Anthropometric measures of obesity-their association with type 2 diabetes and hypertension across ethnic groups

Clinical trials have shown that weight reduction with lifestyles can delay or prevent diabetes and reduce blood pressure. An appropriate definition of obesity using anthropometric measures is useful in predicting diabetes and hypertension at the population level. However, there is debate on which of the measures of obesity is best or most strongly associated with diabetes and hypertension and on what are the optimal cut-off values for body mass index (BMI) and waist circumference (WC) in this regard. The aims of the study were 1) to compare the strength of the association for undiagnosed or newly diagnosed diabetes (or hypertension) with anthropometric measures of obesity in people of Asian origin, 2) to detect ethnic differences in the association of undiagnosed diabetes with obesity, 3) to identify ethnic- and sex-specific change point values of BMI and WC for changes in the prevalence of diabetes and 4) to evaluate the ethnic-specific WC cutoff values proposed by the International Diabetes Federation (IDF) in 2005 for central obesity. The study population comprised 28 435 men and 35 198 women, ≥ 25 years of age, from 39 cohorts participating in the DECODA and DECODE studies, including 5 Asian Indian (n = 13 537), 3 Mauritian Indian (n = 4505) and Mauritian Creole (n = 1075), 8 Chinese (n =10 801), 1 Filipino (n = 3841), 7 Japanese (n = 7934), 1 Mongolian (n = 1991), and 14 European (n = 20 979) studies. The prevalence of diabetes, hypertension and central obesity was estimated, using descriptive statistics, and the differences were determined with the χ2 test. The odds ratios (ORs) or  coefficients (from the logistic model) and hazard ratios (HRs, from the Cox model to interval censored data) for BMI, WC, waist-to-hip ratio (WHR), and waist-to-stature ratio (WSR) were estimated for diabetes and hypertension. The differences between BMI and WC, WHR or WSR were compared, applying paired homogeneity tests (Wald statistics with 1 df). Hierarchical three-level Bayesian change point analysis, adjusting for age, was applied to identify the most likely cut-off/change point values for BMI and WC in association with previously undiagnosed diabetes. The ORs for diabetes in men (women) with BMI, WC, WHR and WSR were 1.52 (1.59), 1.54 (1.70), 1.53 (1.50) and 1.62 (1.70), respectively and the corresponding ORs for hypertension were 1.68 (1.55), 1.66 (1.51), 1.45 (1.28) and 1.63 (1.50). For diabetes the OR for BMI did not differ from that for WC or WHR, but was lower than that for WSR (p = 0.001) in men while in women the ORs were higher for WC and WSR than for BMI (both p < 0.05). Hypertension was more strongly associated with BMI than with WHR in men (p < 0.001) and most strongly with BMI than with WHR (p < 0.001), WSR (p < 0.01) and WC (p < 0.05) in women. The HRs for incidence of diabetes and hypertension did not differ between BMI and the other three central obesity measures in Mauritian Indians and Mauritian Creoles during follow-ups of 5, 6 and 11 years. The prevalence of diabetes was highest in Asian Indians, lowest in Europeans and intermediate in others, given the same BMI or WC category. The  coefficients for diabetes in BMI (kg/m2) were (men/women): 0.34/0.28, 0.41/0.43, 0.42/0.61, 0.36/0.59 and 0.33/0.49 for Asian Indian, Chinese, Japanese, Mauritian Indian and European (overall homogeneity test: p > 0.05 in men and p < 0.001 in women). Similar results were obtained in WC (cm). Asian Indian women had lower  coefficients than women of other ethnicities. The change points for BMI were 29.5, 25.6, 24.0, 24.0 and 21.5 in men and 29.4, 25.2, 24.9, 25.3 and 22.5 (kg/m2) in women of European, Chinese, Mauritian Indian, Japanese, and Asian Indian descent. The change points for WC were 100, 85, 79 and 82 cm in men and 91, 82, 82 and 76 cm in women of European, Chinese, Mauritian Indian, and Asian Indian. The prevalence of central obesity using the 2005 IDF definition was higher in Japanese men but lower in Japanese women than in their Asian counterparts. The prevalence of central obesity was 52 times higher in Japanese men but 0.8 times lower in Japanese women compared to the National Cholesterol Education Programme definition. The findings suggest that both BMI and WC predicted diabetes and hypertension equally well in all ethnic groups. At the same BMI or WC level, the prevalence of diabetes was highest in Asian Indians, lowest in Europeans and intermediate in others. Ethnic- and sex-specific change points of BMI and WC should be considered in setting diagnostic criteria for obesity to detect undiagnosed or newly diagnosed diabetes.

Vanhustenhoitajan ammatillinen rooli – avain vanhusten hyvinvointiin ja hoitajien työssä jaksamiseen

Suomessa väestön rakenne on muuttumassa ja hoitoa tarvitsevien määrä nousee jatkuvasti. Vanhustenhoito on muuttunut henkisesti ja fyysisesti yhä kuormittavammaksi ja vanhustenhoidon imago huonoksi. Tavoitteita asetetaan, mutta resurssit näiden saavuttamiseen ovat tiukassa. Tutkimuksen keskiössä olivat vanhustenhoitajien kokemukset ammatillisesta roolista. Tutkimuksen teoreettisina tukipilareina toimivat rooliteoria sekä näkemykset tunnetyöstä ja totaalisista laitoksista. Menetelmänä toimi IPA:a, jonka avulla voidaan päästä käsiksi siihen, miten tutkittavat jäsentävät maailmaansa − tässä tapauksessa ammatillista rooliaan vanhustyöntekijöinä. Tutkimuksen aineistona toimivat 8 haastattelua, jotka on kerätty vuonna 2009. Aineistosta nousi päällimmäisenä esiin hoitajan ja asukkaan välinen vuorovaikutus ja se, kuinka hoitajan on oltava ammatillisessa roolissa. Tätä vuorovaikutussuhdetta kuvattiin kaikissa kahdeksassa haastattelussa ja sitä pidettiin ammattitaidon oleellisimpana osana. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä selvitettiin millaisia rooliodotuksia vanhustenhoitajat asettavat toiminnalleen. Oleellisimmat odotukset rakentuivat sen ympärille, miten vanhuksen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Tilanteissa hoitajan tulisi osata oikeanlaiset tiukat, mutta toisaalta lempeät otteet, jotta vanhukset eivät passivoituisi. Nämä otteet nähtiin vanhuksen edun mukaisina, sillä ilman jämäkkää hoito-otetta vanhukset saattoivat heittäytyä täysihoitoon ja lakata pitämästä yllä päivittäisiä toimintojaan, kuten hampaiden pesua. Toinen tutkimuskysymys paneutui siihen, kokevatko vanhustenhoitajat roolinmukaisuuden tärkeäksi työssään. Lisäksi perehdyttiin siihen, miksi roolinmukaisuus koetaan tärkeänä. Haastatellut vanhustenhoitajat toivat esiin, että työstä on suoriuduttava tietyllä tavalla. Omista murheista tai mieltymyksistä huolimatta työt piti saada tehtyä. Työhön oltiin tultu vanhuksen edun vuoksi ja se oli pidettävä mielessä koko ajan. Kun hoitajat onnistuivat toimimaan rooliodotusten mukaisesti, säilyi tunnelma osastolla rauhallisena ja lääkkeitä kului vähemmän. Kolmas tutkimuskysymys pureutui siihen, voiko vanhustenhoitaja vapautua ammatillisesta roolistaan työpäivän aikana. Hoitajat kokivat, että roolista vapautuminen oli mahdollista työpäivän aikana, mutta sille annettiin tiukat rajat. Vanhusten nähden hoitajan tuli pysytellä tiukasti roolinmukaisessa odotettavassa käytöksessä. Vanhustenhoitajilla oli selkeästi erilaiset käyttäytymissäännöt niihin tilanteisiin kun oltiin osastolla potilaiden näkyvillä kuin niihin tilanteisiin joissa oltiin yksin tai kollegoiden kanssa. Tässä voidaan nähdä selkeä yhteys Goffmanin rooliteoriaan, jossa hän tuo esiin, että esityksissä on näyttämö ja takatila. Vanhainkodin tapauksessa näyttämö on osasto, jossa vanhukset ja omaiset seuraavat hoitajien toimintaa. Takatiloina sen sijaan toimivat hoitajien omat työhuoneet, taukotilat ja henkilökunnan wc, jossa työnaamio voitiin riisua hetkellisesti pois. Tärkeimmät lähteet ovat: Goffman, E. (1971). Arkielämän roolit. Oikeille jäljille rooliviidakossa ja Smith, J., Flowers, P., Larkin, M. (2009). Interpretative Phenomenological Analysis. Theory, method and research.