Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

The Politics of Pulp Investment and the Brazilian Landless Movement (MST)

The Politics of Pulp Investment and the Brazilian Landless Movement (MST) The paper industry has been moving more heavily to the global South at the beginning of the 21st century. In a number of cases the rural populations of the global South have engaged in increasingly important resistance in their scuffle with the large-scale tree plantation-relying pulp investment model. The resistance had generally not yet managed to slow down Southern industrial tree plantation expansion until 2004. After all, even the MST, perhaps the strongest of the Southern movements, has limited power in comparison to the corporations pushing for plantation expansion. This thesis shows how, even against these odds, depending on the mechanisms of contention and case-specific conflict dynamics, in some cases the movements have managed to slow and even reverse plantation expansion. The thesis is based on extensive field research in the Brazilian countryside. It outlines a new theory of contentious agency promotion, emphasizing its importance in the shaping of corporate resource exploitation. The thesis includes a Qualitative Comparative Analysis of resistance influence on the economic outcomes of all (14) Brazilian large-scale pulp projects between 2004-2008. The central hypothesis of the thesis is that corporate resource exploitation can be slowed down more effectively and likely when the resistance is based on contentious agency. Contentious agency is created by the concatenation of five mutually supporting mechanisms of contention: organizing and politicizing a social movement; heterodox framing of pulp projects; protesting; networking; and embedding whilst maintaining autonomy. The findings suggest that contentious agency can slow or even reverse the expansion of industrial plantations, whereas when contentious agency promotion was inactive, fast or even unchecked plantation expansion was always the outcome. The rule applied to all the assessed 14 pulp conflict cases. The hypothesis gained strong support even in situations where corporate agency promotion was simultaneously active. In previous studies on social movements, there has been a lack of contributions that help us understand the causal mechanisms of contention influencing economic outcomes. The thesis answers to the call by merging a Polanyian analysis of the political economy with the Dynamics of Contention research program and making a case for the impact of contentious agency on capital accumulation. The research concludes that an efficient social movement can utilize mechanisms of contention to promote the potential of activism among its members and influence investment outcomes. Protesting, for example via pioneering land occupations, seemed to be particularly important. Until now, there has been no comprehensive theory on when and how contentious agency can slow down or reverse the expansion of corporate resource exploitation. The original contribution of this research is to provide such a theory, and utilize it to offer an extensive explanation on the conflicts over pulp investment in Brazil, the globalization of the paper industry, and slowing of industrial plantation expansion in the global South.

Discursive (de)legitimation of a contested Finnish greenfield investment project in Latin America

Despite the central role of legitimacy in corporate social responsibility debate, little is known of subtle meaning-making processes through which social actors attempt to establish or de-establish legitimacy for socially contested corporate undertakings, and through which they, at the same time, struggle to define the proper social role and responsibility of corporations. We investigated these processes in the context of the intense socio-political conflict around the Finnish forest industry company Metsa¨-Botnia’s world-scale pulp mill in Uruguay. A critical discursive analysis of Finnish media texts highlights three types of struggle that characterized the media coverage: legalistic argumentation, truth fights, and political battles. Interestingly, this case illustrates how the corporate representatives — with the help of the national media — tend to frame the issue in legalistic terms, emphasize their expert knowledge in technical and environmental evaluations, and distance themselves from political disputes. We argue that similar tendencies are likely to characterize corporate social responsibility debates more generally.

Real Estate Investment and Uncertainty: Econometric Modelling using Finnish Data

The purpose of this paper is to test for the effect of uncertainty in a model of real estate investment in Finland during the hihhly cyclical period of 1975 to 1998. We use two alternative measures of uncertainty. The first measure is the volatility of stock market returns and the second measure is the heterogeneity in the answers of the quarterly business survey of the Confederation of Finnish Industry and Employers. The econometric analysis is based on the autoregressive distributed lag (ADL) model and the paper applies a 'general-to-specific' modelling approach. We find that the measure of heterogeneity is significant in the model, but the volatility of stock market returns is not. The empirical results give some evidence of an uncertainty-induced threshold slowing down real estate investment in Finland.

The impact of stock option incentives on investment and firm value

This paper analyzes the relations among firm-level stock option portfolio incentives, investment, and firm value based on a sample of Finnish firms during the time period 1987 – 2000. Utilizing exact and complete information regarding stock option portfolio characteristics, we find some evidence that firm investment is increasing in the incentives to increase stock price (delta) and risk (vega). Furthermore, we find strong evidence of a positive relation between both incentive effects and firm value (Tobin’s Q). In contrast, when we allow for stock option incentives, investment, and firm value to be simultaneously determined, we find no evidence that investment is increasing in incentives. However, even after controlling for endogeneity, we find that both incentive effects arising from stock option compensation display a positive and significant effect on firm value. Finally, in contradiction to earlier findings, we observe that neither Tobin’s Q nor investment drives incentives.

The link between foreign aid, public investment and economic growth

Länsimaat ovat rahoittaneet kehitysyhteistyöhankkeita jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan, mutta kehitysavun tehokkuudesta ei olla edelleenkään päästy yksimielisyyteen. Yksi avunantajamaiden tapa vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen, eli avun vaikutukseen vastaanottajamaan taloudellisen kasvun kiihdyttäjänä, on sitoa ne julkisen sektorin infrastruktuurihankkeisiin. Joissain tapauksissa tämä vaikuttaa avun vastaanottajan käytökseen ja asenteisiin kehitysapua kohtaan. Tutkielmassa käsitellään kehitysavun tehokkuutta tilanteessa, jossa se on sidottu julkisen sektorin investointeihin kehitysmaassa. Tutkimus pohjaa Kalaitzidakisin ja Kalyvitisin (2008) malliin, jossa osa kehitysmaan julkisen talouden investoinneista rahoitetaan kehitysavulla. Seuraavaksi tarkastellaan ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (rent- seeking) vaikutusta kehitysavun tehokkuuteen pohjaten Economidesin, Kalyvitisin ja Philippopoulosin (2008) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia, esitellään aluksi tavallisimmat kehitysyhteistyön muodot, sekä esitellään talousteoreettisia näkökulmia kehitysyhteistyön tehokkuuden määrittelylle. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Tutkielmassa käsitellään ensin tapaus, jossa kehitysyhteistyöllä rahoitetaan julkisen sektorin investointihankkeita. Jossain tapauksissa kehitysavun kasvu lasku siirtää vastaanottajamaan kulutusta julkisista investoinneista kulutukseen, jolloin kehitysyhteistyövaroin osittain rahoitettujen hankkeiden koko pienenee, ja suhteellinen tehokkuus laskee. Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta, jossa kehitysyhteistyövaroista vain osa päätyy hankkeen rahoittamiseen, ja todetaan, että kehitysavun tehokkuus ja vaikutus maan kansantulon kasvuun vähenee talouden toimijoiden ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (mukaan lukien korruptio) myötä entisestään. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kehitysapu vaikuttaa kehittyvän maan talouden kasvuun tapauksessa, jossa julkisia infrastruktuurihankkeita rahoitetaan osittain maan omin verovaroin ja osittain kehitysyhteistyövaroin. Ylijäämää tavoitteleva käyttäytyminen vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen negatiivistesti vähentäen kehitysavun positiivisia kasvuvaikutuksia.

Does Uncertainty Affect Investment and Labor Demand?

This paper analyzes the effect of uncertainty on investment and labor demand for Finnish firms during the time period 1987 – 2000. Utilizing a stock return based measure of uncertainty decomposed into systematic and idiosyncratic components, the results reveal that idiosyncratic uncertainty significantly reduces both investment and labor demand. Idiosyncratic uncertainty seems to influence investment in the current period, whereas the depressing effect on labor demand appears with a one-year lag. The results provide support that the depressing effect of idiosyncratic uncertainty on investment is stronger for small firms in comparison to large firms. Some evidence is reported regarding differential effects of uncertainty on labor demand conditional on firm characteristics. Most importantly, the depressing effect of lagged idiosyncratic uncertainty on labor demand tends to be stronger for diversified firms compared with focused firms.

Development of foreign direct investment in Finland

During 1990 to 2009, Foreign Direct Investment (FDI henceforth) in Finland has fluctuated greatly. This paper focused on analyzing the overall development and basic characteristics of Foreign Direct Investment in Finland, covering the period from 1990 to present. By comparing FDI in Finland with FDI in other countries, the picture of Finland’s FDI position in the world market is clearer. A lot of statistical data, tables and figures are used to describe the trend of Foreign Direct Investment in Finland. All the data used in this study were obtained from Statistics Finland, UNCTAD, OECD, World Bank and International Labor Office, Investment map website and etc. It is also found that there is a big, long-lasting and increasing imbalance of the inward FDI and outward FDI in Finland, the performance of outward FDI is stronger than the inward FDI in Finland. Finland’s position of FDI in the world is rather modest. And based on existing theories, I tried to analyze the factors that might determine the size of the inflows of FDI in Finland. The econometric model of my thesis is based on time series data ranging from 1990 to 2007. A Log linear regression model is adopted to analyze the impact of each variable. The regression results showed that Labor Cost and Investment in Education have a negative influence on the FDI inflows into Finland. Too high labor cost is the main impediment of FDI in Finland, explaining the relative small size of FDI inflows into Finland. GDP and Economy openness have a significant positive impact on the inflows of FDI into Finland; other variables do not emerge as significant factor in affecting the size of FDI inflows in Finland as expected. Meanwhile, the impacts of the most recent financial and economic crisis on FDI in the world and in Finland are discussed as well. FDI inflows worldwide and in Finland have suffered from a big setback from the 2008 global crisis. The economic crisis has undoubtedly significant negative influence on the FDI flows in the world and in Finland. Nevertheless, apart from the negative impact, the crisis itself also brings in chances for policymakers to implement more efficient policies in order to create a pro-business and pro-investment climate for the recovery of FDI inflows. . The correspondent policies and measures aiming to accelerate the recovery of the falling FDI were discussed correspondently.

An Examination of How Entrepreneurs Can Improve Their Position in Relation to Investors

Previous research has been inconclusive regarding the impact of those who invest in entrepreneurs. Consider for a moment how potentially important they are to entrepreneurs. They for example decide who deserves funding, how much time they contribute to their portfolio firms, how they grant entrepreneurs access to their networks, and help entrepreneurs acquire additional funding. In sum, investors potentially have a great impact on the success of entrepreneurs. It is therefore important that we better understand the environment, relationships and context in which parties operate. This thesis contains five articles that explore investors’ and entrepreneurs’ relationships from various viewpoints, in theoretical frameworks, and use a variety of data and research methods. The first article is a literature review that summarises what we know of venture capital, business angel and corporate venture capital funding. The second article studies the entrepreneurs’ investor selection process, its consequences, and identifies key factors that influence the process. Earlier, the common approach has been to concentrate research on the investors’ selection policy, not the entrepreneurs’. The data and conclusions are based on multiple case studies. The article analyses how entrepreneurs can ensure that they get the best possible investor, when it is possible for an entrepreneur to select an investor, and what are the consequences of investor selection. The third article employs power constructs (dependency, power balance/imbalance, power sources) and analyses their applicability in the investor-entrepreneur relationship. Power constructs are extensively studied and utilised in the management and organisation literature. In entrepreneur investor relationships, power aspects are rarely analysed. However, having the ability to “get others to do things they would not otherwise do” is a very common factor in the investor-entrepreneur relationship. Therefore, employing and analysing the applicability of power constructs in this setting is well founded. The article is based on a single case study but suggests that power constructs could be applicable and consequently provide additional insights into the investor-entrepreneur relationship. The fourth article studies the role of advisors in the venture capital investment process and analyses implications for research and practice, particularly from the entrepreneurs’ perspective. The common entrepreneurial finance literature describes the entrepreneur-investor relationship as linear and bilateral. However, it was discovered that advisors may influence the relationship. In this article, the role of advisors, operating procedures and advisors’ impact on different parties is analysed. The fifth article concentrates on investors’ certification effect. The article measures and demonstrates that venture capital investment is likely to increase the credibility (in terms of media attention) of early stage firms, those that most often need additional credibility. Understanding investor certification can affect how entrepreneurs evaluate investment offers and how investors can make their offers appear more lucrative.