Atrial remodeling in atrial fibrillation : Epidemiological, clinical and magnetocardiographic aspects

Atrial fibrillation is the most common arrhythmia requiring treatment. This Thesis investigated atrial fibrillation (AF) with a specific emphasis on atrial remodeling which was analysed from epidemiological, clinical and magnetocardiographic (MCG) perspectives. In the first study we evaluated in real-life clinical practice a population-based cohort of AF patients referred for their first elective cardioversion (CV). 183 consecutive patients were included of whom in 153 (84%) sinus rhythm (SR) was restored. Only 39 (25%) of those maintained SR for one year. Shorter duration of AF and the use of sotalol were the only characteristics associated with better restoration and maintenance of SR. During the one-year follow-up 40% of the patients ended up in permanent AF. Female gender and older age were associated with the acceptance of permanent AF. The LIFE-trial was a prospective, randomised, double-blinded study that evaluated losartan and atenolol in patients with hypertension and left ventricular hypertrophy (LVH). Of the 8,851 patients with SR at baseline and without a history of AF 371 patients developed new-onset AF during the study. Patients with new-onset AF had an increased risk of cardiac events, stroke, and increased rate of hospitalisation for heart failure. Younger age, female gender, lower systolic blood pressure, lesser LVH in ECG and randomisation to losartan therapy were independently associated with lower frequency of new-onset AF. The impact of AF on morbidity and mortality was evaluated in a post-hoc analysis of the OPTIMAAL trial that compared losartan with captopril in patients with acute myocardial infarction (AMI) and evidence of LV dysfunction. Of the 5,477 randomised patients 655 had AF at baseline, and 345 patients developed new AF during the follow-up period, median 3.0 years. Older patients and patients with signs of more serious heart disease had and developed AF more often. Patients with AF at baseline had an increased risk of mortality (hazard ratio (HR) of 1.32) and stroke (HR 1.77). New-onset AF was associated with increased mortality (HR 1.82) and stroke (HR of 2.29). In the fourth study we assessed the reproducibility of our MCG method. This method was used in the fifth study where 26 patients with persistent AF had immediately after the CV longer P-wave duration and higher energy of the last portion of atrial signal (RMS40) in MCG, increased P-wave dispersion in SAECG and decreased pump function of the atria as well as enlarged atrial diameter in echocardiography compared to age- and disease-matched controls. After one month in SR, P-wave duration in MCG still remained longer and left atrial (LA) diameter greater compared to the controls, while the other measurements had returned to the same level as in the control group. In conclusion is not a rare condition in either general population or patients with hypertension or AMI, and it is associated with increased risk of morbidity and mortality. Therefore, atrial remodeling that increases the likelihood of AF and also seems to be relatively stable has to be identified and prevented. MCG was found to be an encouraging new method to study electrical atrial remodeling and reverse remodeling. RAAS-suppressing medications appear to be the most promising method to prevent atrial remodeling and AF.

Ukrainan vuosien 1932-33 nälänhädän historiapolitiikka

Ukrainan presidentiksi nousi ns. oranssin vallankumouksen nosteessa Viktor Justsenko. Hänen presidenttikaudellaan (2005-2010) vuosien 1932-33 nälänhätä (holodomor) nousi keskeiseksi sekä sisä-, että ulkopolitiikan teemaksi. Holodomor, joka viittaa nälällä aiheutettuun tuhoon, pyrittiin tuomaan osaksi ukrainalaista kollektiivista muistia. Justsenkon aloitteesta säädettiin laki, jonka mukaan holodomor oli ukrainalaisten kansanmurha. Vuosina 1932-33 ympäri Neuvostoliittoa vallitsi nälänhätä. Ukrainalainen maaseutu kärsi pahoin nälänhädän seurauksista, sillä eri arvioiden mukaan 3,5-10 miljoonaa ukrainalaista menehtyi joko suoranaisesti tai välillisesti nälänhädän seurauksena. Ukrainan itsenäistyttyä nälänhätä, jota oli diasporassa alettu kutsua holodomoriksi (nälkätuho), nousi kansallisen historian keskeiseksi teemaksi. Ukrainalainen historioitsija Georgi Kasjanov on nimittänyt tätä uutta vaihetta historian kansallistamiseksi. Tässä työssä pohditaan sitä, miksi holodomor nostettiin keskeiseen asemaan presidentti Viktor Justsenkon valtakaudella. Keskeinen vastakkainasettelun lähtökohta on ollut itsenäisen Ukrainan ja Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän suhtautuminen nälänhätään 1932-33. Ukrainalaisissa näkökulmissa on painottunut stalinistisen järjestelmän kritiikki, mikä toisaalta on saatettu tulkita myös koko kommunistisen aikakauden tuomitsemiseksi. Venäjällä taas nälänhätä on tulkittu useimmiten yleisneuvostoliittolaiseksi tragediaksi, joka ei kohdistunut erityisesti mitään tiettyä kansallisuutta vastaan. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on tarkastella ukrainalaisten ja venäläisten tulkintojen eroja ja sitä, millä tavoin holodomorilla on tehty politiikkaa. Tutkimusaineistona on käytetty ukrainalaisten osalta presidentti Justsenkon puheita, lakialoitteita ja muita julkilausumia, sekä eräiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja historioitsijoiden kannanottoja. Venäläisen osapuolen tulkintoja on pyritty luomaan muutamien tutkimusten ja yhteiskunnallisten toimijoiden, sekä poliitikkojen lausumien pohjalta. Suurin osa aineistosta on kerätty venäjänkielisistä verkkolehdistä. Presidentti Justsenkolle vuosien 1932-1933 historiasta muodostui ase, jolla hän kävi omaa poliittista taisteluaan lännen puolesta itää vastaan. Välit Venäjään olivat viileät koko hänen presidenttikautensa ajan. Lähimmäksi presidentin kantaa holodomor-kysymyksessä tulivat diasporaukrainalaiset. Venäjällä kritisoitiin ankarasti Justsenkon tanssia haudoilla eli hänen tapaansa käyttää nälänhädän uhreja oman politiikkansa välineenä. Venäläiset korostivat nälänhädän tragediaa kaikkien Neuvostoliiton kansojen tragediana. Holodomor oli osa kansallisen historian uudelleenkirjoitusta ja kansakunnan rakentamisen prosessia. Justsenkon päämääränä oli lähentää Ukrainaa länteen, jolloin ukrainalaisen kansakunnan uhriasema antoi oikeutuksen sanoutua irti neuvostoajasta. Tietyssä mielessä holodomor-projekti oli venäläisvastainen, sillä se implisiittisesti tuki käsitystä venäläisistä rikollisina, kansanmurhan toimeenpanijoina.