Eurasian Neogene large herbivorous mammals and climate

The development and changes in the distribution of herbivorous mammal communities during the Neogene is complex. The Eurasian scale environmental patterns reflect the large scale geographical and climatic patterns. The reorganization of these affect the biome distribution throughout the continent. The distribution of mammal taxa was closely associated with the distribution of biomes. In Eurasia the Neogene development of environments was twofold. The early and middle Miocene that seemed to have been advantageous for mammals was followed by drying of environments during the late Neogene. The mid-latitude drying was the main trend, and it is the combined result of the retreat of Paratethys, the uplift of Tibetan Plateau and changes in the ocean currents and temperatures. The common mammals were "driving" the evolution of mammalian communities. During the late Miocene we see the drying affecting more and more regions, and we see changes in the composition of mammalian communities.

Eurasian large mammal dynamics in response to changing environments during the Late Neogene

Nisäkkäiden levinneisyyteen, niiden morfologisiin ja ekologisiin piirteisiin vaikuttavat ympäristön sekä lyhyet että pitkäkestoiset muutokset, etenkin ilmaston ja kasvillisuuden vaihtelut. Työssä tutkittiin nisäkkäiden sopeutumista ilmastonmuutoksiin Euraasiassa viimeisen 24 miljoonan vuoden aikana. Tutkimuksessa keskityttiin varsinkin viimeiseen kahteen miljoonaan vuoteen, jonka aikana ilmasto muuttui voimakkaasti ja ihmisen toiminta alkoi tulla merkittäväksi. Tämän takia on usein vaikea erottaa, kummasta em. seikasta jonkin nisäkäslajin sukupuutto tai häviäminen alueelta johtui. Aineistona käytettiin laajaa venäjänkielistä kirjallisuutta, josta löytyvät tiedot ovat kääntämättöminä jääneet aiemmin länsimaisen tutkimuksen ulkopuolelle. Työssä käytettiin myös NOW-tietokantaa, jossa on fossiilisten nisäkkäiden löytöpaikat sekä niiden iät.

A cross-linguistic study of lexical iconicity and its manifestation in bird names

Abstract This dissertation is a cross-linguistic study of lexical iconicity. The study is based on a genealogically stratified sample of 237 languages. The aim is to contribute with an empirical study to the growing dialogue focusing on different forms of lexical iconicity. The conceptual framework of the present study is based on an analysis of types and means of lexical iconicity in the sample languages. Archaeological and cultural evidence are used to tie lexical iconicity to its context. Phenomena related to lexical iconicity are studied both cross-linguistically and language-specifically. The cognitive difference between imitation and symbolism is essential. Lexical iconicity is not only about the iconic relationship between form and referents, but also about how certain iconic properties may become conventional, means used to create sound symbolism. All the sample languages show some evidence of lexical iconicity, demonstrating that it is a universal feature. Nine comparisons of onomatopoeic verbs and nouns, with samples varying between six and 141 languages, show that typologically highly different languages use similar means for creating words based on sound imitation. Two cross-linguistic comparisons of bird names demonstrate that a vast majority of the Eurasian names of the common cuckoo and the world-wide names of crow and raven of the 141 genera are onomatopoeic.

Living on the edge : Population genetics of Finno-Ugric-speaking humans in North Eurasia

The major aim of this thesis was to examine the origins and distribution of uniparental and autosomal genetic variation among the Finno-Ugric-speaking human populations living in Boreal and Arctic regions of North Eurasia. In more detail, I aimed to disentangle the underlying molecular and population genetic factors which have produced the patterns of uniparental and autosomal genetic diversity in these populations. Among Finno-Ugrics the genetic amalgamation and clinal distribution of West and East Eurasian gene pools were observed within uniparental markers. This admixture indicates that North Eurasia was colonized through Central Asia/ South Siberia by human groups already carrying both West and East Eurasian lineages. The complex combination of founder effects, gene flow and genetic drift underlying the genetic diversity of the Finno-Ugric- speaking populations were emphasized by low haplotype diversity within and among uniparental and biparental markers. A high prevalence of lactase persistence allele among the North Eurasian Finno- Ugric agriculturalist populations was also shown indicating a local adaptation to subsistence change with lactose rich diet. Moreover, the haplotype background of lactase persistence allele among the Finno- Ugric-speakers strongly suggested that the lactase persistence T-13910 mutation was introduced independently more than once to the North Eurasian gene pool. A significant difference in genetic diversity, haplotype structure and LD distribution within the cytochrome P450 CYP2C and CYP2D regions revealed the unique gene pool of the Finno-Ugric Saami created mainly by population genetic processes compared to other Europeans and sub-Saharan Mandenka population. From all studied populations the Saami showed also significantly the highest allele frequency of a CYP2C19 gene mutation causing variable drug reactions. The diversity patterns observed within CYP2C and CYP2D regions emphasize the strong effect of demographic history shaping genetic diversity and LD especially among such small and constant size populations as the Finno-Ugric-speaking Saami. Moreover, the increased LD in Saami due to genetic drift and/or admixture was shown to offer an advantage for further attempts to identify alleles associated to common complex pharmacogenetic traits.

Antipredator behaviour of Baltic planktivores

Predation is an important source of mortality for most aquatic animals. Thus, the ability to avoid being eaten brings substantial fitness benefits to individuals. Predator detection abilities and antipredator behaviour were examined in various planktivores, i.e. the littoral mysids Neomysis integer and Praunus flexuosus, three-spined stickleback Gasterosteus aculeatus larvae, pelagic mysids Mysis mixta and M. relicta, and the predatory cladoceran Cercopagis pengoi, with cues from their respective predators European perch Perca fluviatilis and Baltic herring Clupea harengus membras. The use of different aquatic macrophytes as predation refuges by the littoral planktivores was also examined. All pelagic planktivores and stickleback larvae were able to detect the presence of their predator by chemical cues alone. The littoral mysids N. integer and P. flexuosus responded only when chemical and visual predator cues were combined. The responses of stickleback larvae were stronger to the combined cues than the chemical cue alone. A common antipredator behaviour in all of the planktivores studied was decreased ingestion rate in response to predator cues. N. integer and stickleback larvae also decreased their swimming activity. Pelagic mysids and C. pengoi altered their prey selectivity patterns in response to predator cues. The effects of predator cues on the swarming behaviour of N. integer were examined. Swarming brings clear antipredator advantages to N. integer, since when they feed in a swarm, they do not significantly decrease their feeding rate. However, the swarming behaviour of N. integer was not affected by predation risk, but was instead a fixed strategy. Despite the presence or absence of predator cues, N. integer individuals attempted to associate with a swarm and preferred larger to smaller swarms. In studies with aquatic macrophytes, stickleback larvae and P. flexuosus utilized vegetation as a predation refuge, spending more time within vegetation when under predation threat. The two macroalgal species studied, bladderwrack Fucus vesiculosus and stonewort Chara tomentosa, were preferred by P. flexuosus, whereas Eurasian watermilfoil Myriophyllum spicatum was strongly avoided by N. integer and stickleback larvae. In fact, when in dense patches in aquaria, M. spicatum caused acute and high mortality (> 70%) in littoral mysids, but not in sticklebacks, whereas C. tomentosa and northern watermilfoil M. sibiricum did not. In contrast, only 2-4% mortality in N. integer was observed with intact and broken stems of M. spicatum in field experiments. The distribution of littoral mysids in different vegetations, however, suggests that N. integer avoids areas vegetated by M. spicatum.

“Empire is a state of mind” – Imagining Eurasia in Russia –

Työssäni tarkastelen venäläistä neo-euraasianistista liikettä ja tapoja joilla liikkeen aktivistit rakentavat Euraasiasta yhtenäistä kokonaisuutta ja imperiumia. Keskeisiä tutkimuskysymyksiäni ovat: Mikä imperiumi on ja mitkä ovat sen keskeisiä motivaatioita ja teemoja? Kuinka imperiumin idea rakentuu tai käsitetään ja tämän voi tulkita? Minkälaisia seurauksia voi tulkita heidän tavallaan Euraasia nähdä olevan? Materiaalina käytän haastatteluja, jotka on kerätty Moskovassa keväällä 2008, ja liikkeen kirjallisia tuotoksia (lehdet ja Internet -sivut). Neo-euraasianistisella liikkeellä tarkoitan tässä työssä Kansainvälistä Euraasianistista liikettä (Meždunarodnoe Evrazijskoe Dviženie) ja sen alahaaraa Euraasianistista Nuorisoliittoa (Evrazijskij Sojuz Molodëži). Liike perustettiin virallisesti 2003, mutta rakentaa vahvasti historiallista yhteyttä 1930 -luvun klassiseen eurasianismiin. Tämän lisäksi sen diskurssissa on paljon neuvostoliittolaisia, fasistisia, uuskonservatiivisia ja nationalistisia piirteitä. Liikkeen johtohahmo on filosofi-geopoliitikko Alexandr Dugin. Työn tausta-ajatuksena minua kiinnostaa etenkin nk. älymystön tai intelligenttien vaikutus nationalismiin tai sosiaalisia ryhmiä määrittelevien diskurssien kehitykseen ja muutokseen.Tarkastelen materiaalia diskurssianalyyttisesta näkökulmasta. Näen diskurssianalyysin sen tutkimisena, miten sosiaalista todellisuutta tuotetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä. Samalla näiden diskurssien tutkiminen, foucautlaisen perinteen myötä, tarkastelee kriittisesti niiden tuottamia (aktualisoituneita sekä potentiaalisia) valtasuhteita. Käytän työssäni myös Benedict Andersonin kuvitellun yhteisön (imagined communities) käsitettä, joka auttaa hahmottamaan tapaa, jolla tutkimuskohteeni rakentavat imperiumia yhteisönä. Aktivistien puheessa imperiumi (imperiâ) tulee esiin pääasiallisesti positiivisesti ja ”heidän omanaan,” kun taas termi imperialismi (imperializm) pääosin negatiivisena, liittyen etenkin keskeisenä vihollisena pidettyihin Yhdysvaltoihin. Esiin nousee monta toisiinsa liittyvää teemaa, jotka jaottelen viideksi pääteemaksi. Näistä tarkastelen lähemmin imperiumia ”kaikkien kansojen hyväntekijänä (poliittinen puoli)”, ulkoisen voiman lähteenä (historiallis-geopoliittinen puoli) sekä kollektiivisen subjektin luojana (imperialistis-nationalistinen puoli). Pyrin kontekstualisoimaan diskurssin ja tarkastelemaan tapoja, joilla se ammentaa motiiveja myös historiallis-kulttuurisista tavoista hahmottaa aluetta ja sen asukkaita. Käsittelen myös kansan, kansakunnan, etnoksen ja nationalismin käsitteitä ja sitä, miten ne nousevat neo-eurasianistisessa diskursissa esiin. Imperiaalisen nationalismin (imperskij nacionalizm) käsite auttaa ymmärtämään niitä tapoja, jolla liike tekee sekä pesäeroa nationalismiin että samalla hyödyntää monia nationalistisen diskurssin perusteemoja. Eräs liikkeen diskurssin keskeisistä eroista niin sanottuun nationalismin valtavirtaan on ”kansakunnan (naciâ)” käsitteen vahva negatiivinen konnotaatio. Sen vastakohtana esiin nostetaan vahvasti kansan (narod) käsite. Samalla kuitenkin etnisen venäläisen (russkij) käsitettä käytetään tavallista laajemmin ja kattavammin kuin tavallisesti, ja ennen kaikkea Venäjä nousee imperiumin keskeisimmäksi tekijäksi. Euraasialaiseen imperiumiin liitetyistä positiivistista mielikuvista käsittelen tarkemmin monikansallisuuden ja kansojen kodin ideaa, joka nousee mielestäni huomattavaksi retoriseksi taustaksi kaikessa materiaalissa. Tähän liittyy vahvasti myös saman teeman sivujuonne, eli imperiumin ”vapauttava” rooli. Tulkitsen, että liikkeen imperiumi -diskurssilla on instrumentaalinen luonne: se legitimoi aktivistien vaatimuksia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueen suhteen. ”Euraasialaisen kansan” ajatus toimii mahdollisena Euraasiaa yhteisenä tekijänä ”Neuvostokansan” tilalla. Sen taustalla materiaalistani päätellen siintävät kuitenkin enemmänkin Venäjä ja venäläis -spesifit vaateet kuin koko Euraasia. Pohdin myös kansakunnan (nation) hyljeksimisen syitä ja käsitteen sopivuutta Venäjälle, kuten myös venäläisyyden käsitteiden kerrostuneisuutta. Kokonaisuudessaan imperiumi tuli esiin abstraktina, utopistisena ja ”totaalisena” kokonaisuutena.