La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

Living on the edge : Population genetics of Finno-Ugric-speaking humans in North Eurasia

The major aim of this thesis was to examine the origins and distribution of uniparental and autosomal genetic variation among the Finno-Ugric-speaking human populations living in Boreal and Arctic regions of North Eurasia. In more detail, I aimed to disentangle the underlying molecular and population genetic factors which have produced the patterns of uniparental and autosomal genetic diversity in these populations. Among Finno-Ugrics the genetic amalgamation and clinal distribution of West and East Eurasian gene pools were observed within uniparental markers. This admixture indicates that North Eurasia was colonized through Central Asia/ South Siberia by human groups already carrying both West and East Eurasian lineages. The complex combination of founder effects, gene flow and genetic drift underlying the genetic diversity of the Finno-Ugric- speaking populations were emphasized by low haplotype diversity within and among uniparental and biparental markers. A high prevalence of lactase persistence allele among the North Eurasian Finno- Ugric agriculturalist populations was also shown indicating a local adaptation to subsistence change with lactose rich diet. Moreover, the haplotype background of lactase persistence allele among the Finno- Ugric-speakers strongly suggested that the lactase persistence T-13910 mutation was introduced independently more than once to the North Eurasian gene pool. A significant difference in genetic diversity, haplotype structure and LD distribution within the cytochrome P450 CYP2C and CYP2D regions revealed the unique gene pool of the Finno-Ugric Saami created mainly by population genetic processes compared to other Europeans and sub-Saharan Mandenka population. From all studied populations the Saami showed also significantly the highest allele frequency of a CYP2C19 gene mutation causing variable drug reactions. The diversity patterns observed within CYP2C and CYP2D regions emphasize the strong effect of demographic history shaping genetic diversity and LD especially among such small and constant size populations as the Finno-Ugric-speaking Saami. Moreover, the increased LD in Saami due to genetic drift and/or admixture was shown to offer an advantage for further attempts to identify alleles associated to common complex pharmacogenetic traits.