Quest for authenticity - representation of the Sami image in Christmas tourism

Tourism is one of important livelihoods in Lapland. Christmas tourism was launched in the early 1980s and it became a success story - being labelled as the most epochal tourism product in Finland. Hence, today Christmas tourists are one of the most significant foreign groups arriving to Lapland during the winter season and contributing considerably to the economics of the northeastern periphery of the EU. Christmas tourism concentrates around Father Christmas who uses reindeer for transportation. The Sämi are the only indigenous people in the EU. They are all stereotypically perceived to be reindeer herders. Somehow these three, that is, Santa Claus, reindeer and the Sämi, have been incorporated into same fairytale dominion. In practice, this has happened by using the most visible cultural but also significant identity marker of the Sämi, the Sämi costume. This, in turn, has created controversy over authenticity due to manners in which the costume is used in tourism - often in imitational, mismatched forms by non-Sämi. In this thesis, after relevant literature review I intend to establish how the Sâmi are represented in Christmas tourism through visual data consisting of ten images from three foreign sources. Then I clarify why and to whom it matters of how the Sâmi are represented in Christmas tourism with the aid of 65 questionnaires and nineteen expert interviews collected mainly in the Finnish Sâmi Home Region in October 2009. Through the multiplicity of the voices of various interest and ethnic groups and by using critical discourse analysis I attempt to give an overview of the respondents' opinions and look at some preliminary solutions to the controversy. Based on my data, the non-Sami appear to accept the Sami costume usage in Christmas tourism most readily. Consequently, respect and attitudinal changes have become the respondents' propositions in addition to common set of rules of how the Sami image could be appropriated without violating the integrity of the Sami people, or a similar system of S¿m¡ Duodji trademark guaranteeing the authenticity of the tourism products. Additionally, though half of the interviewees explicate Sami presence in Christmas tourism by adding local flavour to otherwise commercial enterprise, the other half see no rationale to connect facts with fiction, that is, the Sami with Santa Claus.

Quest for authenticity - representation of the Sami image in Christmas tourism

Tourism is one of important livelihoods in Lapland. Christmas tourism was launched in the early 1980s and it became a success story - being labelled as the most epochal tourism product in Finland. Hence, today Christmas tourists are one of the most significant foreign groups arriving to Lapland during the winter season and contributing considerably to the economics of the northeastern periphery of the EU. Christmas tourism concentrates around Father Christmas who uses reindeer for transportation. The Sämi are the only indigenous people in the EU. They are all stereotypically perceived to be reindeer herders. Somehow these three, that is, Santa Claus, reindeer and the Sämi, have been incorporated into same fairytale dominion. In practice, this has happened by using the most visible cultural but also significant identity marker of the Sämi, the Sämi costume. This, in turn, has created controversy over authenticity due to manners in which the costume is used in tourism - often in imitational, mismatched forms by non-Sämi. In this thesis, after relevant literature review I intend to establish how the Sâmi are represented in Christmas tourism through visual data consisting of ten images from three foreign sources. Then I clarify why and to whom it matters of how the Sâmi are represented in Christmas tourism with the aid of 65 questionnaires and nineteen expert interviews collected mainly in the Finnish Sâmi Home Region in October 2009. Through the multiplicity of the voices of various interest and ethnic groups and by using critical discourse analysis I attempt to give an overview of the respondents' opinions and look at some preliminary solutions to the controversy. Based on my data, the non-Sami appear to accept the Sami costume usage in Christmas tourism most readily. Consequently, respect and attitudinal changes have become the respondents' propositions in addition to common set of rules of how the Sami image could be appropriated without violating the integrity of the Sami people, or a similar system of S¿m¡ Duodji trademark guaranteeing the authenticity of the tourism products. Additionally, though half of the interviewees explicate Sami presence in Christmas tourism by adding local flavour to otherwise commercial enterprise, the other half see no rationale to connect facts with fiction, that is, the Sami with Santa Claus.

Why Do Russians Support Censorship of the Media?

This article analyses support for censorship in Russia as part of the democratization process. Censorship has been an important part of Russian history and it was strengthened during the Soviet era. After the collapse of the Soviet system formal censorship was banned even though the reality has been different. Therefore it is not strange that many Russians would like to limit the freedom of the media and to censor certain topics. The views of Russians on censorship have been studied on the basis of a survey carried out in 2007. According to the results, three different dimensions of censorship were found. These dimensions include moral censorship, political censorship, and censorship of religious materials. Support for these dimensions varies on the basis of socio-demographic characteristics and media use. The article concludes that many Russians reject new phenomena, while support for the censorship of political criticism is not as high, but political censorship seems to enjoy more support among elites than among the common people.

Media Education in the Finnish School System : A Conceptual Analysis of the Subject Didactic Dimension of Media Education

The aim of the doctoral dissertation was to further our theoretical and empirical understanding of media education as practised in the context of Finnish basic education. The current era of intensive use of the Internet is recognised too. The doctoral dissertation presents the subject didactic dimension of media education as one of the main results of the conceptual analysis. The theoretical foundation is based on the idea of dividing the concept of media education into media and education (Vesterinen et al., 2006). As two ends of the dimension, these two can be understood didactically as content and pedagogy respectively. In the middle, subject didactics is considered to have one form closer to content matter (Subject Didactics I learning about media) and another closer to general pedagogical questions (Subject Didactics II learning with/through media). The empirical case studies of the dissertation are reported with foci on media literacy in the era of Web 2.0 (Kynäslahti et al., 2008), teacher reasoning in media educational situations (Vesterinen, Kynäslahti - Tella, 2010) and the research methodological implications of the use of information and communication technologies in the school (Vesterinen, Toom - Patrikainen, 2010). As a conclusion, Media-Based Media Education and Cross-Curricular Media Education are presented as two subject didactic modes of media education in the school context. Episodic Media Education is discussed as the third mode of media education where less organised teaching, studying and learning related to media takes place, and situations (i.e. episodes, if you like) without proper planning or thorough reflection are in focus. Based on the theoretical and empirical understanding gained in this dissertation, it is proposed that instead of occupying a corner of its own in the school curriculum, media education should lead the wider change in Finnish schools.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Toward Figural Fantasy : The Representation of Consciousness in Modern American Fantasy Literature

Tajunnanesitys amerikkalaisessa heterodiegeettisessä fantasiakirjallisuudessa on muuttunut merkittävästi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana: kerrontaa orientoiva ja tarinamaailmaa havainnoiva tajunta on vähin erin vaihtunut kaikkitietävästä kertojasta tarinan sisäiseksi henkilöhahmoksi. Kertoja on samalla vetäytynyt yhä syvemmälle kerronnan kulissien taakse. Tämä tutkielma hahmottaa ja analysoi kyseistä muutosta siirtymänä kertojakeskeisestä kerronnasta kohti henkilökeskeistä kerrontaa. Tutkielmassa tajunnanesityksen teoreettisen kehyksen muodostavat F. K. Stanzelin kertojakeskeisen ja henkilökeskeisen kerrontatilanteen käsitteet. Kerrontatilanteita tarkennetaan fokalisaation, vapaan epäsuoran esityksen, sisäisen monologin ja psykonarraation teorioiden avulla. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vertaillaan kahta prototyyppistä fantasiaromaania syväluotaavan narratologisen analyysin keinoin. Kertojakeskeistä kerrontaa edustaa Fritz Leiberin "The Swords of Lankhmar" (1968) ja henkilökeskeistä kerrontaa George R. R. Martinin "A Game of Thrones" (1996). Toisessa osassa tarkastellaan pääpiirteittäin kuuttatoista muuta aikaansa edustavaa fantasiaromaania ja hahmotetaan tajunnanesityksen muutoksen kronologista kulkua. Yhdessä osat ilmentävät, kuinka amerikkalainen heterodiegeettinen fantasiakirjallisuus on muuttunut kerrontateknisesti henkilökeskeisemmäksi. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan, ja sen on tarkoitus luoda pohjaa uudenlaiselle modernin fantasiakirjallisuuden tutkimukselle ja kirjalliselle arvostukselle.

Young people's perceptions of the wood products industry : a relational view

The basis for this study was in poor attractiveness of the wood products industry among young people as a field to study and work in. The purpose was to produce new information of how to improve the relationship between young people and the wood products industry in order to better attract young people with different relational orientation. A survey was conducted among students of comprehensive schools and students of wood industry at vocational schools selected by systematic cluster sampling. The final sample consisted of 613 students. The study combined the theories and concepts of relationships, communication and trust of several disciplines. In addition, it applied theories of relationship marketing, stakeholders, publics, involvement and concepts of reputation and values. It studied the central relational elements in the form of antecedents, relationship state and its consequences. The study examined, how young people with different background and level of interest perceive wood industry as a field to study and work in from relational point of view, what are the central deficiencies in perceived relational elements and what are the public relations activities enhancing the relationship between wood industry and young people with less and high interest in the sector. The results indicate poor visibility of the wood industry among young people: unfamiliarity with the industry and unawareness of the opportunities to study in the field. It appeared that instead of increasing only information sharing, interactive communication in different forms is needed. The study also suggests that behaviors of the industry sector advancing perceived trustworthiness are of crucial importance. Moreover, the wood industry needs to pay attention to its behaviors and communication also among other stakeholder groups, especially the media, as reputation plays an important role in building up trust and satisfaction between young people and the sector. Finally, the less and highly interested young people were found to assess the relationship partly through different relational elements. In order to develop the relationship with highly interested young people they should be regarded clearly as future employees of the wood industry through activities affirming that they are desired and valued employees in the sector. Further, openness of information disclosure, whether concerning current situation or future prospects, seems to increase credibility and attractiveness of the wood industry. Highly interested young people were also found to appreciate socially responsible activities. The less interested young people seem to be insecure about the reliability of the wood industry as an employer, as well as, its ability and interest to invest in young people s skills. In addition,involvement in issues relevant for young people was found crucial in enhancing the relationship with the less interested young people.The conclusions of the study provide tools for enhancing the attractiveness of the wood industry among young people not only to the industry itself, but also to its advocates, teachers and student counselors of comprehensive and vocational schools, authorities and policy makers.

Promoting the European Union : Attitudinal stance adjectives in three genres of EU communication to the public

Målet för Pro Gradu-avhandlingen är att undersöka hur Europeiska unionen (EU) marknadsförs genom användningen av värderande adjektiv i tre genrer av skriftlig kommunikation från EU till medlemsstaternas medborgare. Undersökningen är inriktad på tre forskningsfrågor: hur marknadsföringen av EU syns i användningen av värderande adjektiv i de tre genrerna, vilka de centrala skillnaderna mellan de tre genrerna är gällande användningen av värderande adjektiv, samt på vilket sätt texterna uppfyller sitt kommunikativa syfte, nämligen att informera allmänheten om EU:s verksamhet och marknadsföra EU som en giltig och handlingskraftig union. Den teoretiska ramen för undersökningen grundar sig på genreanalys, kommunikationsteori och teorier om hur författarens värdering (stance) syns i texter. Skillnaden mellan genre, texttyp och register diskuteras, och teoridelen redogör även för begreppet diskurssamfund, dvs. den grupp personer som i ett yrkesmässigt eller institutionellt sammanhang producerar och använder sig av en genre enligt dess kommunikativa konventioner. Materialet behandlas även utgående från Egon Werlichs indelning av texttyper i deskriptiva, narrativa, expositära, argumentativa och instruktiva texter. Materialet består av tre delar som representerar var sin genre: informationsbroschyrer, pressmeddelanden och den Allmänna rapporten om Europeiska unionens verksamhet, som utges av EU varje år. Storleken på varje del av materialet varierar mellan 20 000 - 30 000 ord. Materialet har valts på basis av de teman texterna behandlar, och kriterierna för urvalet är bl.a. att texterna behandlar ämnen som har anknytning till medborgarnas vardag, att de är riktade till allmänheten, och att de finns tillgängliga på Internet. Undersökningen är genomförd som en kvalitativ genreanalys. Materialet analyseras först utgående från kontexten och det samhälleliga sammanhanget enligt Vijay K. Bhatias metodik för analys av obekanta genrer. Det kommunikativa syftet, författaren och den tilltänkta läsarkretsen, dvs. målgruppen för kommunikationen, fastställs. Värderande adjektiv som uttrycker författarens hållning har plockats ur texten manuellt och med hjälp av konkordansprogrammet AntConc, och placerats i 16 kategorier enligt de värden de uttrycker. Varje genre analyseras sedan språkligt med utgångspunkt i adjektivlistorna, varefter resultaten jämförs med varandra. Undersökningen visar att pressmeddelandena innehåller det största antalet värderande adjektiv, medan informationsbroschyrerna innehåller det minsta antalet värderande adjektiv. Den Allmänna rapporten om Europeiska unionens verksamhet innehåller delar med tätt förekommande värderande adjektiv, i synnerhet i stycken som behandlar mer kontroversiella ämnen. I alla tre genrer sammanfaller ett högt antal värderande adjektiv med argumentativ text, och argumentativ text förekommer främst då ämnet som diskuteras rör sig på en mer abstrakt nivå, t.ex. om EU:s värderingar och grundläggande principer, eller då texten behandlar sådan politik som delar allmänhetens uppfattning. För EU utgör alla tre genrer viktiga kanaler för kommunikationen till medlemsstaternas medborgare, och EU kan genom sitt informationsmaterial och sina officiella publikationer informera om, förklara och marknadsföra sin verksamhet på ett sätt som avser att upprätthålla och förbättra EU:s image. Utarbetandet av lämpliga texter är ändå krävande på grund av den heterogena målgruppen, och det är en utmaning i sig att få fram rätt budskap bland det stora utbudet information som finns tillgängligt på Internet.