a general mode of relation in cultural organizations and therefore an inherent and enduring aspect in the organizational identity construction. However, the space of ‘being in between’ involves both the enabling and constraining elements in the dialogical identity construction in the context of cultural organizations, which present the struggle in a more generative light.