Vanhustenhoitajan ammatillinen rooli – avain vanhusten hyvinvointiin ja hoitajien työssä jaksamiseen

Suomessa väestön rakenne on muuttumassa ja hoitoa tarvitsevien määrä nousee jatkuvasti. Vanhustenhoito on muuttunut henkisesti ja fyysisesti yhä kuormittavammaksi ja vanhustenhoidon imago huonoksi. Tavoitteita asetetaan, mutta resurssit näiden saavuttamiseen ovat tiukassa. Tutkimuksen keskiössä olivat vanhustenhoitajien kokemukset ammatillisesta roolista. Tutkimuksen teoreettisina tukipilareina toimivat rooliteoria sekä näkemykset tunnetyöstä ja totaalisista laitoksista. Menetelmänä toimi IPA:a, jonka avulla voidaan päästä käsiksi siihen, miten tutkittavat jäsentävät maailmaansa − tässä tapauksessa ammatillista rooliaan vanhustyöntekijöinä. Tutkimuksen aineistona toimivat 8 haastattelua, jotka on kerätty vuonna 2009. Aineistosta nousi päällimmäisenä esiin hoitajan ja asukkaan välinen vuorovaikutus ja se, kuinka hoitajan on oltava ammatillisessa roolissa. Tätä vuorovaikutussuhdetta kuvattiin kaikissa kahdeksassa haastattelussa ja sitä pidettiin ammattitaidon oleellisimpana osana. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä selvitettiin millaisia rooliodotuksia vanhustenhoitajat asettavat toiminnalleen. Oleellisimmat odotukset rakentuivat sen ympärille, miten vanhuksen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Tilanteissa hoitajan tulisi osata oikeanlaiset tiukat, mutta toisaalta lempeät otteet, jotta vanhukset eivät passivoituisi. Nämä otteet nähtiin vanhuksen edun mukaisina, sillä ilman jämäkkää hoito-otetta vanhukset saattoivat heittäytyä täysihoitoon ja lakata pitämästä yllä päivittäisiä toimintojaan, kuten hampaiden pesua. Toinen tutkimuskysymys paneutui siihen, kokevatko vanhustenhoitajat roolinmukaisuuden tärkeäksi työssään. Lisäksi perehdyttiin siihen, miksi roolinmukaisuus koetaan tärkeänä. Haastatellut vanhustenhoitajat toivat esiin, että työstä on suoriuduttava tietyllä tavalla. Omista murheista tai mieltymyksistä huolimatta työt piti saada tehtyä. Työhön oltiin tultu vanhuksen edun vuoksi ja se oli pidettävä mielessä koko ajan. Kun hoitajat onnistuivat toimimaan rooliodotusten mukaisesti, säilyi tunnelma osastolla rauhallisena ja lääkkeitä kului vähemmän. Kolmas tutkimuskysymys pureutui siihen, voiko vanhustenhoitaja vapautua ammatillisesta roolistaan työpäivän aikana. Hoitajat kokivat, että roolista vapautuminen oli mahdollista työpäivän aikana, mutta sille annettiin tiukat rajat. Vanhusten nähden hoitajan tuli pysytellä tiukasti roolinmukaisessa odotettavassa käytöksessä. Vanhustenhoitajilla oli selkeästi erilaiset käyttäytymissäännöt niihin tilanteisiin kun oltiin osastolla potilaiden näkyvillä kuin niihin tilanteisiin joissa oltiin yksin tai kollegoiden kanssa. Tässä voidaan nähdä selkeä yhteys Goffmanin rooliteoriaan, jossa hän tuo esiin, että esityksissä on näyttämö ja takatila. Vanhainkodin tapauksessa näyttämö on osasto, jossa vanhukset ja omaiset seuraavat hoitajien toimintaa. Takatiloina sen sijaan toimivat hoitajien omat työhuoneet, taukotilat ja henkilökunnan wc, jossa työnaamio voitiin riisua hetkellisesti pois. Tärkeimmät lähteet ovat: Goffman, E. (1971). Arkielämän roolit. Oikeille jäljille rooliviidakossa ja Smith, J., Flowers, P., Larkin, M. (2009). Interpretative Phenomenological Analysis. Theory, method and research.

Lapsen sota - Evakko- ja sotalapsen sotakokemuksen fenomenologinen tutkimus

Kaikkialla maailmassa aseelliset konfliktit luovat yhä edelleen uusia lapsiuhreja. Suomen viime sodat ovat yksi esimerkki näistä. Uusien tutkijasukupolvien nousun myötä toisesta maailmansodasta tuli tutkimuksellisesti riittävän etäinen vasta 1990-luvulla. Sotilaiden, lottien ja kotirintaman naisten sodan rinnalle tuli sota lapsen näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eläkeikäisen evakko- ja sotalapsen haastattelusta, jotka on saatu Evakkolapset ry:n kautta. Työn tarkoituksena on lisätä ymmärrystä lapsen sotakokemuksesta ja sodan monitasoisista ja pitkäkestoisista vaikutuksista lapsen elämään. Tutkielman tieteenteoreettinen pohja on fenomenologisessa psykologiassa. Lapsen kokemuksen fenomenologista tutkimusta ei ole vielä juuri tehty. Tavoitteena on ensin yksilötasolla kolmen haastateltavan lapsuuden sotakokemuksen mahdollisimman rikas kuvaaminen ja toiseksi sosiaalisella tasolla niiden mahdollisten jaettujen kokemusten löytäminen, jotka ovat yhteisiä näille kolmelle ja oletettavasti myös yleisemmin evakko- ja sotalasten keskuudessa. Kolmanneksi, näistä johtaen yhteenvedossa ja diskussiossa pyritään luomaan yhteiskunnallisella tasolla suuntaviivoja näiden kokemusten yleisempään soveltamiseen pakolais- ja maahanmuuttajatyössä. Kokemuksen jaettavuuden ja yleistämisen tunnustaminen on sosiaalipsykologiaa. Työssä luotu yhdistelmämetodi, fenomenologiapainotteinen IPA, auttaa tämän hahmottamisessa. Yhdistelmämetodi on syntynyt kahta eri fenomenologisen psykologian tutkimussuuntausta ja menetelmää vertaillen. Nämä ovat fenomenologinen ja hermeneuttinen Tulkitseva fenomenologinen analyysi eli Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) (Smith, Flowers & Larkin, 2009) ja Amedeo Giorgin (mm. 1985) fenomenologinen menetelmä, jota Suomessa on eniten soveltanut Juha Perttula (2005). Tätä menetelmää kutsutaan siksi Perttulan ja Giorgin fenomenologiseksi menetelmäksi. Haastateltavan aidon kokemuksen esiin saaminen vaatii tutkijalta fenomenologisen metodin noudattamista sekä merkityksien ymmärtämistä, kuvausta ja tulkintaa. Työn ensimmäinen tavoite on saavutettu kolmen haastateltavan oman lapsuuden sota-ajan teemoitetulla kuvauksella. Tulosten yhteenvedossa tulee esiin, että näiden kolmen kokemuksilla on sosiaalista kaikupohjaa muissa suomalaisissa sota- ja evakkolapsissa ja myös laajemmin eurooppalaisen lapsen sodassa. Kaikkien haastateltavien mielestä kokemus lapsuuden sodasta on jättänyt syviä jälkiä ja sitä usein halutaan jakaa, jotta sen kanssa selviytyy. Ajatus näiden tulosten soveltamiskelpoisuudesta pakolaistyöhön jää tässä työssä vain idean tasolle, mutta sellaisia viitteitä tulokset vahvasti antavat.

Mallimestari globalisoituneen sarjatuotannon situationaalisessa prosessissa : Kokemustutkimus

In this thesis, taking place within the clothing industry of Finland, the impact of the globalisation of the economy on the pattern maker s job was studied and the present day fields of know-how of the job were found out. The thesis answers the questions, what are the characteristics of the patternmaker s job nowadays, and what areas of the know-how in the patternmaker s job form the core know-how, which is repeated in every organisation. Earlier studies of the subject do not exist in Finland. Similar studies have been made in USA (Staples 1993) and in Estonia (2002). Patternmakers who took part in this study were located in the Finnish clothing companies manufacturing or having clothes manufactured in series production, like clothing industry or chain of stores. A methodical triangulation was used in the thesis. In a phenomenological research of experience seven patternmakers were interviewed and in a quantitative research 26 patternmakers filled in a structured questionnaire. The phenomenological analysis has 2 parts. In the first phase using the professional background of the patternmakers, the historical development of the clothing industry for the last 40 years was described. In the second phase of the phenomenological analysis the description of the patternmaker s job was created based on the organisational strategy of the companies nowadays. The analysis of quantitative research material was performed by one-dimensional study of variables, where the variations in the amounts of variables lead to proportional conclusions. As a result of the structured questionnaire, the core know-how of the patternmaker was pointed out. In the thesis, the concept of situationality was used to describe the continuous change in the clothing industry. This explains the continuous requirement of patternmakers commitment to the time and location. The researcher has a background of a patternmaker and she works as a specialist instructor. With the thesis the researcher updates her professional competence. The analysis of the patternmaker s job can be used to update the content of patternmakers education in the vocational schools.

Hospital-related fears and coping strategies in 4-6-year-old children

There is only little information available on the 4-6-year-old child s hospital-related fears, and on the coping with such fears, as expressed by the children themselves. However, previous data collected from parents and hospital personnel indicate that hospitalization is an anxiety-producing experience for young children. The purpose of this study was to describe the experience of hospital-related fears and the experience of coping with hospital-related fears of 4-6-year-old children. The aim of this study was to form a descriptive model of the subjective experience of hospital-related fears and coping strategies of 4-6-year old children. The data were collected by interviewing 4-6-year-old children from a hospital and kindergarten settings in Finland from 2004 to 2006. Ninety children were interviewed in order to describe the hospital-related fear and the experience of fear, and 89 to describe their coping with the fear and the experience of coping. The children were chosen through purposive sampling. The data were gathered by semi-structured interview, supported by pictures. The data about hospital-related fears and on strategies for coping with hospital-related fears were reviewed by qualitative and quantitative methods. The experience of hospital-related fears and coping with these fears were analyzed using Colaizzi s Method of Phenomenological Analysis. The results revealed that more than 90 % of the children said they were afraid of at least one thing in hospital. Most of the fears could be categorized as nursing interventions, fears of being a patient, and fears caused by the developmental stage of the child. Children interviewed in the hospital expressed substantially more fears than children interviewed in kindergarten. Children s meanings of hospital-related fears were placed into four main clusters: 1) insecurity, 2) injury, 3) helplessness, 4) and rejection. The results also showed that children have plenty of coping strategies, to deal with their fears, especially such strategies in which the children themselves play an active role. Most often mentioned coping strategies were 1) the presence of parents and other family members, 2) the help of the personnel, 3) positive images and humour, 4) play, and 5) the child s own safety toy. The children interviewed in the hospital mentioned statistically significantly more often play, positive imagination and humour as their coping strategy than children interviewed in kindergarten. The meaning of coping with hospital fears consisted of six clusters: pleasure, security, care, understanding the meaning of the situation participating, and protecting oneself. Being admitted to a hospital is an event which may increase the fears of a 4-6-year-old child. Children who have personal experience of being admitted to a hospital describe more fears than healthy children in kindergarten. For young children, hospital-related fear can be such a distressing experience that it reflects on their feelings of security and their behaviour. Children can sometimes find it difficult to admit their fear. Children need the help of adults to express their hospital-related fears, the objects of the fears, and to cope with the fears. Personnel should be aware of children s fears and support them in the use of coping strategies. In addition to the experiences of security and care, pre-school-aged children need active coping strategies that they can use themselves, regardless of the presence of the parents or nurses. Most of all, children need the possibility to play and experience pleasure. Children can also be taught coping strategies which give them an active, positive role.

Service Experience in an Innovation Context

Service researchers and practitioners have repeatedly claimed that customer service experiences are essential to all businesses. Therefore comprehension of how service experience is characterised in research is an essential element for its further development through research. The importance of greater in-depth understanding of the phenomenon of service experience has been acknowledged by several researchers, such as Carú and Cova and Vargo and Lusch. Furthermore, Service-Dominant (S-D) logic has integrated service experience to value by emphasising in its foundational premises that value is phenomenologically (experientially) determined. The present study analyses how the concept of service experience has been characterised in previous research. As such, it puts forward three ways to characterise it in relation to that research: 1) phenomenological service experience relates to the value discussion in S-D logic and interpretative consumer research, 2) process-based service experience relates to understanding service as a process, and 3) outcome-based service experience relates to understanding service experience as one element in models linking a number of variables or attributes to various outcomes. Focusing on the phenomenological service experience, the theoretical purpose of the study is to characterise service experience based on the phenomenological approach. In order to do so, an additional methodological purpose was formulated: to find a suitable methodology for analysing service experience based on the phenomenological approach. The study relates phenomenology to a philosophical Husserlian and social constructionist tradition studying phenomena as they appear in our experience in a social context. The study introduces Event-Based Narrative Inquiry Technique (EBNIT), which combines critical events with narratives and metaphors. EBNIT enabled the analysis of lived and imaginary service experiences as expressed in individual narratives. The study presents findings of eight case studies within service innovation of Web 2.0, mobile service, location aware service and public service in the municipal sector. Customers’ and service managers’ stories about their lived private and working lifeworld were the foundation for their ideal service experiences. In general, the thesis finds that service experiences are (1) subjective, (2) context-specific, (3) cumulative, (4) partially socially constructed, (5) both lived and imaginary, (6) temporally multiple-dimensional, and (7) iteratively related to perceived value. In addition to customer service experience, the thesis brings empirical evidence of managerial service experience of front-line managers experiencing the service they manage and develop in their working lifeworld. The study contributes to S-D logic, service innovation and service marketing and management in general by characterising service experience based on the phenomenological approach and integrating it to the value discussion. Additionally, the study offers a methodological approach for further exploration of service experiences. The study discusses managerial implications in conjunction with the case studies and discusses them in relation to service innovation.