7 resultados para Road rage
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Työ käsittelee Finnish Jabal Haroun Project -tutkimusryhmän Etelä-Jordaniasta inventoimalla keräämää arkeologista aineistoa (vuosilta 1999-2005) tietutkimuksen kannalta. Työn tarkoituksena on selvittää, miksi tutkimusalueella, Aaronin vuoren ympäristössä, sijaitsee tien jäänteitä ja miten tie on maastossa muinoin kulkenut. Lisäksi työ analysoi tien varsilla havaittujen rakennusten jäännösten suhdetta tiehen ja pyrkii ajoittamaan tien käyttöajankohdan (ajankohdat). Työn alkuoletuksena on, että pääosa tienvarsirakennuksista on liitettävissä tiehen ja tien sijoittuminen tutkimusalueelle johtuu pitkälti lähistöllä sijaitsevan Petran noususta merkittäväksi, Nabatealaisten harjoittaman kaupan keskukseksi, Lähi-idässä ajanlaskun alkuun mennessä. Tien jäänteitä tarkastellaan maisema-arkeologisin perustein. Tämä tarkoittaa sitä, että analyysissä korostuvat sekä kulttuuriset että ympäristölliset vaikuttimet. Niiden välistä, aikaan sidottua, suhdetta arvioidaan menneen ihmistoiminnan selittämiseksi. Tutkimusmenetelmät ovat paikkatietojärjestelmien soveltaminen, kohdekohtainen arkeologisen aineiston ja sijainnin tutkiminen, vertailevan aineiston käyttö sekä kolmiulotteinen tarkastelu. Tie ajoitetaan tienvarsikohteiden keramiikkalöytöjen avulla sekä rakenneanalyysin perusteella. Tutkimus osoittaa tien syntyneen alueen sijainnin takia. Sijainti oli edullinen suhteessa luonnonvaroihin, asutuskeskuksiin ja luontaisiin kulkuväyliin. Tien rakentajat osasivat taidokkaasti hyödyntää alueen luonnonpiirteitä ja käyttivät erityisiä menetelmiä vaikeiden tieosuuksien turvaamiseksi luonnonvoimien tuhoilta. Suurin osa tienvarsirakenteista voidaan katsoa johtuvan suoraan tien olemassaolosta, pieni osa rakenteista palveli pääsääntöisesti muita maankäytön muotoja. Petran vaikutus tien olemassaoloon ja muotoon oli suuri, kaupungin kehitys ja kukoistus näkyvät tiehen liitettävässä arkeologisessa aineistossa. Tien aktiivinen käyttö näyttää jatkuneen myös Roomalaisaikaan ensimmäisille vuosisadoille jKr., jonka jälkeen se hitaasti hiipui.
Resumo:
Kansainvälisen oikeuden alaan kuuluvassa tutkielmassa käsitellään humanitaarisen intervention oikeutusta ja laillisuutta. Tutkimuskysymyksenä on, missä määrin humanitaarisilla näkökohdilla perusteltuja sotilaallisia toimia tai niillä uhkaamista voi pitää kansainvälisoikeudellisesti hyväksyttävänä ja millainen painoarvo ennakkotapauksena olisi annettava NATO-maiden Kosovossa toteuttamalle väliintulolle. Tutkielmassa perehdytään ihmisoikeusajattelun tiettyjen taustaoletusten kritiikkiin. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti kannanotot, joiden mukaan ihmisoikeuksia ei voi pitää luonteeltaan universaaleina, sekä kyseiseen kritiikkiin liittyvät väitteet siitä, että ns. hegemonisessa asemassa olevat valtiot hyödyntävät ihmisoikeusargumentteja oikeuttaakseen voimankäyttönsä. Universaalisuuskritiikkiä voidaan pitää pitkälti perusteltuna, mutta nykyinen kansainvälinen yhteisö tarvitsee kuitenkin tietynlaisia yleismaailmallisia normeja voidakseen toimia tehokkaasti. Kritiikin ei voikaan katsoa pätevän humanitaarisen intervention kannalta keskeisiin ihmisoikeusnormeihin kuten kansanmurhan kieltoon, sillä kyseiset velvoitteet suojaavat kansainvälisen yhteisön toimivuutta ja uskottavuutta. Humanitaarisiin argumentteihin liittyy kuitenkin muita ongelmia: niillä on esimerkiksi aika ajoin pyritty oikeuttamaan sotilaallisia toimia, joissa ihmisoikeusnäkökohdat eivät välttämättä ole olleet etusijalla. Ihmisoikeuksille ei ole syytä antaa kansainvälisessä oikeudessa asemaa universaaleina "superargumentteina", jotka eivät olisi kyseenalaistettavissa. YK:n peruskirjan ja kansainvälisen tapaoikeuden näkökulmasta humanitaarisen intervention kaltaiseen voimankäyttöön vaaditaan turvallisuusneuvoston hyväksyntä, jota ei Kosovo-operaatioon saatu. Interventiota voi tässä suhteessa pitää yksiselitteisesti laittomana, sillä sen tueksi esitetyt oikeudelliset argumentit eivät ole vakuuttavia. Tapaukseen liittyvät ihmisoikeusnäkökohdat ovat kuitenkin siinä määrin merkittäviä, että ongelmaan ei ole perusteltua suhtautua tiukan legalistisesti. Operaation hyväksyminen moraaliargumenttien nojalla voisi kuitenkin johtaa nykyisten voimankäyttörajoitusten marginalisoitumiseen, mikä olisi yllä käsitellyn kritiikin valossa ongelmallista. Tutkielmassa nostetaan suositeltavaksi ratkaisuksi lähestymistapa, jossa Kosovon tapaus ymmärretään yksittäisenä oikeudenvastaisena mutta samalla oikeudenulkoisena poikkeustapauksena. Tällöin peruskirjan mukainen voimankäytön sääntely säilyy entisellään ilman että humanitaariset näkökohdat jäisivät tyystin huomiotta. Ratkaisu ei sulje pois mahdollisuutta suhtautua positiivisesti Kosovo-operaation mahdollisesti luomaan "poliittiseen normiin": suuren mittakaavan ihmisoikeusloukkaukset eivät jää Euroopassa seurauksitta. Ilman turvallisuusneuvoston suostumusta toteutettaviin humanitaarisiin interventioihin liittyvien käytännöllisten ja kansainvälisoikeudellisten riskien vuoksi niihin on kuitenkin aihetta suhtautua suurella varauksella.
Resumo:
Vehicles affect the concentrations of ambient airborne particles through exhaust emissions, but particles are also formed in the mechanical processes in the tire-road interface, brakes, and engine. Particles deposited on or in the vicinity of the road may be re-entrained, or resuspended, into air through vehicle-induced turbulence and shearing stress of the tires. A commonly used term for these particles is road dust . The processes affecting road dust emissions are complex and currently not well known. Road dust has been acknowledged as a dominant source of PM10 especially during spring in the sub-arctic urban areas, e.g. in Scandinavia, Finland, North America and Japan. The high proportion of road dust in sub-arctic regions of the world has been linked to the snowy winter conditions that make it necessary to use traction control methods. Traction control methods include dispersion of traction sand, melting of ice with brine solutions, and equipping the tires with either metal studs (studded winter tires), snow chains, or special tire design (friction tires). Several of these methods enhance the formation of mineral particles from pavement wear and/or from traction sand that accumulate in the road environment during winter. When snow and ice melt and surfaces dry out, traffic-induced turbulence makes some of the particles airborne. A general aim of this study was to study processes and factors underlying and affecting the formation and emissions of road dust from paved road surfaces. Special emphasis was placed on studying particle formation and sources during tire road interaction, especially when different applications of traction control, namely traction sanding and/or winter tires were in use. Respirable particles with aerodynamic diameter below 10 micrometers (PM10) have been the main concern, but other size ranges and particle size distributions were also studied. The following specific research questions were addressed: i) How do traction sanding and physical properties of the traction sand aggregate affect formation of road dust? ii) How do studded tires affect the formation of road dust when compared with friction tires? iii) What are the composition and sources of airborne road dust in a road simulator and during a springtime road dust episode in Finland? iv) What is the size distribution of abrasion particles from tire-road interaction? The studies were conducted both in a road simulator and in field conditions. The test results from the road simulator showed that traction sanding increased road dust emissions, and that the effect became more dominant with increasing sand load. A high percentage of fine-grained anti-skid aggregate of overall grading increased the PM10 concentrations. Anti-skid aggregate with poor resistance to fragmentation resulted in higher PM levels compared with the other aggregates, and the effect became more significant with higher aggregate loads. Glaciofluvial aggregates tended to cause higher particle concentrations than crushed rocks with good fragmentation resistance. Comparison of tire types showed that studded tires result in higher formation of PM emissions compared with friction tires. The same trend between the tires was present in the tests with and without anti-skid aggregate. This finding applies to test conditions of the road simulator with negligible resuspension. Source and composition analysis showed that the particles in the road simulator were mainly minerals and originated from both traction sand and pavement aggregates. A clear contribution of particles from anti-skid aggregate to ambient PM and dust deposition was also observed in urban conditions. The road simulator results showed that the interaction between tires, anti-skid aggregate and road surface is important in dust production and the relative contributions of these sources depend on their properties. Traction sand grains are fragmented into smaller particles under the tires, but they also wear the pavement aggregate. Therefore particles from both aggregates are observed. The mass size distribution of traction sand and pavement wear particles was mainly coarse, but fine and submicron particles were also present.
Resumo:
The objective of this study is to examine the social impacts of the integrated conservation and development project (ICDP) aimed at biodiversity conservation and local socio-economic development in the Ranomafana National Park (RNP), Madagascar. Furthermore, the study explores social sustainability and justice of the ICDP in Ranomafana. This ethnographically informed impact study uses of various field methods. The research material used consists of observation, interviews (key-person and focus group), school children's writings, official statistics and project documents. Fieldwork was conducted in three phases in 2001, 2002 and 2004 in twelve villages around the park, as well as in neighbouring areas of Ranomafana. However, four of those twelve villages were chosen for closer study. This study consists of five independent articles and a concluding chapter. Social impacts were studied through reproductive health indicators as well as a life security approach. Equity and distribution of benefits and drawbacks of ICDP were analysed and the actors related to the conservation in Ranomafana were identified. The children and adolescents' environmental views were also examined. The reproductive health indicators studied showed a poor state of reproductive health in the park area. Moreover, the existing social capital in the villages seemed to be fragmented due to economic difficulties that were partly caused by the conservation regulations. The ICDP in Ranomafana did not pay attention to the heterogeneity of the affected communities even though the local beneficiaries of the ICDP varied according to their ethnicity, living place, wealth, social position and gender. In addition, various conservation actors (local people in various groups, local authorities, tourist business owners, conservation NGOs and scientists) contest their interests over the forest, conservation and its related activities. This study corroborates the same type of evidence and conclusions discussed in other similar cases elsewhere: so called social conservation programmes still cannot meet the needs of the people living near the protected areas; on the contrary, they even have a reverse impact on the people's lives. A fundamental misunderstood assumption in the conservation process in Ranomafana was to consider the local people as a problem for biodiversity conservation. Major reasons for the failure of the ICDP in Ranomafana include a lack of local institutions that would have been able to communicate as equals with the conservation NGOs as well as to transfer the tradition of the authoritarian governance in conservation management together with the over-appreciation of scientific biodiversity, and lack of will to understand the local people's rights to use the forest for their livelihoods.
Resumo:
Road transport and infrastructure has a fundamental meaning for the developing world. Poor quality and inadequate coverage of roads, lack of maintenance operations and outdated road maps continue to hinder economic and social development in the developing countries. This thesis focuses on studying the present state of road infrastructure and its mapping in the Taita Hills, south-east Kenya. The study is included as a part of the TAITA-project by the Department of Geography, University of Helsinki. The road infrastructure of the study area is studied by remote sensing and GIS based methodology. As the principal dataset, true colour airborne digital camera data from 2004, was used to generate an aerial image mosaic of the study area. Auxiliary data includes SPOT satellite imagery from 2003, field spectrometry data of road surfaces and relevant literature. Road infrastructure characteristics are interpreted from three test sites using pixel-based supervised classification, object-oriented supervised classifications and visual interpretation. Road infrastructure of the test sites is interpreted visually from a SPOT image. Road centrelines are then extracted from the object-oriented classification results with an automatic vectorisation process. The road infrastructure of the entire image mosaic is mapped by applying the most appropriate assessed data and techniques. The spectral characteristics and reflectance of various road surfaces are considered with the acquired field spectra and relevant literature. The results are compared with the experimented road mapping methods. This study concludes that classification and extraction of roads remains a difficult task, and that the accuracy of the results is inadequate regardless of the high spatial resolution of the image mosaic used in this thesis. Visual interpretation, out of all the experimented methods in this thesis is the most straightforward, accurate and valid technique for road mapping. Certain road surfaces have similar spectral characteristics and reflectance values with other land cover and land use. This has a great influence for digital analysis techniques in particular. Road mapping is made even more complicated by rich vegetation and tree canopy, clouds, shadows, low contrast between roads and surroundings and the width of narrow roads in relation to the spatial resolution of the imagery used. The results of this thesis may be applied to road infrastructure mapping in developing countries on a more general context, although with certain limits. In particular, unclassified rural roads require updated road mapping schemas to intensify road transport possibilities and to assist in the development of the developing world.