Determinants of institutional care at older ages in Finland

Väitöskirjassa selvitettiin ikäihmisten laitoshoitoon siirtymisen todennäköisyyttä ja sen taustoja kansainvälisesti ainutlaatuisen rekisteriaineiston avulla. Selvitettäviä asioita olivat eri sairauksien, sosioekonomisten tekijöiden, puolison olemassaolon ja leskeksi jäämisen yhteys laitoshoitoon siirtymiseen yli 65-vuotiailla suomalaisilla. Tutkimuksessa havaittiin, että dementia, Parkinsonin tauti, aivohalvaus, masennusoireet ja muut mielenterveysongelmat, lonkkamurtuma sekä diabetes lisäsivät ikäihmisten todennäköisyyttä siirtyä laitoshoitoon yli 50 prosentilla, kun muut sairaudet ja sosiodemografiset tekijät oli otettu huomioon. Korkeat tulot vähensivät laitoshoidon todennäköisyyttä, kun taas puutteellinen asuminen (ilman peseytymistiloja tai keskus- tai sähkölämmitystä) sekä erittäin puutteellinen asuminen (ilman lämmintä vettä, vesijohtoa, viemäriä tai vesivessaa) lisäsivät todennäkösyyttä, kun muut sosiodemografiset tekijät, sairaudet ja asuinalue oli huomioitu. Kerrostalon hissittömyys ei ollut yhteydessä laitoshoidon todennäköisyyteen. Todennäköisyys siirtyä laitoshoitoon oli jostain syystä korkeampaa niillä ikäihmisillä, jotka asuivat vuokralla ja matalampaa omakotitalossa asuvilla ja niillä, joilla oli auto. Puolison olemassaolo vähensi ja leskeksi jääminen lisäsi laitoshoidon todennäköisyyttä huomattavasti. Todennäköisyys oli erityisen suuri, yli kolminkertainen, kun puolison kuolemasta oli kulunut enintään kuukausi verrattuna niihin, joiden puoliso oli elossa. Todennäköisyys laski, kun puolison kuolemasta kului aikaa. Miesten ja naisten tulokset olivat samansuuntaisia. Korkeat tulot tai koulutus eivät suojanneet riskiltä joutua laitoshoitoon puolison kuoltua. Puolison kuolema näyttää lisäävän hoidon tarvetta, kun kotona ei ole enää puolisoa tukemassa ja huolehtimassa kodin askareista. Laitoshoidon tarve vähenee, jos ja kun lesket ajan kuluessa oppivat elämään yksin. Toisaalta tutkimustulokset saattavat viitata myös siihen, että kaikkein huonokuntoisimmat lesket, jotka eivät pärjää yksin asuessaan, siirtyvät laitoshoitoon hyvin nopeasti puolison kuoltua. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä yli 280 000 yli 65-vuotiasta henkilöä, joiden pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seurattiin tammikuusta 1998 syyskuuhun 2003. Laitoshoidoksi määriteltiin terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai vastaavissa yksiköissä tapahtuva pitkäaikainen hoito, joka kesti yli 90 vuorokautta tai oli vahvistettu pitkäaikaishoidon päätöksellä. Tutkimuksessa käytetty aineisto koottiin väestörekistereistä, sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereistä ja lääkerekistereistä.

Estimation of cutting volume with three inventory methods for harvest planning in Canadian boreal forests.

Two methods of pre-harvest inventory were designed and tested on three cutting sites containing a total of 197 500 m3 of wood. These sites were located on flat-ground boreal forests located in northwestern Quebec. Both methods studied involved scaling of trees harvested to clear the road path one year (or more) prior to harvest of adjacent cut-blocks. The first method (ROAD) considers the total road right-of-way volume divided by the total road area cleared. The resulting volume per hectare is then multiplied by the total cut-block area scheduled for harvest during the following year to obtain the total estimated cutting volume. The second method (STRATIFIED) also involves scaling of trees cleared from the road. However, in STRATIFIED, log scaling data are stratified by forest stand location. A volume per hectare is calculated for each stretch of road that crosses a single forest stand. This volume per hectare is then multiplied by the remaining area of the same forest stand scheduled for harvest one year later. The sum of all resulting estimated volumes per stand gives the total estimated cutting-volume for all cut-blocks adjacent to the studied road. A third method (MNR) was also used to estimate cut-volumes of the sites studied. This method represents the actual existing technique for estimating cutting volume in the province of Quebec. It involves summing the cut volume for all forest stands. The cut volume is estimated by multiplying the area of each stand by its estimated volume per hectare obtained from standard stock tables provided by the governement. The resulting total estimated volume per cut-block for all three methods was then compared with the actual measured cut-block volume (MEASURED). This analysis revealed a significant difference between MEASURED and MNR methods with the MNR volume estimate being 30 % higher than MEASURED. However, no significant difference from MEASURED was observed for volume estimates for the ROAD and STRATIFIED methods which respectively had estimated cutting volumes 19 % and 5 % lower than MEASURED. Thus the ROAD and STRATIFIED methods are good ways to estimate cut-block volumes after road right-of-way harvest for conditions similar to those examined in this study.