Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types : a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat pruduction

Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types: a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat production. This research project in environmental geology has arisen out of an observed need to be able to predict more accurately the loading of watercourses with detrimental organic substances and nutrients from already existing and planned peat production areas, since the authorities capacity for insisting on such predictions covering the whole duration of peat production in connection with evaluations of environmental impact is at present highly limited. National and international decisions regarding monitoring of the condition of watercourses and their improvement and restoration require more sophisticated evaluation methods in order to be able to forecast watercourse loading and its environmental impacts at the stage of land-use planning and preparations for peat production.The present project thus set out from the premise that it would be possible on the basis of existing mire and peat data properties to construct estimates for the typical loading from production mires over the whole duration of their exploitation. Finland has some 10 million hectares of peatland, accounting for almost a third of its total area. Macroclimatic conditions have varied in the course of the Holocene growth and development of this peatland, and with them the habitats of the peat-forming plants. Temperatures and moisture conditions have played a significant role in determining the dominant species of mire plants growing there at any particular time, the resulting mire types and the accumulation and deposition of plant remains to form the peat. The above climatic, environmental and mire development factors, together with ditching, have contributed, and continue to contribute, to the existence of peat horizons that differ in their physical and chemical properties, leading to differences in material transport between peatlands in a natural state and mires that have been ditched or prepared for forestry and peat production. Watercourse loading from the ditching of mires or their use for peat production can have detrimental effects on river and lake environments and their recreational use, especially where oxygen-consuming organic solids and soluble organic substances and nutrients are concerned. It has not previously been possible, however, to estimate in advance the watercourse loading likely to arise from ditching and peat production on the basis of the characteristics of the peat in a mire, although earlier observations have indicated that watercourse loading from peat production can vary greatly and it has been suggested that differences in peat properties may be of significance in this. Sprinkling is used here in combination with simulations of conditions in a milled peat production area to determine the influence of the physical and chemical properties of milled peats in production mires on surface runoff into the drainage ditches and the concentrations of material in the runoff water. Sprinkling and extraction experiments were carried out on 25 samples of milled Carex (C) and Sphagnum (S) peat of humification grades H 2.5 8.5 with moisture content in the range 23.4 89% on commencement of the first sprinkling, which was followed by a second sprinkling 24 hours later. The water retention capacity of the peat was best, and surface runoff lowest, with Sphagnum and Carex peat samples of humification grades H 2.5 6 in the moisture content class 56 75%. On account of the hydrophobicity of dry peat, runoff increased in a fairly regular manner with drying of the sample from 55% to 24 30%. Runoff from the samples with an original moisture content over 55% increased by 63% in the second round of sprinkling relative to the first, as they had practically reached saturation point on the first occasion, while those with an original moisture content below 55% retained their high runoff in the second round, due to continued hydrophobicity. The well-humified samples (H 6.5 8.5) with a moisture content over 80% showed a low water retention capacity and high runoff in both rounds of sprinkling. Loading of the runoff water with suspended solids, total phosphorus and total nitrogen, and also the chemical oxygen demand (CODMn O2), varied greatly in the sprinkling experiment, depending on the peat type and degree of humification, but concentrations of the same substances in the two sprinklings were closely or moderately closely correlated and these correlations were significant. The concentrations of suspended solids in the runoff water observed in the simulations of a peat production area and the direct surface runoff from it into the drainage ditch system in response to rain (sprinkling intensity 1.27 mm/min) varied c. 60-fold between the degrees of humification in the case of the Carex peats and c. 150-fold for the Sphagnum peats, while chemical oxygen demand varied c. 30-fold and c. 50-fold, respectively, total phosphorus c. 60-fold and c. 66-fold, total nitrogen c. 65-fold and c. 195-fold and ammonium nitrogen c. 90-fold and c. 30-fold. The increases in concentrations in the runoff water were very closely correlated with increases in humification of the peat. The correlations of the concentrations measured in extraction experiments (48 h) with peat type and degree of humification corresponded to those observed in the sprinkler experiments. The resulting figures for the surface runoff from a peat production area into the drainage ditches simulated by means of sprinkling and material concentrations in the runoff water were combined with statistics on the mean extent of daily rainfall (0 67 mm) during the frost-free period of the year (May October) over an observation period of 30 years to yield typical annual loading figures (kg/ha) for suspended solids (SS), chemical oxygen demand of organic matter (CODmn O2), total phosphorus (tot. P) and total nitrogen (tot. N) entering the ditches with respect to milled Carex (C) and Sphagnum (S) peats of humification grades H 2.5 8.5. In order to calculate the loading of drainage ditches from a milled peat production mire with the aid of these annual comparative values (in kg/ha), information is required on the properties of the intended production mire and its peat. Once data are available on the area of the mire, its peat depth, peat types and their degrees of humification, dry matter content, calorific value and corresponding energy content, it is possible to produce mutually comparable estimates for individual mires with respect to the annual loading of the drainage ditch system and the surrounding watercourse for the whole service life of the production area, the duration of this service life, determinations of energy content and the amount of loading per unit of energy generated (kg/MWh). In the 8 mires in the Köyhäjoki basin, Central Ostrobothnia, taken as an example, the loading of suspended solids (SS) in the drainage ditch networks calculated on the basis of the typical values obtained here and existing mire and peat data and expressed per unit of energy generated varied between the mires and horizons in the range 0.9 16.5 kg/MWh. One of the aims of this work was to develop means of making better use of existing mire and peat data and the results of corings and other field investigations. In this respect combination of the typical loading values (kg/ha) obtained here for S, SC, CS and C peats and the various degrees of humification (H 2.5 8.5) with the above mire and peat data by means of a computer program for the acquisition and handling of such data would enable all the information currently available and that deposited in the system in the future to be used for defining watercourse loading estimates for mires and comparing them with the corresponding estimates of energy content. The intention behind this work has been to respond to the challenge facing the energy generation industry to find larger peat production areas that exert less loading on the environment and to that facing the environmental authorities to improve the means available for estimating watercourse loading from peat production and its environmental impacts in advance. The results conform well to the initial hypothesis and to the goals laid down for the research and should enable watercourse loading from existing and planned peat production to be evaluated better in the future and the resulting impacts to be taken into account when planning land use and energy generation. The advance loading information available in this way would be of value in the selection of individual peat production areas, the planning of their exploitation, the introduction of water protection measures and the planning of loading inspections, in order to achieve controlled peat production that pays due attention to environmental considerations.