Meillä ei ole ikuisia ystäviä eikä ikuisia vihollisia. Ikuisia ovat meidän omat etumme. : Suomen suhteet Kiinan kansantasavaltaan 1949 - 1989

"We have neither Eternal Friends nor Eternal Enemies. We have only Eternal Interests .Finland's Relations with China 1949-1989 The study focuses on the relations between Finland and the People s Republic of China from 1949-1989 and examines how a small country became embroiled in international politics, and how, at the same time, international politics affected Finnish-Chinese relations and Finland s China policy formulation. The study can be divided into three sections: relations during the early years, 1949-1960, before the Chinese and Soviet rift became public; the relations during the passive period during the 1960s and 1970s; and the impact of China s Open Door policy on Finland s China policy from 1978-1989. The diplomatically challenging events around Tiananmen Square and the reactions which followed in Finland bring the study to a close. Finland was among the first Western countries to recognise the People s Republic and to establish diplomatic relations with her, thereby giving Finland an excellent position from which to further develop good relations. Finland was also the first Western country to sign a trade agreement with China. These two factors meant that Finland was able to enjoy a special status with China during the 1950s. The special status was further strengthened by the systematic support of the government of Finland for China's UN membership. The solid reputation earned in the 1950s had to carry Finland all the way through to the 1980s. For the two decades in between, during the passive policy period of the 1960s and 1970s, relations between Finland and the Soviet Union also determined the state of foreign relations with China. Interestingly, however, it appeared that President Urho Kekkonen was encouraged by Ambassador Joel Toivola to envisage a more proactive policy towards China, but the Cultural Revolution cut short any such plan for nearly twenty years. Because of the Soviet Union, Finland held on to her passive China policy, even though no such message was ever received from the Soviet Union. In fact, closer relationships between Finland and China were encouraged through diplomatic channels. It was not until the presidency of Mauno Koivisto that the first high-level ministerial visit was made to China when, in 1984, Foreign Minister Paavo Väyrynen visited the People s Republic. Finnish-Chinese relations were lifted to a new level. Foreign Minister Väyrynen, however, was forced to remove the prejudices of the Chinese. In 1985, when the Speaker of the Finnish Parliament, Erkki Pystynen visited China he also discovered that Finland s passive China policy had caused misunderstandings amongst the Chinese politicians. The number of exchanges escalated in the wake of the ground-breaking visit by Foreign Minister Väyrynen: Prime Minister Kalevi Sorsa visited China in 1986 and President Koivisto did so in 1988. President Koivisto stuck to practical, China-friendly policies: his correspondence with Li Peng, the attitude taken by the Finnish government after the Tiananmen Square events and the subsequent choices made by his administration all pointed to a new era in relations with China.

Visual Impairment in Finnish Children : Prevalence, causes and morbidity of full-term and preterm children with visual impairment born from 1972 through 1989

The prevalence and the causes of childhood visual impairment in Finland during the 1970s and the 1980s were investigated, with special attention to risk factors and further prevention of visual impairment in children. The primary data on children with visual impairment were obtained from the Finnish Register of Visual Impairment, one of the patient registers kept up by the National Research and Development Centre for Welfare and Health (Stakes). The data were supplemented from other registers in Stakes and from patient records of the children in Finnish central hospitals. Visual impairment had been registered in 556 children from a population of 1,138,326 children between ages 0-17, born from 1972 through 1989. The age-specific prevalence of registered visual impairment was 49/100,000 in total. Of them, 23/100,000 were blind children and 11/100,000 were children born prematurely. Boys were impaired more often and more severely than girls. Congenital malformations (52%), systemic diseases (48%), and multiple impairments (50%) were common. The main ophthalmic groups of visual impairment were retinal diseases (35%), ocular malformations (29%), and neuro-ophthalmological disorders (29%). Optic nerve atrophy was the most common diagnosis of visual impairment (22%), followed by congenital cataract (11%), retinopathy of prematurity (10%), and cerebral visual impairment (8%). Genetic factors (42%) were the most common etiologies of visual impairment, followed by prenatal (30%) and perinatal (21%) factors. The highest rates of blindness were seen in cerebral visual impairment (83%) and retinopathy of prematurity (82%). Retinopathy of prematurity had developed in the children born at a gestational age of 32 weeks or earlier. Significant risks for visual impairment were found in the association with preterm births, prenatal infections, birth asphyxia, neonatal respiratory difficulties, mechanical ventilation lasting over two weeks, and hyperbilirubinemia. A rise in blind and multi-impaired children was seen during the study period, associating with increases in the survival of preterm infants with extremely low birth weight. The incidence of visual impairment in children born prematurely was seven times higher than in children born at full term. A reliable profile of childhood visual impairment was obtained. The importance of highly qualified antenatal, neonatal, and ophthalmological care was clearly proved. The risks associated with pre- and perinatal disorders during pregnancy must be emphasized, e.g. the risks associated with maternal infections and the use of tobacco, alcohol, and drugs during pregnancy. Obvious needs for gene therapies and other new treatments for hereditary diseases were also proved.

Det grekiska dramat. En Studie av euroländeras agerande i Greklandskrisen.

Jag granskar i min avhandling pro gradu den ekonomiska krisen i Grekland som kulminerade under vären 2010 när Grekland vände sig tili de övriga medlemsländerna i Ekonomiska och monetära Unionen (EMU) med en förfrägan om ekonomisk hjälp i formav län. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur de övriga EMU-medlemmarna fattade sitt beslut om att ekonomiskt stöda Grekland efter att landets kreditvärdighet sänkts av de internationella kreditvärderingsinstituten. Jag granskar Greklandskrisen och dess utveckling, de lösningar som man gick in för inom ramen för valutaunionen, hur besluten om stödpaketet fattades och vilka faktorer som päverkade besluten. Jag tar avstamp i Optimum Currency Area-teorin (OCA-teorin) och teorier om europeisk ekonomisk integration. Dessutom för jag en diskussion kring solidariteten mellan EUländerna, som ocksä använts som argument för stödpaketet tili Grekland. Jag klassificerar euroländerna utgäende för hur det nationella beslutet om Greklandspaketet fattats och gör därefter en agglomerativ klusteranalys, med ambitionen att förklara vilka faktorer som päverkat besluten. Syftet med klusteranalysen är att klargöra huruvida politiska faktorer, som härrör sig tili regeringen och dess sammansättning, eller ekonomiska faktorer, som bclyser statsfinansernas tillständ, bäst förklarar hur ett land fattat sitt beslut. Resultatet visar att de politiska variablerna har päverkat ländernas beslut mer an de ekonomiska, men förklaringsgraden är relativt lag i bägge fallen. Jag för vidare en diskussion om resultatet ur ett OCA-perspektiv, kriterierna för ett optimalt valutaomräde samt EMU:s utveckling i dito riktning. Jag avslutar avhandlingen med en diskussion kring EMU:s framtid.

Le processus de travail d'une correspondante: une étude observationnelle

Pro gradu -tutkielman aiheena on kirjeenvaihtajan työprosessi. Tutkielma kuuluu kääntämisen sosiologian piiriin. Tutkimuksen kohteena oli Helsingin Sanomien Pariisin-kirjeenvaihtaja Minna Nalbantoglu, jonka työskentelyä tutkielman tekijä havainnoi Pariisissa viiden päivän ajan syyskuussa 2006. Tutkimuksen päämetodina oli tapaustutkimus, jonka lisäksi tutkimuksessa käytettiin metodina haastattelua ja havainnointia sekä dokumenttien, tallenteiden ja työnäytteiden analysointia. Tutkimuksen aineisto muodostui havaintomuistiinpanoista, kirjeenvaihtajan haastattelusta, ääneenajatteluprotokollista, haastattelunauhoista, kirjeenvaihtajan tuottamista artikkeleista, kirjeenvaihtajan käyttämistä lähteistä ja juttupäiväkirjoista. Tutkielman tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuva kirjeenvaihtajan työprosessista. Tavoitteena oli vastata seuraavin kysymyksiin: 1) Miten ja millä kriteereillä kirjeenvaihtaja valitsee Helsingin Sanomien lukijoille välitettävät uutiset? 2) Miten uutinen tuotetaan? 3) Minkälaista kääntämistä tai käännöseditointia (transediting) kirjeenvaihtajan työssä esiintyy? Tutkimustulokset on analysoitu viiden käsitteen avulla, jotka ovat uutiskriteerit, uutisen tuottamisprosessi, kääntäminen, käännöseditointi ja portinvartiointi (gatekeeping). Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin analysoimalla kirjeenvaihtajan tutkimusviikon aikana tuottamia artikkeleita Johan Galtungin ja Mari Holmboe Rugen (1965) klassisten uutiskriteerien avulla, joita täydennettiin Judy McGregorin (2002) päivitetyillä uutiskriteereillä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla uutisten tuottamisprosessia. Samalla selvitettiin, mitä lähteitä kirjeenvaihtaja oli käyttänyt jutuissansa. Kolmatta tutkimuskysymystä varten artikkelit analysoitiin Teun A. van Dijkin (1988) uutisen tuottamisprosessin tutkimista varten kehittämällä mallilla. Van Dijkin mallin avulla määriteltiin, mikä tekstinkäsittelystrategia on kääntämistä ja mitkä käännöseditointia. Analyysin perusteella todettiin, että tekstin tuottamisprosessissa esiintyy myös uuden tekstin luomista ja tuotantoa yksikielisen materiaalin pohjalta. Kääntäminen ja käännöseditointi (Karen Stetting 1989) -käsitteitä pohdittiin ennen analyysia työn teoriaosuudessa. Uutisaiheiden analyysin perusteella todettiin, että mitä enemmän tapahtuma täyttää uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Niin ikään mitä enemmän tapahtuma täyttää McGregorin päivittämiä uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Analysoitujen uutisten määrä oli kuitenkin pieni, eikä tuloksia voida pitää kuin suuntaa-antavina. Artikkeleiden lähteenä oli käytetty lähinnä haastatteluita, lehtiartikkeleita ja uutistoimistojen sähkeitä. Muiden lähteiden käyttö oli satunnaista. Lähteiden ja käännösstrategioiden välillä ei havaittu korrelaatiota. Eniten käytetty tekstinkäsittelystrategia oli tiivistäminen. Käännöseditoinnin osuus oli yli puolet artikkeleiden tekstistä (keskiarvo 62 %) ja kääntämisen osuus vain kahdeksan prosenttia. Tutkimuksen perusteella käännöseditointi-käsitteen käyttö on perusteltua puhuttaessa kyseisen kirjeenvaihtajan työstä. Tutkimuksen perusteella on kehitetty uusi portinvartiointimalli, joka pohjautuu van Dijkin uutisen tuottamisprosessimalliin. Mallin avulla voidaan analysoida uutisen tuottamisprosessia ja päätellä, minkä verran kääntämistä ja käännöseditointia työssä esiintyy. Mallia ehdotetaan sovellettavaksi paitsi muiden kirjeenvaihtajien niin myös monikielisen materiaalin parissa työskentelevien toimittajien työn sekä uutiskääntämisen analysointiin.

Vikuroivia vilkaisuja : Ruumis, sukupuoli, seksuaalisuus ja visuaalisen kulttuurin tutkimus

The PhD dissertation "Bucking Glances: On Body, Gender, Sexuality and Visual Culture Research" consists of theoretical introduction and five articles published between 2002-2005. The articles analyze the position of visual representations in the processes of knowledge production on acceptable genders, bodies, and sexualities in contemporary Wes¬tern societies. The research material is heterogeneous, consisting of representations of contemporary art, advertisements, and fashion images. The ideological starting point of the PhD dissertation is the politics of the gaze and the methods used to expose this are the concepts of oppositional gaze, close reading, and resisting reading. The study situates visual representations in dialogue with the concepts of the grotesque and androgyny, as well as with queer-theory and theories of the gaze. The research challenges normative meanings of visual representations and opens up space for more non-conventional readings attached to femininity and masculinity. The visual material is read as troubling the prevailing heteronormative gender system. The dissertation also indicates how visual culture research utilizing the approach of queer theory can be fruitful in opposing and re-visioning changes in the repressive gender system. The article "A Heroic Male and A Beautiful Woman. Teemu Mäki, Orlan and the Ambivalence of the Grotesque Body" problematizes the concept of heroic masculinity through the analysis of the Finnish artist Teemu Mäki's masochistic performance The Good Friday (1989). It also analyzes cosmetic surgery, undertaken by the French artist Orlan, as a cultural tool in constructing and visualizing the contemporary, com¬mercial ideals of female beauty. The article "Boys Will Be Girls Will Be Boys Will Be Girls. The Ambivalence of Androgyny in Calvin Klein' Advertisements" is a close reading of the Calvin Klein perfume advertisement One (1998) in reference to the concept of androgyny. The critical point of the article is that androgynous male bodies allow the extension of the categorical boundaries of masculinity and homosexuality, whereas representations of androgynous women feed into the prevailing stereotypes of femininity, namely the fear of fat. The article "See-through Closet: Female Androgyny in the 1990s Fashion Images, New Woman and Lesbian Chic" analyzes the late 1990s fashion advertisements through the concept of female androgyny. The article argues that the figures of the masculine female androgynes in the late 1990s fashion magazines do not problematize the dichotomous gender binary. The women do not pass as men but produce a variation of heterosexual desirability. At the same time, the representations open up space for lesbian gazing and desiring. The article "Why are there no lesbian advertisements?" addresses the issue of femme gaze and desire in relation to heterosexual fashion advertisements from the British edition of the mainstream fashion magazine Vogue. The article considers possibilities for resistant femme visibility, identification, and desire. The article "Woman, Food, Home. Pirjetta Brander's and Heidi Romo's Works as Bucking Representations of Femininity" analyses the production and queering of heteronormative femininity and family through the analysis of art works. The article discusses how the term queer has been translated into Finnish. The article also introduces a new translation for the term queer: the noun vikuuri, i.e. faulty form and the verb vikuroida, i.e. to buck. In Finnish, the term vikuuri is the vernacular or broken form of the term figure, i.e. figuuri. Vikuuri represents all forms situated outside the norm and the normative.

Peilissä oma kuva : Tutkielma Einojuhani Rautavaaran omaelämäkerrasta

Tutkielma käsittelee Einojuhani Rautavaaran omaelämäkertaa (Omakuva, 1989). Työssä on lähdetty liikkeelle Omakuvan lehdistövastaanotosta, jossa kyseenalaistettiin teoksen "totuudellisuus". Useat arvostelijat esimerkiksi pohtivat Omakuvan asemaa fakta-fiktio-akselilla ja viittasivat teoksen romaanimaisuuteen.Tutkielmassa on etsitty selityksiä sille, miksi lukija joutuu kyseenalaistamaan teoksen 'totuudellisuuden' sekä lisäksi sitä, millaisia merkityksiä teoksessa annetaan omalle menneisyydelle. Rautavaaran Omakuva on suhteutettu työssä autobiografian genren kanssa ja analyyttisen tarkastelun lähtökohtana on käytetty Philippe Lejeunen narratologista autobiografiateoriaa. Rautavaaran omaelämäkerta sisältää hyvin heterogeenista ainesta, mutta teos on mielestäni autobiografia eikä se kuulu esimerkisi muistelmien tai omakuvan lajiin. Omakuva kuitenkin horjuttaa lukijan kanssa tehtyä autobiografista ja referentiaalista sopimusta, joka on Lejeunen teorian lähtökohta, eikä siten sopeudu autobiografian lukemisen konventionaalisiin pelisääntöihin. Omakuvan teksti on lisäksi narsistisesti itsetietoista omasta kerronnallisesta identiteetistään, ja teksti pakottaa lukijan havaitsemaan, että tarina on vain tekijän retrospektiivisesti kirjoittama tulkinta elämästään. Rautavaara näkee peilissä paitsi oman kuvansa myös kuvan romanttisesta taiteilijasta. Romanttisen taiteilijamyytin representoituminen tekstissä on keskeinen teoksen 'totuudellisuutta' horjuttava piirre, koska se pakottaa lukijan kysymään, onko peilissä nähty omakuva aito ja todellinen vai onko se kenties tuotettu tietoisesti ja manipuloiden. Omakuvan Rautavaara on romanttinen taiteilija, joka tahtoisi vetäytyä norsunluutornin/erakkoluolan yksinäisyyteen ja pystyttää muurin taiteen ja elämän arvojen välille. Säveltäjän minä on myös konfliktissa häntä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja esimerkiksi kriitikot, muusikot ja kapellimestarit uhkaavat hänen olemassaoloaan. Omakuvan päähenkilö muistuttaakin hyvin paljon Maurice Beeben (1964) tutkimien taiteilijaromaanien päähenkilöitä ja erityisesti James Joycen romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta päähenkilöä Stephen Dedalusta. Omakuva lähestyy taiteilijaromaaneille tyypillisiä tapoja kuvata taiteilijaa. Teoksessa käsitellään elämää sekä autobiografisessa että taiteilijaromaanin genren tilassa. Omakuva onkin rajateksti, joka horjuttaa autobiografian lajikonventioita. Lisäksi teoksen minä piiloutuu arkkityyppisten kuvien ja myyttien taakse kieltäen jähmettymisen yhdeksi kuvaksi. Lukijalle tarjoutuukin tekstissä monta mahdollista kuvaa Rautavaarasta ja Omakuvasta tulee erilaisten subjektien näyttämö. Avainsanat: säveltäjäautobiografia, romanttinen taiteilijamyytti, kulttuurinen musiikintutkimus

Drag på parnassen. Två sextiotalsstudier. : Del I: Medelklass med mänskligt ansikte. Medelklassradikalism i fyra romaner av Christer Kihlman, Jarl Sjöblom, Marianne Alopaeus och Ulla-Lena Lundberg. Del II: Modernistdebatten. Sak, person och fält i en finlandssvensk litteraturdebatt år 1965.

The objective of my dissertation Pull (or Draught, or Moves) at the Parnassus , is to provide a deeper understanding of Nordic Middle Class radicalism of the 1960 s as featured in Finland-Swedish literature. My approach is cultural materialist in a broad sense; social class is regarded a crucial aspect of the contents and contexts of the novels and literary discussions explored. In the first volume, Middle Class With A Human Face , novels by Christer Kihlman, Jarl Sjöblom, Marianne Alopaeus, and Ulla-Lena Lundberg, respectively, are read from the points of view of place, emotion, and power. The term "cryptotope" is used to designate the hidden places found to play an important role in all of these four narratives. Also, the "chronotope of the provincial small town", described by Mikhail Bakhtin in 1938, is exemplified in Kihlman s satirical novel, as is the chronotope of of war (Algeria, Vietnam) in those of Alopaeus and Lundberg s. All the four novels signal changes in the way general "scripts of emotions", e.g. jealousy, are handled and described. The power relations in the novels are also read, with reference to Michel Foucault. As the protagonists in two of them work as journalists, a critical discussion about media and Bourgeois hegemony is found; the term "repressive legitimation" is created to grasp these patterns of manipulation. The Modernist Debate , part II of the study, concerns a literary discussion between mainly Finland-Swedish authors and critics. Essayist Johannes Salminen (40) provided much of the fuel for the debate in 1963, questioning the relevance to contemporary life of the Finland-Swedish modernist tradition of the 1910 s and 1920 s. In 1965, a group of younger authors and critics, including poet Claes Andersson (28), followed up this critique in a debate taking place mainly in the newspaper Vasabladet. Poets Rabbe Enckell (62), Bo Carpelan (39) and others defended a timeless poetry. This debate is contextualized and the changing literary field is analyzed using concepts provided by sociologist Pierre Bourdieu. In the thesis, the historical moment of Middle Class radicalism with a human face is regarded a temporary luxury that new social groups could afford themselves, as long as they were knocking over the statues and symbols of the Old Bourgeoisie. This is not to say that all components of the Sixties strategy have lost their power. Some of them have survived and even grown, others remain latent in the gene bank of utopias, waiting for new moments of change.

"Han är en trollkarl. Alla skriver laudatur som går på hans lektioner" : en studie om elevernas uppfattningar om orsakerna till toppresultat i svenska i tre finska gymnasier

Tämä pro gradu -tutkielma on tehty osana Svenska i toppen -projektia, joka alkoi syksyllä 2008 Pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitoksella. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lukiolaisten näkökulmasta hyvien tulosten saavuttamiseen ruotsin ylioppilaskirjoituksissa kolmessa suomenkielisessä lukiossa, jotka sijaitsevat Turun, Tampereen ja Joensuun seuduilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten maantieteelliset tekijät vaikuttavat opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen sekä mitä eroja on keskipitkän ja pitkän ruotsin oppimäärän opiskelijoiden asenteissa kieltä kohtaan. Tutkielman aineistona on kolme ryhmähaastattelua, joihin on osallistunut 14 lukiolaista, 11 tyttöä ja 3 poikaa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2008 sekä tammi- ja maaliskuussa 2009. Haastatteluissa on käytetty strukturoitua kyselylomaketta, jossa kysytään opiskelijoiden näkemyksiä ruotsin opiskelusta. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen tutkimusote, jossa on piirteitä kolmesta eri menetelmästä: tapaustutkimuksesta, etnografisesta tutkimuksesta sekä temaattisesta analyysistä. Tärkeimpänä teoriataustana on ruotsi toisena kielenä -tutkimus, oppiminen sosiokonstruktivistisena ilmiönä sekä motivaatiotutkimus. Tarkastelen kielenoppijaa luokkahuoneessa sosiaalisena osallistujana omassa oppimisprosessissaan. Oppiminen nähdään kokonaisuutena, johon kuuluu eri osa-alueita, esimerkiksi koulujen käytännöt, yhteisön vaikutus oppimiseen sekä opiskelijan identiteetin muokkautuminen kouluyhteisössä. Motivaatiota tarkastelen kielenoppimisen näkökulmasta, ja se koostuu erilaisista dynaamisista vaiheista, esimerkiksi tavoitteiden asettamisesta oppimisprosessin alussa, valintojen tekemisestä sekä motivaation ylläpitämisestä oppimisprosessin kuluessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin yksittäinen syy menestykseen opiskelijoiden näkökulmasta on opettaja, joka omalla toiminnallaan voi merkittävästi parantaa opiskelijoiden oppimisedellytyksiä. Työhön panostaminen, opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen myös luokkahuoneen ulkopuolella ja esimerkiksi omien oppimateriaalien valmistaminen ovat opettajaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat nostaa opiskelijoiden motivaatiota huomattavasti. Myös lukion maantieteellisellä sijainnilla on vaikutusta. Paikkakunnilla, joilla ruotsin kieltä käytetään vähän, korostuu opettajan rooli kielellisen oppimisympäristön luomisessa. Keskipitkän ja pitkän ruotsin opiskelijoiden välillä ei tutkimuksessa ilmene eroja asenteissa kieltä kohtaan.

Suomen Kuvalehden Hän-henkilöjutut tekstilajina

Tutkielma käsittelee Suomen Kuvalehden Hän-henkilöjuttuja tekstilajina. Lehti on itse nimennyt sarjan, mikä tukee ajatusta omasta tekstilajista. Marraskuusta 1989 lähtien Suomen Kuvalehdessä on ilmestynyt viikottain kahden aukeaman henkilöjuttu, jonka tekstin määrä ja jaottelu, otsikointi, taitto ja kuvitus ovat pysyneet lähes samana vuosien ajan. Jutut ovat pääosin tunnettujen suomalaisten haastatteluja. Hän-henkilöjutut ovat instituutio Suomen aikakauslehdistössä. Hän-henkilöjuttuja tarkastellaan tekstintutkimuksen keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on tekstilaji- eli genreteoria. Keskeiset teorialähteet ovat Swales (1990) ja Bhatia (1993). Työn aluksi Hän-henkilöjutut kontekstualisoidaan, mikä on olennaista tekstilajin tutkimisessa. Johdatuksessa perehdytään niin Hän-juttujen historiaan, Suomen Kuvalehden toimituksen näkemyksiin kuin journalistiikan oppikirjojen ohjeisiinkin. Hän-juttuja on ilmestynyt yli 700. Tutkimusaineisto rajataan pääosin vuoden 2003 juttuihin, mutta sarjan historiaa kerratessa juttuja tarkastellaan laajemmalti. Hän-logo, yhtenäiset otsikot ja tekstin asettelu ovat huomattavia tekstilajin määrittäjiä. Ne tekevät sarjaan toistuvuuden, jota vahvistetaan visuaalisesti. Hän-henkilöjuttujen valokuvia tarkastellaan Kressin ja van Leeuwenin visuaalisen kieliopin (1996) avulla. Kuvien säännönmukaisuus näkyy muun muassa niin, että vuoden 2003 Hän-juttujen kuvissa henkilö on useimmiten sijoitettu kuvan keskelle, ja tämä katsoo lähes poikkeuksetta suoraan kohti. Lisäksi henkilö on pienessä kuvassa rajattu tiukemmin kuin jutun pääkuvassa, joka täyttää 2/3 jutun ensimmäisestä aukeamasta. Kertojan havaittavuus tekstissä on omalaatuista Hän-henkilöjutuissa. Aihetta tarkastellaan käymällä tarkasti läpi yhden Hän-jutun koko kerronta. Taustalla on kirjallisuustieteen narratologian näkemys fyysisen tekijän ja kertojan eriävyydestä. Hän-henkilöjutussa Maskun Kalustetalon toimitusjohtajasta Toivo Sukarista (Suomen Kuvalehti 39/2003) havaitaan, että kertoja on jatkuvasti läsnä. Ainoastaan havaittavuuden aste vaihtelee. Kertoja esittää kysymyksiä, hän käskee lukijaa, huudahtaa, havainnoi kohdehenkilöä ja tapahtumaympäristöä, ottaa kantaa, esittää yhteenvetoja ja käyttää nimeämisen valtaa. Tuloksia kertojan havaittavuudesta testataan 15:een Hän-henkilöjuttuun. Niistä 12 on vuodelta 2003, lisäksi mukana on yksi juttu vuodelta 1990, 1995 ja 2000. Jutuista hahmotetaan tekstilajin kertojaa, joksi kirjallisuustieteen sisäistekijää kutsun. Tekstilajin kertojan rajoitukset ovat väljät, mutta havaittavuus näyttää olevan sidoksissa käsiteltävän henkilön tunnettuuteen. Mitä tunnetumpi henkilö, sitä enemmän kertoja voi tekstissä näyttäytyä. Lopuksi kartoitetaan Hän-henkilöjuttujen aloituksia. Niissä hahmottuu päätyyppejä, kuten tapahtuma-aloitus, havaintoaloitus ja referointialoitus, mutta tarkkarajaista luokittelua niistä ei voi tehdä. Osaksi sen perusteella voidaan väittää, että Hän-henkilöjutuilla ei ole kaavaa. Avainsanat: tekstintutkimus, tekstilaji, genre, henkilöjuttu, haastattelu, kertoja, sisäistekijä, aloitukset

Porvoon maalaiskunnan haja-asutusalueen tiennimet

Kymmenkunta vuotta sitten monessa Suomen kunnassa jouduttiin suureen nimeämistyöhön, kun kuntien keskusjärjestöt suosittivat osoitejärjestelmän luomista myös haja-asutusalueille. Kunnille annetut ohjeet käsittelivät lähinnä osoitejärjestelmän teknistä toteuttamista, eikä nimistönsuunnittelun vaativuutta tajuttu. Tärkein asia eli teiden nimeäminen jäi lähes täysin kunnallisten virkamiesten ja poliitikkojen harkinnan varaan. Varsinkin kaksikielisissä kunnissa jouduttiin hankaluuksiin: tiennimet piti luoda kahdella kielellä, vaikka vanha paikannimistö olisi yksikielistä. Tilannetta mutkisti se, että nimistönsuunnittelun suhtautuminen vanhan paikannimistön kääntämiseen ja mukauttamiseen oli murroksessa juuri osoitteistamisprosessin alussa, eikä uusia periaatteita tuotu selvästi julki ennen 1990-luvun puoliväliä. Vielä 1980-luvulla paikannimien kääntämistä ja mukauttamista suositeltiin, mutta nykyään pidetään jo selvänä, että vanhaa paikannimistöä ei pidä perusteetta muokata vaan sitä voidaan käyttää sellaisenaan. Käypiä nimiä ovat siis niin Kråköntie kuin Koivulavägen. Porvoon maalaiskunnassa nimeämistyö aloitettiin vuonna 1989. Hankkeelle määrättiin virkamiesvalmistelija, joka työskenteli yhdessä toimikunnan kanssa. Tiekunnat saivat ehdottaa teilleen nimiä, ja valtaosaehdotuksista otettiinkin huomioon, mutta alkuvaiheessa lähes kaikki ruotsinkieliset paikannimet käännettiin tai mukautettiin. Koska toimikunnan jäsenillä ei ollut asiantuntemusta, nimien käännökset olivat usein epäonnistuneita ja oikeinkirjoitus horjui. Nähtävilläolon jälkeen alkuvuonna 1991 toimikunta päätti turvautua Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen apuun. Tiekunnat eivät hyväksyneet käännöksiä ja mukaelmia, joten ne neuvojen jälkeen poistettiin. Myöhemmin käännökset palautettiin luontonimiin perustuviin tiennimiin, mutta suurimmalta osalta vanha nimistö säilyi muuttamattomana. Emmintöjen jälkeen kunnanhallitus hyväksyi nimistön syksyllä 1995. Suurin osa Porvoon maalaiskunnan 790:stä haja-asutusalueen tiennimestä perustuu vanhaan paikannimistöön (81 %) tai on muuten paikkaan liittyvää (15 %). Vain pieni osa nimistä (4 %) on harkinnaisia.Vanhaan paikannimistöön perustuvissa tiennimissä on eniten tilannimen (41 %), maastonimen (26 %) ja kylännimen (14 %) sisältäviä nimiä. Yleisimmät jälkiosat ovat tie (86 %), kuja (5 %) ja polku (5 %). Määriteosaltaan tyystin suomenkielisiä nimipareista on 14 % (Aholantie-Aholavägen) ja ruotsinkielisiä 36 % (Bodöntie-Bodövägen). Tiekuntien nimet ja uudet tiennimet ovat eri asioita, mutta noin kolmannes uusista tiennimistä sisältää tiekunnan nimessä esiintyvän nimen. Näin Porvoon maalaiskunnan tiekuntien nimissä esiintyvistä 252 määriteosasta 193:a (77 %) on hyödynnetty 245 uudessa tiennimessä. Ennen tiennimiä osoitteissa käytettiin yleensä vain postinumeroa ja postitoimipaikkaa. Jonkin verran käytössä oli myös osoitenimiä (esim. Björkebo, Kappeli). Niistäkin valtaosa (73 %) esiintyy uusissa tiennimissä. Laskelma pohjautuu postin osoitetietojärjestelmään. Uusi tiennimistö perustuu usein jo käytössä oleviin tien- ja paikannimiin, joten se ei uhkaa vanhan nimistön asemaa. Uuden nimistön vaikutusta vähentää sekin, että sitä tarvitsevat lähinnä ulkopuoliset. Kotitienoot hahmotetaan edelleenkin vanhojen ja vakiintuneiden paikannimien avulla, mutta toki uudet tiennimet tuovat esiin monia vähän käytettyjä paikannimiä ja tarjoavat mainion katsauksen seudun kulttuuriperintöön. Ei siis ole samantekevää, miten teitä nimetään. Huonoiksi koetut uudet nimet eivät välttämättä edes vakiinnu käyttöön. Porvoon maalaiskunnan tulosten vertaaminen koko Suomen kattavaan materiaaliin osoittaa hankkeen edenneen hitaasti, mutta kaksikielisyyden ja työvoiman vähyyden huomioon ottaen kohtalaisesti. Vertailu kuuden muun uusmaalaisen kunnan kanssa paljastaa eroja paitsi hankkeen toteuttamistavoissa myös työn tuloksessa eli nimistössä. Yleensä tiekunnat ja asukkaat ovat saaneet tehdä ehdotuksia ja nimistön ovat laatineet virkamiehet ja nimitoimikunnat ilman palkattua asiantuntijaa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen puoleen on sentään käännytty. Tärkeä havainto on se, että kaksikieliset kunnat ovat halunneet vaalia kulttuuriarvoja ja säilyttää keskeisen vanhan paikannimistönsä koskemattomana. Avainsanat: Tiennimet, osoitenimet, osoitejärjestelmä, nimistönsuunnittelu

Soveltuvuuskokeella täydennetty opiskelijavalinta : Seurantatutkimus eräiden sosiaali- ja terveysalan teknisluonteisten koulutusohjelmien (apuvälinetekniikka, hammastekniikka ja optometria) opiskelijavalinnan toteuttamisesta

Aptitude-based student selection: A study concerning the admission processes of some technically oriented healthcare degree programmes in Finland (Orthotics and Prosthetics, Dental Technology and Optometry). The data studied consisted of conveniencesamples of preadmission information and the results of the admission processes of three technically oriented healthcare degree programmes (Orthotics and Prosthetics, Dental Technology and Optometry) in Finland during the years 1977-1986 and 2003. The number of the subjects tested and interviewed in the first samples was 191, 615 and 606, and in the second 67, 64 and 89, respectively. The questions of the six studies were: I. How were different kinds of preadmission data related to each other? II. Which were the major determinants of the admission decisions? III. Did the graduated students and those who dropped out differ from each other? IV. Was it possible to predict how well students would perform in the programmes? V. How was the student selection executed in the year 2003? VI. Should clinical vs. statistical prediction or both be used? (Some remarks are presented on Meehl's argument: "Always, we might as well face it, the shadow of the statistician hovers in the background; always the actuary will have the final word.") The main results of the study were as follows: Ability tests, dexterity tests and judgements of personality traits (communication skills, initiative, stress tolerance and motivation) provided unique, non-redundant information about the applicants. Available demographic variables did not bias the judgements of personality traits. In all three programme settings, four-factor solutions (personality, reasoning, gender-technical and age-vocational with factor scores) could be extracted by the Maximum Likelihood method with graphical Varimax rotation. The personality factor dominated the final aptitude judgements and very strongly affected the selection decisions. There were no clear differences between graduated students and those who had dropped out in regard to the four factors. In addition, the factor scores did not predict how well the students performed in the programmes. Meehl's argument on the uncertainty of clinical prediction was supported by the results, which on the other hand did not provide any relevant data for rules on statistical prediction. No clear arguments for or against the aptitude-based student selection was presented. However, the structure of the aptitude measures and their impact on the admission process are now better known. The concept of "personal aptitude" is not necessarily included in the values and preferences of those in charge of organizing the schooling. Thus, obviously the most well-founded and cost-effective way to execute student selection is to rely on e.g. the grade point averages of the matriculation examination and/or written entrance exams. This procedure, according to the present study, would result in a student group which has a quite different makeup (60%) from the group selected on the basis of aptitude tests. For the recruiting organizations, instead, "personal aptitude" may be a matter of great importance. The employers, of course, decide on personnel selection. The psychologists, if consulted, are responsible for the proper use of psychological measures.

Childhood and adolescent antecedents of work stress and early atherosclerosis

Work stress is after musculoskeletal disorders the second most common work-related health problem in the European Union, affecting 28% of EU employees. Furthermore, a 50% excessive cardiovascular disease risk among employees with work stress is reported. High job demands combined with low job control according to the Job Demands-Job Control model, or high effort combined with low rewards according to Effort-Reward Imbalance model, are likely to produce work stress in the majority of employees. Atherosclerotic wall thickening is a validated marker of an increased risk of cardiovascular disease. This study examined the role of childhood and adolescent factors as antecedents of work stress and early atherosclerosis, and in the relationship between them. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study, (the CRYF project) started in 1980 when the participants were at the age of three to 18 years. Follow-ups have been conducted every three years until 1992, after that in 1997 and 2001, and the latest is ongoing in 2008. The participants parents reported their socioeconomic position in 1980 and 1983, and their life satisfaction in 1983. Biological risk factors were measured in 1980 and 2001. Type A behaviour was reported in 1986, 1989 and 2001. In the 2001 follow-up when the participants were aged 24 to 39, work stress was assessed from responses to questionnaires on job demands-job control and effort-reward imbalance, and education. Ultrasound measurement of the carotid intima-media thickness (CIMT) was used to assess atherosclerosis. There were 755, 746, 1014 and 494 participants in studies I-IV, respectively. The results showed that low parental socioeconomic position and parental life dissatisfaction during childhood and adolescence predicted higher levels of job strain 18 years later, and that education mediated the relationship between parental socioeconomic position and job strain. Childhood and adolescent family factors were not related to the effort-reward imbalance. Parental life satisfaction was associated with high rewards at work among the men, and high parental socioeconomic position was associated with high reward among the women. Among the men, the eagerness-energy component of Type A behaviour across different developmental periods predicted increased CIMT. Among the women, hard-driving component of Type A behaviour predicted decreased CIMT. Low leadership characteristic in adolescence and early adulthood was associated with both high job strain and increased CIMT, and attenuated the relationship between job strain and CIMT to non-significance in men. The current findings add to the literature on the relationship between job strain and health literature in adopting a developmental perspective. The results imply that work stress does not completely originate from work. There are childhood and adolescent environmental and dispositional effects on work stress and CIMT several years later, and these partly seem to operate through educational attainment.

Jaksaako opettaja kehittyä? : Ammatillisen kehityksen ja täydennyskoulutuksen merkitys opettajien työssä jaksamisessa

The aim of this study was to investigate the connection between teachers' burn-out and professional development. In addition, the study aimed at clarifying teachers' conceptions of the significance of in-service training on work-related well-being. The theoretical starting points of the study were based on a model of burn-out (Kalimo & Toppinen1997) and a model of teachers' professional development (Niemi 1989). Present study can be seen as an independent follow-up study for a working ability project called "Uudistumisen eväät" that was followed through in Kuopio. The study was carried out in two phases. First, the connection between teachers' burn-out and professional development was charted with the help of a quantitative survey study. 131 teachers participated in the survey. Some of them were from schools that participated in the working ability project and the remainder were from other schools in Kuopio. The questionnaire consisted of self-constructed instruments of burn-out and professional development. According to the results, burn-out and professional development were strongly correlated with each other. Burn-out was summed up in three factors: emotional exhaustion, feelings of depersonalization and low feelings of personal accomplishment. Professional development was summed up in four factors: personality and pedagogical skills, learning-orientation, social skills and confronting change. Personality and pedagogical skills and skills of confronting change were correlated strongest with burn-out and its symptoms. A teacher, who has not found his/her own personal way of acting as a teacher and who considers change as something negative, is more likely to become exhausted than a teacher, who has developed his/her own pedagogical identity and who regards change more positively. In the second phase of this study, teachers' conceptions of the significance of in-service training on well-being was investigated with the help of group interviews (n=12). According to the results, the importance of in-service training was significant on the well-being of teachers. It appeared that in-service training promotes well-being by providing teachers with motivation, professional development and the possibility of taking a break from teaching and cooperating with other teachers. It has to be based on teachers' own needs. It has to be offered to teachers frequently and early enough. If teachers are already exhausted, they will neither have enough resources to participate in training, nor will they have the strength to make good use of it in practice. Both professional development and well-being are becoming more and more essential now that society is changing rapidly and the demands set on teachers are growing. Professional development can promote well-being, but are teachers too exhausted to develop themselves? Professional development demands resources and teachers may regard it as a threat and an additional strain. When the demands are so high that teachers cannot cope with them, they are likely to suffer stress and see reduction of commitment to their work and its development as a means to survive. If teachers stop caring about their work and their own development, how can we expect them to promote pupils' learning and development? It should be considered in the planning and implementation of in-service training and in arranging teachers' working conditions, that teachers have enough time and resources to develop themselves. Keywords: Teachers, burn-out, well-being, professional development, in-service training