World Wide Web korpuksena kielitieteellisen tutkimusaineiston haku verkkosivuilta

Tämä tutkielma käsittelee World Wide Webin sisältämien verkkosivujen sisältöjen käyttöä korpusmaisesti kielitieteellisenä tutkimusaineistona. World Wide Web sisältää moninkertaisesti enemmän tekstiä kuin suurimmat olemassa olevat perinteiset tekstikorpukset, joten verkkosivuilta voi todennäköisesti löytää paljon esiintymiä sellaisista sanoista ja rakenteista, jotka ovat perinteisissä korpuksissa harvinaisia. Verkkosivuja voidaan käyttää aineistona kahdella eri tavalla: voidaan kerätä satunnainen otos verkkosivuista ja luoda itsenäinen korpus niiden sisällöistä, tai käyttää koko World Wide Webiä korpuksena verkkohakukoneiden kautta. Verkkosivuja on käytetty tutkimusaineistona monilla eri kielitieteen aloilla, kuten leksikograafisessa tutkimuksessa, syntaktisten rakenteiden tutkimuksessa, pedagogisena materiaalina ja vähemmistökielten tutkimuksessa. Verkkosivuilla on perinteisiin korpuksiin verrattuna useita haitallisia ominaisuuksia, jotka pitää ottaa huomioon, kun niitä käytetään aineistona. Kaikki sivut eivät sisällä kelvollista tekstiä, ja sivut ovat usein esimerkiksi HTML-muotoisia, jolloin ne pitää muuttaa helpommin käsiteltävissä olevaan muotoon. Verkkosivut sisältävät enemmän kielellisiä virheitä kuin perinteiset korpukset, ja niiden tekstityypit ja aihepiirit ovat runsaslukuisempia kuin perinteisten korpusten. Aineiston keräämiseen verkkosivuilta tarvitaan tehokkaita ohjelmatyökaluja. Näistä yleisimpiä ovat kaupalliset verkkohakukoneet, joiden kautta on mahdollista päästä nopeasti käsiksi suureen määrään erilaisia sivuja. Näiden lisäksi voidaan käyttää erityisesti kielitieteellisiin tarpeisiin kehitettyjä työkaluja. Tässä tutkielmassa esitellään ohjelmatyökalut WebCorp, WebAsCorpus.org, BootCaT ja Web as Corpus Toolkit, joiden avulla voi hakea aineistoa verkkosivuilta nimenomaan kielitieteellisiin tarkoituksiin.

Agreement Patterns in English : Diachronic Corpus Studies on Common-Number Pronouns

This study reports a diachronic corpus investigation of common-number pronouns used to convey unknown or otherwise unspecified reference. The study charts agreement patterns in these pronouns in various diachronic and synchronic corpora. The objective is to provide base-line data on variant frequencies and distributions in the history of English, as there are no previous systematic corpus-based observations on this topic. This study seeks to answer the questions of how pronoun use is linked with the overall typological development in English and how their diachronic evolution is embedded in the linguistic and social structures in which they are used. The theoretical framework draws on corpus linguistics and historical sociolinguistics, grammaticalisation, diachronic typology, and multivariate analysis of modelling sociolinguistic variation. The method employs quantitative corpus analyses from two main electronic corpora, one from Modern English and the other from Present-day English. The Modern English material is the Corpus of Early English Correspondence, and the time frame covered is 1500-1800. The written component of the British National Corpus is used in the Present-day English investigations. In addition, the study draws supplementary data from other electronic corpora. The material is used to compare the frequencies and distributions of common-number pronouns between these two time periods. The study limits the common-number uses to two subsystems, one anaphoric to grammatically singular antecedents and one cataphoric, in which the pronoun is followed by a relative clause. Various statistical tools are used to process the data, ranging from cross-tabulations to multivariate VARBRUL analyses in which the effects of sociolinguistic and systemic parameters are assessed to model their impact on the dependent variable. This study shows how one pronoun type has extended its uses in both subsystems, an increase linked with grammaticalisation and the changes in other pronouns in English through the centuries. The variationist sociolinguistic analysis charts how grammaticalisation in the subsystems is embedded in the linguistic and social structures in which the pronouns are used. The study suggests a scale of two statistical generalisations of various sociolinguistic factors which contribute to grammaticalisation and its embedding at various stages of the process.

Les formes d’adresse dans un corpus de films français et leur traduction en finnois

The use of forms of address in French films and their Finnish translations The use of forms of address constitutes an integral part of speakers’ communicative competence. In fact, they are not only used to assign to whom the speech is addressed, but also to construct the relationship between speakers. However, the choice of a suitable form is not necessarily evident in modern, pluralistic society. By the notion form of address, I refer to pronouns of address (tu vs. vous) and different nouns of address like names, titles (Monsieur, Madame, Mademoiselle), kinship terms, occupational terms, terms of endearment and insults. The purpose of the present thesis is, first, to study the semantic and pragmatic values of forms of address in dialogues of modern French films, and, second, their translation in Finnish subtitles. It is evident that film language is not spontaneous, but only a representation of authentic speech, and that subtitles are a written version of the original spoken language. Consequently, this thesis studies spoken fictive dialogues and their written translations. The methods applied in the study are the Interactional and Pragmatic Approach as well as Translatology. The role of forms of address in an interpersonal relationship is studied with dimensions of distance and power (Brown and Gilman 1960, Kerbrat-Orecchioni 1992), whereas the pragmatic dimension permits studying in particular the use of forms of address in speech acts (Kerbrat-Orecchioni 2001). The translation strategies are studied with the help of Venuti’s (1995) notions of foreignizing and domesticating strategies. The results of the thesis suggest that the pronoun use in the studied films is usually reciprocal. However, the relations of power have not disappeared, but are expressed in a more discrete manner with nouns of address (for instance vous + Docteur vs. vous + Anita). The use of the pronoun of address vous seems still to be common, but increased intimacy is expressed by accompanying familiar nouns of address like first names. The nominal forms of address accompany different speech acts, but not in a systematic manner. In a dialogue they appear usually in the first speech act, and more rarely in the response, but not in both. In addition, they have an important role in the mechanics of conversation. The translators here face multiple demands, and their translations seem mostly to be a compromise between foreignizing and domesticating strategies.

Univariate, bivariate, and multivariate methods in corpus-based lexicography : A study of synonymy

In this dissertation, I present an overall methodological framework for studying linguistic alternations, focusing specifically on lexical variation in denoting a single meaning, that is, synonymy. As the practical example, I employ the synonymous set of the four most common Finnish verbs denoting THINK, namely ajatella, miettiä, pohtia and harkita ‘think, reflect, ponder, consider’. As a continuation to previous work, I describe in considerable detail the extension of statistical methods from dichotomous linguistic settings (e.g., Gries 2003; Bresnan et al. 2007) to polytomous ones, that is, concerning more than two possible alternative outcomes. The applied statistical methods are arranged into a succession of stages with increasing complexity, proceeding from univariate via bivariate to multivariate techniques in the end. As the central multivariate method, I argue for the use of polytomous logistic regression and demonstrate its practical implementation to the studied phenomenon, thus extending the work by Bresnan et al. (2007), who applied simple (binary) logistic regression to a dichotomous structural alternation in English. The results of the various statistical analyses confirm that a wide range of contextual features across different categories are indeed associated with the use and selection of the selected think lexemes; however, a substantial part of these features are not exemplified in current Finnish lexicographical descriptions. The multivariate analysis results indicate that the semantic classifications of syntactic argument types are on the average the most distinctive feature category, followed by overall semantic characterizations of the verb chains, and then syntactic argument types alone, with morphological features pertaining to the verb chain and extra-linguistic features relegated to the last position. In terms of overall performance of the multivariate analysis and modeling, the prediction accuracy seems to reach a ceiling at a Recall rate of roughly two-thirds of the sentences in the research corpus. The analysis of these results suggests a limit to what can be explained and determined within the immediate sentential context and applying the conventional descriptive and analytical apparatus based on currently available linguistic theories and models. The results also support Bresnan’s (2007) and others’ (e.g., Bod et al. 2003) probabilistic view of the relationship between linguistic usage and the underlying linguistic system, in which only a minority of linguistic choices are categorical, given the known context – represented as a feature cluster – that can be analytically grasped and identified. Instead, most contexts exhibit degrees of variation as to their outcomes, resulting in proportionate choices over longer stretches of usage in texts or speech.

Grammar and disciplinary culture : a corpus-based study

The present study provides a usage-based account of how three grammatical structures, declarative content clauses, interrogative content clause and as-predicative constructions, are used in academic research articles. These structures may be used in both knowledge claims and citations, and they often express evaluative meanings. Using the methodology of quantitative corpus linguistics, I investigate how the culture of the academic discipline influences the way in which these constructions are used in research articles. The study compares the rates of occurrence of these grammatical structures and investigates their co-occurrence patterns in articles representing four different disciplines (medicine, physics, law, and literary criticism). The analysis is based on a purpose-built 2-million-word corpus, which has been part-of-speech tagged. The analysis demonstrates that the use of these grammatical structures varies between disciplines, and further shows that the differences observed in the corpus data are linked with differences in the nature of knowledge and the patterns of enquiry. The constructions in focus tend to be more frequently used in the soft disciplines, law and literary criticism, where their co-occurrence patterns are also more varied. This reflects both the greater variety of topics discussed in these disciplines, and the higher frequency of references to statements made by other researchers. Knowledge-building in the soft fields normally requires a careful contextualisation of the arguments, giving rise to statements reporting earlier research employing the constructions in focus. In contrast, knowledgebuilding in the hard fields is typically a cumulative process, based on agreed-upon methods of analysis. This characteristic is reflected in the structure and contents of research reports, which offer fewer opportunities for using these constructions.

Modality as portrayed in upper secondary school textbooks : A corpus-based approach

Tämän pro gradu -lopputyön aiheena on englannin kielen modaalisten apuverbien ns. ydinjoukko: will, would, can, could, shall, should, may, might ja must. Semantiikan kannalta nämä apuverbit ovat erityisen kompleksisia: niiden tulkinnassa on usein huomattavaa monivivahteisuutta, vaikka perinteiset kieliopit antavat ymmärtää niillä olevan kaksi tai kolme toisistaan selkeästi erillään olevaa merkitystä. Ne asettavatkin vieraan kielen oppimisympäristössä erityisiä haasteita. Viimeaikainen kehitys korpuslingvistiikan metodeissa on tuottanut entistä tarkempia kuvauksia siitä, miten modaalisia apuverbejä nykyenglannissa käytetään ja mihin suuntaan niiden kehitys on lyhyenkin ajan sisällä kulkenut. Tämän tutkielman tavoitteena on ollut verrata näiden uusien tutkimusten tuloksia siihen todellisuuteen, jonka englannin kielen lukiotasoinen oppimateriaali Suomessa opiskelijalle tarjoaa. Lähdin siitä, että opetussuunnitelman vaatima autenttisuus ja kommunikaativisuus kieltenopetuksessa tulisi näkyä tasapuolisena modaalisten apuverbien kohteluna. Alkuperäinen hypoteesini kuitenkin oli, että siinä miten modaalisuus ilmenee autenttisessa ympäristössä ja siinä miten se esitetään oppikirjoissa, on poikkeavuuksia. Lähestymistapani tähän tutkielmaan oli korpuslähtöinen. Valitsin kahdesta lukion kirjasarjasta ne kirjat, joissa modaaliset apuverbit mainittiin eksplisiittisesti. Skannasin jokaisen neljästä eri kirjasta löytyvän (kokonaisen) tekstin ja rakensin näistä aineksista pienen korpuksen. Tästä korpuksesta hain korpusanalyyseihin tarkoitetulla ohjelmalla kaikki lauseet, joissa esiintyi modaalisia apuverbejä. Tämän jälkeen analysoin jokaisen modaalisen apuverbin semanttisesti lauseyhteydessään. Tämän analyysin tuloksena pystyin rakentamaan taulukoita ja vertailemaan tuloksia uusimpien tutkimusten tuloksiin. Tämän tutkielman perusteella poikkeavuuksia on olemassa. Yleisesti ottaen modaalisten apuverbien keskinäinen frekvenssi oli oikean suuntainen: mitään apuverbiä ei ollut käytetty merkittävästi enemmän tai vähemmän kuin mitä viimeaikaisen tutkimuksen valossa olisi suotavaa. Sen sijaan apuverbien semanttisessa jakaumassa oli paikoin suuriakin eroja siinä, mitkä merkitykset oppikirjoissa painottuivat ja mitkä taas nykyenglannissa vaikuttaisivat olevan frekvensseiltään suurempia. Erityisesti can ja must erottuivat joukosta siinä, että oppikirjojen tarjoama kuva niiden käytöstä on päinvastainen kuin mitä voisi odottaa: can-verbin käyttö painottui selvästi tarkoittamaan ’kykyä’ eikä ’mahdollisuutta’, joka nykytutkimuksen valossa on sen pääasiallinen käyttötapa. Toisaalta must tarkoitti aineistossa ylikorostuneesti ’pakkoa’, kun se useimmiten nykyään tarkoittaa yhtä usein ’johtopäätöstä’ kuin ’pakkoa’. Lisäksi ’lupaa’ pyydettiin aineistossa merkillisen harvoin. Tulosten perusteella esitän, että oppikirjojen tekijät yleisellä tasolla luopuisivat kielioppikirjojen luutuneista käsityksistä ja uskaltaisivat altistaa opiskelijat koko modaalisten apuverbien merkityskirjolle.

The SCOTS corpus and TEFL: Discovering and Using Strategies of Spoken English in Finnish Upper Secondary Schools

Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.

Sense of Community in Web Environment

The study of social phenomena in the World Wide Web has been rather fragmentary, andthere is no coherent, reseach-based theory about sense of community in Web environment. Sense of community means part of one's self-concept that has to do with perceiving oneself belonging to, and feeling affinity to a certain social grouping. The present study aimed to find evidence for sense of community in Web environment, and specifically find out what the most critical psychological factors of sense of community would be. Based on known characteristics of real life communities and sense of community, and few occational studies of Web-communities, it was hypothesized that the following factors would be the most critical ones and that they could be grouped as prerequisites, facilitators and consequences of sense of community: awareness and social presence (prerequisites), criteria for membership and borders, common purpose, social interaction and reciprocity, norms and conformity, common history (facilitators), trust and accountability (consequences). In addition to critical factors, the present study aimed to find out if this kind of grouping would be valid. Furthermore, the effect of Web-community members' background variables to sense of community was of interest. In order to answer the questions, an online-questionnaire was created and tested. It included propositions that reflect factors that precede, facilitate and follow the sense of community in Web environment. A factor analysis was calculated to find out the critical factors and analyses of variance were calculated to see if the grouping to prerequisites, facilitators and consequences was right and how the background variables would affect the sense of community in Web environment. The results indicated that the psychological structure of sense of community in Web environment could not be presented with critical variables grouped as prerequisites, facilitators and consequences. Most factors did facilitate the sense of community, but based on this data it could not be argued that some of the factors chronologically precedesense of community and some follow it. Instead, the factor analysis revealed that the most critical factors in sense of community in Web environment are 1) reciprocal involvement, 2) basic trust for others, 3) similarity and common purpose of members, and 4) shared history of members. The most influencing background variables were the member's own participation activity (indicated with reading and writing messages) and the phase in membership lifecycle (from visitor to leader). The more the member participated and the further in membership life cycle he was, the more he felt sense of community. There are many descreptions of sense of community, but the present study was one of the first to actually measure the phenomenon in Web environment, and that gained well documented, valid results based on large data, proving that sense of community in Web environment is possible, and clarifying its psychological structure, thus enhancing the understanding of sense of community in Web environment. Keywords: sense of community, Web-community, psychology of the Internet

Ongelmana yhteistyökyvyttömyys? : Teoreettisen ymmärryksen etsintää web-avusteiselle tiedontuottamisyhteistyölle

Tutkimuksessa analysoidaan teoriatasolla web-avusteisen tiedontuottamisyhteistyön kokeilutoiminnassa esiin tulleita ongelmia ja kootaan niiden viitoittamana teoriaperustaa tulevaisuuden työskentelytavalle, tietämyksen web-avusteiselle ryhmäprosessoinnille. Keskiössä on ihminen kognitiivisena tiedonkäsittelijänä ja elinikäisenä oppijana. Organisaatiossa vallitsevat toimintastrategiat, ryhmätyöskentelyn organisointi ja ryhmässä toteutuvat käytännöt muodostavat yksilön toimintaa ohjaavan sosiaalisen toimintaympäristön, joka säätelee yhteistyöprosessin onnistumista. Yhteistyötä tarkastellaan sosiaalisen tiedonkäsittelyn ryhmäilmiönä, jossa käsite yhteistyökyky kyseenalaistuu. Tuotetussa teoriaperustassa ihminen nähdään monitasoisten oppimishaasteiden ristitulessa. Koulutuksessa vallitseva absoluuttinen tietokäsitys on pystyttävä muuttamaan konstruktivistiseksi tietokäsitykseksi: yhteistä tietämystä ryhmänä tuotettaessa yksilöiden tietämys on rakennusaineena. Koulussa saatu sosiaalisen tiedonkäsittelyn malli, itsekeskeisen tiedonkäsittelyn malli, ei sovellu tietämyksen ryhmäprosessointiin. Malliin liittyviä oppeja on poisopittava samalla kun ryhmäjäsenenä on suunniteltava ja yhdessä opeteltava ryhmäkeskeisiä ja web-avusteisia tiedonkäsittelymalleja. Näin yhteistyöprosessissa toteutuu rinnakkain asiaoppimista ja toimintaoppimista. Näitä molempia on tarpeen tukea kehitettäessä uudenlaisia web-avusteisia työskentelymenetelmiä. Osassa I esitellään tutkimuksen kokemusperäisiä virikkeitä. Suhteellisen tietokäsityksen mukaisesti tämä tutkimus on kiinteästi kytkeytynyt tutkijan elinikäiseen oppimiseen ja tutkimus kuvataan tutkijan yksilöllisen tietämyksen prosessointina. Tutkimusaiheen löytymiseen johtaneet käytännön havainnot aloittavat sen takia raportoinnin. Erityisesti koulun sosiaalisen tiedonkäsittelyn organisointi on tarkastelun kohteena. Osassa II hahmotetaan tutkimusnäkökulmaa. Tutkimuskysymykset ovat lähinnä viitoittamassa tietämyksen etsintää. Tutkimusmenetelmä, kokeilutoiminnan analysointi, on saanut vahvasti vaikutteita toimintatutkimuksesta. Tutkimusasetelman perustana on toimintaan kytkeytyvä ihmiskäsitys. Kirjallisuuden avulla etsitään mahdollisia kytkeytymiä ihmisen käyttäytymisen ja sosiaalisen toiminnan organisoinnin välillä. Osa III kuvailee tutkimusaihetta koskevan ymmärryksen prosessointia. Esiymmärrys yhteistyöstä ja yhteistyökäsitteen määrittely mahdollistavat kokeilutoimintaan ryhtymisen. Uusi viestintämahdollisuus (www) nähdään yhteisessä tiedonkäsittelyssä apuvälineenä. Käytännön kokeilujaksot tarjoavat aineksia kognitiivisen tiedonkäsittelyn syvällisten periaatteiden löytymiselle. Inhimillinen toiminta ja sosiaalinen tiedonkäsittely saavat teoriatason analysoinnissa oppimiseen perustuvia tulkintoja. Osassa IV esitellään tutkimuksen tavoitteena ollutta teoriaperustaa tietämyksen web-avusteiselle ryhmäprosessoinnille. Teoriatiivistelmässä keskiöön nousee ihmisen kognitiivinen tiedonkäsittely sekä konstruktivistisen asiaoppimisen että selviytymispainotteisen toimintaoppimisen muodossa. Sosiaalinen toimintaympäristö nähdään osallisena kognitiivisessa tiedonkäsittelyssä ja selityksenä sille, että yhteinen tiedonkäsittely ei onnistu pelkästään tietoverkkoympäristössä vaan tarvitaan myös sosiaalisia tapaamisia. Kokeilutoiminnan opetuksia tuodaan esille yhteistyöprosessin keskeisten tapahtumien tarkastelussa. Tuotettua teoriaperustaa koetellaan tieteen kentällä vertailemalla sitä muiden tutkijoiden julkaisemiin käsityksiin. Tietoverkkoteknologian suhdetta inhimilliseen tiedonkäsittelyyn verrataan muualla saatuihin ja julkaistuihin käsityksiin. Avainsanat: tietointensiivinen yhteistyö, tiedontuottamisyhteistyö, yhteistyöprosessi, yhteistyökyky, yhteistyökyvyttömyys, virtuaalinen yhteistyöorganisaatio, yksilöllinen tietämys, yhteisen ymmärryksen etsintä, yhteinen tietämys, kognitiivinen tiedonkäsittely, asiaoppiminen, toimintaoppiminen, sosiaalinen tiedonkäsittely, sosiaalinen toimintaympäristö, automatisoitunut toimintamalli, yksilökeskeinen toimintamalli, itsekeskeinen toimintamalli, ryhmäkeskeinen toimintamalli, sosiaalisen tiedonkäsittelyn toimintastrategia, työympäristössä oppiminen.

Luottamuksenhallinta web-palveluympäristössä

Tutkielmassa käsitellään luottamuksenhallintaa web-palveluympäristössä. Dynaaminen toimintaympäristö asettaa vaatimuksia luottamuksenhallintajärjestelmälle, jota käytetään paitsi paikallisten pääsynhallintapäätösten tekemiseen, myös laajemman mittakaavan päätöksenteon tukena, useiden autonomisten toimijoiden muodostamien yhteisöjen hallinnassa. Tutkielma esittelee Trust Based on Evidence -projektissa kehitetyn luottamuksenhallintajärjestelmän tiedollisen ja toiminnallisen mallin, paikallisesta ja yhteisön näkökulmasta. Mallia selkeytetään web-palveluympäristöön sijoittuvan esimerkin avulla. Luottamuksen käsitteen rakentamiseksi esitellään myös eri osa-alueille sijoittuvia luottamuksen malleja ja luottamusta käyttäviä järjestelmiä. Avoimessa verkkoympäristössä palveluntarjoaja joutuu tasapainottelemaan kahden osin vastakkaisen tavoitteen välillä: toisaalta järjestelmän tulisi olla mahdollisimman avoin, jotta se houkuttelisi käyttäjiä, toisaalta liiallinen avoimuus kasvattaa tietomurron riskiä. Kompromissin löytäminen on hankaloitunut edelleen saavutettavien käyttäjien määrän kasvaessa ja tarjottavien palvelujen monimutkaistuessa. Tehtävä vaatii toisaalta erikoistapauksien käsittelyä, toisaalta yleistettävyyttä laajan käyttäjistön suhteen. Tietoturvan ylläpidon automatisointia ovat edistäneet muun muassa politiikkapäätösten erottaminen toteutuksesta ja mahdollisten tietomurron merkkien tarkkailun delegointi siihen erikoistuneille ohjelmille (IDS). Palvelujen käyttäjistön kasvaessa ja siirtyessä nimettömämmiksi kurinpito ja tarkkailu kuitenkin vaikeutuvat entisestään, eikä ylläpitäjiä riitä sidottavaksi jatkuvaan käyttäjien vahtimiseen. Monesti valvoja voikin vain poistaa käyttöoikeuden häiriköltä, jolloin esimerkiksi hieman lievemmälle sääntöjen ``venyttämiselle'' ei juuri voi tehdä mitään. Luottamuksenhallinta helpottaa rikkomuksiin ja toisaalta hyvään käytökseen reagoimista asteittain. Sen pohjalta käyttäjien valvontaan, pääsynhallintaan ja resurssien rajoitukseen liittyvä hienosäätö voidaan tuoda ymmärrettäväksi osaksi ylläpitoa ja pitkälti myös automatisoida. Avainsanat: luottamuksenhallinta, Web Services

Harmful algae in the planktonic food web of the Baltic Sea

This study deals with algal species occurring commonly in the Baltic Sea: haptophyte Prymnesium parvum, dinoflagellates Dinophysis acuminata, D. norvegica and D. rotundata, and cyanobacterium Nodularia spumigena. The hypotheses are connected to the toxicity of the species, to the factors determining toxicity, to the consequences of toxicity and to the transfer of toxins in the aquatic food web. Since the Baltic Sea is severely eutrophicated, the fast-growing haptophytes have potential in causing toxic blooms. In our studies, the toxicity (as haemolytic activity) of the haptophyte P. parvum was highest under phosphorus-limited conditions, but the cells were toxic also under nitrogen limitation and under nutrient-balanced growth conditions. The cellular nutrient ratios were tightly related to the toxicity. The stoichiometric flexibility for cellular phosphorus quota was higher than for nitrogen, and nitrogen limitation led to decreased biomass. Negative allelopathic effects on another algae (Rhodomonas salina) could be observed already at low P. parvum cell densities, whereas immediate lysis of R. salina cells occurred at P. parvum cell densities corresponding to natural blooms. Release of dissolved organic carbon from the R. salina cells was measured within 30 minutes, and an increase in bacterial number and biomass was measured within 23 h. Because of the allelopathic effect, formation of a P. parvum bloom may accelerate after a critical cell density is reached and the competing species are eliminated. A P. parvum bloom indirectly stimulates bacterial growth, and alters the functioning of the planktonic food web by increasing the carbon transfer through the microbial loop. Our results were the first reports on DSP toxins in Dinophysis cells in the Gulf of Finland and on PTX-2 in the Baltic Sea. Cellular toxin contents in Dinophysis spp. ranged from 0.2 to 149 pg DTX-1 cell-1 and from 1.6 to 19.9 pg PTX-2 cell-1 in the Gulf of Finland. D. norvegica was found mainly around the thermocline (max. 200 cells L-1), whereas D. acuminata was found in the whole mixed layer (max. 7 280 cells L-1). Toxins in the sediment trap corresponded to 1 % of DTX-1 and 0.01 % PTX-2 of the DSP pool in the suspended matter. This indicates that the majority of the DSP toxins does not enter the benthic community, but is either decomposed in the water column, or transferred to higher trophic levels in the planktonic food chain. We found that nodularin, produced by Nodularia spumigena, was transferred to the copepod Eurytemora affinis through three pathways: by grazing on filaments of small Nodularia, directly from the dissolved pool, and through the microbial food web by copepods grazing on ciliates, dinoflagellates and heterotrophic nanoflagellates. The estimated proportion of the microbial food web in nodularin transfer was 22-45 % and 71-76 % in our two experiments, respectively. This highlights the potential role of the microbial food web in the transfer of toxins in the planktonic food web.

Invertebrate predation and trophic cascades in a pelagic food web : The multiple roles of Chaoborus flavicans (Meigen) in a clay-turbid lake

In lake ecosystems, both fish and invertebrate predators have dramatic effects on their prey communities. Fish predation selects large cladocerans while invertebrate predators prefer prey of smaller size. Since invertebrate predators are the preferred food items for fish, their occurrence at high densities is often connected with the absence or low number of fish. It is generally believed that invertebrate predators can play a significant role only if the density of planktivorous fish is low. However, in eutrophic clay-turbid Lake Hiidenvesi (southern Finland), a dense population of predatory Chaoborus flavicans larvae coexists with an abundant fish population. The population covers the stratifying area of the lake and attains a maximum population density of 23000 ind. m-2. This thesis aims to clarify the effects of Chaoborus flavicans on the zooplankton community and the environmental factors facilitating the coexistence of fish and invertebrate predators. In the stratifying area of Lake Hiidenvesi, the seasonal succession of cladocerans was exceptional. The spring biomass peak of cladocerans was missing and the highest biomass occurred in midsummer. In early summer, the consumption rate by chaoborids clearly exceeded the production rate of cladocerans and each year the biomass peak of cladocerans coincided with the minimum chaoborid density. In contrast, consumption by fish was very low and each study year cladocerans attained maximum biomass simultaneously with the highest consumption by smelt (Osmerus eperlanus). The results indicated that Chaoborus flavicans was the main predator of cladocerans in the stratifying area of Lake Hiidenvesi. The clay turbidity strongly contributed to the coexistence of chaoborids and smelt at high densities. Turbidity exceeding 30 NTU combined with light intensity below 0.1 μE m-2 s-1provides an efficient daytime refuge for chaoborids, but turbidity alone is not an adequate refuge unless combined with low light intensity. In the non-stratifying shallow basins of Lake Hiidenvesi, light intensity exceeds this level during summer days at the bottom of the lake, preventing Chaoborus forming a dense population in the shallow parts of the lake. Chaoborus can be successful particularly in deep, clay-turbid lakes where they can remain high in the water column close to their epilimnetic prey. Suspended clay alters the trophic interactions by weakening the link between fish and Chaoborus, which in turn strengthens the effect of Chaoborus predation on crustacean zooplankton. Since food web management largely relies on manipulations of fish stocks and the cascading effects of such actions, the validity of the method in deep clay-turbid lakes may be questioned.