Primary Dislocation of the Patella : A Clinical Study

A total of 177 patients with primary dislocation of the patella (PDP) were admitted to two trauma centers in Helsinki, Finland during 1991 to 1992. The inclusion criteria were: 1. Acute (≤14 days old) first-time lateral dislocation of the patella. 2. No previous knee operations or major knee injuries. 3. No ligament injuries to be repaired. 4. No osteochondral fractures requiring fixation. 50 patients were excluded. 30 of these excluded patients would have met the inclusion criteria, 19 patients received treatment by consultants not involved in the study, 7 refused to participate and 4 had an erroneous randomization. 127 patients including, 82 females, were then randomized to have either tailor-made operative procedure (group O) or conservative treatment (group C). The aftercare was similar for both groups. The mean age of the patients was 20 (9-47) years. All patients were subjected to analysis of trauma history (starting position and knee movement during the dislocation), examination under anesthesia (EUA) and arthroscopy. 70 patients (52 females) were randomized by their odd year of birth to operative group O and 57 patients (30 females) by their even year of birth to conservative group C. The diagnosis of PDP was based on locked dislocation in 68 patients, on dislocatability in EUA in 47 patients, and on subluxation in EUA combined with typical intra-articular lesions in 12 patients. In group O, 63 patients had exploration of the injuries on the medial side of the knee and tailor made reconstruction added with lateral release in 54 cases. The medial injury was operated by suturing in 39 patients, by duplication in 18 patients and by additional augmentation of the medial patellofemoral ligament (MPFL) with adductor magnus tenodesis in 6 patients. 7 patients, without locking in trauma history and only subluxation in EUA had only lateral release for realignment. In adductor magnus tenodesis the proximal end of the distal tendinous part was rerouted to the upper medial border of the patella. In the conservative group C, the treatment was adjusted to the extent of patellar displacement in EUA. Patients with dislocation in EUA had 3 weeks’ immobilization with the knee in slight flexion. Mobilization was started with a soft patellar stabilizing orthosis (PSO) used for additional three weeks. The patients with subluxation in EUA wore an orthosis for six weeks. The aftercare was similar in group O. The outcome was similar in both groups. After an average of 25 (20-45) months´ follow-up, the subjective result was better in group C in respect of the mean Hughston VAS knee score (87 for group O and 90 for group C, p=0.04, visual analog scale), but similar in terms of the patient’s own overall opinion and the mean Lysholm II knee score. Recurrent instability episodes occurred in 18 patients in group O and in 20 patients in group C. After an average of 7 (6-9) years´ follow-up, the groups did not show statistical difference either in respect of the patient’s own overall opinion, or the mean Hughston VAS and Kujala knee scores. The proportions of stable patellae was 25/70 (36%) in group O and 17/57 (30%) in group O (p=0.5). In a multivariate risk analysis, there was a correlation between low Kujala score (<90) as dependent parameter and female gender (OR: 3.5; 95% CI: 1.4-9.0), and loose body on primary radiographs (OR: 4.1; 95% CI: 1.2-15). Recurrent instability correlated with young age at the time of PDP (OR: 0.9; 95% CI: 0.8-1.0/year). Girls with open tibial apophysis had the worst prognosis for instability (88%; 95% CI: 77-98). The most common mechanisms in trauma history of the patients were movement to flexion from a straight start (78%) and movement to extension from a well-bent start (8%). Spontaneous relocation of the patella had taken place in 13/39 of girls, in 11/21 of boys, in 26/42 of women and in 17/24 of men with skeletal maturity of the tibia. The dislocation in EUA was non-rotating in 96/126 patients followed by outward rotating dislocation in 14/126 patients. Operative treatment policy in PDP is not recommended. Locking tendency of the patella in PDP depended on the skeletal maturation. Recurrence rate after PDP was higher than expected.

Development of a new flexor tendon repair technique performed with bioabsorbable poly-L/D-lactide (PLDLA) suture

Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.

Neurocognitive processing of inflected and derived words

The representation of morphologically complex words in the mental lexicon and their neurocognitive processing has been a vigorously debated topic in psycholinguistics and the cognitive neuroscience of language. This thesis investigates the effect of stimulus modality on morphological processing, the spatiotemporal dynamics of the neural processing of inflected (e.g., work+ed ) and derived (e.g., work+er ) words and their interaction, using the Finnish language. Overall, the results suggest that the constituent morphemes of isolated written and spoken inflected words are accessed separately, whereas spoken derived words activate both their full form and the constituent morphemes. The processing of both spoken and written inflected words elicited larger N400 responses than monomorphemic words (Study I), whereas the responses to spoken derived words did not differ from those to monomorphemic words (Study IV). Spoken inflected words elicited a larger left-lateralized negativity and greater source strengths in the left temporal cortices than derived words (Study IV). Thus, the results suggest different cortical processing for derived and inflected words. Moreover, the neural mechanisms underlying inflection and derivation seem to be not only different, but also independent as indexed by the linear summation of the responses to derived and inflected stimuli in a combined (derivation+inflection) condition (Study III). Furthermore, the processing of meaningless, spoken derived pseudowords was more difficult than for existing derived words, indexed by a larger N400-type effect for the pseudowords. However, no differences were observed between meaningful derived pseudowords and existing derived words (Study II). The results of Study II suggest that semantic compatibility between morphemes seems to have a crucial role in a successful morphological analysis. As a methodological note, time-locking the auditory event-related potentials/fields (ERP/ERF) to the suffix onset revealed the processes related to morphological analysis more precisely (Studies II and IV), which also enables comparison of the neural processes in different modalities (Study I).