Pathet : Musiikin symboliikka jaavalaisessa varjoteatterissa

The aim of this study is to define and analyse the symbolism hidden in the gamelan music of the Central Javanese, especially in the Yogyakartanese wayang kulit shadow theatre. This dissertation is divided into two parts. The first part deals with the theory, history and practice of Central Javanese shadow theatre. It also presents the tone symbol theory on which this study is based of B. Y. H. Sastrapustaka, the court servant and musician of the sultan s palace of Yogyakarta. For historical comparison, other theories and phenomena that seem to have some connections with the previously mentioned tone symbol theory are presented here as well as the equipment of the shadow theatre, its music, musical instruments and the shadow theatre in general in literature. The theoretic-methodological basis of the study is an enlarged model of research of cultural music, in which a person in the centre of the model with his/her concepts and by his/her behaviour creates a work of art and receives criticism through feedback, while the process of reciprocal action dynamically affects the whole development of the culture in question. In connection with the concepts of the work of art, the manner of approach of this study is also semiotic as the tone symbol theory gives a particular meaning to each musical note. Thus the purpose of this study is to find answers to how the tone symbol theory manifests itself in practical music making, what its origin is, if it is well known or not, and whether shadow theatre music supports this theory. The second part of this dissertation deals with material collected through interviews and observations as well as representative samples of musical pieces for shadow theatre and their analyses. In relation to this a special tool for analysing gamelan music, developed for the purpose of this study, is also presented. Sufficiently versatile material on the essence and meaning of the shadow theatre collected from many puppet masters of an older generation, many of whom are no longer with us, constitutes an important part of this study. This study proves that the tone symbol theory of Sastrapustaka is of tantristic tradition from the Hindu-Javanese period before the 16th century and before the appearance of Islam in Java. The variants of the previously mentioned theory can be found also in other fields of Javanese advanced civilization, such as architecture and dance. But it seems that knowledge about the tone symbolism connected to the shadow theatre especially has only been preserved in the sultan s palace of Yogyakarta and its intimate circles. The outsider puppet masters surely follow the theory, but they do not necessarily know its origin. As a result of the musical analysis, it is obvious that the musical pieces used for the shadow theatre bear different kinds of symbolic meanings which only an initiated person can feel and understand. These meanings are closely related to the plot of the play at the moment.

Lionhearts of the Playworld : An ethnographic case study of the development of agency in play pedagogy

This is an ethnographic case study of the creation and emergence of a playworld – a pedagogical approach aimed at promoting children’s development and learning in early education settings through the use of play and drama. The data was collected in a Finnish experimental mixed-age elementary school classroom in the school year 2003-2004. In the playworld students and teachers explore different social and cultural phenomena through taking on the roles of characters from a story or a piece of literature and acting inside the frames of an improvised plot. The thesis takes under scrutiny the notion of agency in education. It produces theoretically grounded empirical knowledge of the ways in which children struggle to become recognized and agentive actors in early education settings and how their agency develops in their interaction with adults. The study builds on the activity theoretical and sociocultural tradition and develops a methodological framework called video-based narrative interaction analysis for studying student agency as developing over time but manifesting through the situational material and discursive local interactions. The research questions are: 1. What are the children’s ways of enacting their agency in the playworld? 2. How do the children’s agentive actions change and develop over the spring? 3. What are the potentials and challenges of the playworld for promoting student agency? 4. How do the teachers and the children deal with the contradiction between control and agency in the playworld? The study consists of a summary part and four empirical articles which each have a particular viewpoint. Articles I and II deal with individual students’ paths to agency. In Article I the focus is on the role of resistance and questioning in enabling important spaces for agency. Article II takes a critical gender perspective and analyzes how two girls struggled towards recognition in the playworld. It also illuminates the role of imagination in developing a sense of agency. Article III examines how the open-ended and improvisational nature of the playworld interaction provided experiences and a sense of ‘shared agency’ for the students and teachers in the class. Article IV turns the focus on the teachers and analyzes how their role actions in the playworld helped the children to enact agency. It also discusses the challenges that the teachers faced in this work and asks what makes the playworld activity sustainable in the class. The summary part provides a critical literature review on the concept of agency and argues that the inherently contradictory nature of the phenomenon of agency has not been sufficiently theorized. The summary part also locates the playworld intervention in a historical frame by discussing the changing conceptions of adulthood and childhood in the West. By focusing on the changing role of play and art in both adults’ and children’s contemporary lives, the thesis opens up an important but often neglected perspective on the problem of promoting student agency in education. The results illustrate how engaging in a collectively imagined and dramatized pretend play space together with the children enabled the teachers to momentarily put aside their “knower” positions in the classroom. The fictive roles and the narrative plot helped them to create a necessary incompleteness and open-endedness in the activity that stimulated the children’s initiatives. This meant that the children too could momentarily step out of their traditional classroom positions as pupils and initiate action to further the collective play. Engaging in this kind of unconventional activity and taking up and enacting agency was, however, very challenging for the participating children and teachers. It often contradicted the need to sustain control and order in the classroom. The study concludes that play- and drama-based pedagogies offer a unique but undeveloped potential for developing educational spaces that help teachers and children deal with the often contradictory requirements of schooling.

Political transition and structural politicisation : The long shadow of Taiwan's one-party legacy

Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan Taiwanin politiikkaa ensimmäisen vaalien kautta tapahtuneen vallanvaihdon jälkeen (2000) yhteiskunnan rakenteellisen politisoitumisen näkökulmasta. Koska Taiwanilla siirryttiin verettömästi autoritaarisesta yksipuoluejärjestelmästä monipuoluejärjestelmään sitä on pidetty poliittisen muodonmuutoksen mallioppilaana. Aiempi optimismi Taiwanin demokratisoitumisen suhteen on sittemmin vaihtunut pessimismiin, pitkälti yhteiskunnan voimakkaasta politisoitumisesta johtuen. Tutkimuksessa haetaan selitystä tälle politisoitumiselle. Yhteiskunnan rakenteellisella politisoitumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa ”poliittisen” alue kasvaa varsinaisia poliittisia instituutioita laajemmaksi. Rakenteellinen politisoituminen muuttuu helposti yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, koska siitä usein seuraa normaalin poliittisen toiminnan (esim. lainsäädännän) jähmettyminen, yhteiskunnan jyrkkä jakautuminen, alhainen kynnys poliittisille konflikteille ja yleisen yhteiskunnallisen luottamuksen alentuminen. Toisin kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa, Taiwanissa entinen valtapuolue ei romahtanut poliittisen avautumisen myötä vaan säilytti vahvan rakenteellisen asemansa. Kun valta vaihtui ensimmäisen kerran vaalien kautta, vanha valtapuolue ei ollut valmis luovuttamaan poliittisen järjestelmän ohjaksia käsistään. Alkoi vuosia kestänyt taistelu järjestelmän hallinnasta vanhan ja uuden valtapuolueen välillä, jossa yhteiskunta politisoitui voimakkaasti. Tutkimuksessa Taiwanin yhteiskunnan politisoituminen selitetään useiden rakenteellisten piirteiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Tällaisia politisoitumista edistäviä rakentellisia piirteitä ovat hidas poliittinen muutos, joka säilytti vanhat poliittiset jakolinjat ja niihin liittyvät vahvat edut ja intressit; sopimaton perustuslaki; Taiwanin epäselvä kansainvälinen asema ja jakautunut identiteetti; sekä sosiaalinen rakenne, joka helpottaa ihmisten nopeaa mobilisointia poliittiisiin mielenilmauksiin. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota toistaiseksi vähän tutkittuun poliittiseen ilmiöön, joidenkin demokratisoituvien yhteiskuntien voimakkaaseen rakenteelliseen politisoitumiseen. Tutkimuksen pääasiallinen havainto on, että yksipuoluejärjestelmän demokratisoituminen kantaa sisällään rakenteellisen politisoitumisen siemenen, jos entinen valtapuolue ei romahda demokratisoitumisen myötä.

Lapset, media ja symbolinen vuorovaikutus : Suomalaisten, englantilaisten ja saksalaisten lasten mediasuhteen tarkastelua

Tämän hetken mediaympäristölle on ominaista intensiivisyys ja jatkuva läsnäolo. Medialla on merkittävä rooli myös pienten lasten jokapäiväisessä elämässä, sillä he aloittavat median säännöllisen seuraamisen keskimäärin kolmen vuoden iässä. Mediasisällöt, mediavälineet ja mediaan liittyvät sosiaaliset suhteet muodostavatkin lapsille mediaympäristön, jossa lapset rakentavat identiteettejään, oppivat sosiaalista kanssakäymistä ja kehittävät näkemyksiään yhteiskunnasta ja kulttuurista. Tutkimuksessa on selvitetty 4-6-vuotiaitten suomalaisten, englantilaisten ja saksalaisten lasten audiovisuaalisen median tulkintaa ja median roolia heidän elämässään. Tutkimuksen tavoitteena on ollut syventää tutkimuksellista tietoa median sosiaalisesta ja kulttuurisesta merkityksestä pienten lasten elämässä ja sitä, miten he tulkitsevat mediasisältöä. Tutkimuksessa lasten mediasuhdetta on tarkasteltu välineellisenä, sosiaalisena, symbolisena ja kulttuurisena tulkintaympäristönä. Edellisten lisäksi tutkimuksessa on arvioitu harvemmin viestinnän tutkimuksessa käytetyn symbolisen interaktionismin teorian tarjoamia mahdollisuuksia lasten mediasuhteen tarkasteluun. Suomessa, Englannissa ja Saksassa kootun kansainvälisen aineiston pohjalta on tarkasteltu myös vertailuryhmien välillä olevia mediaan liittyviä kulttuurisia eroja. Eri vertailumaiden melko samankaltaisesta mediaympäristöstä huolimatta tutkimus antaa viitteitä mediatulkinnoissa olevista kulttuurisista eroista. Media mahdollistaa lapsen erilaistan taitojensa kehittymistä ja voi siten muodostaa heille sosiaalisia, symbolisia ja kulttuurisia resursseja, joilla on merkitystä lapsen kehittymisen kannalta. Lapsen ja median suhde on kaksisuuntainen vuorovaikutussuhde ja mediainformaation tulkinnassa ovat mukana lapsen aiemmat tiedolliset ja sosiaaliset kokemukset. Aktiivisessa mediatulkintasuhteessaan lapsi kehittää sanavarastoaan, havainnointiaan, ajatteluaan ja tunne-elämäänsä. Median käyttö sosiaalisena tapahtumana kehittää osaltaan lapsen sosiaalisia valmiuksia. Siten esimerkiksi perheen median käyttöön liittyvät säännöt ja ohjeet ohjaavat perheen sisäistä toimintaa ja määrittävät lapsen asemaa perheessä. Median sisällöt ja niihin liittyvät erilaiset oheistuotteet toimivat osaltaan lapsen kulttuuristen koodistojen ja luokittelujen muodostajana. Tutkimus osoittaa myös symbolisen interaktionismin teorian tarjoavan varsin poikkitieteellisen tutkimuksellisen viitekehyksen lapsia ja mediaa koskevalle tutkimukselle ja mahdollistaa lasten mediasuhteen tutkimisen ja ymmärtämisen useiden, erilaisten tekijöiden suhteena.