1 resultado para Poesia portuguesa História e crítica
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Tutkimuksessani selvitn portugalilaisrunoilija Fernando Pessoan (1888-1935) heteronyymej ja ortonyymi modernistis-romanttisena myyttin. Myytin piirteet paljastuivat Pessoan omia kirjoituksia ja runoja tutkimalla ja kyttmll apuna Pessoa-tutkimusta. Tutkimusaineistonani ovat Pessoa-ortonyymin Mensagem-runoelma ja Autopsykografia-runo, lvaro de Campoksen vuonna 1917 Portugal Futurista lehdess julkaistu Ultimatum-runomanifesti, Alberto Caeiron Guardador de Rebanhos-runosikerm sek Ricardo Reisin Oodit-kokonaisuuteen kuuluvat runot: n:ro 59 Acima da verdade esto os deuses (Totuuden ylpuolella ovat jumalat, 1914), n:ro 66 Olho os campos, Neera (Katson peltoja, Neera, 1917), n:ro 181 Amo o que vejo (Rakastan sit mit nen, 1934), n:ro 175 Estas s. Ninguem o sabe. (Olet yksin. Kukaan ei tied sit, 1933). Tutkimuksessani romanttisen runouden keskeisin piirtein pidetn uskoa taiteilijaneroon (geniukseen), mimeettiseen illuusioon (taide tavoittelee ulkoisen todellisuuden toisintamista mahdollisimman autenttisena) ja tekijn ja kokijan eli subjektin ja objektin erottamiseen toisistaan. Ksitnkin modernin runon tutkimuksessani hylnneen monia entisi ksityksi ja vastakkainasetteluja muun muassa tekijn ja ulkopuolisen maailman, mielen ja kielen vlill. Nit moderneja rikkomuksia identifioin ja mrittelen Pessoan heteronyymien runoudessa. Tutkimukseni apuksitteit ovat vilpittmyys ja autenttisuus, jotka kuvaavat runoilijan suhdetta itseens ja muihin ja joita on pohtinut mm. Lionel Trilling teoksessaan Sincerity and authencity. Romanttisessa runoudessa suhde yhteisn muodostui ensisijaisesti suhteessa omaan itseen, yhteniseen minuuteen nojaavan vilpittmyyden kautta, modernissa runoudessa hajanaisuutta ja yksiln suhdetta mys yhteisn korostavan autenttisuuden avulla. Tutkimuksessani havaitsin, ett Pessoa on jo tuotantonsa alusta lhtien kehittnyt tietoisesti modernistis-romanttista myytti ptelm tukivat niin Pessoan omat kirjoitukset kuin runoanalyysini. Pessoa ennusti ensimmisen kerran romanttiseen nerotaiteilijaan vertautuvaa supra-Camesia A nova poesia Portuguesa Sociologicamente considerada esseessn vuonna 1912. Campoksen Ultimatum-manifestissa puhuja uskoi muutaman useita kymmeni persoonallisuuksia hallitsevan Synteesi-Ihmisen tai supra-Camesin ilmestymiseen. Synteesi-Ihmisen oli mr palauttaa kukoistukseensa lamaantuneessa tilassa ollut Portugalin kirjallisuus uuteen kukoistukseensa. Ernlaisen perustan koko myytille loi vuotta ennen Pessoan kuolemaa julkaistu Mensagem (suom. Viesti), jossa runoilija esitt saudosistisen ja sebastianistisen perustan. Teixeira de Pascoaesin kehittm saudosismi nkyy Mensagemissa uskona Portugalin valtion perustajien ja laajentajien lytretkeilijiden edustamaan voittoisaan lusofoniseen mentaliteettiin, jonka Pessoa asettaa niin kansakunnan, runoilijan kuin ihmisen ihanteeksi. Toinen Mensagemissa esiintyv myytin rakennusaine on sebastianismi eli usko kuningas Sebastianin (1554-1578) paluuseen. Synteesi-Ihminen/supra-Cames oli reinkarnoitunut Sebastian, jonka piti palauttaa kansa ja kulttuuri kukoistukseensa lusofonisen valloittajamentaliteetin avulla. Autopsykografia-runossaan Pessoa esitt puolestaan runoilijaa koskevan modernin poetiikan ongelmineen: esittvyyteen perustuva taide etnnytt kokijan taiteilijan aina vistmtt ensimmisest, spontaanista ja luonnollisesta kokemuksesta ja tekee hnest teeskentelijn ja simulakrumien (Baudrillard), toisen tason merkityksen tuottajan. Autopsykografian moderni poetiikka koskee mys lukijaa, joka ei tavoita runoilijan vlittm merkityst vaan kolmannen tason merkityksen. Autopsykografian runous- ja ihmisksitys on moderni: runoilija on ammattimainen teeskentelij, lhtkohtaisesti vilpillinen ja epautenttinen. Pessoa ja Campos edustavat Pessoan objektiivisia heteronyymej ja myytin modernia puolta. Pessoan subjektiiviset heteronyymit Reis ja Caeiro tydentvt objektiviisia, modernin ihmisen ahdistusta ja levottomuutta ilmaisseita Pessoaa ja Camposta ollen luonteeltaan romanttisia vilpittmyyden kannattajia. Caeiro arvosti nkaistia yli muiden aistien. Hnen tavoitteenaan oli katsoa aina kuin ensimmist kertaa, spontaanisti ja vlittmsti kuin lapsi. Reis puolestaan korosti harmoniaa jumalten, ihmisten ja luonnon vlill ja uskoi kohtuullisiin aistinautintoihin. Molemmat muodostivat Pessoan myytin romanttisen puolen yhteisess halussaan hylt sosiaaliset roolit ja opetukset ja palata kohti yksilllist min. Vilpittmyys ja autenttisuus ovat Caeiron ja Reisin ohjeita runoilijalle ja ihmiselle. Objektiiviset ja subjektiiviset heteronyymit yhdess muodostavat modernistis-romanttisen myytin, joka kokonaisuudessaan on looginen: objektiiviset heteronyymit esittivt teeskentelyn, vilpillisyyden ja moderniuden ongelmat; subjektiiviset tarjosivat ratkaisua niihin, poisopettelua sosiaalisista rooleista ja rohkeutta menn kohti omaa yksilllist minuutta.
