Preventive Dentistry and Dental Education in Iran

The present study investigated the preventive orientation of the dental education system in Iran as reflected in the responses of dental school educators and dental students to a questionnaire survey. Two questionnaires, one for dental school educators and one for senior dental students, were designed and piloted. Of the 15 state dental schools in Iran, 7 were selected using a multi-stage sampling approach, and all the dental school educators and senior dental students in these schools were asked to voluntarily fill in the anonymous questionnaires. Totally, 291 educators (80%) and 270 students (82%) participated in the study. In addition to background information, both questionnaires requested information on knowledge of caries prevention, attitudes towards preventive dentistry and oral health behaviour of the respondents. The students' questionnaire also covered items concerning prevention-oriented practice, study motives, and career preferences. Contrary to knowledge and attitudes of the students, those of the educators' were positively associated with some of their academic and personal background characteristics. Women were more likely to report favourable oral self-care habits than men. The other determinants of oral health behaviour were educators' familiarity with the oral public health field, and students' attitudes towards prevention. A higher score on preventive practice among the students was associated with better oral self-care habits and positive attitudes towards prevention. Characteristics of the profession and social status and security were the top-ranked that motivated students to study dentistry, and students mainly preferred to enter postgraduate courses and private practice after graduation. To increase the orientation of Iran's health care system towards prevention, and to cope with current concepts of prevention, corresponding changes should be made in the dental education system. The results of this study support the revision of the dental curriculum by placing more emphasis on prevention-related topics and by integrating prevention-related concepts into all disciplines. Additionally, practicing dentists and dental educators should be provided with opportunities to attend continuing education courses and to conduct seminars and congresses on various aspects of preventive dentistry at home as well as abroad.

Self-reported bruxism : Associated factors among media personnel with or without irregular shift work

Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.

Probiotic activity of Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus in the oral cavity

Yogurt consumption has been related to longevity of some populations living on the Balkans. Yogurt starter L. delbrueckii subsp. bulgaricus and Str. thermophilus have been recognized as probiotics with verified beneficial health effects. The oral cavity emerges as a arget for probiotic applications. Probiotics have demonstrated promising results in controlling dental diseases and oral yeast infections. However, L. bulgaricus despite its broad availability in dairy products has not been evaluated for probiotic activity in the mouth. These series of studies investigated in vitro properties of L. bulgaricus to outline its potential as an oral probiotic. Prerequisite probiotic properties in the mouth are resistance to oral defense mechanisms, adherence to saliva-coated surfaces, and inhibition of oral pathogens. L. bulgaricus strains showed a strain-dependent inhibition of oral streptococci and Aggregatibacter actinomycetemcomitans, whereas none of the dairy starter strains could affect growth of Porphyromonas gingivalis and Fusobacterium nucleatum. Adhesion is a factor contributing to colonization of the species at the target site. Radiolabeled L. bulgaricus strains and L. rhamnosus GG were tested for their ability to adhere to saliva-coated surfaces. The effects of lysozyme on adhesion and adhesion of Streptococcus sanguinis after lactobacilli pretreatment were also assessed. Adhesion of L. bulgaricus remained lower in comparison to L. rhamnosus GG. One L. bulgaricus strain showed binding frequency comparable to S. sanguinis. Lysozyme pretreatment significantly increased Lactobacillus adhesion. Low gelatinolytic activity was observed for all strains and no conversion of proMMP-9 to its active form was induced by L. bulgaricus. Safety assessment ruled out deleterious effects of L. bulgaricus on extracellular matrix structures. Cytokine response of oral epithelial cells was assessed by measuring IL-8 and TNF-α in cell culture supernatants. The effect of P. gingivalis on cytokine secretion after lactobacilli pretreatment was also assessed. A strain- and time-dependent induction of IL-8 was observed with live bacteria inducing the highest levels of cytokine secretion. Levels of TNF-α were low and only one of ten L. bulgaricus strains stimulated TNF-α secretion similar to positive control. The addition of P. gingivalis produced immediate reduction of cytokine levels within the first hours of incubation irrespective of lactobacilli strains co-cultured with epithelial cells. According to these studies strains among the L. delbrueckii subsp. bulgaricus species may have beneficial probiotic properties in the mouth. Their potential in prevention and management of common oral infectious diseases needs to be further studied.

Preventive orientation and caries management by Iranian dentists

Ehkäisypainotteisuus karieksen hoidossa: iranilaishammaslääkärien hoitovalinnat Karies aiheuttaa hampaiden kovan pinnan ja hammasluun syöpymistä, joka lopulta näkyy ”reikänä”. Iästä riippumatta kariesvaara vaanii kaikkia hampaiden omistajia, vauvasta vaariin, ja lähes kaikilla aikuisilla on suussaan merkkejä karieksesta. Karies etenee yleensä hitaasti ja antaa siten aikaa ehkäisevälle hoidolle. Tämä etsikkoaika jää usein käyttämättä, ja karieksen hoito painottuu reikien paikkaamiseen. Karies voitaisiin pitää kurissa sen ehkäisyyn kehitetyillä monipuolisilla keinoilla. Hammaslääkärit ovat avainasemassa, sillä he tekevät kauaskantoisia valintoja — hoidetaanko kariesta paikkaamalla vai valitaanko ehkäisevä hoito? Valintojen taustalla ovat hammaslääkärin tietotaso, asenteet ja omat terveystavat sekä potilaiden ja vastaanoton aiheuttamiksi koetut esteet. Tämä kyselytutkimus selvitti karieksen hoitovalintoja ja niiden taustoja Iranissa. Kysymyslomakkeet jaettiin kahdessa hammaslääkärien kongressissa Teheranissa (2004─2005) ja palautettiin nimettöminä. Kysely kartoitti hammaslääkärien tietoja karieksen ehkäisykeinoista ja asenteita ehkäisyä kohtaan sekä koettuja esteitä sen toteuttamisessa. Hoitovalintoja selvitettiin tarkasti kuvattujen esimerkkipotilaiden avulla. Kysely kartoitti myös hammaslääkärien omat terveystavat: suun omahoidon, tupakoinnin ja hammaslääkärissä käynnin. Aineisto käsitti 980 iältään keskimäärin 37-vuotiasta hammaslääkäriä, joista 64 % oli miehiä. Iranilaishammaslääkärien tiedot karieksen ehkäisystä olivat fluorihammastahnan merkitystä lukuun ottamatta hyvät ja heidän asenteensa ehkäisyä kohtaan valtaosin myönteiset. Tästä huolimatta 77 % heistä olisi valinnut suuren kariesvaaran potilaalle hammaskiilteessä olevan reiän hoidoksi paikkauksen. Ehkäisyhoidoksi tarjotuista 8:sta keinosta lähes kaikki hammaslääkärit valitsivat suuren kariesvaaran potilaalle hoidoksi harjausopetuksen ja säännölliset hammastarkastukset, noin 80 % valitsi hampaiden puhdistamisen vastaanotolla ja ravintoneuvonnan, 70 % ohjeet fluorihuuhteluista kotona ja 53 % vastaanotolla tehtävän fluorikäsittelyn. Potilaiden vastustavat mielipiteet arvioitiin suurimmaksi esteeksi ehkäisevän hoidon toteuttamiselle. Hammaslääkäreistä 59 % ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä; 76 % ei tupakoinut ja 56 % kertoi aina ehdottavansa tupakoivalle potilaalle tupakoinnin lopettamista. Hammaslääkärien ehkäisypainotteisuus karieshoidossa oli naisilla vahvempi kuin miehillä. Tulosten perusteella voi päätellä, että Iranissa tulisi nykyistä selvemmin suosia ehkäisevää linjaa karieksen hoitovalintoja tehtäessä ja hammaslääkäreitä koulutettaessa. Potilastyössä koettujen ehkäisyhoidon esteiden syvällisempi ymmärtäminen edesauttaisi niiden poistamisessa.

The influence of HIV infection to the periodontium; a clinical, microbiological, and enzymological study

The main targets of human immunodeficiency virus (HIV) are CD4 receptors of CD4+ lymphocytes and many other cells such as monocytes/macrophages, megakaryocytes, peripheral blood dendritic cells, follicular dendritic cells (DC), epidermal Langerhans cells, and astrocytes. Infection and killing of CD4+ lymphocytes or false reaction of the body to HIV infection and the spontaneous apoptosis of CD4+ lymphocytes decrease CD4+ lymphocyte counts leading to immunosuppression, further disease progression, and appearance of opportunistic infections and malignancies. Oral manifestations are considered to be among the first signs of HIV infection. Enhanced degradation of extracellular matrix and basement membrane components in oral diseases including periodontitis is caused by Zn-dependent enzymes called matrix metalloproteinases (MMPs). The levels and degrees of activation of MMP-1, -2, -3, -7, -8, -9, -25, -26, tissue inhibitors of MMPs (TIMP)-1 and -2, and myeloperoxidase (MPO) and collagenolytic/gelatinolytic activities, and also Ig A, -G, and -M, total protein, and albumin levels in a two-year follow-up were studied from salivary samples. The expression of MMP-7, -8, -9, -25, and -26 immunoreactivities in gingival tissue specimens were studied. Healthy HIV-negative subjects served as controls. All studied clinical periodontal parameters and microbiological evaluation of the periodontopathogens showed that periodontal health of the HIV-positive patients was moderately decreased in comparison to the healthy controls. The levels of Candida in the periodontal pockets and salivary MPO increased with the severity of HIV infection. Immunoreactivities and levels of MMPs and TIMPs, and MMP activities (collagenase, gelatinase) were enhanced in the HIV-positive patient salivary samples relative to the healthy controls regardless of the phase of HIV infection. However, these parameters did not reflect periodontal status in a similar way as in the generally healthy periodontitis patients. Salivary total protein, albumin, IgA, -G, and -M levels were significantly higher in all phases of HIV infection compared to the controls, and salivary total protein, IgG and IgM levels remained higher after two years follow-up, partly correlating with the disease progression and which may reflect the leakage of serum components into the mouth and thus a decreased mucosal barrier. Salivary analyses of MMPs and TIMPs with immunohistochemical analyses showed that HIV infection could predispose to periodontal destruction when compared with healthy controls or the body s defence reactions associated with HIV infection may have been reflected or mediated by MMPs.

Toxicity of dioxin to developing teeth and salivary glands : An experimental study

Dioxins are ubiquitous environmental poisons having unequivocal adverse health effects on various species. The majority of their effects are thought to be mediated by the aryl hydrocarbon receptor (AhR). Developing human teeth may be sensitive to dioxins and the most toxic dioxin congener, 2,3,7,8-tetrachlorodibenzo-p-dioxin (TCDD), is developmentally toxic to rodent teeth. Mechanisms of TCDD toxicity can be studied only experimentally. The aim of the present thesis work was to delineate morphological end points of developmental toxicity of TCDD in rat and mouse teeth and salivary glands in vivo and in vitro and to characterize their cellular and molecular background. Mouse embryonic teeth and submandibular gland explants were grown in organ culture without/with TCDD at various concentrations, examined stereomicroscopically and processed for histological examination. The effects of TCDD on cellular mechanisms essential for organogenesis were investigated. The expression of various genes eliciting the response to TCDD exposure or involved in tooth and salivary gland development was studied at the mRNA and/or protein levels by in situ hybridization and immunohistochemistry. Association of the dental effects of TCDD with the resistance of a rat strain to TCDD acute lethality was analyzed in two lactationally exposed rat strains. The effect of TCDD on rat molar tooth mineralization was studied in tissue sections. TCDD dose- and developmental stage-dependently interfered with tooth formation. TCDD prevented early mouse molar tooth morphogenesis and altered cuspal morphology by enhancing programmend cell death, or apoptosis, in dental epithelial cells programmed to undergo apotosis. Cell proliferation was not affected. TCDD impaired mineralization of rat molar dental matrices, possibly by specifically reducing the expression of the mineralization-related dentin sialophosphoprotein gene shown in cultured mouse teeth. The impaired mineralization of rat teeth was accompanied by decreased expression of AhR and the TCDD-inducible xenobiotic-metabolozing enzyme P4501 A1 (CYP1A1), suggesting mediation of the TCDD effect by the AhR pathway. The severe interference by TCDD with rat incisor formation was independent of the genotypic variation of AhR determining the resistance of a rat strain to TCDD acute lethality. The impairment by TCDD of mouse submandibular gland branching morphogenesis was associated with CYP1A1 induction and involved blockage of EGF receptor signalling. In conclusion, TCDD exposure is likely to have activated the AhR pathway in target organs with the consequent activation of other signalling pathways involving developmentally regulated genes. The resultant phenotype is organ specific and modified by epithelial-mesenchymal interactions and dependent on dose as well as the stage of organogenesis at the time of TCDD exposure. Teeth appear to be responsive to TCDD exposure throughout their development.

Associations among Emdogain®, human oral carcinoma cells and oral proteolytic enzymes

The Enamel matrix derivative Emdogain® (EMD) is a commercially available tissue extract preparation of porcine enamel origin. Studies have shown EMD to be clinically useful in promoting periodontal regeneration. EMD has been widely used in periodontal therapy for over ten years, but the mechanism of its action and the exact composition are not completely clear. EMD is predominantly amelogenin (>90%). However, unlike amelogenin, EMD has a number of growth factor-like effects and it has been shown to enhance the proliferation, migration and other cellular functions of periodontal ligament fibroblasts and osteoblasts. In contrast, the effects of EMD on epithelial cell lines and in particular on oral malignant cells have not been adequately studied. In addition, EMD has effects on the production of cytokines by several oral cell lines and the product is in constant interaction with different oral enzymes. Regardless of the various unknown properties of EMD, it is said to be clinically safe in regenerative procedures, also in medically compromised patients. The aim of the study was to examine whether gingival crevicular fluid (GCF), which contains several different proteolysis enzymes, could degrade EMD and alter its biological functions. In addition, the objective was to study the effects of EMD on carcinogenesis-related factors, in particular MMPs, using in vitro and in vivo models. This study also aimed to contribute to the understanding of the composition of EMD. GCF was capable of degrading EMD, depending on the periodontal status, with markedly more degradation in all states of periodontal disease compared to healthy controls. EMD was observed to stimulate the migration of periodontal ligament fibroblasts (PLF), whereas EMD together with GCF could not stimulate this proliferation. In addition, recombinant amelogenin, the main component of EMD, decreased the migration of PLFs. A comparison of changes induced by EMD and TGF-β1 in the gene profiles of carcinoma cells showed TGF-β1 to regulate a greater number of genes than EMD. However, both of the study reagents enhanced the expression of MMP-10 and MMP-9. Furthermore, EMD was found to induce several factors closely related to carcinogenesis on gene, protein, cell and in vivo levels. EMD enhanced the production of MMP-2, MMP-9 and MMP-10 proteins by cultured carcinoma cells. In addition, EMD stimulated the migration and in vitro wound closure of carcinoma cells. EMD was also capable of promoting metastasis formation in mice. In conclusion, the diseased GCF, containing various proteases, causes degradation of EMD and decreased proliferation of PLFs. Thus, this in vitro study suggests that the regenerative effect of EMD may decrease due to proteases present in periodontal tissues during the inflammation and healing of the tissues in vivo. Furthermore, EMD was observed to enhance several carcinoma-related factors and in particular the production of MMPs by benign and malignant cell lines. These findings suggest that the clinical safety of EMD with regard to dysplastic mucosal lesions should be further investigated.