Drops That Open Worlds : Image of Water in the Poetry of Euphrase Kezilahabi

Euphrase Kezilahabi on tansanialainen kirjailija, joka ensimmäisenä julkaisi swahilinkielisen vapaalla mitalla kirjoitetun runokokoelman. Perinteisessä swahilirunoudessa tiukat muotosäännöt ovat tärkeitä, ja teos synnytti kiivasta keskustelua. Runoteokset Kichomi ( Viilto , Kipu , 1974) ja Karibu Ndani ( Tervetuloa sisään , 1988) sekä Kezilahabin muu tuotanto voidaan nähdä uuden sukupolven taiteena. Kezilahabi on arvostettu runoilija, mutta hänen runojaan ei aiemmin ole käännetty englanniksi (yksittäisiä säkeitä lukuunottamatta), eikä juurikaan tutkittu yksityiskohtaisesti. Yleiskuvaan pyrkivissä lausunnoissa Kezilahabin runouden on hyvin usein määritelty olevan poliittista. Monet Kezilahabin runoista ottavatkin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta niiden pohdinta on kuitenkin runoissa vain yksi taso. Sen lisäksi Kezilahabin lyriikassa on paljon muuta ennen kartoittamatonta tämä tutkimus keskittyy veden kuvaan (the image of water). Kezilahabi vietti lapsuutensa saarella Victoria-järven keskellä, ja hänen vesikuvastonsa on rikasta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä veden kuva runoteoksissa Kichomi ja Karibu Ndani esittää. Runojen analysoinnissa ja tulkinnassa on tarkasteltu myös sitä, miten äänteellinen taso osallistuu kuvien luomiseen. Tutkimuksen määritelmä kuvasta pohjautuu osittain Hugh Kennerin näkemykseen, jonka mukaan oleellista kuvassa on kirjaimellinen taso. Kennerin lähtökohtaan on yhdistetty John Shoptawin teoriaa, joka korostaa runon äänteellisen puolen tärkeyttä merkityksen muodostumisessa. Foneemien analyysissä vaikutteena on ollut Reuven Tsurin teoria. Analyysiosio osoittaa, että veden kuva edustaa ja käsittelee teoksissa lukuisia teemoja: elämää, kuolemaa, fyysistä vetovoimaa, runoutta, mielikuvitusta ja (ali)tajuntaa sekä moraalia. Veden kuvan tutkimuksen pohjalta on nähtävissä, että Kezilahabin filosofia asettuu elävä/kuollut- ja elämä/kuolema dikotomioiden ulkopuolelle.

Luce Irigaray's Philosophy of Feminine Being : Body, Desire and Wisdom

Luce Irigaray is a Belgian-born philosopher, psychoanalyst and linguist. Irigaray s concept of woman is crucial for understanding her own work but also for examining and developing the theoretical and methodological basis of feminist theory. This thesis argues that, ultimately, Irigaray s exploration of woman s being challenges our traditional notion of philosophy as a neutral discourse and the traditional notion of ourselves as philosophizing persons or human beings. However, despite its crucial role, Irigaray s idea of woman still lacks a comprehensive explication. This is because the discourse of sexual difference is blurred by the ideas of essentialism and biologism. --- Irigaray s concept of woman has been interpreted and criticized from the perspectives of metaphysical essentialism, strategic essentialism, realist essentialism and deconstructionism. This thesis argues that a reinterpretation is necessary to account for Irigaray s claims about the the traditional woman , mimesis, the specificity of the feminine body, feminine expression and sexual difference. Moreover, any reading should account for the differences between women and avoid giving a prescriptive function to the essence of woman. --- My thesis develops a new interpretation of Irigaray s concept of woman on the basis of the phenomenology of the body. It argues that Irigaray s discourse on woman can and must be understood by an idea of existential style. Existential style is embodied, affective and spiritual and it is constituted in relation to oneself, to others and to the world. It is temporal, it evolves and changes but preserves its open unity in its transformations. Stylistic unities, such as femininity or philosophy, are constituted in and by the singulars. -- This study discusses and analyses feminine existential style as a central theme and topic of Irigaray s works and shows how her work operates as a primary and paradigmatic example of the feminine style. These tasks are performed by studying the mimetic positions available for women and by explicating the phenomenological background of Irigaray s conceptions of the philosophical method, and the lived, expressive and affective body. The critical occupation and transformation of these mimetic positions, the inquiry into the first-person pre-discursive experience, and the cultivation of feminine expressivity open up the possibility of becoming a woman writer, a woman lover and a woman philosopher. The appearance of these new feminine figures is a precondition for the realization of sexual difference. So Irigaray opens up the possibility of sexual difference by instituting and constituting a feminine subject of love and wisdom, and by problematizing the idea of a neutral and absolute subject.