Drops That Open Worlds : Image of Water in the Poetry of Euphrase Kezilahabi

Euphrase Kezilahabi on tansanialainen kirjailija, joka ensimmäisenä julkaisi swahilinkielisen vapaalla mitalla kirjoitetun runokokoelman. Perinteisessä swahilirunoudessa tiukat muotosäännöt ovat tärkeitä, ja teos synnytti kiivasta keskustelua. Runoteokset Kichomi ( Viilto , Kipu , 1974) ja Karibu Ndani ( Tervetuloa sisään , 1988) sekä Kezilahabin muu tuotanto voidaan nähdä uuden sukupolven taiteena. Kezilahabi on arvostettu runoilija, mutta hänen runojaan ei aiemmin ole käännetty englanniksi (yksittäisiä säkeitä lukuunottamatta), eikä juurikaan tutkittu yksityiskohtaisesti. Yleiskuvaan pyrkivissä lausunnoissa Kezilahabin runouden on hyvin usein määritelty olevan poliittista. Monet Kezilahabin runoista ottavatkin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta niiden pohdinta on kuitenkin runoissa vain yksi taso. Sen lisäksi Kezilahabin lyriikassa on paljon muuta ennen kartoittamatonta tämä tutkimus keskittyy veden kuvaan (the image of water). Kezilahabi vietti lapsuutensa saarella Victoria-järven keskellä, ja hänen vesikuvastonsa on rikasta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä veden kuva runoteoksissa Kichomi ja Karibu Ndani esittää. Runojen analysoinnissa ja tulkinnassa on tarkasteltu myös sitä, miten äänteellinen taso osallistuu kuvien luomiseen. Tutkimuksen määritelmä kuvasta pohjautuu osittain Hugh Kennerin näkemykseen, jonka mukaan oleellista kuvassa on kirjaimellinen taso. Kennerin lähtökohtaan on yhdistetty John Shoptawin teoriaa, joka korostaa runon äänteellisen puolen tärkeyttä merkityksen muodostumisessa. Foneemien analyysissä vaikutteena on ollut Reuven Tsurin teoria. Analyysiosio osoittaa, että veden kuva edustaa ja käsittelee teoksissa lukuisia teemoja: elämää, kuolemaa, fyysistä vetovoimaa, runoutta, mielikuvitusta ja (ali)tajuntaa sekä moraalia. Veden kuvan tutkimuksen pohjalta on nähtävissä, että Kezilahabin filosofia asettuu elävä/kuollut- ja elämä/kuolema dikotomioiden ulkopuolelle.

Rikollisia sattumalta? : Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa

The main focus of the research is on the genealogy of women's same-sex fornication in Finnish criminal law from 1889/1894 to 1971. Why were women included in the concept of same-sex fornication in Finland and why, where, and when was the law put into effect? Which women were tried, how did the trial proceedings evolve, and what kind of effects did the trials have afterwards? Which concepts were used? These questions have been approached through the analysis of the Finnish Penal Code, the criminal law science and four trial proceedings in Eastern Finland during the 1950s. The research draws on the epistemology of the closet and the concept of heteronormativity adapted from queer theories. It is method critical in utilising ethnography, micro history and feminist ethical self-reflection. The research consists of six scientific refereed articles (see appendix) and of a theoretical introduction. The main results of the research are: 1) The genealogy of Finnish decency [Sittlichkeit] can not be researched without oral histories, due to the late modernisation of Finnish society and the legal system, which does not follow the pattern of English, French and German societies. 2) The inclusion of women's same-sex fornication in the Finnish Penal Code is not incomprehensible when compared to the early modern European legislations and court practices. Women have been punished for the sins of Sodom, though not directly under the 1734 Swedish law. 3) Fornication and decency were ambivalent concepts in the 1889/1894 law, and juridical authorities offered controversial interpretations of them during the late 19th and early 20th centuries. 4) A peak in women's convictions occurred in the 1950s, and most of the trial proceedings took place in rural Eastern Finland. Neither the state nor the police were active in prosecuting; instead, the trial proceedings began "by accident". 5) From 1940 to 1960 police training lacked instructions concerning the interrogation of women suspected of same-sex fornication. 6) The figure of the penitent woman was produced in the chiasmic encounter of confession and police interrogation which moulded and was moulded by the epistemological matrix of shame, honour, and decency. Women's speech acts were judicialised as confessions which enabled the disciplinary tampering with the women's bodies. 7) Gender and personality, more than sexuality, or "criminality" defined the status of the convicted women in their village communities after the trials. 8) Relations between police training, sexuality, and decency have not been well researched in Finland. 9) Decriminalisation in 1971 did not mark the end of homophobic legal discourse, even though the 1999 reform of sexual crimes took the form of gender neutral conceptualisation