Data integration from two microarray platforms identifies bi-allelic genetic inactivation of RIC8A in a breast cancer cell line

Background: Using array comparative genomic hybridization (aCGH), a large number of deleted genomic regions have been identified in human cancers. However, subsequent efforts to identify target genes selected for inactivation in these regions have often been challenging. Methods: We integrated here genome-wide copy number data with gene expression data and non-sense mediated mRNA decay rates in breast cancer cell lines to prioritize gene candidates that are likely to be tumour suppressor genes inactivated by bi-allelic genetic events. The candidates were sequenced to identify potential mutations. Results: This integrated genomic approach led to the identification of RIC8A at 11p15 as a putative candidate target gene for the genomic deletion in the ZR-75-1 breast cancer cell line. We identified a truncating mutation in this cell line, leading to loss of expression and rapid decay of the transcript. We screened 127 breast cancers for RIC8A mutations, but did not find any pathogenic mutations. No promoter hypermethylation in these tumours was detected either. However, analysis of gene expression data from breast tumours identified a small group of aggressive tumours that displayed low levels of RIC8A transcripts. qRT-PCR analysis of 38 breast tumours showed a strong association between low RIC8A expression and the presence of TP53 mutations (P = 0.006). Conclusion: We demonstrate a data integration strategy leading to the identification of RIC8A as a gene undergoing a classical double-hit genetic inactivation in a breast cancer cell line, as well as in vivo evidence of loss of RIC8A expression in a subgroup of aggressive TP53 mutant breast cancers.

2,1,3-Bentsoksadiatsolirakenteiset molekyylit antibakteerisina ja antiparasiittisina yhdisteinä

Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedettiin tiettyjen 2,1,3-bentsoksadiatsolirakenteisten molekyylien olevan aktiivisia Chlamydia pneumoniae –bakteeria vastaan. Tutkimusta lähdettiin jatkamaan ja 2,1,3-bentsoksadiatsolimolekyylien rakenne-aktiivisuusuhteista haluttiin saada lisätietoa. Tarkoituksena oli kehittää 2,1,3-bentsoksadiatsolimolekyyleille ja sen avulla muodostaa molekyylikirjasto. Syntetisoidut molekyylit haluttiin testata sekä Chlamydia pneumoniae -bakteeria että Leishmania donovani –parasiittia vastaan. Chlamydia pneumoniae –bakteeri aiheuttaa akuutteja ylä- ja alahengitystieinfektiota, kuten keuhkoputkentulehdusta. Akuutissa tulehduksessa oireet vaihtelevat huomattavasti. Chlamydia pneumoniae –bakteerilla on myös taipumus aiheuttaa kroonisia tulehduksia. Nämä ovat useissa tutkimuksissa yhdistetty kansantaloudellisesti merkittäviin sairauksiin, kuten ateroskleroosiin ja astmaan. Leishmanioosi on toiseksi yleisin loissairaus ihmisellä malarian jälkeen. Leishmania donovani –parasiitti voi aiheuttaa tappavaa viskeraalista leishmanioosia. Vuodessa leishmanioosiin kuolee yli 50 000 ihmistä. Viime vuosina leishmanioosin lääkehoidossa on esiintynyt monenlaisia ongelmia. Osat lääkkeistä ovat menettäneet tehonsa ja osalla esiintyy vakavia haittavaikutuksia. 2,1,3-Bentsoksadiatsolirakenteisille yhdisteille saatiin kehitettyä toimiva synteesireitti. Lähtöaineena käytettiin 4-amino-2-nitrobentsoehappoa, josta saatiin hapettavalla renkaansulkeutumisreaktiolla 2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karboksyylihappoa. Karboksyylihaposta syntetisoitiin amidi-välituotteen kautta 2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karbonitriiliä. Hydroksyyliamiini hydrokloridin avulla 2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karbonitriilistä muodostettiin vastaavaa karboksimidamidia, joka oli synteesireitin yhteinen välituote kaikille molekyyleille. Viimeisessä vaiheessa N´-hydroksidi-2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karboksimidamidin annettiin reagoida joko fenyyli-isosyanaatin tai fenyyli-isotiosyanaatin kanssa, jolloin saatiin lopputuotetta. Synteesireitin kehittäminen osoittautui haastavaksi ja loppujen lopuksi saatiin ainoastaan kolme lopputuotetta syntetisoitua. Yksi lopputuotteista testattiin C. pneumoniae –bakteeria vastaan Åbo akademissa Turussa. Testattavaa yhdiste ei sisältänyt 2,1,3-bentsoksadiatsoliarengasta ja bioaktiivisuuskokeen tulos oli odotusten mukainen. Yhdiste ei ollut aktiivinen C. pneumoniae –bakteeria vastaan alhaisilla konsentraatioilla ja tuloksesta voitiin todeta 2,1,3-bentsoksadiatsolirengaan olevan tärkeä aktiivisuuden kannalta. Kaksi lopputuotetta saatiin testaukseen Leishamania donovani –parasiittia vastaan Israeliin. Ainoastaan toinen molekyyleistä sisälsi 2,1,3-bentsoksadiatsolirakenteen. Bioaktiivisuuskokeiden tulokset olivat erittäin rohkaisevia. Yhdisteet olivat aktiivisia parasiittia vastaan jo alhaisilla konsentraatioilla. Kuitenkin 2,1,3-bentsoksadiatsolirakenteinen molekyyli oli aktiivisempi, joten tämäkin aktiivisuuskokeen perusteella huomattiin rengasrakenteen olevan tärkeä aktiivisuuden kannalta.

Khα1,2 hypersatellites of 3d transition metals and their photoexcitation energy dependence

Hollow atoms in which the K shell is empty while the outer shells are populated allow studying a variety of important and unusual properties of atoms. The diagram x-ray emission lines of such atoms, the K-h alpha(1,2) hypersatellites (HSs), were measured for the 3d transition metals, Z=23-30, with a high energy resolution using photoexcitation by monochromatized synchrotron radiation. Good agreement with ab initio relativistic multiconfigurational Dirac-Fock calculations was found. The measured HS intensity variation with the excitation energy yields accurate values for the excitation thresholds, excludes contributions from shake-up processes, and indicates domination near threshold of a nonshake process. The Z variation of the HS shifts from the diagram line K alpha(1,2), the K-h alpha(1)-K-h alpha(2) splitting, and the K-h alpha(1)/K-h alpha(2) intensity ratio, derived from the measurements, are also discussed with a particular emphasis on the QED corrections and Breit interaction.