Chemical and source characterisation of size-segregated urban air particulate matter

Recent epidemiological studies have shown a consistent association of the mass concentration of urban air thoracic (PM10) and fine (PM2.5) particles with mortality and morbidity among cardiorespiratory patients. However, the chemical characteristics of different particulate size ranges and the biological mechanisms responsible for these adverse health effects are not well known. The principal aims of this thesis were to validate a high volume cascade impactor (HVCI) for the collection of particulate matter for physicochemical and toxicological studies, and to make an in-depth chemical and source characterisation of samples collected during different pollution situations. The particulate samples were collected with the HVCI, virtual impactors and a Berner low pressure impactor in six European cities: Helsinki, Duisburg, Prague, Amsterdam, Barcelona and Athens. The samples were analysed for particle mass, common ions, total and water-soluble elements as well as elemental and organic carbon. Laboratory calibration and field comparisons indicated that the HVCI can provide a unique large capacity, high efficiency sampling of size-segregated aerosol particles. The cutoff sizes of the recommended HVCI configuration were 2.4, 0.9 and 0.2 μm. The HVCI mass concentrations were in a good agreement with the reference methods, but the chemical composition of especially the fine particulate samples showed some differences. This implies that the chemical characterization of the exposure variable in toxicological studies needs to be done from the same HVCI samples as used in cell and animal studies. The data from parallel, low volume reference samplers provide valuable additional information for chemical mass closure and source assessment. The major components of PM2.5 in the virtual impactor samples were carbonaceous compounds, secondary inorganic ions and sea salt, whereas those of coarse particles (PM2.5-10) were soil-derived compounds, carbonaceous compounds, sea salt and nitrate. The major and minor components together accounted for 77-106% and 77-96% of the gravimetrically-measured masses of fine and coarse particles, respectively. Relatively large differences between sampling campaigns were observed in the organic carbon content of the PM2.5 samples as well as the mineral composition of the PM2.5-10 samples. A source assessment based on chemical tracers suggested clear differences in the dominant sources (e.g. traffic, residential heating with solid fuels, metal industry plants, regional or long-range transport) between the sampling campaigns. In summary, the field campaigns exhibited different profiles with regard to particulate sources, size distribution and chemical composition, thus, providing a highly useful setup for toxicological studies on the size-segregated HVCI samples.

Sources and concentrations of volatile organic compounds

Volatile organic compounds (VOCs) have a great influence on tropospheric chemistry; they affect ozone formation and they or their reaction products are able to take part in secondary organic aerosol formation; some of the VOCs are themselves toxic. Knowing the concentrations and sources of different reactive volatile organic compounds is essential for the development of ozone control strategies and for studies of secondary organic aerosol formation. The objective of this work was to study volatile organic compounds in urban air, develop and validate determination methods for them, characterize their concentrations and estimate the contributions of different VOC sources. Of the different compound groups detected in the urban air of Helsinki, alkanes were found to have the highest concentrations, but when the concentrations were scaled against the reactivity with hydroxyl radicals (OH), aromatic hydrocarbons and alkenes were found to have the greatest effect on local chemistry. Comparisons with rural sites showed that concentrations at Utö and Hyytiälä were generally lower than those in Helsinki, especially for the alkenes and aromatic hydrocarbons, but concentrations of halogenated hydrocarbons at Utö and carbonyls at Hyytiälä were at the same level as in Helsinki. Most halogenated hydrocarbons do not have any significant sources in Helsinki, and carbonyls are formed in the atmosphere in the reactions of other VOCs, and are therefore also produced in other than urban areas. At Hyytiälä carbonyls were found to have an important role in the local chemistry. The contribution of carbonyls as an OH sink was higher than that of the monoterpenes and aromatic hydrocarbons. Based on the emission profile and concentration measurements, the contributions of different sources were estimated at urban (Helsinki) and residential (Järvenpää) sites using a chemical mass balance (CMB) receptor model. It was shown that it is possible to apply CMB in the case of a large number of different compounds with different properties. According to the CMB analysis, the major sources for these VOCs in Helsinki were traffic and distant sources. At the residential site in Järvenpää, the contribution due to traffic was minor, while distant sources, liquid gasoline and wood combustion made higher contributions. It was also shown that wood combustion can be an important source at some locations of VOCs usually considered as traffic-related compounds (e.g., benzene).

The kinetics and reactivity of several polyatomic free radicals in reactions with NO2, O2, Cl2, and HCl

In this thesis, the kinetics of several alkyl, halogenated alkyl, and alkenyl free radical reactions with NO2, O2, Cl2, and HCl reactants were studied over a wide temperature range in time resolved conditions. Laser photolysis photoionisation mass spectrometer coupled to a flow reactor was the experimental method employed and this thesis present the first measurements performed with the experimental system constructed. During this thesis a great amount of work was devoted to the designing, building, testing, and improving the experimental apparatus. Carbon-centred free radicals were generated by the pulsed 193 or 248 nm photolysis of suitable precursors along the tubular reactor. The kinetics was studied under pseudo-first-order conditions using either He or N2 buffer gas. The temperature and pressure ranges employed were between 190 and 500 K, and 0.5 45 torr, respectively. The possible role of heterogeneous wall reactions was investigated employing reactor tubes with different sizes, i.e. to significantly vary the surface to volume ratio. In this thesis, significant new contributions to the kinetics of carbon-centred free radical reactions with nitrogen dioxide were obtained. Altogether eight substituted alkyl (CH2Cl, CHCl2, CCl3, CH2I, CH2Br, CHBr2, CHBrCl, and CHBrCH3) and two alkenyl (C2H3, C3H3) free radical reactions with NO2 were investigated as a function of temperature. The bimolecular rate coefficients of all these reactions were observed to possess negative temperature dependencies, while pressure dependencies were not noticed for any of these reactions. Halogen substitution was observed to moderately reduce the reactivity of substituted alkyl radicals in the reaction with NO2, while the resonance stabilisation of the alkenyl radical lowers its reactivity with respect to NO2 only slightly. Two reactions relevant to atmospheric chemistry, CH2Br + O2 and CH2I + O2, were also investigated. It was noticed that while CH2Br + O2 reaction shows pronounced pressure dependence, characteristic of peroxy radical formation, no such dependence was observed for the CH2I + O2 reaction. Observed primary products of the CH2I + O2 reaction were the I-atom and the IO radical. Kinetics of CH3 + HCl, CD3 + HCl, CH3 + DCl, and CD3 + DCl reactions were also studied. While all these reactions possess positive activation energies, in contrast to the other systems investigated in this thesis, the CH3 + HCl and CD3 + HCl reactions show a non-linear temperature dependency on the Arrhenius plot. The reactivity of substituted methyl radicals toward NO2 was observed to increase with decreasing electron affinity of the radical. The same trend was observed for the reactions of substituted methyl radicals with Cl2. It is proposed that interactions of frontier orbitals are responsible to these observations and Frontier Orbital Theory could be used to explain the observed reactivity trends of these highly exothermic reactions having reactant-like transition states.

Turbulent vertical fluxes and air quality measured in urban air in Helsinki

There is a growing need to understand the exchange processes of momentum, heat and mass between an urban surface and the atmosphere as they affect our quality of life. Understanding the source/sink strengths as well as the mixing mechanisms of air pollutants is particularly important due to their effects on human health and climate. This work aims to improve our understanding of these surface-atmosphere interactions based on the analysis of measurements carried out in Helsinki, Finland. The vertical exchange of momentum, heat, carbon dioxide (CO2) and aerosol particle number was measured with the eddy covariance technique at the urban measurement station SMEAR III, where the concentrations of ultrafine, accumulation mode and coarse particle numbers, nitrogen oxides (NOx), carbon monoxide (CO), ozone (O3) and sulphur dioxide (SO2) were also measured. These measurements were carried out over varying measurement periods between 2004 and 2008. In addition, black carbon mass concentration was measured at the Helsinki Metropolitan Area Council site during three campaigns in 1996-2005. Thus, the analyzed dataset covered far, the most comprehensive long-term measurements of turbulent fluxes reported in the literature from urban areas. Moreover, simultaneously measured urban air pollution concentrations and turbulent fluxes were examined for the first time. The complex measurement surrounding enabled us to study the effect of different urban covers on the exchange processes from a single point of measurement. The sensible and latent heat fluxes closely followed the intensity of solar radiation, and the sensible heat flux always exceeded the latent heat flux due to anthropogenic heat emissions and the conversion of solar radiation to direct heat in urban structures. This urban heat island effect was most evident during winter nights. The effect of land use cover was seen as increased sensible heat fluxes in more built-up areas than in areas with high vegetation cover. Both aerosol particle and CO2 exchanges were largely affected by road traffic, and the highest diurnal fluxes reached 109 m-2 s-1 and 20 µmol m-2 s-1, respectively, in the direction of the road. Local road traffic had the greatest effect on ultrafine particle concentrations, whereas meteorological variables were more important for accumulation mode and coarse particle concentrations. The measurement surroundings of the SMEAR III station served as a source for both particles and CO2, except in summer, when the vegetation uptake of CO2 exceeded the anthropogenic sources in the vegetation sector in daytime, and we observed a downward median flux of 8 µmol m-2 s-1. This work improved our understanding of the interactions between an urban surface and the atmosphere in a city located at high latitudes in a semi-continental climate. The results can be utilised in urban planning, as the fraction of vegetation cover and vehicular activity were found to be the major environmental drivers affecting most of the exchange processes. However, in order to understand these exchange and mixing processes on a city scale, more measurements above various urban surfaces accompanied by numerical modelling are required.

Eteläsavolaisten vapaa-ajan asukkaiden muuttuvat palvelutarpeet

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaa-ajan asukkaiden nykyistä ja tulevaa, yksityiseen sektoriin kohdistuvaa palvelukysyntää Etelä-Savossa. Samalla sivuttiin muuttuvan kesämökkikulttuurin muita ilmiöitä, kuten mökkeilyn ja mökkien sijainnin ekologisia vaikutuksia. Tutkimuksessa palvelut käsitetään laajasti. Tämän vuoksi keskityttiin selvittämään toisaalta elintarvikkeiden ja niihin liittyvien palveluiden, toisaalta mahdollisimman laajasti muiden palveluiden kysyntää. Mökkien määrän kasvun lisäksi monet vapaa-ajan asumisen muutostrendit vaikuttavat maaseudun tuotteiden käyttömääriin ja -tapoihin. Mökinomistajien ikärakenne vanhenee ja mökkejä käytetään yhä enemmän. Palveluiden käyttöön vaikuttavat mm. omistajien elämänvaihe ja palveluiden käytön kulttuuri; halutaanko, osataanko ja pystytäänkö asia tekemään itse vai ostetaanko se palveluna. Tutkimuksen keskeiset aineistot saatiin syksyllä 2008 tehdyn postikyselyn sekä postikyselyn suunnittelun pohjaksi tehtyjen haastattelujen avulla. Haastattelut tehtiin 2008 kesällä 40:lle Etelä-Savossa vapaa-ajan asunnon omistavalle henkilölle. Kyselylomake lähetettiin 2 000 satunnaisesti valitulle 18–65 -vuotiaalle henkilölle, jotka omistavat vapaa-ajan asunnon Etelä-Savossa ja asuvat vakituisesti muussa kunnassa. Tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan mökkejä vapaa-ajan vieton tukikohtina. Kysymykset kohdistettiin siksi koko siihen ruokakuntaan, joka mökkiä käyttää. Lisäksi selvitettiin muiden kuin ruokakuntaan kuuluvien mökin käyttöä. Vapaa-ajan asukkaiden palveluiden käyttö tulee lisääntymään. Palveluiden käytön lisääntyminen johtuu ennen kaikkea siitä, että mökillä tullaan viettämään yhä enemmän aikaa tulevaisuudessa sekä kesäaikaan että muina aikoina. Ennen kaikkea tämä koskee eläkeläisiä, mutta myös työikäiset venyttävät mökillä viettämäänsä aikaa. Monien kohdalla tätä helpottaa etätyömahdollisuuksien nykyistä parempi hyödyntäminen. Jo nyt erilaiset kulttuuritapahtumat merkitsevät paljon eteläsavolaisille vapaa-ajan asukkaille, ja niillä tullaan viettämään aikaa lisääntyvästi. Muita palveluita, joiden käyttö tulee lisääntymään, ovat mm. lääkäripalvelut ja mökin varusteluun sekä huoltoon liittyvät palvelut. Paikallisia elintarvikkeita ja lähikauppoja arvostetaan yhä enemmän. Vapaa-ajanasukkaat haluavat tukea paikallisia yrityksiä käyttämällä niiden tuotteita ja palveluita. Elintarvikeostokset tehdäänkin pääasiassa mökkikunnan keskustan kaupoissa, joihin toivotaan laajempaa paikallisten tuotteiden valikoimaa. Elintarvikkeisiin liittyvien palvelujen käyttö, kuten pitopalvelutilaukset ja ravintoloissa ruokaileminen, lisääntyvät myös. Tarjonnan ja tiedottamisen merkitys korostuu vapaa-ajan asukkaiden palveluiden käytössä. Internetissä on paljon mahdollisuuksia sen vuoksi, että useimmat mökkiläiset viettävät tulevaisuudessakin valtaosan ajastaan kotipaikkakunnallaan. Internet helpottaa tiedon levittämistä mökkipaikkakunnan palveluista ja hyödykkeistä, jolloin niitä voidaan tarkastella kotoa käsin. Sukupolvenvaihdokset mökeillä voivat muuttaa palveluiden käytön kulttuuria. Monet mökinomistajat ovat huolestuneet tulevan sukupolven mökkeilyinnosta tai kyvystä huolehtia mökistä heidän jälkeensä. Palveluiden hankkimisen kynnys voi olla matalampi sillä sukupolvella, joka ei ole osallistunut mökin rakentamiseen tai sen huoltamiseen juurikaan omin käsin. Tutkimuksen toteutuksesta vastasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kehittämispäällikkö Manu Rantanen ja aineiston käsittelystä suunnittelija Vesa Rouhiainen. Elintarvikkeisiin liittyvän luvun toteuttivat kehittämispäällikkö Hanna-Maija Väisänen ja erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen. Tutkimuksen taustalla vaikutti monipuolista osaamista edustanut asiantuntijaryhmä.

Pajala–Kolarin ja Soklin kaivoshankkeisiin liittyvien rautatie- ja tieinvestointien ja Kemin satamainvestointien aluetaloudelliset vaikutukset

Lappiin suunnitteilla olevat Pajala–Kolarin rauta- ja Soklin fosforikaivos ovat megaluokan hankkeita. Kaivosten rakentaminen ei voi kuitenkaan toteutua jos niiden tarvitsemia rautatie-, satama- ja tieinvestointeja ei voida toteuttaa. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida näiden väyläinvestointien aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimus on jatkoa Ruraliassa juuri valmistuneelle yhdeksää Pohjois- ja Itä-Suomen kaivoshanketta koskevalle tutkimukselle, jossa keskitytään itse kaivosinvestointien vaikutuksiin. Tutkimuksen on rahoittanut Liikenne- ja viestintäministeriö yhdessä Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Työvälineenä oli Ruraliassa kehitetty RegFinDyn-aluemalli. Simuloinnit suoritettiin vuosille 2008–2030 ja raportoitiin Lapin seutukuntien tasolla. Tulosten mukaan kaikki, mutta erityisesti mittavat rautatieinvestoinnit olisivat merkittäviä seutukuntien taloudelliselle kasvulle. Äkäsjoki–Ajos radan rakentaminen auttaisi Tunturi-Lapin, Torniolaakson ja Kemi–Tornion seutukuntia taantuman yli. Taloudellinen kasvu voisi lisääntyä läntisen Lapin seutukunnissa yhteensä 0,6–2,2% vuoteen 2011 ja yhteensä 1,3–4,3% vuoteen 2016 mennessä. Tämä olisi keskimäärin 0,1–0,5% vuodessa. Soklin kaivoksen tapauksessa Kemijärvi–Kelloselkä–Sokli rautatien vaikutukset Itä- ja Pohjois-Lapin seutukuntiin olisivat merkittäviä. Investointien edetessä Itä-Lapin seutukunnan taloudellinen kasvu voisi vahvistua kumulatiivisesti tarkasteltuna 8,3% vuoteen 2013 mennessä. Vuosikeskiarvona tämä olisi 2,8%. Radan vaikutus Pohjois-Lapin taloudelliseen kasvuun olisi pienempi, vuoteen 2014 mennessä yhteensä 3% eli keskimäärin 0,8% vuodessa. Väyläinvestointien työllisyysvaikutukset olisivat myönteisiä. Pajala–Kolarin kaivoksen rautatieinvestoinnit toisivat läntiseen Lappiin uusia työpaikkoja vuoteen 2015 mennessä yhteensä 418. Tästä Tunturi-Lapin osuus olisi 147, Torniolaakson 114 ja Kemi–Tornion seutukunnan 157. Vastaavat vuosikeskiarvot olisivat 52, 18, 14 ja 20. Soklin kaivoksen rautatieinvestoinnit toisivat jonkun verran enemmän uusia työpaikkoja Pajala–Kolariin verrattuna koska investoinnit olisivat suuremmat. Radan rakentaminen voisi tuoda Itä-Lappiin yhteensä 506 uutta työpaikkaa vuoden 2013 loppuun mennessä. Pohjois-Lapin työllisyys voisi lisääntyä 153 uudella työpaikalla. Yhteensä voisi siten syntyä 660 uutta työpaikkaa. Vastaavat vuosikeskiarvot olisivat 169, 51, 220 uutta työpaikkaa. Kun kaivoksia tarkastellaan yhdessä, työllisyysvaikutukset olisivat suurimmat vuonna 2015, jonka loppuun mennessä väyläinvestoinnit voisivat luoda yhteensä 1288 uutta työpaikkaa. Vastaava vuosikeskiarvo olisi 161. Taloudellisen kasvun ohella työllisyystulokset korostavat analysoitujen väyläinvestointien myönteistä aluetaloudellista merkitystä. Ruralia-instituutin arvioinnin perusteella molempien kaivosten rautatie-, satama- ja tieinvestoinnit olisivat toteuttamiskelpoisia aluetaloudellisin perustein. Ne lisäisivät tuotantoa, työllisyyttä, tuloja, kulutusta ja verotuloja useissa Lapin seutukunnissa.

Kuinka lähellä on lähellä? Ostosmatkojen autoriippuvuus osana kulutuskäsitystä pääkaupunkiseudulla

Tutkielman aiheena on ostosmatkojen autoriippuvuus pääkaupunkiseudulla. Autoriippuvuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan auton käytön kokemista vaihtoehdottomaksi talouksissa, joissa auto on vähintäänkin käytettävissä. Autoilun ja autojärjestelmän ongelmat ovat viime vuosina nousseet entistä laajemmin yleiseen tietoisuuteen etenkin ilmastonmuutoskeskustelun myötä. Kaupan kontekstissa asia on noussut Suomessa esille ympäristöministeriön ajaessa tiukempaa sijainninohjausta, mitä monet kaupan edustajat ovat esimerkiksi autoilun välttämättömyyteen vedoten vastustaneet. Autoriippuvuus ja kulkumuodon valinta ovat myös kansainvälisessä tutkimuskeskustelussa ajankohtaisia aiheita. Liikennetekniikassa ihmisten kulkutapoja on selitetty perinteisesti matka-ajan ja -hinnan avulla, mutta viimeisten parin vuosikymmenen aikana maankäytön ja fyysisen ympäristön mahdollista vaikutusta on tutkittu yhä laajemmin. Psykologiseen teoriaperinteeseen nojaavassa tutkimuksessa on havaittu myös asenteilla, normeilla ja muilla psykologisilla tekijöillä olevan yhteys liikkumisvalintoihin. Vakiintuneet liikennettä tutkivat tieteet tarkastelevat liikennettä suljettuna järjestelmänä, joka on altis vaikutusyrityksille. Sosiologiassa näkemys suljetusta järjestelmästä on vieraampi, ja pyrkimykset vaikuttaa ihmisten liikkumiskäyttäytymisen esimerkiksi kaupan sijainninohjauksella asettuvat epävarmempaan valoon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat Pierre Bourdieun kulutustutkimukset, joissa kuluttaja ja kulutus nähdään taloudellisen ja kulttuurisen pääoman vuorovaikutuksen kautta. Tilastollisen tutkimuksen aineistona toimii Kauppakeskukset osana kestävää kulutusta ja kaupunkirakennetta (KOKKKA) –tutkimushankkeessa toteutetun kuluttajakyselyn pääkaupunkiseudun aineisto, josta analyysiin valittiin taloudet, jotka omistavat tai muuten aktiivisesti käyttävät autoa (N = 3351). Analyysissa selvitettiin autonomistuksen, fyysisen ympäristön, kulutusdispositioiden, sosioekonomisen aseman ja demografisen tilanteen yhteyttä auton käyttöön ostosmatkoilla. Pääasiallisina analyysimenetelminä käytettiin faktorianalyysia ja logistista regressioanalyysia, jotka ovat vakiintuneita menetelmiä eri tieteenaloilla. Toisaalta tulosten tulkinnan apuna käytettiin Bourdieun teoriaan läheisesti liittyvää usean muuttujan korrespondenssianalyysia. Tulosten mukaan autonomistuksella, asuinpaikalla ja sen lähiympäristön kaupoilla sekä kulutusdispositioilla on selvä ja merkittävä yhteys siihen, käyttävätkö autolliset taloudet ostosmatkoilla myös autolle vaihtoehtoisia kulkumuotoja. Myös muilla tekijöillä, kuten tulotasolla ja iällä, oli yhteys autoriippuvuuteen, mutta erityisesti koulutustason yhteys niin autoriippuvuuteen kuin yhteisvaikutuksessa muihin selittäjiin oli merkittävä. Aikaisemman tutkimuksen valossa suurin osa tuloksista oli odotettuja, joskin kotitaloustyypin yhteyden peittyminen muiden muuttujien alle poikkesi oletuksista. Sen sijaan koulutustason merkitystä kulkumuodon valinnassa ja autoriippuvuudessa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Tutkimuksen perusteella Bourdieun taloudellisen ja kulttuurisen pääoman vuorovaikutuksen huomioiva lähestymistapa tuo uusia näkökulmia liikennetutkimukseen. Kuluttajien liikkumisvalinnat ovat järkeviä, mutta toiminta voi silti vaihdella yksilöllisten tekijöiden ja sosiaalisen rakenteen vaikutuksen perusteella. Kauppojen sijainnilla on yhteys auton käyttöön ja autoriippuvuuteen, mutta yleiset ohjaustoimet vaikuttavat eri ryhmiin eri tavalla. Monessa tapauksessa kulkumuoto jäsentyy osaksi käsitystä kuluttamisesta, ei siitä erillisenä tehtäväksi valinnaksi.

Arrested Drunk Drivers : Trends, social background, recidivism and mortality

The aim of this study was to examine the trends, incidence and recidivism of drunken driving during a 20-year period (1988 - 2007) using the data on all suspected drunken driving in this period. Furthermore, the association between social background and drunken driving, and the mortality of drunk drivers were studied by using administrative register data provided by Statistics Finland. The study was completely register-based. In 1989 - 1991, every year 30,000 drivers were suspected of drunken driving, but the number fell to less than 20,000 by 1994, during the economic recession. The changes in the arrest incidence of the youngest age groups were especially pronounced, most of all in the age group of 18 - 19-year olds. Even though the incidence among youth decreased dramatically, their incidence rate was still twice that of the general population aged 15 - 84 years. Drunken driving was associated with a poor social background among youth and working-aged men and women. For example, a low level of education, unemployment, divorce, and parental factors in youth were associated with a higher risk of being arrested for drunken driving. While a low income was related to more drunken driving among working-aged people, the effect among young persons was the opposite. Every third drunk driver got rearrested during a 15-year period, whereas the estimated rearrest rate was 44%. Findings of drugs only or in combination with alcohol increased the risk of rearrest. The highest rearrest rates were seen among drivers who were under the influence of amphetamines or cannabis. Also male gender, young age, high blood alcohol concentration, and arrest during weekdays and in the daytime predicted rearrest. When compared to the general population, arrested drunk drivers had significant excess mortality. The greatest relative differences were seen in alcohol-related causes of death (including alcohol diseases and alcohol poisoning), accidents, suicides and violence. Also mortality due to other than alcohol-related diseases was elevated among drunk drivers. Drunken driving was associated with multiple factors linked to traffic safety, health and social problems. Social marginalization may expose a person to harmful use of alcohol and drunken driving, and the associations are seen already among the youth. Recidivism is common among drunk drivers, and driving under the influence of illicit and/or medicinal drugs is likely to indicate worse substance abuse problems, judging from the high rearrest rates. High alcohol-related mortality in this population shows that drunken driving is clearly an indicator of alcohol abuse. More effective measures of preventing alcohol-related harms are needed, than merely preventing convicted drunk drivers from driving again.

Jätteenkeräyksen ja -siirron yhteiskunnalliset kustannukset Punavuoressa – Tarkastelussa seka-, bio-, kartonki- ja paperijäte

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on määrittää jätteenkeräyksen ja -siirron yhteiskunnalliset kustannukset valitulla tutkimusalueella Helsingin Punavuoressa. Jätteenkeräyksen ja -siirron kustannukset vastaavat suuruudeltaan merkittävää osaa jätehuollon kokonaiskustannuksista, minkä vuoksi kustannusten tutkimiselle ja tarkastelulle löytyy kysyntää. Lisäksi keräyksen ja siirron kustannukset saattavat vaihdella suuresti johtuen erilaisista kaupunkirakenteista,keräysmenetelmistä ja teknologioista, joten tapaustarkastelun avulla pystytään selvittämään yksityiskohtaisesti alueen jätteenkeräyksen ja -siirron kustannukset. Tutkimusalue Helsingin Punavuoressa on yksi Suomen tiheimmin asutuista alueista, missä jätteidenkeräystä hankaloittaa kapeat kadut, useat sisäpihoille sijoitetut jätehuoneet ja vilkas liikenne. Erityispiirteidensä vuoksi jätteenkeräys- ja siirto aiheuttaa tutkimusalueella yksityisten kustannusten lisäksi myös useita ulkoisvaikutuksia muun muassa ilmansaasteiden ja viihtyvyyshaittojen muodossa. Tässä työssä lasketaan jätteenkeräyksen ja -siirron yhteiskunnalliset kustannukset neljän eri jätelajin osalta huomioimalla sekä yksityiset kustannustekijät että ulkoiskustannuksina syntyvien päästöjen kustannukset. Työn aineistona on käytetty erilaisia kustannuslaskelmien kirjallisuuslähteitä, asiantuntija-arvioita ja tutkimusalueella tehtyjä kellotusmittauksia. Alueen kellotusmittauksiin perustuvalla aikaperusteisella laskentatavalla jätteenkeräyksen ja -siirron jätetonnikohtaisiksi keskimääräisiksi kustannuksiksi saatiin 73 €/t. Kustannuksissa havaittiin kuitenkin suuria jätelajikohtaisia eroja, jolloin keräyksen ja siirron kustannukset heittelivät 49–125 €/t välillä. Suuret jätelajikohtaiset kustannuserot ovat selitettävissä pitkälti jätteiden koostumuksella, koska kevyiden ja paljon tilaa vievien jätelajien jätetonnikohtaiset kustannukset olivat suurimpia. Teoriataustan ja lähdeaineiston perusteella saadut tulokset myös osoittavat, että jätteenkeräyksen ja siirron kustannuksista huomioitujen ulkoiskustannusten osuus on häviävän pieni verrattuna yksityisten kustannusten tasoon.

Kuluttajien kokemukset lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden verkkokaupan palvelun laadusta sosiaalisen median keskusteluissa

Tämän pro gradu- tutkielman tavoitteena oli löytää kuluttajien palvelukokemukseen vaikuttavat tekijät lastenvaatteiden- ja tarvikkeiden -verkkokaupassa. Empiirinen tutkimus lähestyi aihetta netnografian avulla. Aineistoksi tähän tutkielmaan valittiin sosiaalisen median keskustelut. Tutkimuksen teoreettinen osa muodostui kolmesta aiheesta: verkko-ostamisesta ja palvelun laadusta, sosiaalisesta mediasta sekä word-of-mouth-viestinnästä. Verkko-ostamisessa käsiteltiin ostamisen eri vaiheet, kuluttajien motivaatiot verkosta ostamiseen, sekä siihen liittyvät riskit ja tarkasteltiin sähköisen palvelun laatua. Sosiaalinen media-luku kertoi sosiaalisen median käytöstä sekä eri medioista. Word-of-mouth-viestintä esitteli perinteisen word-of-mouth-viestinnän lisäksi sähköisen WOM-viestinnän ulottuvuudet. Empiirinen tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin netnografisesti. Netnografia on etnografiaan perustuva menetelmä, jota käytetään internet-aineistoissa. Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Aihetta lähestyttiin faktanäkökulmasta, eli tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita niistä tosiasioista joita keskustelijat kertoivat. Aineisto kerättiin perhe-aiheisten lehtien keskustelupalstoilta sekä blogeista Google-haun avulla. Sosiaalisen median keskustelut valittiin aineistoksi, koska niistä uskottiin saatavan kaikkein totuudenmukaisinta tietoa, johon tutkijan kysymyksen asettelu ei vaikuta. Spontaanit keskustelut antavat erilaista tietoa kuin suoran kysymyksen vastaukset. Tutkimuksen tuloksena löytyi seitsemän teemaa, joita keskusteluissa käsiteltiin. Nämä ovat toimitus, palvelu, palautus ja normalisointi, ulkoasu ja toimivuus, hinta, maksaminen sekä tuotteet ja valikoima. Sen sijaan teorian pohjalta odotettavissa olleet turvallisuus ja yksityisyys eivät tulleet aineistosta lainkaan esiin. Erityisen huonona palveluna asiakkaat pitivät varastosaldojen paikkansapitämättömyyttä, hitaita toimituksia sekä epäystävällistä palvelua. Hyvää palvelua olivat nopeat toimitukset sekä yksilöllinen palvelu ja reklamaatioiden hyvä hoito.

Kohti vähäpäästöistä liikennettä? Hiilidioksidipäästöihin perustuva autoverouudistus Helsingin Sanomissa

Suomessa uudistettiin vuoden 2008 alussa uuden henkilöauton oston yhteydessä maksettava autovero sekä vuosittainen ajoneuvovero hiilidioksidipäästöihin perustuviksi. Uudistuksen taustalla olivat Euroopan unionin tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä sekä jäsenmaiden autoverotuksen yhdentämisestä. Uudistuksessa verojen määrät sidottiin auton ominaishiilidioksidipäästöihin (g/km) ja autoveron keskimääräistä tasoa laskettiin kuudenneksella. Tutkimuksessa tarkasteltiin auto- ja ajoneuvoverojen uudistuksista käytyä sanomalehtikeskustelua. Media vaikuttaa keskeisesti julkisen keskustelun aiheiden ja painotusten määrittelyyn sekä sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Autoverouudistuksesta käyty sanomalehtikeskustelu antaa siis osviittaa siitä, miten uudistukseen suhtauduttiin ja minkälaisena liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisukeinona se koettiin yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineistoksi valikoitiin 131 Suomen laajalevikkisimmässä sanomalehdessä, Helsingin Sanomissa, julkaistua autoverouudistusta ja ympäristöaiheita käsittelevää artikkelia. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä, jossa aineisto luokiteltiin 67 muuttujan avulla. Lisäksi aineistosta tarkasteltiin laadullisia ominaisuuksia. Autoverouudistuksen suunnittelun ja toimeenpanon yhteydessä kirjoiteltiin paljon henkilöautojen päästöistä ja niiden vähentämisestä. Kirjoittelu jäi kuitenkin yleiselle tasolle, eikä eri päästöjä eroteltu tai päästöjen määriin vaikuttavia tekijöitä analysoitu. Autoverouudistus näyttäytyi Helsingin Sanomien artikkeleissa hyvin toimivana liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien hallintakeinona, vaikka uudistukseen liittyi sekä päästöjä vähentäviä että niitä lisääviä ominaisuuksia. Autoverouudistuksen näyttäytymiseen tehokkaana liikenteen päästöjen hallintakeinona vaikutti kirjoittelun keskittyminen lähitulevaisuuden vaikutuksiin, pitkän aikavälin seurausten jäädessä vähemmälle huomiolle. Keskustelua ei myöskään käyty kovin kokonaisvaltaisesti, sillä kirjoituksissa käsiteltiin lähinnä ihmisten toimintaan liittyviä aiheita ekologiseen ympäristöön kohdistuvien vaikutusten jäädessä vähälle huomiolle. Lisäksi käytyyn keskusteluun vaikutti valtiovarainministeriön menettely, jossa tietoja autoveron muuttamisesta ei annettu julkisuuteen lakimuutoksen valmistelun aikana. Tämä vähensi kansalaisten mahdollisuuksia esittää näkemyksiään tulevaan uudistukseen.

Helsingin lämpösaareke ajallisena ja paikallisena ilmiönä

The urban heat island phenomenon is the most well-known all-year-round urban climate phenomenon. It occurs in summer during the daytime due to the short-wave radiation from the sun and in wintertime, through anthropogenic heat production. In summertime, the properties of the fabric of city buildings determine how much energy is stored, conducted and transmitted through the material. During night-time, when there is no incoming short-wave radiation, all fabrics of the city release the energy in form of heat back to the urban atmosphere. In wintertime anthropogenic heating of buildings and traffic deliver energy into the urban atmosphere. The initial focus of Helsinki urban heat island was on the description of the intensity of the urban heat island (Fogelberg 1973, Alestalo 1975). In this project our goal was to carry out as many measurements as possible over a large area of Helsinki to give a long term estimate of the Helsinki urban heat island. Helsinki is a city with 550 000 inhabitants and located on the north shore of Finnish Bay of the Baltic Sea. Initially, comparison studies against long-term weather station records showed that our regular, but weekly, sampling of observations adequately describe the Helsinki urban heat island. The project covered an entire seasonal cycle over the 12 months from July 2009 to June 2010. The measurements were conducted using a moving platform following microclimatological traditions. Tuesday was selected as the measuring day because it was the only weekday during the one year time span without any public holidays. Once a week, two set of measurements, in total 104, were conducted in the heterogeneous temperature conditions of Helsinki city centre. In the more homogeneous suburban areas, one set of measurements was taken every second week, to give a total of 52.The first set of measurements took place before noon, and the second 12 hours, just prior to midnight. Helsinki Kaisaniemi weather station was chosen as the reference station. This weather station is located in a large park in the city centre of Helsinki. Along the measurement route, 336 fixed points were established, and the monthly air temperature differences to Kaisaniemi were calculated to produce monthly and annual maps. The monthly air temperature differences were interpolated 21.1 km by 18.1 km horizontal grid with 100 metre resolution residual kriging method. The following independent variables for the kriging interpolation method were used: topographical height, portion of sea area, portion of trees, fraction of built-up and not built-up area, volumes of buildings, and population density. The annual mean air temperature difference gives the best representation of the Helsinki urban heat island effect- Due to natural variability of weather conditions during the measurement campaign care must be taken when interpretation the results for the monthly values. The main results of this urban heat island research project are: a) The city centre of Helsinki is warmer than its surroundings, both on a monthly main basis, and for the annual mean, however, there are only a few grid points, 46 out of 38 191, which display a temperature difference of more than 1K. b) If the monthly spatial variation is air temperature differences is small, then usually the temperature difference between the city and the surroundings is also small. c) Isolated large buildings and suburban centres create their own individual heat island. d) The topographical influence on air temperature can generally be neglected for the monthly mean, but can be strong under certain weather conditions.