Assessment of neuroleptic-induced movement disorders in a naturalistic schizophrenia population

The prevalence and assessment of neuroleptic-induced movement disorders (NIMDs) in a naturalistic schizophrenia population that uses conventional neuroleptics were studied. We recruited 99 chronic schizophrenic institutionalized adult patients from a state nursing home in central Estonia. The total prevalence of NIMDs according to the diagnostic criteria of the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 4th edition (DSM-IV) was 61.6%, and 22.2% had more than one NIMD. We explored the reliability and validity of different instruments for measuring these disorders. First, we compared DSM-IV with the established observer rating scales of Barnes Akathisia Rating Scale (BARS), Simpson-Angus Scale (SAS) (for neuroleptic-induced parkinsonism, NIP) and Abnormal Involuntary Movement Scale (AIMS) (for tardive dyskinesia), all three of which have been used for diagnosing NIMD. We found a good overlap of cases for neuroleptic-induced akathisia (NIA) and tardive dyskinesia (TD) but somewhat poorer overlap for NIP, for which we suggest raising the commonly used threshold value of 0.3 to 0.65. Second, we compared the established observer rating scales with an objective motor measurement, namely controlled rest lower limb activity measured by actometry. Actometry supported the validity of BARS and SAS, but it could not be used alone in this naturalistic population with several co-existing NIMDs. It could not differentiate the disorders from each other. Quantitative actometry may be useful in measuring changes in NIA and NIP severity, in situations where the diagnosis has been made using another method. Third, after the relative failure of quantitative actometry to show diagnostic power in a naturalistic population, we explored descriptive ways of analysing actometric data, and demonstrated diagnostic power pooled NIA and pseudoakathisia (PsA) in our population. A subjective question concerning movement problems was able to discriminate NIA patients from all other subjects. Answers to this question were not selective for other NIMDs. Chronic schizophrenia populations are common worldwide, NIMD affected two-thirds of our study population. Prevention, diagnosis and treatment of NIMDs warrant more attention, especially in countries where typical antipsychotics are frequently used. Our study supported the validity and reliability of DSM-IV diagnostic criteria for NIMD in comparison with established rating scales and actometry. SAS can be used with minor modifications for screening purposes. Controlled rest lower limb actometry was not diagnostically specific in our naturalistic population with several co-morbid NIMDs, but it may be sensitive in measuring changes in NIMDs.

CNS injury, γ1 laminin, and its KDI peptide

Nisäkkäillä keskushermoston uudistuminen on rajallista. Keskushermostovamman jälkeen aktivoituu monien paranemista edistävien tekijöiden lisäksi myös estäviä tekijöitä. Monella molekyylillä, kuten laminiinilla, on keskushermoston paranemista tehostava vaikutus. Laminiinit ovat myös kehon tyvikalvojen oleellisia rakennuskomponentteja. Keskushermoston laminiinit ovat tärkeitä sikiökehityksen aikana, esimerkiksi hermosäikeiden ohjauksessa. Myöhemmin ne osallistuvat veriaivoesteen ylläpitoon sekä vammojen jälkeiseen kudosreaktioon. Väitöskirjatutkimuksessani olen selvittänyt lamiiniinien, erityisesti γ1 laminiinin ja sen KDI peptidin, ekspressiota keskushermoston vammatilanteissa. Kokeellisessa soluviljelmäasetelmassa, joka simuloi vammautunutta keskushermostoympäristöä, osoitimme että KDI peptidi voimistaa sekä hermosolujen selviytymistä että hermosäikeiden kasvua. Kainihappo on glutamaattianalogi, ja glutamaattitoksisuudella uskotaan olevan tärkeä merkitys keskushermoston eri vamma- ja sairaustilanteissa tapahtuvassa hermosolukuolemassa. Toisessa väitöskirjani osatyössä osoitimme eläinmallissa KDI peptidin suojaavan rotan aivojen hippokampuksen hermosoluja kainihapon aiheuttamalta solutuholta. Elektrofysiologisilla mittauksilla osoitimme kolmannessa osatyössäni, että KDI peptidi estää glutamaattireseptorivirtoja ja suojaa siten glutamaattitoksisuudelta. Aivoveritulpan aiheuttama aivovaurio on yleinen syy aivohalvaukseen. Viimeisessä osatyössäni tutkimme eläinmallissa laminiinien ekspressiota iskemian vaurioittamassa aivokudoksessa. Laminiiniekspression todettiin voimistuvan vaurion jälkeen sekä tyvikalvo- että soluväliainerakenteissa. Vaurion ympärillä havaittiin astrosyyttejä, jotka jo melko aikaisessa vaiheessa vamman jälkeen ekspressoivat γ1 laminiinia ja KDI peptidiä. Tästä voidaan päätellä laminiinien osallistuvan aivoiskeemisen vaurion patofysiologiaan. Yleisesti väitöskirjatyöni kartoitti laminiinien ekspressiota sekä terveessä että vammautuneessa keskushermostossa. Väitöskirjatyöni tukee hypoteesia, jonka mukaan KDI peptidi suojaa keskushermostoa vaurioilta.