The regional differences between countries in traffic safety: A cross-cultural study and Turkish Case

Road traffic accidents are a large problem everywhere in the world. However, regional differences in traffic safety between countries are considerable. For example, traffic safety records are much worse in Southern Europe and the Middle East than in Northern and Western Europe. Despite the large regional differences in traffic safety, factors contributing to different accident risk figures in different countries and regions have remained largely unstudied. The general aim of this study was to investigate regional differences in traffic safety between Southern European/Middle Eastern (i.e., Greece, Iran, Turkey) and Northern/Western European (i.e., Finland, Great Britain, The Netherlands) countries and to identify factors related to these differences. We conducted seven sub-studies in which I applied a traffic culture framework, including a multi-level approach, to traffic safety. We used aggregated level data (national statistics), surveys among drivers, and data on traffic accidents and fatalities in the analyses. In the first study, we investigated the influence of macro level factors (i.e., economic, societal, and cultural) on traffic safety across countries. The results showed that a high GNP per capita and conservatism correlated with a low number of traffic fatalities, whereas a high degree of uncertainty avoidance, neuroticism, and egalitarianism correlated with a high number of traffic fatalities. In the second, third, and fourth studies, we examined whether the conceptualisation of road user characteristics (i.e., driver behaviour and performance) varied across traffic cultures and how these factors determined overall safety, and the differences between countries in traffic safety. The results showed that the factorial agreement for driver behaviour (i.e., aggressive driving) and performance (i.e., safety skills) was unsatisfactory in Greece, Iran, and Turkey, where the lack of social tolerance and interpersonal aggressive violations seem to be important characteristics of driving. In addition, we found that driver behaviour (i.e., aggressive violations and errors) mediated the relationship between culture/country and accidents. Besides, drivers from "dangerous" Southern European countries and Iran scored higher on aggressive violations and errors than did drivers from "safe" Northern European countries. However, "speeding" appeared to be a "pan-cultural" problem in traffic. Similarly, aggressive driving seems largely depend on road users' interactions and drivers' interpretation (i.e., cognitive biases) of the behaviour of others in every country involved in the study. Moreover, in all countries, a risky general driving style was mostly related to being young and male. The results of the fifth and sixth studies showed that among young Turkish drivers, gender stereotypes (i.e., masculinity and femininity) greatly influence driver behaviour and performance. Feminine drivers were safety-oriented whereas masculine drivers were skill-oriented and risky drivers. Since everyday driving tasks involve not only erroneous (i.e., risky or dangerous driving) or correct performance (i.e., normal habitual driving), but also "positive" driver behaviours, we developed a reliable scale for measuring "positive" driver behaviours among Turkish drivers in the seventh study. Consequently, I revised Reason's model [Reason, J. T., 1990. Human error. Cambridge University Press: New York] of aberrant driver behaviour to represent a general driving style, including all possible intentional behaviours in traffic while evaluating the differences between countries in traffic safety. The results emphasise the importance of economic, societal and cultural factors, general driving style and skills, which are related to exposure, cognitive biases as well as age, sex, and gender, in differences between countries in traffic safety.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Cultural Discourses in CEF: How Do They Relate to ELF?

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

Assessing organizational culture in complex sociotechnical systems : Methodological evidence from studies in nuclear power plant maintenance organizations

Failures in industrial organizations dealing with hazardous technologies can have widespread consequences for the safety of the workers and the general population. Psychology can have a major role in contributing to the safe and reliable operation of these technologies. Most current models of safety management in complex sociotechnical systems such as nuclear power plant maintenance are either non-contextual or based on an overly-rational image of an organization. Thus, they fail to grasp either the actual requirements of the work or the socially-constructed nature of the work in question. The general aim of the present study is to develop and test a methodology for contextual assessment of organizational culture in complex sociotechnical systems. This is done by demonstrating the findings that the application of the emerging methodology produces in the domain of maintenance of a nuclear power plant (NPP). The concepts of organizational culture and organizational core task (OCT) are operationalized and tested in the case studies. We argue that when the complexity of the work, technology and social environment is increased, the significance of the most implicit features of organizational culture as a means of coordinating the work and achieving safety and effectiveness of the activities also increases. For this reason a cultural perspective could provide additional insight into the problem of safety management. The present study aims to determine; (1) the elements of the organizational culture in complex sociotechnical systems; (2) the demands the maintenance task sets for the organizational culture; (3) how the current organizational culture at the case organizations supports the perception and fulfilment of the demands of the maintenance work; (4) the similarities and differences between the maintenance cultures at the case organizations, and (5) the necessary assessment of the organizational culture in complex sociotechnical systems. Three in-depth case studies were carried out at the maintenance units of three Nordic NPPs. The case studies employed an iterative and multimethod research strategy. The following methods were used: interviews, CULTURE-survey, seminars, document analysis and group work. Both cultural analysis and task modelling were carried out. The results indicate that organizational culture in complex sociotechnical systems can be characterised according to three qualitatively different elements: structure, internal integration and conceptions. All three of these elements of culture as well as their interrelations have to be considered in organizational assessments or important aspects of the organizational dynamics will be overlooked. On the basis of OCT modelling, the maintenance core task was defined as balancing between three critical demands: anticipating the condition of the plant and conducting preventive maintenance accordingly, reacting to unexpected technical faults and monitoring and reflecting on the effects of maintenance actions and the condition of the plant. The results indicate that safety was highly valued at all three plants, and in that sense they all had strong safety cultures. In other respects the cultural features were quite different, and thus the culturally-accepted means of maintaining high safety also differed. The handicraft nature of maintenance work was emphasised as a source of identity at the NPPs. Overall, the importance of safety was taken for granted, but the cultural norms concerning the appropriate means to guarantee it were little reflected. A sense of control, personal responsibility and organizational changes emerged as challenging issues at all the plants. The study shows that in complex sociotechnical systems it is both necessary and possible to analyse the safety and effectiveness of the organizational culture. Safety in complex sociotechnical systems cannot be understood or managed without understanding the demands of the organizational core task and managing the dynamics between the three elements of the organizational culture.

Weakening of the Gram-negative bacterial outer membrane - A tool for increasing microbiological safety

Gram-negative bacteria are harmful in various surroundings. In the food industy their metabolites are potential cause of spoilage and this group also includes many severe or potential pathogens, such as Salmonella. Due to their ability to produce biofilms Gram-negative bacteria also cause problems in many industrial processes as well as in clinical surroundings. Control of Gram-negative bacteria is hampered by the outer membrane (OM) in the outermost layer of the cells. This layer is an intrinsic barrier for many hydrophobic agents and macromolecules. Permeabilizers are compounds that weaken OM and can thus increase the activity of antimicrobials by facililating entry of hydrophobic compounds and macromolecules into the cell where they can reach their target sites and inhibit or destroy cellular functions. The work described in this thesis shows that lactic acid acts as a permeabilizer and destabilizes the OM of Gram-negative bacteria. In addition, organic acids present in berriers, i.e. malic, sorbic and benzoic acid, were shown to weaken the OM of Gram-negative bacteria. Organic acids can poteniate the antimicrobial activity of other compounds. Microbial colonic degradation products of plant-derived phenolic compounds (3,4-dihydroxyphenylacetic acid, 3-hydroxyphenylacetic acid, 3,4-dihydroxyphenylpropionic acid, 4-hydroxyphenylpropionic acid, 3-phenylpropionic acid and 3-hydroxyphenylpropionic acid) efficiently destabilized OM of Salmonella. The studies increase our understanding of the mechanism of action of the classical chelator, ethylenediaminetetra-acetic acid (EDTA). In addition, the results indicate that the biocidic activity of benzalkonium chloride against Pseudomonas can be increased by combined use with polyethylenimine (PEI). In addition to PEI, several other potential permeabilizers, such as succimer, were shown to destabilize the OM of Gram-negative bacteria. Furthermore, combination of the results obtained from various permeability assays (e.g. uptake of a hydrophobic probe, sensitization to hydrophobic antibiotics and detergents, release of lipopolysaccharide (LPS) and LPS-specific fatty acids) with atomic force microscopy (AFM) image results increases our knowledge of the action of permeabilizers.

Lactobacillus bacteremia, with special focus on the safety of probiotic Lactobacillus rhamnosus GG

Lactobacilli are gram positive rods, which belong to normal oropharyngeal, gastrointestinal and urogenital flora. They are widely used in food industry and as food additives. Although their virulence is presumed to be very low, opportunistic bacteremic infections, especially in immunocompromised hosts, have been detected. In the present study, the possible effects of increasing probiotic use of Lactobacillus rhamnosus GG (LGG) on the occurrence of bacteremia due to lactobacilli was evaluated on population level. In Finland, 90 Lactobacillus bacteremia cases were reported to the National Infectious Disease Register maintained by National Public Health Institute, during 1995-2000. Their proportion of all bacteremia cases was on average 0.24%, corresponding to 0.3 cases/100 000 inhabitants annually. In the Helsinki University Central Hospital district the corresponding proportion of all bacteremia cases was observed during 1990-2000. Despite LGG intake increased six folded no increasing trend in the occurrence of lactobacilli bacteremia was seen. A total of 85 Lactobacillus sp. blood isolates collected from different human bacteremic cases were characterised and compared with the commercial probiotic LGG strain. In species characterisation 46 L. rhamnosus strains, 12 L. fermentum and L. casei strains each, three each of L. gasseri, L. salivarius and L. jensenii species, two L. curvatus, and one each of L. plantarum, L. sakei, L. zeae and L. reuteri species were detected. Nearly half of the L. rhamnosus findings turned out to be indistinguishable from the probiotic LGG strain. Common predisposing factors to Lactobacillus bacteremia were immunosuppression, prior prolonged hospitalisation and prior surgical interventions. Severe or fatal comorbidities were found in 82% of the patients. Mortality at one month was 26% and severe underlying diseases were a significant predictor of death (OR 15.8). Antimicrobial susceptibility of Lactobacillus strains was species dependent. The Lactobacillus isolates were generally susceptible to imipenem, piperacillin-tazobactam, clindamycin and erythromycin, whereas all other than L. gasseri and L. jensenii species were not at all susceptible to vancomycin. The susceptibility to cephalosporin varied greatly even within species why they might not be recommended for treatment of Lactobacillus infections. The effect and safety of probiotic LGG preparation in amelioration of gastric symptoms and diarrhea in HIV-infected patients was evaluated. No significant differences in gastrointestinal symptoms or diarrhoea in LGG treated patients compared to placebo could be found. LGG was well tolerated with no adverse effects including bacteremic outbreaks could be observed. The use of probiotic LGG can be regarded safe in this immunocompromised patient group.

Pharmacokinetics, efficacy, and safety of pravastatin in children : Studies in children with heterozygous familial hypercholesterolemia and in pediatric cardiac transplant recipients

Background. Hyperlipidemia is a common concern in patients with heterozygous familial hypercholesterolemia (HeFH) and in cardiac transplant recipients. In both groups, an elevated serum LDL cholesterol level accelerates the development of atherosclerotic vascular disease and increases the rates of cardiovascular morbidity and mortality. The purpose of this study is to assess the pharmacokinetics, efficacy, and safety of cholesterol-lowering pravastatin in children with HeFH and in pediatric cardiac transplant recipients receiving immunosuppressive medication. Patients and Methods. The pharmacokinetics of pravastatin was studied in 20 HeFH children and in 19 pediatric cardiac transplant recipients receiving triple immunosuppression. The patients ingested a single 10-mg dose of pravastatin, and plasma pravastatin concentrations were measured up to 10/24 hours. The efficacy and safety of pravastatin (maximum dose 10 to 60 mg/day and 10 mg/day) up to one to two years were studied in 30 patients with HeFH and in 19 cardiac transplant recipients, respectively. In a subgroup of 16 HeFH children, serum non-cholesterol sterol ratios (102 x mmol/mol of cholesterol), surrogate estimates of cholesterol absorption (cholestanol, campesterol, sitosterol), and synthesis (desmosterol and lathosterol) were studied at study baseline (on plant stanol esters) and during combination with pravastatin and plant stanol esters. In the transplant recipients, the lipoprotein levels and their mass compositions were analyzed before and after one year of pravastatin use, and then compared to values measured from 21 healthy pediatric controls. The transplant recipients were grouped into patients with transplant coronary artery disease (TxCAD) and patients without TxCAD, based on annual angiography evaluations before pravastatin. Results. In the cardiac transplant recipients, the mean area under the plasma concentration-time curve of pravastatin [AUC(0-10)], 264.1 * 192.4 ng.h/mL, was nearly ten-fold higher than in the HeFH children (26.6 * 17.0 ng.h/mL). By 2, 4, 6, 12 and 24 months of treatment, the LDL cholesterol levels in the HeFH children had respectively decreased by 25%, 26%, 29%, 33%, and 32%. In the HeFH group, pravastatin treatment increased the markers of cholesterol absorption and decreased those of synthesis. High ratios of cholestanol to cholesterol were associated with the poor cholesterol-lowering efficacy of pravastatin. In cardiac transplant recipients, pravastatin 10 mg/day lowered the LDL cholesterol by approximately 19%. Compared with the patients without TxCAD, patients with TxCAD had significantly lower HDL cholesterol concentrations and higher apoB-100/apoA-I ratios at baseline (1.0 ± 0.3 mmol/L vs. 1.4 ± 0.3 mmol/L, P = 0.031; and 0.7 ± 0.2 vs. 0.5 ± 0.1, P = 0.034) and after one year of pravastatin use (1.0 ± 0.3 mmol/L vs. 1.4 ± 0.3 mmol/L, P = 0.013; and 0.6 ± 0.2 vs. 0.4 ± 0.1, P = 0.005). Compared with healthy controls, the transplant recipients exhibited elevated serum triglycerides at baseline (median 1.3 [range 0.6-3.2] mmol/L vs. 0.7 [0.3-2.4] mmol/L, P=0.0002), which negatively correlated with their HDL cholesterol concentration (r = -0.523, P = 0.022). Recipients also exhibited higher apoB-100/apoA1 ratios (0.6 ± 0.2 vs. 0.4 ± 0.1, P = 0.005). In addition, elevated triglyceride levels were still observed after one year of pravastatin use (1.3 [0.5-3.5] mmol/L vs. 0.7 [0.3-2.4] mmol/L, P = 0.0004). Clinically significant elevations in alanine aminotransferase, creatine kinase, or creatinine ocurred in neither group. Conclusions. Immunosuppressive medication considerably increased the plasma pravastatin concentrations. In both patient groups, pravastatin treatment was moderately effective, safe, and well tolerated. In the HeFH group, high baseline cholesterol absorption seemed to predispose patients to insufficient cholesterol-lowering efficacy of pravastatin. In the cardiac transplant recipients, low HDL cholesterol and a high apoB-100/apoA-I ratio were associated with development of TxCAD. Even though pravastatin in the transplant recipients effectively lowered serum total and LDL cholesterol concentrations, it failed to normalize their elevated triglyceride levels and, in some patients, to prevent the progression of TxCAD.