Keskiluokkainen kulutuseetos 1920–1950-luvuilla syntyneiden suomalaisten kulutuskerronnassa

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista kulutuskulttuuria ja sen muuttumista kulutuskerronnan kautta. Aineisto koostuu 39 iäkkään, 1920–1950-luvuilla syntyneen, suomalaisen kuluttajaelämäkerroista, jotka kerättiin kirjoituskilpailulla. Tutkielmassa analysoidaan informanttien kulutukseen ja rahankäyttöön liittämiä hyveitä sekä sitä, millaisista kulutuseetoksista hyveet kertovat. Elämäkertojen erittelyyn ja tulkintaan on sovellettu lähiluentaa. Analyysin avulla on rakennettu tulkinta keskiluokkaisesta kulutuseetoksesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kulutuksen normatiivisia merkityksiä, kulutuseetoksia ja keskiluokkaisuutta käsitteleviin tutkimuksiin. Tulkintaa ohjaa lisäksi ymmärrys tutkittavan sukupolven elämänkulusta suomalaisen kulutusyhteiskunnan kehityksen näkökulmasta. Tutkittavan sukupolven elämän aikana kotitalous on kehittynyt agraarisen yhteiskunnan omavaraisesta tuotantoyksiköstä vauraan yhteiskunnan kulutukseen ja sosiaaliseen uusintamiseen keskittyväksi instituutioksi. Palkkatyöläisyys, vapaa-aika ja kulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, ja yhteiskuntaa leimaa keskiluokkaistuminen. Elämäkerroista löytyvät säästäväisyyden ja vaatimattomuuden hyveet kertovat talonpoikaisen kulutueetoksen olevan edelleen keskeinen kulutuseetos, mutta niukkuuden hyveellistämisen lisäksi kulutuskerronnasta löytyy myös modernimpia tapoja suhtautua kulutukseen. Tulkitsen kuluttajaelämäkerroista löytyvien järkevyyden, tavallisuuden ja työnteon hyveiden kertovan keskiluokkaisuudesta. Hyveellinen kuluttaminen on keskiluokkaisessa kulutuseetoksessa talonpoikaista kulutuseetosta sallivampaa. Se määrittyy niukan kuluttamisen sijaan kohtuullisen ja tavallisen kuluttamisen hyveellistämiseksi. Keskiluokkaisessa kulutuseetoksessa on hyväksyttävää nauttia kohtuudella ja järkevästi omalla työllä ansaitusta vaurastumisesta. Talonpoikaisesta kulutuseetoksesta poiketen keskiluokkainen kulutuseetos hyväksyy kulutuksesta saatavan nautinnon. Sanonta ”ensin työ, sitten huvi” kuvaa keskiluokkaisen kulutuseetoksen tapaa suhtautua vaurastumisen mukanaan tuomaan kulutuskulttuuriin ja sen nautintoihin.