Preventive orientation and caries management by Iranian dentists

Ehkäisypainotteisuus karieksen hoidossa: iranilaishammaslääkärien hoitovalinnat Karies aiheuttaa hampaiden kovan pinnan ja hammasluun syöpymistä, joka lopulta näkyy ”reikänä”. Iästä riippumatta kariesvaara vaanii kaikkia hampaiden omistajia, vauvasta vaariin, ja lähes kaikilla aikuisilla on suussaan merkkejä karieksesta. Karies etenee yleensä hitaasti ja antaa siten aikaa ehkäisevälle hoidolle. Tämä etsikkoaika jää usein käyttämättä, ja karieksen hoito painottuu reikien paikkaamiseen. Karies voitaisiin pitää kurissa sen ehkäisyyn kehitetyillä monipuolisilla keinoilla. Hammaslääkärit ovat avainasemassa, sillä he tekevät kauaskantoisia valintoja — hoidetaanko kariesta paikkaamalla vai valitaanko ehkäisevä hoito? Valintojen taustalla ovat hammaslääkärin tietotaso, asenteet ja omat terveystavat sekä potilaiden ja vastaanoton aiheuttamiksi koetut esteet. Tämä kyselytutkimus selvitti karieksen hoitovalintoja ja niiden taustoja Iranissa. Kysymyslomakkeet jaettiin kahdessa hammaslääkärien kongressissa Teheranissa (2004─2005) ja palautettiin nimettöminä. Kysely kartoitti hammaslääkärien tietoja karieksen ehkäisykeinoista ja asenteita ehkäisyä kohtaan sekä koettuja esteitä sen toteuttamisessa. Hoitovalintoja selvitettiin tarkasti kuvattujen esimerkkipotilaiden avulla. Kysely kartoitti myös hammaslääkärien omat terveystavat: suun omahoidon, tupakoinnin ja hammaslääkärissä käynnin. Aineisto käsitti 980 iältään keskimäärin 37-vuotiasta hammaslääkäriä, joista 64 % oli miehiä. Iranilaishammaslääkärien tiedot karieksen ehkäisystä olivat fluorihammastahnan merkitystä lukuun ottamatta hyvät ja heidän asenteensa ehkäisyä kohtaan valtaosin myönteiset. Tästä huolimatta 77 % heistä olisi valinnut suuren kariesvaaran potilaalle hammaskiilteessä olevan reiän hoidoksi paikkauksen. Ehkäisyhoidoksi tarjotuista 8:sta keinosta lähes kaikki hammaslääkärit valitsivat suuren kariesvaaran potilaalle hoidoksi harjausopetuksen ja säännölliset hammastarkastukset, noin 80 % valitsi hampaiden puhdistamisen vastaanotolla ja ravintoneuvonnan, 70 % ohjeet fluorihuuhteluista kotona ja 53 % vastaanotolla tehtävän fluorikäsittelyn. Potilaiden vastustavat mielipiteet arvioitiin suurimmaksi esteeksi ehkäisevän hoidon toteuttamiselle. Hammaslääkäreistä 59 % ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä; 76 % ei tupakoinut ja 56 % kertoi aina ehdottavansa tupakoivalle potilaalle tupakoinnin lopettamista. Hammaslääkärien ehkäisypainotteisuus karieshoidossa oli naisilla vahvempi kuin miehillä. Tulosten perusteella voi päätellä, että Iranissa tulisi nykyistä selvemmin suosia ehkäisevää linjaa karieksen hoitovalintoja tehtäessä ja hammaslääkäreitä koulutettaessa. Potilastyössä koettujen ehkäisyhoidon esteiden syvällisempi ymmärtäminen edesauttaisi niiden poistamisessa.

Arresting occlusal enamel caries lesions with pit and fissure sealants

The aim of this study was to evaluate the feasibility of pit and fissure sealants and the effectiveness of the two sealant methods applied in every-day practice in public dental health care in Finland. Two sealant methods were evaluated according to their effectiveness in preventing dentin caries and sealant retention. Application time with these sealant methods was compared. The survival rate of sealed first and second molars was followed for nine and 13 year periods, respectively. Caries risk evaluation and observed increased caries risk were the basis for considering sealant application. A questionnaire, sent to all public dental health centers in Finland, monitored the attitudes of the dental profession towards sealant application and explored the current policies used as well as changes noted in the sealant application protocol. DMFT (Decayed, Missing or Filled Teeth) index values collected from the health centers were evaluated. The difference in caries rate between two methods investigated was highly significant. When compared to the glass ionomer sealant method (GIC), the effectiveness of the resin-based method (RB) in preventing dentin caries was 74% and the rate difference 3%. The relative risk for RB-sealed surfaces vs. GIC-sealed surfaces of having detectable dentin caries was 0.3 (95% CI 0.12, 0.57). The retention rate of sealants was higher with RB than GIC (P<0.001). Application of RB sealant material was less time-consuming than application of GIC sealant. Occlusal dentin caries lesions were found in 4% and proximal caries in less than 2% of sealed teeth. The majority of respondents reported application of sealants on a systematic basis along with caries-risk evaluation. Those health centers sealing over suspected or detected enamel caries had lower average DMFT index values (1.0) when compared to DMFT values (1.2) of health centers applying sealants by alternative criteria. It is concluded that the RB sealant method is more effective than the GIC sealant method in preventing dentin caries. Sealant maintenance may increase the costs of a sealant program. Occlusal caries management may be improved if the applied sealant policies are changed towards an interceptive approach i.e. applying the sealants over detected or suspected enamel caries lesions instead of sealing sound teeth in a preventive manner.

Early Childhood Caries and a Community Trial of its Prevention in Tehran, Iran

Varhaislapsuuden karies ja sen ehkäisy kehittyvän terveydenhuollon maassa Varhaislapsuuden karies on merkittävä kansanterveysongelma varsinkin lapsirikkaissa maissa ja väestöissä. Karieksen hoitaminen vie paljon voimavaroja ja aiheuttaa mittavia taloudellisia seuraamuksia. Karies voi ilmaantua lapselle jo vauvaikäisenä, pian ensimmäisten maitohampaiden puhjettua suuhun. Alle 3-vuotiaiden karieksesta on kuitenkin niukasti tilastotietoja. Maailman terveysjärjestökin suosittaa tietojen keräämistä vasta 3-vuotiaiden ikäryhmästä. Heistä kariesta sairastaa Suomessa 16 %, Yhdysvalloissa 25 %, Englannissa 30 %, Iranissa 46 % ja Saudi-Arabiassa 61 %. Tämä väitöstutkimus selvitti karieksen esiintymistä ja sen vaaratekijöitä 1─3-vuotiailla Teheranissa. Lisäksi tutkimus arvioi perusterveydenhuoltoon sisällytetyn karieksen ehkäisyn tuloksellisuutta. Tutkimuskohteiksi arvottiin Teheranista 18 neuvolaa. Jokaisessa oltiin 4 päivää, jolloin kaikkia rokotuksiin tulleita 1─3-vuotiaita äiteineen pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki äidit suostuivat, ja aineistoon tuli kaikkiaan 504 lasta äiteineen. Kaikki 1-vuotiaat, 242 lasta äiteineen, valittiin karieksen ehkäisykokeiluun. Sitä varten neuvolat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi (A ja B) oli koeryhmiä ja yksi (C) oli vertailuryhmä. Tutkimus alkoi äidin haastattelulla. Siinä selvitettiin perheen koulutus- ja tulotaso sekä lapsen ruokinnasta imetyksen kesto, yösyötöt ja päiväaikaan nautitut makeat. Vielä kysyttiin lapsen ja äidin suuhygieniatavoista ja äidin kokemuksista lapsen suun puhdistamisessa. Sitten hammaslääkäri tutki lapsen suun ja kirjasi karieksen ja hammasplakin esiintymät. Suun tutkimuksen jälkeen äiti ja lapsi siirtyivät rokotushuoneeseen. Koeryhmissä (A ja B) äidit saivat terveydenhoitajalta suunterveyttä koskevan esitteen ja kehotuksen lukea se huolellisesti. Lisäksi ryhmässä A terveydenhoitaja kertoi suun ja hampaiden terveydenhoidosta saman esitteen avulla, ja neuvolan henkilökunta muistutti suunhoidon tärkeydestä puhelimitse kahdesti seuraavan puolen vuoden kuluessa. Vertailuryhmässä äideille ei annettu suunhoidon ohjeita. Kaikissa ryhmissä äitejä muistutettiin seuraavan rokotuskerran ajankohdasta, muttei mainittu tulevaa toista hammastarkastusta. Varhaislapsuuden kariesta sairasti ikäryhmästä riippuen 3─26 % tutkituista 1─3-vuotiaista, ja 65─76 %:lla oli hammasplakkia. Äideistä 68 % harjasi hampaansa päivittäin ja 39 % puhdisti lapsensa suun päivittäin. Mitä useammin äiti harjasi omat hampaansa, sitä paremmin hän huolehti lapsen suun puhtaudesta. Rintaruokinta oli yleistä eikä lisännyt kariesvaaraa. Yöllä pullomaitoa saavilla karies oli 5 kertaa yleisempää kuin muilla. Neuvolassa saatu ohjeistus ehkäisi selvästi karieksen syntyä puolen vuoden kokeessa.

Root system traits of Norway spruce, Scots pine, and silver birch in mixed boreal forests: an analysis of root architecture, morphology, and anatomy

The aim of this thesis was to unravel the functional-structural characteristics of root systems of Betula pendula Roth., Picea abies (L.) Karst., and Pinus sylvestris L. in mixed boreal forest stands differing in their developmental stage and site fertility. The root systems of these species had similar structural regularities: horizontally-oriented shallow roots defined the horizontal area of influence, and within this area, each species placed fine roots in the uppermost soil layers, while sinker roots defined the maximum rooting depth. Large radial spread and high ramification of coarse roots, and the high specific root length (SRL) and root length density (RLD) of fine roots indicated the high belowground competitiveness and root plasticity of B. pendula. Smaller radial root spread and sparser branching of coarse roots, and low SRL and RLD of fine roots of the conifers could indicate their more conservative resource use and high association with and dependence on ectomycorrhiza-forming fungi. The vertical fine root distributions of the species were mostly overlapping, implying the possibility for intense belowground competition for nutrients. In each species, conduits tapered and their frequency increased from distal roots to the stem, from the stem to the branches, and to leaf petioles in B. pendula. Conduit tapering was organ-specific in each species violating the assumptions of the general vascular scaling model (WBE). This reflects the hierarchical organization of a tree and differences between organs in the relative importance of transport, safety, and mechanical demands. The applied root model was capable of depicting the mass, length and spread of coarse roots of B. pendula and P. abies, and to the lesser extent in P. sylvestris. The roots did not follow self-similar fractal branching, because the parameter values varied within the root systems. Model parameters indicate differences in rooting behavior, and therefore different ecophysiological adaptations between species.

Does the age of fine root carbon indicate the age of fine roots in boreal forests?

To test the reliability of the radiocarbon method for determining root age, we analyzed fine roots (originating from the years 1985 to 1993) from ingrowth cores with known maximum root age (1 to 6 years old). For this purpose, three Scots pine (Pinus sylvestris L.) stands were selected from boreal forests in Finland. We analyzed root 14C age by the radiocarbon method and compared it with the above-mentioned known maximum fine root age. In general, ages determined by the two methods (root 14C age and ingrowth core root maximum age) were in agreement with each other for roots of small diameter (<0.5mm). By contrast, in most of the samples of fine roots of larger diameter (1.5-2mm), the 14C age of root samples of 1987-89 exceeded the ingrowth core root maximum age by 1-10 years. This shows that these roots had received a large amount of older stored carbon from unknown sources in addition to atmospheric CO2 directly from photosynthesis. We conclude that the 14C signature of fine roots, especially those of larger diameter, may not always be indicative of root age, and that further studies are needed concerning the extent of possible root uptake of older carbon and its residence time in roots. Keywords: fine root age, Pinus sylvestris, radiocarbon, root carbon, ingrowth cores, tree ring

Resistance of Norway spruce (Picea abies) to root and butt rot (Heterobasidion parviporum) in peatland and mineral soil

Root and butt rot is the most harmful fungal disease affecting Norway spruce in southern Finland. In approximately 90 % of cases the causal agent is Heterobasidion parviporum. Root and butt rot infections have not been reported in Finnish peatlands. However, the increase in logging operations in peatlands means there is a risk that the fungus will eventually spread to these areas. The aim of this study was to find out the impact of growing site on the resistance of Norway spruce to Heterobasidion parviporum infections. This was investigated by artificially inoculating H. parviporum to spruce trees in pristine mire, drained peatland and mineral soil and comparing the defence reactions. Additionally, the effect of genotype on resistance was studied by comparing the responses of spruce clones representing different geographic origins. The roots and stems of the trees to be sampled were wounded and inoculated with wood dowels pre-colonised by H. parviporum hyphae. The resulting necrosis around the point of inoculation was observed. It was presumed that increased length of necrosis indicates high susceptibility of the tree to the disease. The relationship between growth rate and host resistance was also studied. The results indicated that growing site does not have a statistically significant effect on host resistance. The average length of necrosis around the point of inoculation was 35 mm in pristine mire, 37 mm in drained peatland and 40 mm in mineral soil. It was observed that growth rate does not affect resistance, but that the genotype of the tree does have an effect. The most resistant spruce clone was the one with Russian origin. The results suggest that the spruce stands in peatlands are not more resistant to root and butt rot infections than those in mineral soil. These findings should be taken into consideration when logging peatland forests.