Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Koulu muistoissa : Tulevat opettajat muistelevat kouluaikaansa

Tutkielmassa tarkasteltiin opettajaksi opiskelevien koulumuistoja ja niissä esiintyviä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia koulusta, oppimisesta ja opettajasta. Tutkimusmetodiksi valittiin koulumuistoista kirjoittaminen tarkoituksena helpottaa sekä kokemusten tuomista tietoisuuteen että niiden myöhempää käsittelyä kirjallisina dokumentteina. Opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan erään yhteisen luennon alussa parhaasta ja huonoimmasta koulumuistostaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden muistoja koulusta. Tutkimuksen avulla pyrittiin myös osittain selittämään kokemuksien yhteyksiä toisiinsa. Tutkimusongelmina esitettiin seuraavat kysymykset: minkälaisia muistoja koulusta tulee ensimmäisenä mieleen, miten opettajan merkitys näkyy kyseisissä muistoissa, minkälaisen kuvan opiskelijoiden muistot antavat koulusta, ja miten muistoissa kuvatut koulukokemukset ovat mahdollisesti vaikuttaneet opiskelijoiden myöhempään elämään. Tutkimusjoukko koostui 101:stä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijasta, lastentarhanopettajan, luokanopettajan, kotitalousopettajan sekä käsityöopettajan koulutuslinjoilta. Koulumuistot sijoittuivat pääasiassa peruskouluaikaan, sillä opiskelijoista suurin osa oli alle 25-vuotiaita. Opiskelijoiden kirjoittamat muistot analysoitiin ja tulkittiin kvalitatiivisen tutkimusotteen mukaisesti. Analysointiluokkien muodostamiseen saatiin malli kahdesta aikaisemmasta tutkimuksesta. Ruotsalaisen Pérez Prieton koulukokemustutkimus ja amerikkalaisen Johnson Rothenbergin tutkimus opiskelijoiden koulumuistoista toimivat tämän tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä teoriataustassa. Tutkimustulosten mukaan yli puolet opiskelijoiden koulumuistoista liittyi opettajaan. Opettajanvaikutus oli merkittävin negatiivisten muistojen kohdalla ja suurin osa maininnoista esiintyi nöyryytyskokemusten yhteydessä. Nöyryyttävinä koettiin tilanteet, joissa opettaja oli rankaissut julkisesti tai toiminut oppilaan oikeuksia vastaan. Positiivisissa muistoissa opettaja esiintyi noin viidesosassa maininnoista, pääasiassa menestymiskokemusten ja haastavuuden yhteydessä. Menestymiskokemukset,joihin liittyi yleensä itsensä toteuttamisen mahdollisuus, muodostivat suurimman parhaiden koulumuistojen luokan. Myös kaverit ja koulun ilmapiiri olivat merkittäviä tekijöitä niin hyvien kuin huonojenkin kokemusten kohdalla. Muita analysointiluokkia edellisten lisäksi olivat epäonnistuminen, turhautuminen, arvostelu, koulunvaihto ja rehtori. Teoreettisessa viitekehyksessä selvitettiin kokemuksen käsitettä ja sen soveltuvuutta tutkimuksen kohteeksi. Tärkeitä lähteitä tutkimuksen kokemuksellisen luonteen kannalta olivat Deweyn ja Jarvisin teokset, joissa käsiteltiin kokemuksen merkitystä kasvatukselle ja oppimiselle sekä reflektion vaikutusta kokemuksen merkittävyydelle. Lisäksi tarkasteltiin tutkimuksia koulukokemusten merkittävyydestä opettajaopiskelijoille ja opettajan merkityksestä oppilaalle tärkeänä aikuisena. Avainsanat: Koulumuistot, kokemusten tulkinta, opettajaopiskelijat, opettaja merkittävänä henkilönä Keywords: School Memories, Interpretation of Experiences, Future Teachers, Teacher as a Significant Person

Expected Performance of the ATLAS Experiment - Detector, Trigger and Physics

A detailed study is presented of the expected performance of the ATLAS detector. The reconstruction of tracks, leptons, photons, missing energy and jets is investigated, together with the performance of b-tagging and the trigger. The physics potential for a variety of interesting physics processes, within the Standard Model and beyond, is examined. The study comprises a series of notes based on simulations of the detector and physics processes, with particular emphasis given to the data expected from the first years of operation of the LHC at CERN.